Isabella Mackenzie de’Gentileschi

Nimi: Isabella Melusine Arabella Mackenzie de’Gentileschi
Titteli: Parman, Piacenzan ja Guastallan herttuatar - yleensä puhutellen Parman herttuattarena
Kutsumanimi: Isabella “Isle”
Ikä: 5.8.1741 (35 vuotta)
Sukupuoli: nainen
Seksuaalinen suuntautuminen: biseksuaali
Kansallisuus: syntyperältään skotlantilainen, mutta naimisiin mentyään italialainen.
Asema/sääty: aatelinen
Siviilisääty: naimisissa
Uskonto: katolinen

Suhteet:

Isä || Alexander Mackenzien, Skyen lordi (57) †
Äiti || Catherine Mackenzien (os. Le Blanc)(61)
Sisarukset || Vanhempi veli Adair (37)
Aviopuoliso || Cosimo de’Gentileschi, Parman, Piacenzan and Guastallan herttua (51)
Lapset || Giovanni (15), Alexander (13), Conan (11), Piero (10) ja Filippo (8). Isle synnytti myös kaksoistytöt, Catherinen ja Arabellan, poikien syntymän jälkeen, mutta nämä kuolivat komplikaatioon synnytyksessä, joka oli viedä myös Islen hengen.
Rakastajat || tallinhoitaja René Lamoliére Islen palveluspoika Louis, taidemaalari Francis Fontana, skotlantilainen kapinallinen Malcolm Murray, Cosimon sisar Lucretzia jne.
Muut tuttavat ja ystävät || Islen taloudenhoitajatar Beatrice, hiustaitelija Fernando, pukusuunnittelija Lorenzo – herttuattaren talouteen kuuluu koko joukko erilaisia palvelijoita ja ammattitaitoisia muodinluojia.


Vaikka Isle kunnioittaakin aviomiestään ja jopa rakastaakin tätä, herttuatar ei ole kovinkaan uskollinen vaimo. Kauniina ja voimakastahtoisena naisena Islellä on riittänyt ihailijoita teini-iästä lähtien eikä herttuatar ole avioliitostaan huolimatta malttanut pysyä pelkästään herttuan sängyssä. Herttua kyllä tietää vaimonsa syrjähypyistä, mutta ei tee niistä isompaa numeroa – ei hän itsekään sen uskollisempi ole. Pariskunta onkin hiljaisesti sopinut hyväksyvänsä ulkopuoliset suhteet kunhan molemmat pitävät niistä matalaa profiilia eikä tee suhteista hauskanpitoa vakavampaa.




Ulkonäkö:

Reippaasti yli 170 senttimetriä pitkä Parman herttuatar ei koskaan jää juhlissa huomaamattomaksi. Hän kantaa itseään aina tietyllä arvokkuudella eikä jätä itseään koskaan sanattomaksi. Alaselkään asti ulottuvat punertavat hiukset, vihreät silmät ja korkeat poskipäät on tämä näyttävä nainen perinyt skotti isältään eikä Islen kotimaa jää siksi yleensä arvausten varaan. Hän on ulkonäöltään sekä sydämeltään niin peri skotti kuin olla voi ja korostaa sitä itsessään ylpeydellä.

Parman herttuatar on puolisoaan sekä useampia miehiä pidempi, mutta hoikka ja siro tästä huolimatta. Viiden raskauden jäljet on Isle onnistunut karistamaan vartalostaan ja se on jättänytkin häneen vain hieman pehmeyttä, joka korostaa hänen sensuellia luonnettaan. Islen jalat ja käsivarret ovat suhteessa pidemmät muuhun ruumiiseen verrattuna samoin kuin herkät ja kapeat kädet. Isle onkin tunnettu kauneudestaan ja näyttävyydestään ympäri Eurooppaa. Hänen kasvonsa ovat pitkät ja kapeat ja nenä melko terävä. Islen otsa on korkea ja kulmakarvat ovatkin tästä syystä myös korkealla suurten silmien dominoiden eniten tämän kasvoja. Islen huulet ovat myös suuret ja täyteläiset vahvistaen hänen viettelevää luonnettaan. Huulet ovatkin usein se mihin miehet erityisesti Islessä ihastuvat.

