Lucian von Huber
Nov 10, 2018 20:59:56 GMT 2
Post by Meli on Nov 10, 2018 20:59:56 GMT 2
Lucian ”Lucifer” von Huber
Kuvissa Ben Barnes (Picture of Dorian Gray)
Kokonimi: Lucian Gabriel Peter von Huber
Kutsumanimet: (nuori) herra von Huber tai läheisille Lucian
Lucianin setä käyttää hänestä pilkallaan lempinimeä Lucifer
Ikä: 21 vuotta (vuonna 1779)
Syntymäpäivä: 6.10.1758
Sukupuoli: mies
Kansallisuus: preussilainen
Asema/sääty:tittelittömän aatelisen poika Koblenzin kreivin veljenpoika ja perijä/aatelisto
Siviilisääty: naimisissa
Suhteet
Perhe:
Kaspar von Huber (isä) †
Judith von Huber (äiti)
Koblenzin kreivi Klaus von Huber (setä)
Koblenzin kreivitär Brigitte von Huber (sedän vaimo)
Bianka (s.1759, 19v), Bettina (s.1781, 17v) & Klara (s.1782, 16v) von Huber (serkut)
Inés de Cuir (aviovaimo)
Lucianin isä kuoli, kun hän oli yhdeksän vanha. Isä oli aina ollut pojalleen esikuva, mutta hänen kuoltuaan poika haki uutta ihailun kohdetta. Hänen äitinsä antoikin hänet hänen setänsä, arvovaltaisen Koblenzin kreivin Klausin kasvatettavaksi. Klaus ei kuitenkaan ansainnut pojan kunnioitusta, vaan Lucian suhtautuu edelleenkin setäänsä lähinnä vitsillä. Pohjimmiltaan hän kuitenkin pitää sedästään, vaikkei tuo juuri tunnukaan pitävän hänestä.
Lucianin äiti Judith on kovin omistushaluinen poikaansa kohtaan. Lucian ei pidä äidistään ja kokee tuon riippakivenä elämässään. Judith syyttää poikansa setää Klausia siitä, että tuo on manipuloinut Lucianin omaa äitiään vastaan. Judith vaatii poikaansa käymään aika ajoin vierailulla äitinsä luona, minkä Lucian tekee varsin vastentahtoisesti hyvää hyvyyttään äitiään kohtaan.
Lucian asui vielä Preussissa ollessaan Preussin kuninkaan linnassa setänsä kanssa, minkä takia hän ei kovin usein nähnyt setänsä perheenjäseniä, jotka asuvat perheen omistamilla mailla Koblenzissa. Lucian ei ole erityisen läheinen setänsä vaimon Brigitten taikka serkkujensa kanssa.
Versailles'ssa Lucian on mennyt naimisiin Inés de Cuirin kanssa.
Sukulaiset:
Koloman von Huber (isoisä) †
Inga von Huber (isoäiti) †
Äidin lähisukulaiset †
Lucian ei koskaan tavannut isoisäänsä ja hän oli vielä niin nuori isoäitinsä kuoltua, ettei hän muista tuosta mitään.
Äitinsä Judithin perhettä tai lähisukulaisia Lucian ei koskaan päässyt tapaamaan, sillä he menehtyivät epäonnisesti tulipalossa.
Ystävät:
Magdalene Fleur
Lucianilla on paljon hyväpäiväntuttuja Preussin hovissa, muttei ketään järin läheistä ystävää. Lucian viettää aikaansa kenen tahansa kanssa, joka on hänestä kyllin kiinnostava, eikä nipota tai pitkästytä häntä kuoliaaksi. Versailles'ssa Lucian on tutustunut Magdaleneen, jonka kanssa hän tulee loistavasti toimeen ja jonka seurassa hän viihtyy erinomaisesti.
Muut tuttavat:
Preussin kuningasperhe, etenkin prinsessa Sherlene
Koska Lucian asuu Preussin kuninkaan linnassa ja hänen setänsä on kuninkaan läheinen ystävä, on hän tuttava kuningasperheen kanssa. Etenkin prinsessa Sharlenen kanssa Lucian tulee hyvin juttuun.
Ulkonäkö
”Preussin hyvännäköisin nuorukainen” ei ole ollenkaan yliampuva nimitys puhuttaessa arvostetun ja halveksitun Koblenzin kreivin veljenpojasta ja perijästä, Lucian von Huberista. Lucian on ulkonäöltään kuin enkeli tai antiikin tarujen sankari ja saa siksi paljon katseita ja kehuja osakseen. Hän kuulee usein näyttävänsä paljon vanhemmalta kuin mitä hän todellisuudessa on, vaikka hänen olemuksessaan onkin vielä paljon poikamaisia piirteitä.
