Olivia McKellar

Nimi: Olivia McKellar

Syntynyt: 14.3.1750 (29 vuotta)

Sukupuoli: nainen

Kansallisuus: Ranskalainen (äiti englantilainen ja isä venäläinen, mutta hän on asunut koko ikänsä ranskassa ja omaa ranskan kansalaisuuden.)

Siviilisääty: Naimaton

Seksuaalinen suuntautuminen: Panseksuaali

Asema/Sääty: Porvaristo, Kolmas sääty

Ammatti: myyjä, muusikko, kirjailija

Perhe/sukulaiset/muut tuttavat:

Olivian vanhemmat olivat Britannian suurlähettiläs Jason (Jane) Lyndwood-Moon sekä Versailles’n palatsin entinen metsästäjä Nicholas Smirkov. Olivia isä katosi erittäin sekavissa olosuhteissa ennen Olivian syntymää ja hänen äitinsä kuoli synnytyksessä tapahtuneeseen komplikaatioon. Olivian kasvatuksen otti hoitaakseen Jasonin kamaripalvelija Matthew McKellar, joka antoi sukunimensä lapselle. Kaksikko asuu Matthewn omistaman kirjakaupan, Mystéren, yläkerrassa. Sen lisäksi lapsen tulevaisuudesta huolehtii myös Jasonin eno, William Moon, joka lähetti vuosittain rahaa sisarentyttärentyttärensä koulutukseen. Olivia ei ole koskaan isoenoaan nähnyt, mutta kovasti haluaisi nähdä hänet.


Ulkonäkö:

Olivia on hyvin pitkä ja hoikka. Hänellä ei ole muotoja nimeksikään eikä häntä voi juurikaan ulkonäkönsä puolesta kutsua millään tavalla naiselliseksi. Hänen käsivartensa ja jalkansa ovat muuhun kehoon nähden hieman pidemmät ja täynnä pieniä kesakoita. Olivian vasemmanpuoleinen peukalo ja etusormi ovat usein musteen tahrima pitkien sulkakynän ja mustepullon kanssa vietettyjen tuntien takia. Hänen ryhtinsä on hieman kumarassa kirjoittajille tyypilliseen tapaan ja hänen kasvattilisänsä moittiikin siitä naista melko usein.

Olivialla on tummat, kastanjanruskeat hiukset, jotka taipuvat luonnonkiharoille. Hän pitää niitä yleensä siistillä nutturalla hieman niskan yläpuolella poissa kasvojen tieltä. Sateella kiharat suoristuvat sotkuiseksi harakanpesäksi, mutta kuivuttua ne villiintyvät vain enemmän. Hiukset ylettyvät yläselkään asti ja näyttävät oikein kauniilta, kunhan Olivia jaksaisi harjata ne. Matthew usein yrittää pitää suojattinsa hiukset ojossa ja taikookin melko näyttäviä kampauksia Olivian päähän, jotta tyttö näyttäisi edes hieman edustavalta kirjoja myydessään.

Olivian kasvot ovat hyvin kulmikkaat ja täynnä pieniä pisamia. Hänen huulensa ovat melko suuret kasvoihin nähden dominoiden yhdessä teekupin kokoisten silmien kanssa hänen kasvojaan. Hänen silmänsä ovat harmaat paksujen ja tummien kulmakarvojen kehystäen niitä korkealla otsalla. Hän ei ole ehkä yhtä kaunis kuin Versailles’n vaaleat kaunottaret tai laitakaupungin uhkeat ilotytöt, mutta Olivia on sellainen tavallinen naapurintyttö, joka ei halua harmia kellekään. Ei häntä kosijoiden joukko piiritä, mutta ei hän silti tunne huonoa itsetuntoa siitä.

