Arkkiherttuatar Louise

 

Nimi: Louise Amalia Sophie, Itävallan Arkkiherttuatar 

Syntynyt: 24.6.1761 (17 vuotta)

Sukupuoli: Nainen

Kansalaisuus : Itävaltalainen/Italialainen

Kuninkaallinen. Itävallan arkkiherttuatar

Isä || Prinssipuoliso Bastien, Toscanan suurhertua (39†)

Äiti || Keisarinna Sophie, Itävallan hallitsija (45†)

Sisarukset || Vanhempi sisko arkkiherttuatar Jacqueline (24) ja nuorempi veli keisari Bastien (9)

Louise on saanut koko elämänsä kuulla olevansa ehdottomasti Itävallan arkkiherttuattarista se kauniimpi – mikä voi johtua siitä ettei hän Jacquelinen tavoin hyppää jokaisen vastaantulijan kurkkuun. Louisella on ovaalinmuotoiset, pehmeät kasvot ja suuret, kirkkaan siniset silmät, jotka hän on perinyt äidiltään. Hänellä on pienet, sirot huulet, jotka taipuvat luonnostaan sydämenmuotoon, mutta joita hän mielellään punalla vielä liioittelee. Itävallan suvun tapaan, Louise’lla on syvän mustat hiukset, joita hän yrittää ahkerasti aina puuteroida hieman vaaleammiksi. Hiukset ulottuvat luonnostaa hieman olkapäiden yli ja kampauksia varten turvautuu Louise kalliisiin hiuslisäkkeisiin saadakseen melko ohuisiin hiuksiinsa lisää voluumia. Louise on adoptoinut Ranskan hovin suureelliset kampaukset ja rakastaa niiden taiteellista näyttävyyttä. Louise koristelee mielellään kampauksensa silkkikukilla, helmillä ja näyttävillä sulilla. 

Louise on varreltaan vain 150 ja rakenteeltaan sisartaan huomattavasti sirompi. Hentoinen arkkiherttuatar toivoisi vielä saavansa hieman pyöreyttä itseensä, sillä pienirakenteisuus saa hänet näyttämään usein itseään nuoremmalta. Parhaansa mukaan Louise yrittää korostaa rintojaan kureliivien ja toppausten avulla, mutta melko laihoin tuloksin. Tästä syystä Louise odottaa kovasti sitä, että pääsisi naimisiin ja tulisi raskaaksi, jotta hänen vartalonsa muuttuisi naisellisemmaksi. Louisella on hyvin pienet kädet ja jalat, minkä takia hänen askeleensa on kuin pientä sipsutusta. 

Louise’n nenä on hieman pystyssä ja hänen kasvoillaan on vielä selvää lapsen pyöreyttä. Poskille tyttö sipaisee mielellään tyylikästä punaa, mikä vahvistaa hänen suorastaan nukkemaista olemustaan. Haaleat pisamat peittyvät usein puuterin alle, mutta ovat vielä melko selkeästi näkyvillä, kun tyttö ei ole laittanut kasvoilleen ehostusta. Louise’n lempi tuoksu on jasmiini, jota hän mielellään sipaisee ranteisiinsa ja korvan taakse. Hänen äänensä on kirkas ja melko korkea, varsinkin tytön innostuessa kertomaan hovin uusimmista kuulumisista. Louise kikattaa herkästi ja tyttömäisesti, mikä on Jacquelinesta ollut aina hänen sisarensa ehdottomasti kamalimpia puolia. Jacqueline ei voi sietää sisarensa turhanpäiväistä hölötystä ja kikatusta.

Louise rakastaa pastellin sävyjä ja kukkakuoseja. Hän pukeutuu aina muodin mukaisesti ja koristelee itsensä päästä varpaisiin jalokivillä. Jokainen ohi kulkija tietää tasatarkkaan Louise’n olevan kuninkaallinen prinsessa hänen kalliista pukeutumisestaan ja prinsessan rakkaus kalliisiin mekkoihin ja jalokiviin on aiheuttanutkin paljon näreyttä Itävallan hovissa.