Lucian on lähes 180 senttimetriä pitkä, suoraselkäinen, hyväryhtinen ja ruumiinrakenteeltaan solakka nuorimies. Huomiota herättävän komea nuorukainen näyttää kaikin puolin mykistävältä ja on kaunista katseltavaa. Jokainen Lucianin pienin ja arkisinkin liike on lähes aina sulava ja kevyt kuin taitavimmalla tanssijalla. Nuorimies on hyvä hallitsemaan kehoaan ja nauttii ulkonäöstään huolehtimisesta. Lucian saattaa käyttää tunteja yhtäjaksoisesti ompelijan luona tai peilin edessä. Nuorukainen arvostaa, suorastaan palvoo kauneutta. Hän ymmärsi jo varhain saaneensa siunauksekseen henkeäsalpaavan ulkomuodon ja on siitä asti opetellut käyttämään sitä hyväkseen. Lucian haluaa pysyä ikuisesti kauniina nuorukaisena, minkä takia häntä kovin harmittaa, kun ihmiset kommentoivat hänen näyttävän vanhemmalta kuin yhdeksäntoistavuotiaalta. Vaikka huomautus on useimmiten tarkoitettu kehuksi, huolestuttaa se aina hyvinkin pinnallista Luciania.
Komean nuorenmiehen kasvot ovat hyvin symmetriset ja sopusointuiset. Kaula on pitkä. Iho on läpikuultavan vaalea ja hyvinkin sileä, virheetön. Lucianilla on korkeat poskipäät, kreikkalaistyylinen nenä ja sirot korvat, jotka usein peittyvät hänen tummanruskeiden hiustensa alle. Hiukset ovat erittäin hyväkuntoiset, paksut ja muotoiltavat sekä useimmiten viimeisen päälle kammatut. Niskaan ulottuvien hiusten kanssa yhtä huolitellut ovat Lucianin kulmakarvat. Kulmia lukuun ottamatta nuorenmiehen naamasta ei löydy karvaakaan, mikä tuo kasvoihin hiukkasen poikamaisuutta.
Lucianin silmät ovat kiehtovan suklaanruskeat ja niiden katse on usein lämpimän houkutteleva, kutsuva. Silmiä reunustavat ja korostavat tummat, tuuheat ripset. Täyteläisillä huulilla lepää yleensä leikkisä hymynkaarre ja niiden takaa paljastuu rivistö virheettömiä, säihkyvän valkoisia hampaita.
Koko Lucianin ulkoinen olemus on puoleensa vetävä ja harva jättää välistä tilaisuuden tutustua tuohon kauniiseen nuorukaiseen.
Luonne
”Call me Gabriel, Michael or whatever you want, but don’t call me Lucifer. That name doesn’t do justice to me.”
(- MeLi)
Lucian von Huber saattaa näyttää enkeliltä tai antiikin tarujen sankarilta, mutta siitä hän on kaukana. Lucian on ennemminkin langennut enkeli, paholaisen kätyri kuin jumalten palvelija.
Kevytkenkäinen, paheellinen, pakanallinen, paheksuttava, laiska, mukavuudenhaluinen, omahyväinen, turhamainen, pinnallinen, naiivi, lapsellinen… Siinä on vain muutama Lucianin huonoimmista tai parhaimmista – kukin päättäköön siitä itse – ominaisuuksista. Lucian on henkilö, jota helposti joko rakastetaan tai vihataan. Koblenzin kreivin veljenpoika, preussilainen hurmuri herättää yhdessä jos toisessakin vahvoja tunteita – olivatpa ne sitten negatiivisia tai positiivisia.
”Lucifer is a bad guy. I Like him. He knew the rules but decided not to play by them. Instead, he created his own game.”
(- MeLi)
Lucianin setä Klaus ei syyttä käytä veljenpojastaan lempinimeä Lucifer. Lucian on monessa mielessä kuin langennut enkeli. Viehättävä nuori mies harrastaa mielellään paheellista toimintaa ja vähät välittää omasta tai sukunsa maineesta. Lucian on ehdottomasti kuninkaallisen hovin kasvatti. Nuorukainen rakastaa juhlimista. Koblenzin kreivin perillinen tunnetaan Preussin hovissa seurapiirilellikkinä, ja aina kun jossain juhlitaan, voi olla varma, että Lucian on silloin paikalla. Juhlista eniten nuortamiestä miellyttävät naamiaiset, joissa hän saa vapaasti esittäytyä mysteerimiehenä ja jättää nimensä mainitsematta ilman paheksuvia katseita. Lucian rakastaa tanssimista, juomista, uhkapelejä ja savukkeiden polttamista. Hän varmaankin käyttäisi kaikki varansa hienoimpiin viineihin, peleihin ja savukkeihin, ellei hänen arvoisa setänsä pitäisi häntä silmällä ja huolehtisi suurimmasta osasta veljenpoikansa omaisuudesta.