Islen hiukset ulottuvat reippaasti yli alaselän ja kaareutuvat luonnon kiharoille. Paksut punertavat hiukset herttuattaren hiustaitelija Fernando loihtiikin upeille kampauksille, joita hovi usein ihastelee. Kuningattaren aloittamat korkeat hiuslaitteet on myös nähty Islen päällä ja hän seuraakin viimeisimpiä trendejä tarkasti maustaen sitä italialaisella tyylillä. Sen lisäksi välillä Isle nähdään vähemmän virallisissa kampauksissa kuten hiukset auki, mikä usein herättää varsinkin miesten huomion.



Pukeutumisessa Isle suosii viimeisimpiä trendejä sekä syvempiä etelän sävyjä kuten tummanpunaista ja oranssia, jotka sopivat yhteen hänen hiuksiensa kanssa. Herttuatar pitää avarakauluksista mekoista, jotka korostavat hänen kaunista poviaan sekä kuulasta ihoaan. Pohjoisen kalpea iho sopii hyvin yhteen Versailles’n muoti ihanteiden kanssa ja monet ovatkin hyvin kateellisia Islen kauniista hipiästä, jota nainen suojeluun erityisellä tarkkuudella. Rikkaan herttuakunnan valtiattarena Islen puvut ovat usein kaleilla kulta ja hopea langoilla somistettuja sekä jalokivillä koristeltuja. Sen lisäksi herttuattarella on koko joukko sekä skotlantilaisia, että parmalaisia koruja, joita hän päivittäin käyttää oman asemansa merkiksi.

Vaikka yleisesti Isle on hyvinkin itsevarma ja kaunis, hän pelkää kuollakseen vanhenemista. Jokainen uusi ryppy on kova isku hyvin ulkonäkö keskeiselle herttuattarelle ja hän koittaa välttää niiden ilmestymistä kaikin tavoin. Hänellä onkin suorastaan seremoniaa muistuttavat aamurutiinit, johon kuuluvat erilaiset ihovoiteet ja pitkien kutrien harjaaminen sekä tarkastaminen harmaiden hiusten varalta. Silti vanheneminen on tosi asia eivätkä kaikkein kalleimmatkaan öljyt sitä voi estää. Vielä ikä ei kuitenkaan herttuattaren ihossa näy ja moni toteaakin tämän olevan ikäisekseen erittäin hyvin säilynyt.

Luonne:

Isle on hyvin karismaattinen ja charmikas kokien suurta varmuutta itsessään. Hän ei edes yritä esittää viatonta ja hyveellistä vaimoa, vaan osaa katseellaan jo kertoa miehelle kiinnostuksensa. Isle tiedostaa oman aistikkuutensa ja korostaa sitä aina, kun mahdollista. Hänen silmänsä ovat hyvin eläväiset kertoen naisen tunteet saman tien. Ne samoin kuin naisen huulet kutsuvat miehiä luokseen. Tästä syystä herttuatarta usein paheksutaankin naisten puolelta, mutta samalla tämän sensuelli luonne kutsuu myös samaa sukupuolta luokseen – jopa niiden puolelta, jotka eivät sitä uskoisi. Islen seksuaalinen itsevarmuus onkin se, joka eniten aiheuttaa ihmisissä hämmennystä. Herttuatar on myös tietyllä tapaa hyvin itsekeskeinen ajaen omaa etuansa joskus, jopa liian paljon. Siksi monet hänen rakastajistaan ovatkin saaneet vain särkyneen sydämen määrätietoisen Islen kanssa käydystä suhteestaan.

Nousukkaaksi kutsuttu Isle on melko usein hovin ilkeiden juorujen kohteena. Jo nuorena hän tiesi haluavansa kohota korkeammalla yhteiskunnassa ja taata itselleen paremman elämän kuin vain jonkun skotti lordin vaimona. Tämä kunnianhimo näkyy yhä Islen käytöksessä ja ärsyttää hyvin paljon useita hovissa. Hänen kohoaminen herttuattaren asemaa oli aikansa isoimpia skandaaleja eivätkä syrjähypytkään ole täysin jääneet pois hovin tietoisuudesta. Cosimo on yleensä hiljentänyt kovillakin otteilla juorut ja puolustaa aina vaimoaan viimeiseen asti – se ei silti ole vaimentanut kaikkia huhuja. Isle yleensä yrittää olla välittämättä juoruista, mutta on luonteeltaan kostonhimoinen ja herttuattaren koston ovatkin tunteneet monet nahoissaan. Isle voi olla hyvinkin häjy ja omien huhujensa vaimentamiseksi hän onkin aloittanut täysin perättömiä juoruja, jotka ovat jopa vahingoittaneet kohteensa mainetta.