Äitinsä ja sisarensa tavoin Louise on voimakastahtoinen ja suorasanainen nuori nainen, joka ei koskaan jää hiljaiseksi missään keskustelussa. Hän ei kuitenkaan jaa näiden poliittista kunnianhimoa, vaan keskittyy mieluummin lausumaan mielipiteensä hovin kuumimmista juorun aiheista – oli sitten kyseessä uusi muoti ilmiö tai skandaalin käryinen avioliitto. Louise näkee politiikan sopivana vain miehille ja naisille, jotka ovat käytännössä miehiä (kuten hänen sisarensa). Hän itse ei näe sopivana pilata kauniita kasvojaan keskustelulla valtioiden raha-asioista tai sotasuunnitelmista. Louise on silti kunnianhimoinen ja itsenäinen tehden aina juuri niin kuin hän itse haluaa välittämättä, mitä muut siitä ajattelisivat. 

Louise on hyvin seurallinen ja osaa hurmata kenet tahansa haluaa. Hänen kasvaessaan päivä päivältä kauniimmaksi nuoreksi naiseksi, on hän oppinut kietomaan kauniin pikkuisen sormensa ympärille jokaisen hovinjäsenen. Louise on älykäs ja manipuloiva ja osaa piilottaa todelliset tarkoitusperänsä kauniiden sanojen alle. Hänen sosiaaliset taitonsa ovat aina tehneet hänestä sisartaan suositumman missä tahansa seurassa ja Louise onkin luonnollinen seurapiirikaunotar. 

Vaikka Louise ei olekaan erityisen akateeminen, on hän silti teräpäisempi kuin päältä päin voisi luulla. Äidinkieliensä saksan ja italian lisäksi Louise puhuu sujuvaa ranskaa – onhan se sentään hovikieli. Muita kieliä Louise ei ole nähnyt tarpeelliseksi opetella, vaikka hänellä riittäisikin älyä siihen. Hän sulautuu jokaisen hovin tapoihin mutkattomasti ja on aina ajan tasalla viimeisimmistä muodin trendeistä ja hiustyyleistä. Louise on rohkea kokeilemaan uusia muoti-ilmiöitä ja erottumaan pukeutumisellaan valtavirrasta. Nuorempi arkkiherttuatar rakastaa ylellistä pukeutumista ja kalliita koruja sekä muodikkaita asusteita kuten viuhkoja, hattuja ja koristeellisia jalkineita. Louisen lempiväri on tällä hetkellä on vaaleapersikka, mutta lempiväri tuppaa vaihtumaan yhtä usein kuin muotitrenditkin. 

Luonnostaan sosiaalinen Louise löytää ystäviä helposti ja valikoituu asemansa takia helposti joukon johtajaksi. Louise rakastaa viettää aikaa ystäviensä kanssa ja tanssia aamuun asti riehakkaissa juhlissa. Nuori arkkiherttuatar rakastaa tanssimista ja onkin tanssilattialla kuin kala vedessään. Louise rakastaa musiikkia ja omaa kauniin laulu äänen, jota esittelee mielellään kenelle tahansa. Hän osaa myös soittaa jonkin verran pianoa, mutta nauttii ennemmin laulamisesta, jossa saa olla esityksen keskipisteenä. Louise väittää myös olevansa lahjakas näyttelijä ja nuorella naisella olikin tapana järjestää ystäviensä kesken erilaisia teatteri huvituksia hovin iloksi. 

Louise syntyi aurinkoisena kesäpäivänä seitsemän vuotta isosiskonsa Jacquelinen jälkeen. Keisarillinen pari oli menettänyt jo useamman lapsen keskenmenon tai synnytyksen jälkeisten komplikaatioiden takia ja, vaikka Louise’n sukupuoli olikin pettymys, oli terve lapsi silti suuresti juhlittu. Louise kasvoi lastenhoitajien ja hovineitojen ympäröimänä, kun keisarinna keskittyi lähinnä toiveeseen poikalapsesta ja prinssipuoliso taas kasvattamaan Jacquelinesta tulevaa keisarinnaa. Louise ei kasvanut kovinkaan läheiseksi vanhempiensa kanssa, vaikka tulikin sisartaan paremmin toimeen dominoivan äitinsä kanssa. Suurherttua Bastien osoitti kyllä rakkautta nuorempaa tytärtään kohtaan, mutta Louise ei kokenut koskaan olevansa läheinen isänsä kanssa samalla tavalla Jacqueline. Keisarinna Sophie suhtautui nuorempaan tyttäreensä suopeammin kuin vanhempaansa, sillä Louise osasi miellyttää äitiään paremmin kuin Jacqueline. Hyvällä käytöksellä Louise sai kaiken haluamansa äidiltään, kun taas syyllisyys siitä, ettei prinssipuoliso huomioinut nuorempaa tytärtään tarpeeksi opetti Louisen nopeasti manipuloimaan isäänsä. 