Uskonnollisuus ei ole yksi Lucianin ominaisuuksista. Preussilainen nuorimies halveksii kirkon oppeja ja pitää Raamattua valheiden kirjana. Hän mielellään arvostelisi uskontoa kuuluvaan ääneen, mutta hänen rakas setänsä on ankarasti kieltänyt sen huvin häneltä. Niinpä Lucian kätkee halveksuntansa huumorin taa. Hän heittäytyy aika ajoin hartaaksi kristityksi ja kierrellen kaarrellen osoittaa keskustelukumppaneilleen, miten mätä heidän uskontonsa onkaan.
Uskollisuus ei kuulu Lucianin sanavarastoon tai toimintatapoihin. Vaikka nuorukainen kuvittelee olevansa itsensä herra, on hän hyvin pitkälti halujensa vietävissä, ja etenkin naisten on helppo vietellä hänet ja näin hyötyä hänestä. Lucian on poikamaisuuttaan usein taipuvainen olemaan hyväuskoinen ja helposti höynäytettävissä, vaikka hän uskookin tietävänsä kaikki maailman metkut. Nuorimies ei halua koskaan mennä naimisiin, sillä hänen mielestään se vain kahlitsisi hänet, ja kukapa nyt haluaisi auliisti ojentaa oman vapautensa toisen käsiin?
Vaikka Lucian nauttiikin naisseurasta – ja tunne on varmasti useimmissa tapauksissa molemmin puolinen – ei nuoren miehen kiinnostus rajoitu vain vastakkaiseen sukupuoleen. Lucian on arvaamaton ja saattaa ”tehdä syntiä” vain silkan jännityksen takia. Hän on herrasmies vain niin halutessaan.
Lucian on sellainen itsekeskeinen henkilö, joka kuvittelee maailman pyörivän hänen ympärillään. Hän pitää usein itseään muita parempana. Raha ja valta ovat Lucianin mieleen. Nuorukainen ei kuitenkaan ole valmis tekemään töitä saavuttaakseen nämä. Lucianilla on käynyt elämässään hyvä tuuri, sillä hänen setänsä on kovalla työllään ja lahjoillaan onnistunut nostamaan itsensä ja samalla koko von Huberin suvun korkeaan ja arvostettuun asemaan. Klaus-sedällä ei valitettavasti satu olemaan omia poikalapsia, mikä tarkoittaa sitä, että hänen rakas veljenpoikansa Lucian sattuu vielä jonain päivänä perimään Koblenzin kreivin arvon. Lucian on tästä erittäin hyvillään, mutta – kuten arvata saattaa – hänen setänsä ei ole järin mielissään.
Kaikesta pinnallisesta nauttiva Lucian on rento ja hänellä on hyvä huumorintaju. Toisaalta nuorukainen kyllästyy ja pitkästyy helposti. Lucian on ”kaikki tai ei mitään” -tyyppinen persoona, ja hänellä on tapana joko lähteä mukaan leikkiin koko sydämellään tai ei ollenkaan. Nuorestamiehestä on mukavaa kuunnella toisten kertomia tarinoita – olivatpa ne dramatisoituja tai ei – mutta itse hän ei mielellään ota tarinankerrontaa vastuulleen.
Koska kauneus on lähellä Lucianin sydäntä, on myös taiteella nuorukaisen silmissä erityinen merkitys. Lucian arvostaa taidetta valtavasti, vaikkei oikeastaan ymmärräkään sen päälle. Nuorestamiehestä on ihanaa katsella näytelmiä, kuunnella jonkun toisen soittavan tai nähdä jonkun maalaavan. Lucian osaa itse soittaa flyygeliä, muttei mielellään tee sitä, sillä hänestä on parempi kuunnella muiden soittoa.
Lucian on sydämeltään toiminnan mies. Hän on taitava miekkailija ja harjoittelee usein. Lucianin setä raahaa hänet usein metsälle, mutta siellä keskittymisen ja kärsivällisyyden puutteesta kärsivä nuorukainen ei viihdy ollenkaan.
Opiskeleminen ei yleisesti ottaen kiinnosta Luciania, ja sen takia hän ei arvostuksestaan taidetta kohtaan huolimatta ymmärrä kaikkea siihen liittyvää. Lucian tietää harvasta asiasta paljon, eikä häntä oikeastaan kiinnostakaan tietää. Kielet ovat kuitenkin poikkeus. Sanoissaan taitavaa Luciania kiehtovat kielet. Lucian osaakin puhua käsittämättömän hyvin saksan lisäksi ranskaa, italiaa ja espanjaa, jotka ovat hänen mukaansa ”rakkauden kieliä”.