Vaikka Isle tiedostaakin oman asemansa hyvin ja olettaa ihmisten käyttäytyvän sen mukaan, on nainen melko tasapainoinen luonteeltaan. Hän oli nuoruudessaan melko temperamenttinen kuten isänsä, mutta ikä on rauhoittanut herttuatarta ajattelemaan vähemmän mustavalkoisesti. Vaikkei hän olekaan yhtä kiivas kuin nuoruudessaan, pitää hän kyllä mielipiteestään kiinni kynsin ja hampain. Herttuatar on pitkäjänteinen ja ovela. Jos hän tahtoo käydä kamppailun jonkun kanssa, hän tekee sen älyllään, ei kielellään, vaikka on sekin tahtoessaan erittäin terävä. Mutta jos hän suuttuu, silloin palvelijat pysyvät visusti kaukana emännästään.

Politiikan sijaan Isle arvostaa enemmän kulttuuria ja erityisesti taiteita. Hän rakastaa teatteria, oopperaa, tanssia ja musiikkia sekä runoutta, kirjallisuutta ja kuvataiteita. Islellä on itsellään kaunis sopraanoääni ja hän on hyvin lahjakas tanssija. Hän oli Parmassa aktiivinen taiteenkerääjä, minkä vuoksi Parman kuninkaallinen palatsi pitääkin yhtä Euroopan merkittävimmistä taiteenkokoelmista heti Vatikaanin jälkeen. Isla käy aktiivisesti Pariisissa oopperassa ja on mukana järjestämässä Versailles’hin esityksiä aina, kun mahdollista. Lisäksi Islalla on heikkokohta taiteilijoihin ja hän rakastaa hieman resuisia, lahjakkaita, usein nuoria muusikoita ja maalareita.



Lapsuudessaan Isle sai melko käytännönläheisen koulutuksen ja hänen isänsä keskittyikin opettamaan tyttärensä ratsastamaan ja käyttämään asetta enemmin kuin akateemiseen koulutukseen. Ei sinänsä Islellä ollut mitään tätä vastaan ja nykyään nainen onkin erinomainen ratsastaja nauttien myös metsästyksestä hyvin paljon, mutta Italiassa nainen oli onnensa kukkuloilla löytäessään itsensä sivistyneistön ympäröimänä. Hän opiskeli Parmassa historiaa ja kirjallisuutta sekä tietenkin taiteita Italian menestyneimpien kirjailijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Juuriensa ja avioliittonsa kautta Isle puhuu erinomaista englantia ja italiaa sekä tietenkin ranskaa, joka on ajan sivistyneistön kieli. Herttuatar onkin sopiva sekoitus käytännönläheistä skottia sekä sivistynyttä italialaisruhtinatarta. Hän ei jätä asioita miesten käsiin, vaan pitää elämänsä langat tiukasti omissa käsissään. Isle ei kuitenkaan kuulu niihin radikaaleihin, jotka huutelevat mielipiteitään naistenasemasta pitkin katuja. Herttuatar onkin enemminkin hiljainen tarkkailija ja antaa miesten olettaa, että he ovat johdossa, vaikka todellisuudessa Isle onkin erinomainen kiertämään heidät pikkusormensa ympärille.