Louise kasvoi kuninkaallisissa palatseissa Itävallassa, mutta vieraili myös isänsä suuriruhtinaskunnassa Toscanassa. Hänen kasvatuksensa keskittyi paljolti ranskankielenhallitsemiseen ja hovietikettien opetteluun. Isänsä ravoin Louise kasvoi rakastamaan musiikkia ja prinssipuoliso yrittikin luoda lämpimän suhteen nuorempaan tyttäreensä nimenomaan musiikin kautta. Louise’sta tuli lahjakas tanssija ja laulaja ja isä säesti mielellään tyttärensä laulua. Prinssipuoliso yritti myös saada Jacquelinea ja Louise’a lähentymään musiikin kautta yhteisten musiikkituokioiden kautta, mutta yleensä nämä tuokiot päätyivät sisarusten riitaan isän huomiosta.

Kun Louise oli kahdeksanvuotias, hänen isänsä kuoli ja äitinsä synnytti viimein kauan kaivatun pojan. Louise ei ollut yhtä hajalla isänsä kuolemasta kuin sisarensa, mutta oli sen sijaan iloinen veljen syntymästä. Hän lähentyi äitinsä kanssa kantaen kortensa kekoon veljestä huolehtimisesta ja katseli mielellään, kuinka lastenhoitajat huolehtivat pikkuruisesta prinssistä. Jacqueline kasvoi yhä enemmän erilleen perheestään, kun taas Louise miellytti äitiään esimerkillisellä käytöksellä. Siksi Jacquelinen lähtö Versailles’iin, ei ollut Louiselle juuri mitenkään ihmeellinen asia. Hän oli vain onnellinen, ettei hänen tarvinnut enää kuulla piikittelyä sisarensa typerästä käytöksestä.

Seitsemän vuotta myöhemmin Louise’n äiti kuoli ja hänen veljestään kruunattiin uusi keisari. Myös Jacqueline oli palannut takaisin Itävaltaan ja lähentyi nuoren keisarin kanssa niin paljon, että uusi hallitus yritti myrkyttää Jacquelinen. Louise oli järkyttynyt, kun hänen vanhempi sisarensa joutui pakenemaan maasta, mutta enemmän hän oli järkyttynyt, kun uusi hallitus sijaishallitsijan johdolla päätti naittaa tämän Napolin vanhalle kuninkaalle. Ruma ja jo kolmesti leskeksi jäänyt kuningas ei sopinut ollenkaan Louisen kuvaan komeasta ja rikkaasta aviomiehestä. Kun kieltäytyminen ei auttanut ja häitä alettiin jo suunnitella, teki Louise päätöksen karata sisarensa perässä Ranskaan ja liittyä tämän puolelle valtataistelussa Itävallan kruunusta. Hän oli saanut kuulla huhuja Jacquelinen suunnitelmista syöstä keisari vallasta tämän perustuen huhuille, ettei veli ollutkaan heidän isänsä poika, vaan äpärä, joka oli syntynyt äidin suhteesta sijaishallitsijaan. Louisea ei kiinnostanut olivatko huhut totta. Hän pakkasi tavaransa ja pienet pomerialaisetkoiransa, ja lähti pienen uskollisen airueensa kanssa palatsista kohti Versailles’ia. 

Louise’lla on kolme pomerialaista koiraa, Alfred, Emmet ja Felix, jotka ovat Louise’n silmäterä. Jacqueline on uhannut tehdä räksyttävistä rakeista itselleen muhvin.