“Michael: There's nothing here to fear.
Lucifer: Well, there's always the truth.”
(- Mike Carey)
Totuuden ja ongelmien pakeneminen on Lucianin erikoisalaa. Hänestä valehteleminen on täysin hyväksyttävää, ja useimmissa tapauksissa totuus vain satuttaa. Nuorimies on huono kohtaamaan hänelle epämiellyttäviä asioita ja mieluummin teeskentelee, ettei niitä ole olemassa.
Koblenzin kreivin veljenpoika Lucian von Huber on kokonaisuudessaan kiehtova persoona. Lucian on sellainen henkilö, kenelle soisi ikuisen nuoruuden lahjan – ja sitähän Lucian toivookin. Hän tahtoisi pysyä ikuisesti nuorena ja kauniina.
Menneisyys
Tittelitön Mainzin kaupungin laidalla asuva aatelispari sai valokseen erääseen lokakuiseen päivään poikkeuksellisen kauniin poikalapsen. Kaspar ja Judith Huber antoivat siunauksekseen saamalleen ihastuttavalle poikalapselleen nimen Lucian Gabriel Peter. Pojan vanhemmat takasivat ainoalle lapselleen hyvän pohjan perussivistykselle kotiopettajan johdolla. Lucianilla havaittiin jo varhain olevan loistava kielipää, ja niinpä tästä ilahtuneet Kaspar ja Judith painottivat poikansa opinnoissa kieliä.
Kun Lucian oli yhdeksänvuotias, kuoli hänen isänsä sydänkohtaukseen. Judith, Lucianin äiti, jonka perhe ja lähisukulaiset olivat kaikki hyvin epäonnisesti menehtyneet tulipalossa vain kuukausia sitten, oli murheen murtama. Lucianin setä Klaus, joka oli joitakin vuosia sitten kohonnut merkittävään asemaan Preussin kuninkaan hovissa ja saanut Koblenzin kreivin arvon, tarjoutui ottamaan pojan kasvatettavakseen hoviin. Judith suostui tarjoukseen – mitä hän myöhemmin katui – ja niin Lucian muutti kuninkaan linnaan sivistyksen pariin.
Yhdeksänvuotiaasta asti Lucian kasvoi Preussin kuninkaan hovissa. Hänen setänsä varmisti pojalle kunnollisen koulutuksen ja opetti tuon elämään tuhlailevaa hovielämää. Setä myös otti haltuunsa pojan isältään saaman perinnön, joka hänen on määrä luovuttaa Lucianille tuon täytettyä kaksikymmentä. Elämä hovissa sopi Lucianille heti alusta alkaen paremmin kuin hyvin ja varttuessaan nuorukainen nautti elämästä kaikin siemauksin.
Joitakin kuukausia sitten Preussin hovissa alkoi kulkea huhuja Versailles’ia riivaavasta vaarallisesta petoeläimestä. Huhut olivat kantautuneet Preussiin asti, sillä Preussin nuoremman prinsessan Sharlenen hevonen oli joutunut pedon hyökkäyksen kohteeksi. Lucian oli sivuuttanut kaikki aiheeseen liittyvät huhupuheet ja juorut täysin, sillä hän kuvitteli niiden olevan vain urbaanilegenda. Tämän takia nuorukainen olikin yllättynyt, kun hänen setänsä ilmoitti kuninkaan määränneen alamaisiaan susijahtiin. Myös Lucianin setä oli – maan parhaana metsästäjänä – lähdössä Versailles’hin koittamaan onneaan pedon kanssa. Koska Lucian oli jo aikuinen, eikä näin ollen enää varsinaisesti setänsä holhouksen alainen, sai hän itse päättää menemisistään ja tulemisistaan. Sen takia käskemisen sijaan hänen setänsä pyysi häntä matkaamaan kanssaan Versailles’hin. Lucian, joka oli viime aikoina alkanut janota seikkailuita, tarttui tarjoukseen ja lähti setänsä kanssa katsomaan, millaista hovielämä maailman keskuksessa, Versailles’n palatsissa oli.
Versailles’ssa Lucianin setä sai kuin saikin pedon kukistettua. Lucian puolestaan pääsi oitis ranskalaisen hovielämän makuun ja juorujen kohteeksi.
Versailles'ssa olonsa aikana Lucian on mennyt naimisiin Inés de Cuirin kanssa.