Kaunis, älykäs ja intohimoinen. Isle nauttii elämästä eikä anna kenenkään seistä tiellään – ei edes omien lapsiensa. Vaikka näennäisesti herttuatar rakastaakin poikiaan, hän ei silti näe tarpeelliseksi olla enää heidän elämässään millään tavalla. Heillä on ammattilainen palveluskunta sitä varten. Isle keskittyykin paljon enemmän itseensä ja omaan hauskanpitoonsa jättäen lapsien kasvatuksen lastenhoitajien ja opettajien kontolle. Hänelle lasten hankinta olikin enemmän haaste näyttää Parman ylimystölle kykynsä synnyttää peräti viisi tervettä poikaa, kun Cosimon edelliset vaimot, kuninkaalliset prinsessat, eivät olleet kyenneet siihen lainkaan. Pojat ovatkin Islelle enemmänkin osoitus omasta täydellisyydestään ja siitä kuinka arvokas Isle Parmalle on ollutkaan. Monet sanovatkin herttuattaren taipuvan helposti ylimielisyyteen ja, jopa itsekeskeisyyteen. Ajan myötä varsinkin nuoremmat pojat ovatkin etääntyneet äidistään, jota he eivät ole nähneet kuin muutaman kerran tämän muutettua Versailles’iin.

Menneisyys:

Isabella Melusine Arabella Mackenzie syntyi myrskyisenä kesäiltana jaarli Alexander Mackenzien ja Catherine Luxemburgin kolmantena lapsena. Isle syntyi pariskunnan kolmantena lapsena, mutta toisena ja viimeisenä, joka selvisi lapsuudestaan elossa – Islen isoveli Adair syntyi kaksi vuotta ennen naisen syntymää. Tuleva herttuatar ristittiin Isabellaksi isänsä äidin mukaan, mutta tyttöä alettiin pienestä pitäen kutsumaan Isleksi, joka tarkoittaa gaeliksi saarta. Islen äiti oli syntynyt avioliiton ulkopuolella Luxemburgin vanhaan kuninkaalliseen sukuun ja suvun perinteen mukaan heidän kantaisänsä olisi mennyt naimisiin Melusinen, ranskalaisen vesinymfin, kanssa. Isleä seurasivat viisi uutta raskautta, jotka päättyivät kuitenkin pienokaisten kuolemaan. Adairasta ja Islestä kasvoikin hyvin läheiset ja Isle rakastaa vanhempaa veljeään hyvin paljon.

Islestä kasvoi kaunis, hieman itsekeskeinen, nuori nainen, joka opetettiin erottamaan Skotlanti Iso-Britanniasta hyvin varhaisessa iässä. Islen isä kannatti hiljaisesti vanhaa katolista ja mikä tärkeintä skotlantilaista kuningashuonetta Britanniassa, joka oli Cullodenin taistelussa kokenut suuren tappion ja paennut Italiaan. Vaikka Islen isä ei gaelia puhunutkaan kuin sen verran, että pysyi suosiossa vuokralaistensa keskuudessa, käytännönläheinen ja hyvin kiihtomielinen Adair opetteli kielen itsekseen ja yritti opettaa sitä myös pikkusisarelleen. Isle ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi rahvaan kielen opettelua eikä hän osaa sitä kuin sanan sieltä toisen kieltä. Hänestä se kuulostaa kauniilta ja nainen pitää oman lempinimensä alkuperästä, mutta gaelilla ei kohottu yhteiskunnassa korkeammalle – tavoite, jonka Isle asetti itselleen hyvin varhain.