Nyt
Lucian on joutunut vaikeuksiin ja suututtanut setänsä. Rangaistukseksi Klaus-setä on passittanut Lucianin ranskalaiseen luostariin tutustumaan paremmin katolilaiseen uskoon — Lucian itse on luterilainen — ja tekemään sen mukaisia katumusharjoituksia. [Hahmo tauolla]
Kuvissa Ben Barnes (Picture of Dorian Gray)
Kokonimi: Lucian Gabriel Peter von Huber
Kutsumanimet: (nuori) herra von Huber tai läheisille Lucian
Lucianin setä käyttää hänestä pilkallaan lempinimeä Lucifer
Ikä: 21 vuotta (vuonna 1779)
Syntymäpäivä: 6.10.1758
Sukupuoli: mies
Kansallisuus: preussilainen
Asema/sääty:
Siviilisääty: naimisissa
Suhteet
Perhe:
Kaspar von Huber (isä) †
Judith von Huber (äiti)
Koblenzin kreivi Klaus von Huber (setä)
Koblenzin kreivitär Brigitte von Huber (sedän vaimo)
Bianka (s.1759, 19v), Bettina (s.1781, 17v) & Klara (s.1782, 16v) von Huber (serkut)
Inés de Cuir (aviovaimo)
Lucianin isä kuoli, kun hän oli yhdeksän vanha. Isä oli aina ollut pojalleen esikuva, mutta hänen kuoltuaan poika haki uutta ihailun kohdetta. Hänen äitinsä antoikin hänet hänen setänsä, arvovaltaisen Koblenzin kreivin Klausin kasvatettavaksi. Klaus ei kuitenkaan ansainnut pojan kunnioitusta, vaan Lucian suhtautuu edelleenkin setäänsä lähinnä vitsillä. Pohjimmiltaan hän kuitenkin pitää sedästään, vaikkei tuo juuri tunnukaan pitävän hänestä.
Lucianin äiti Judith on kovin omistushaluinen poikaansa kohtaan. Lucian ei pidä äidistään ja kokee tuon riippakivenä elämässään. Judith syyttää poikansa setää Klausia siitä, että tuo on manipuloinut Lucianin omaa äitiään vastaan. Judith vaatii poikaansa käymään aika ajoin vierailulla äitinsä luona, minkä Lucian tekee varsin vastentahtoisesti hyvää hyvyyttään äitiään kohtaan.
Lucian asui vielä Preussissa ollessaan Preussin kuninkaan linnassa setänsä kanssa, minkä takia hän ei kovin usein nähnyt setänsä perheenjäseniä, jotka asuvat perheen omistamilla mailla Koblenzissa. Lucian ei ole erityisen läheinen setänsä vaimon Brigitten taikka serkkujensa kanssa.
Versailles'ssa Lucian on mennyt naimisiin Inés de Cuirin kanssa.
Sukulaiset:
Koloman von Huber (isoisä) †
Inga von Huber (isoäiti) †
Äidin lähisukulaiset †
Lucian ei koskaan tavannut isoisäänsä ja hän oli vielä niin nuori isoäitinsä kuoltua, ettei hän muista tuosta mitään.
Äitinsä Judithin perhettä tai lähisukulaisia Lucian ei koskaan päässyt tapaamaan, sillä he menehtyivät epäonnisesti tulipalossa.
Ystävät:
Magdalene Fleur
Lucianilla on paljon hyväpäiväntuttuja Preussin hovissa, muttei ketään järin läheistä ystävää. Lucian viettää aikaansa kenen tahansa kanssa, joka on hänestä kyllin kiinnostava, eikä nipota tai pitkästytä häntä kuoliaaksi. Versailles'ssa Lucian on tutustunut Magdaleneen, jonka kanssa hän tulee loistavasti toimeen ja jonka seurassa hän viihtyy erinomaisesti.
Muut tuttavat:
Preussin kuningasperhe, etenkin prinsessa Sherlene
Koska Lucian asuu Preussin kuninkaan linnassa ja hänen setänsä on kuninkaan läheinen ystävä, on hän tuttava kuningasperheen kanssa. Etenkin prinsessa Sharlenen kanssa Lucian tulee hyvin juttuun.
Ulkonäkö
”Preussin hyvännäköisin nuorukainen” ei ole ollenkaan yliampuva nimitys puhuttaessa arvostetun ja halveksitun Koblenzin kreivin veljenpojasta ja perijästä, Lucian von Huberista. Lucian on ulkonäöltään kuin enkeli tai antiikin tarujen sankari ja saa siksi paljon katseita ja kehuja osakseen. Hän kuulee usein näyttävänsä paljon vanhemmalta kuin mitä hän todellisuudessa on, vaikka hänen olemuksessaan onkin vielä paljon poikamaisia piirteitä.