Isle matkusteli melko usein varsinkin talvisin aurinkoisessa Italiassa perheen tavaten Britanniasta paennutta katolista kuningasta ja tämän poikia, jota paavi nimitti Iso-Britannian ja Irlannin kuninkaaksi. Vanha kuningas kuoli kuitenkin jo ennen Islen avioliittoa eikä paavi myöntänyt enää tämän pojalle, nykyiselle kruununtavoittelijalle, kuninkaan titteliä. Tästä syystä Isle ei usko katolisuuden nousevan enää Britannian valtaistuimelle – sanoi Adair, mitä tahansa. Kuusitoistavuotiaana Isle tutustui yhdellä Italian matkallaan Parman karismaattiseen herttuaan Cosimo de’Gentileschiin. Tällöin vielä naimisissa oleva herttua ihastui saman tien eloisaan ja terävään skottikaunottareen. Kaksikko aloitti suhteen ja kun edellinen herttuatar menehtyi hämärissä olosuhteissa, Cosimo aloitti melkein saman tien järjestää avioliittoa nuoren rakastajattarensa kanssa. Avioliitto oli aikansa skandaali sillä Isle ei ollut yhtä ylhäistä sukua kuin Cosimon edelliset vaimot. Cosimo joutuikin käymään kiivaan taistelun avioliiton hyväksymiselle, mutta lopulta pari sai toisensa ja Islestä tuli Parman, Piacenzan ja Guastallan herttuatar. Vastustelut vaimenivat ainakin toistaiseksi Islen synnytettyä peräti viisi tervettä poikaa herttualle, joka ei ollut kahdesta edellisestä avioliitostaan saanut yhtäkään eloon jäänyttä lasta. Vaikka aviopari ei ole täysin uskollinen toisilleen, Isle ja Cosimo ovat silti hyvin rakastuneita vielä viidentoista aviovuoden jälkeenkin. Islellä on ollut teini-iästä lähtien rakastajia eikä avioliitto ole muuttanut sitä mihinkään. Esimerkiksi vapaamielinen Isle huomasi muutaman ensimmäisen avioliitto vuotensa jälkeen tuntevansa vetoa Cosimon lisäksi myös tämän sisareen Lucretziaan, joka tunsi samanlaista vetoa myös kälyynsä. Vaikka suhde ei olekaan enää yhtä intohimoinen kuin alkuvuosina, kaksikko on yhä hyvin läheisissä väleissä ja Lucretzia on käynyt myös Versailles’ssa.

Pari vuotta nuorimman pojan, Filippon, syntymän jälkeen Isle oli jälleen raskaana. Tämä synnytys käynnistyi kuitenkin liian aikaisin ja kaksoistytöt, Catherineksi ja Arabellaksi hätäkasteessa ristityt pienokaiset, kuolivat pari päivää syntymänsä jälkeen. Syntymästä seuranneen komplikaation takia Isle sairastui vakavasti lapsikuumetautiin. Infektion vei herttuattaren vuoteen omaksi melkein kuukaudeksi ja Isle oli vielä tämänkin jälkeen hyvin heikkona monta viikkoa. Muutamaa vuotta myöhemmin Parman herttuapari tuli siihen tulokseen ettei Isle kyennyt saamaa enempää lapsia, mikä oli enemmän pettymys herttuattarelle kuin herttualle, jonka mielestä viisi tervettä poikaa oli aivan tarpeeksi. Silti Islestä tuntui kuin hän olisi tuottanut pettymyksen aviomiehellään – tämä, kun oli kuvitellut itsensä yli kymmenen lapsen ylpeänä äitinä. Ei sinänsä nainen äidillisiä riemuja odottanut, hän vain olisi halunnut kostaa niille Parman hallituksen jäsenille, jotka olivat vastustaneen hänen ja Cosimon avioliittoa.

Vaimonsa voinnista huolestunut herttua päätti vuosi pienokaisten kuoleman jälkeen lähettää vaimonsa Euroopan kulttuurin keskukseen hieman tuulettumaan. Läheisissä väleissä Ranskan kuninkaan kanssa oleva herttua sai helposti vaimolleen asunnon Versailles’n palatsista. Suunnitelma oli hyvin onnistunut! Muotia, musiikkia ja tanssia rakastava Isle ihastui ikihyviksi Versailles’n mahtipontiseen ja värikkääseen hoviin sekä Pariisin vilkkaaseen kulttuurielämään. Vaikka Parma olikin aivan toista kuin Skyen myrskyisä saari, kalpeni sekin palatsin juhlille, taiteille ja oopperoille. Alkuperältään muutamaksi kuukaudeksi tarkoitettu matka on pitkittynyt kolmeksi kokonaiseksi vuodeksi eikä Islellä ole aikomustakaan palata Parmaan vielä vähään aikaan. Vaikka Cosimo ei voikaan vaimonsa tavoin palatsiin virallisesti muuttaa, hän on käynyt Ranskassa yhä useammin herttuattaren muuton jälkeen ja viihtyy Versailles’ssa pitkiäkin aikoja.

Muuta:

-Omistaa lipizzantamman nimeltä Éanna, joka tarkoittaa gaeliksi linnunkaltaista.
-Puhuu sujuvasti englantia, italiaa ja ranskaa.
-Erinomainen metsästäjä