Lucian on lähes 180 senttimetriä pitkä, suoraselkäinen, hyväryhtinen ja ruumiinrakenteeltaan solakka nuorimies. Huomiota herättävän komea nuorukainen näyttää kaikin puolin mykistävältä ja on kaunista katseltavaa. Jokainen Lucianin pienin ja arkisinkin liike on lähes aina sulava ja kevyt kuin taitavimmalla tanssijalla. Nuorimies on hyvä hallitsemaan kehoaan ja nauttii ulkonäöstään huolehtimisesta. Lucian saattaa käyttää tunteja yhtäjaksoisesti ompelijan luona tai peilin edessä. Nuorukainen arvostaa, suorastaan palvoo kauneutta. Hän ymmärsi jo varhain saaneensa siunauksekseen henkeäsalpaavan ulkomuodon ja on siitä asti opetellut käyttämään sitä hyväkseen. Lucian haluaa pysyä ikuisesti kauniina nuorukaisena, minkä takia häntä kovin harmittaa, kun ihmiset kommentoivat hänen näyttävän vanhemmalta kuin yhdeksäntoistavuotiaalta. Vaikka huomautus on useimmiten tarkoitettu kehuksi, huolestuttaa se aina hyvinkin pinnallista Luciania.
Komean nuorenmiehen kasvot ovat hyvin symmetriset ja sopusointuiset. Kaula on pitkä. Iho on läpikuultavan vaalea ja hyvinkin sileä, virheetön. Lucianilla on korkeat poskipäät, kreikkalaistyylinen nenä ja sirot korvat, jotka usein peittyvät hänen tummanruskeiden hiustensa alle. Hiukset ovat erittäin hyväkuntoiset, paksut ja muotoiltavat sekä useimmiten viimeisen päälle kammatut. Niskaan ulottuvien hiusten kanssa yhtä huolitellut ovat Lucianin kulmakarvat. Kulmia lukuun ottamatta nuorenmiehen naamasta ei löydy karvaakaan, mikä tuo kasvoihin hiukkasen poikamaisuutta.
Lucianin silmät ovat kiehtovan suklaanruskeat ja niiden katse on usein lämpimän houkutteleva, kutsuva. Silmiä reunustavat ja korostavat tummat, tuuheat ripset. Täyteläisillä huulilla lepää yleensä leikkisä hymynkaarre ja niiden takaa paljastuu rivistö virheettömiä, säihkyvän valkoisia hampaita.
Koko Lucianin ulkoinen olemus on puoleensa vetävä ja harva jättää välistä tilaisuuden tutustua tuohon kauniiseen nuorukaiseen.
Luonne
”Call me Gabriel, Michael or whatever you want, but don’t call me Lucifer. That name doesn’t do justice to me.”
(- MeLi)
Lucian von Huber saattaa näyttää enkeliltä tai antiikin tarujen sankarilta, mutta siitä hän on kaukana. Lucian on ennemminkin langennut enkeli, paholaisen kätyri kuin jumalten palvelija.
Kevytkenkäinen, paheellinen, pakanallinen, paheksuttava, laiska, mukavuudenhaluinen, omahyväinen, turhamainen, pinnallinen, naiivi, lapsellinen… Siinä on vain muutama Lucianin huonoimmista tai parhaimmista – kukin päättäköön siitä itse – ominaisuuksista. Lucian on henkilö, jota helposti joko rakastetaan tai vihataan. Koblenzin kreivin veljenpoika, preussilainen hurmuri herättää yhdessä jos toisessakin vahvoja tunteita – olivatpa ne sitten negatiivisia tai positiivisia.
”Lucifer is a bad guy. I Like him. He knew the rules but decided not to play by them. Instead, he created his own game.”
(- MeLi)
Lucianin setä Klaus ei syyttä käytä veljenpojastaan lempinimeä Lucifer. Lucian on monessa mielessä kuin langennut enkeli. Viehättävä nuori mies harrastaa mielellään paheellista toimintaa ja vähät välittää omasta tai sukunsa maineesta. Lucian on ehdottomasti kuninkaallisen hovin kasvatti. Nuorukainen rakastaa juhlimista. Koblenzin kreivin perillinen tunnetaan Preussin hovissa seurapiirilellikkinä, ja aina kun jossain juhlitaan, voi olla varma, että Lucian on silloin paikalla. Juhlista eniten nuortamiestä miellyttävät naamiaiset, joissa hän saa vapaasti esittäytyä mysteerimiehenä ja jättää nimensä mainitsematta ilman paheksuvia katseita. Lucian rakastaa tanssimista, juomista, uhkapelejä ja savukkeiden polttamista. Hän varmaankin käyttäisi kaikki varansa hienoimpiin viineihin, peleihin ja savukkeihin, ellei hänen arvoisa setänsä pitäisi häntä silmällä ja huolehtisi suurimmasta osasta veljenpoikansa omaisuudesta.
Uskonnollisuus ei ole yksi Lucianin ominaisuuksista. Preussilainen nuorimies halveksii kirkon oppeja ja pitää Raamattua valheiden kirjana. Hän mielellään arvostelisi uskontoa kuuluvaan ääneen, mutta hänen rakas setänsä on ankarasti kieltänyt sen huvin häneltä. Niinpä Lucian kätkee halveksuntansa huumorin taa. Hän heittäytyy aika ajoin hartaaksi kristityksi ja kierrellen kaarrellen osoittaa keskustelukumppaneilleen, miten mätä heidän uskontonsa onkaan.
Uskollisuus ei kuulu Lucianin sanavarastoon tai toimintatapoihin. Vaikka nuorukainen kuvittelee olevansa itsensä herra, on hän hyvin pitkälti halujensa vietävissä, ja etenkin naisten on helppo vietellä hänet ja näin hyötyä hänestä. Lucian on poikamaisuuttaan usein taipuvainen olemaan hyväuskoinen ja helposti höynäytettävissä, vaikka hän uskookin tietävänsä kaikki maailman metkut. Nuorimies ei halua koskaan mennä naimisiin, sillä hänen mielestään se vain kahlitsisi hänet, ja kukapa nyt haluaisi auliisti ojentaa oman vapautensa toisen käsiin?
Vaikka Lucian nauttiikin naisseurasta – ja tunne on varmasti useimmissa tapauksissa molemmin puolinen – ei nuoren miehen kiinnostus rajoitu vain vastakkaiseen sukupuoleen. Lucian on arvaamaton ja saattaa ”tehdä syntiä” vain silkan jännityksen takia. Hän on herrasmies vain niin halutessaan.
Lucian on sellainen itsekeskeinen henkilö, joka kuvittelee maailman pyörivän hänen ympärillään. Hän pitää usein itseään muita parempana. Raha ja valta ovat Lucianin mieleen. Nuorukainen ei kuitenkaan ole valmis tekemään töitä saavuttaakseen nämä. Lucianilla on käynyt elämässään hyvä tuuri, sillä hänen setänsä on kovalla työllään ja lahjoillaan onnistunut nostamaan itsensä ja samalla koko von Huberin suvun korkeaan ja arvostettuun asemaan. Klaus-sedällä ei valitettavasti satu olemaan omia poikalapsia, mikä tarkoittaa sitä, että hänen rakas veljenpoikansa Lucian sattuu vielä jonain päivänä perimään Koblenzin kreivin arvon. Lucian on tästä erittäin hyvillään, mutta – kuten arvata saattaa – hänen setänsä ei ole järin mielissään.
Kaikesta pinnallisesta nauttiva Lucian on rento ja hänellä on hyvä huumorintaju. Toisaalta nuorukainen kyllästyy ja pitkästyy helposti. Lucian on ”kaikki tai ei mitään” -tyyppinen persoona, ja hänellä on tapana joko lähteä mukaan leikkiin koko sydämellään tai ei ollenkaan. Nuorestamiehestä on mukavaa kuunnella toisten kertomia tarinoita – olivatpa ne dramatisoituja tai ei – mutta itse hän ei mielellään ota tarinankerrontaa vastuulleen.
Koska kauneus on lähellä Lucianin sydäntä, on myös taiteella nuorukaisen silmissä erityinen merkitys. Lucian arvostaa taidetta valtavasti, vaikkei oikeastaan ymmärräkään sen päälle. Nuorestamiehestä on ihanaa katsella näytelmiä, kuunnella jonkun toisen soittavan tai nähdä jonkun maalaavan. Lucian osaa itse soittaa flyygeliä, muttei mielellään tee sitä, sillä hänestä on parempi kuunnella muiden soittoa.
Lucian on sydämeltään toiminnan mies. Hän on taitava miekkailija ja harjoittelee usein. Lucianin setä raahaa hänet usein metsälle, mutta siellä keskittymisen ja kärsivällisyyden puutteesta kärsivä nuorukainen ei viihdy ollenkaan.
Opiskeleminen ei yleisesti ottaen kiinnosta Luciania, ja sen takia hän ei arvostuksestaan taidetta kohtaan huolimatta ymmärrä kaikkea siihen liittyvää. Lucian tietää harvasta asiasta paljon, eikä häntä oikeastaan kiinnostakaan tietää. Kielet ovat kuitenkin poikkeus. Sanoissaan taitavaa Luciania kiehtovat kielet. Lucian osaakin puhua käsittämättömän hyvin saksan lisäksi ranskaa, italiaa ja espanjaa, jotka ovat hänen mukaansa ”rakkauden kieliä”.
“Michael: There's nothing here to fear.
Lucifer: Well, there's always the truth.”
(- Mike Carey)
Totuuden ja ongelmien pakeneminen on Lucianin erikoisalaa. Hänestä valehteleminen on täysin hyväksyttävää, ja useimmissa tapauksissa totuus vain satuttaa. Nuorimies on huono kohtaamaan hänelle epämiellyttäviä asioita ja mieluummin teeskentelee, ettei niitä ole olemassa.
Koblenzin kreivin veljenpoika Lucian von Huber on kokonaisuudessaan kiehtova persoona. Lucian on sellainen henkilö, kenelle soisi ikuisen nuoruuden lahjan – ja sitähän Lucian toivookin. Hän tahtoisi pysyä ikuisesti nuorena ja kauniina.
Menneisyys
Tittelitön Mainzin kaupungin laidalla asuva aatelispari sai valokseen erääseen lokakuiseen päivään poikkeuksellisen kauniin poikalapsen. Kaspar ja Judith Huber antoivat siunauksekseen saamalleen ihastuttavalle poikalapselleen nimen Lucian Gabriel Peter. Pojan vanhemmat takasivat ainoalle lapselleen hyvän pohjan perussivistykselle kotiopettajan johdolla. Lucianilla havaittiin jo varhain olevan loistava kielipää, ja niinpä tästä ilahtuneet Kaspar ja Judith painottivat poikansa opinnoissa kieliä.
Kun Lucian oli yhdeksänvuotias, kuoli hänen isänsä sydänkohtaukseen. Judith, Lucianin äiti, jonka perhe ja lähisukulaiset olivat kaikki hyvin epäonnisesti menehtyneet tulipalossa vain kuukausia sitten, oli murheen murtama. Lucianin setä Klaus, joka oli joitakin vuosia sitten kohonnut merkittävään asemaan Preussin kuninkaan hovissa ja saanut Koblenzin kreivin arvon, tarjoutui ottamaan pojan kasvatettavakseen hoviin. Judith suostui tarjoukseen – mitä hän myöhemmin katui – ja niin Lucian muutti kuninkaan linnaan sivistyksen pariin.
Yhdeksänvuotiaasta asti Lucian kasvoi Preussin kuninkaan hovissa. Hänen setänsä varmisti pojalle kunnollisen koulutuksen ja opetti tuon elämään tuhlailevaa hovielämää. Setä myös otti haltuunsa pojan isältään saaman perinnön, joka hänen on määrä luovuttaa Lucianille tuon täytettyä kaksikymmentä. Elämä hovissa sopi Lucianille heti alusta alkaen paremmin kuin hyvin ja varttuessaan nuorukainen nautti elämästä kaikin siemauksin.
Joitakin kuukausia sitten Preussin hovissa alkoi kulkea huhuja Versailles’ia riivaavasta vaarallisesta petoeläimestä. Huhut olivat kantautuneet Preussiin asti, sillä Preussin nuoremman prinsessan Sharlenen hevonen oli joutunut pedon hyökkäyksen kohteeksi. Lucian oli sivuuttanut kaikki aiheeseen liittyvät huhupuheet ja juorut täysin, sillä hän kuvitteli niiden olevan vain urbaanilegenda. Tämän takia nuorukainen olikin yllättynyt, kun hänen setänsä ilmoitti kuninkaan määränneen alamaisiaan susijahtiin. Myös Lucianin setä oli – maan parhaana metsästäjänä – lähdössä Versailles’hin koittamaan onneaan pedon kanssa. Koska Lucian oli jo aikuinen, eikä näin ollen enää varsinaisesti setänsä holhouksen alainen, sai hän itse päättää menemisistään ja tulemisistaan. Sen takia käskemisen sijaan hänen setänsä pyysi häntä matkaamaan kanssaan Versailles’hin. Lucian, joka oli viime aikoina alkanut janota seikkailuita, tarttui tarjoukseen ja lähti setänsä kanssa katsomaan, millaista hovielämä maailman keskuksessa, Versailles’n palatsissa oli.
Versailles’ssa Lucianin setä sai kuin saikin pedon kukistettua. Lucian puolestaan pääsi oitis ranskalaisen hovielämän makuun ja juorujen kohteeksi.
Versailles'ssa olonsa aikana Lucian on mennyt naimisiin Inés de Cuirin kanssa.
Nyt
Lucian on joutunut vaikeuksiin ja suututtanut setänsä. Rangaistukseksi Klaus-setä on passittanut Lucianin ranskalaiseen luostariin tutustumaan paremmin katolilaiseen uskoon — Lucian itse on luterilainen — ja tekemään sen mukaisia katumusharjoituksia. [Hahmo tauolla]