Vaatteissa Olivia suosii erityisesti käytännönläheisyyttä. Hän valitsee vaatteet joissa tuntee olonsa mukavaksi ja joissa on helppo liikkua. Työskennellessään kasvatti-isänsä kirjakaupassa hänellä on päällään siisti, yleensä musta, peittävä mekko ja sen päällä esiliina. Hän pitää neutraaleista väreistä kuten punaisesta, sinisestä ja laventelista sekä olkihatuista. Äidin perintönään hänellä on hopeinen kello, johon on kaiverrettu kyyninen ilmaus Memento mori (Muista kuolevasi). Matthew sanoo aina sen kuvastaneen Olivian edesmenneen äidin luonnetta melkoisen hyvin.




Luonne:

Olivia on yleisesti luonteeltaan hyvin rauhallinen ja hyväntuulinen – Matthew väittää tämän täytyneen tulla isän puolelta. Olivia osaa keskustella asiakkaiden kanssa luontevasti ja asiantuntevasti kaupan menestyen pienuudestaan huolimatta hyvin. Olivia on luonnollinen keskustelija. Hän on asiakkaiden suosiossa ja saa aina pahantuulisenkin asiakkaan hymyilemään tyytyväisenä ostoksiinsa. Matthewn ja Olivian molempien mutkaton luonne onkin se, mikä erityisesti, Mystéren, asiakkaita viehättää.

Olivia on terävä päästään ja pitääkin kaupan kirjanpitoa Matthewn puolesta. Sen lisäksi nuorityttö pitää kirjoittamisesta ja kirjoittaakin vapaa-ajallaan paljon joskus kovin kärkkäitäkin mielipiteitä Ranskan nykyisestä tilanteesta. Hän on kiinnostunut politiikasta ja naistenasemasta. Hän pitää keskustelemisesta, mutta toisin kuin äitinsä, ei kiihdy, vaan argumentoi mielipiteensä rauhallisesti ja johdonmukaisesti. Olivia ainakin yrittää ymmärtää myös toisen osapuolen mielipiteitä, minkä takia hän ystäviä yleensä helposti saakin. Olivia on hyvin sosiaalinen tullen toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa. Vaikka hän nauttiikin yksinäisistä illoista kirjojen ja kirjoittamisen parissa, nauttii hän myös pitkistä illoista ystäviensä kanssa juhlien, tanssien ja laulaen, vaikka tytö ei laulaa juuri osaa ja omaa kaksi vasenta jalkaa. Viulua Olivia osaa kuitenkin soittaa, vaikka ei hän mikään Mozart ole. Saapahan ihmiset juhlissa tanssimaan.

Pitkänä tyttönä Olivia on kovin kömpelö tavoiltaan. Hän ei osaa pitää järjestystä yllä eikä tytöstä tulisi ikinä täydellistä kotirouvaa. Olivia hajottaa tavaroita helposti eikä Matthew mielellään anna tytölle edes teekuppeja käyttöönsä. Sormien lisäksi Olivian kasvoista ja vaatteista löytyy yleensä muutama mustetahra eikä hän pysty pitämään valkoisia vaatteita viikkoakaan valkoisena. Olivian kengät ovat aina kurassa samoin kuin hameenhelmat. Tyttö inhoaa kotitöitä ja pyykkäämistä keskittyen mieluummin kirjoittamiseen ja lukemiseen kuin siihen ovatko hänen vaatteensa puhtaat.

Kirjakaupan lisäksi Olivia työskentelee palatsissa yhdessä Louis Rivettin kanssa opettaen palveluskunnan lapsia sunnuntaikoulussa. Hän tulee hyvin toimeen lasten kanssa ja nauttii opettamisesta. Kirjojen ja kirjoittamisen lisäksi Olivia on erinomainen näyttelijä hauskuuttaen oppilaitaan erilaisiin roolein pukeutuen ja hän kerran saapunut oppitunnille, jopa miesten asuun sonnustautuneena, hiilellä piirrettyjen viiksien kera. Oliviasta on hauskaa visualisoida esimerkiksi historian tarinoita ja henkilöitä lapsien näin helpommin myös oppien häneltä.

Vaikka Olivian rakkauselämä on tällä hetkellä lähes olematon, on tyttö silti elämänsä aikana ihastunut yhteen jos toiseenkin vastaantulijaan. Hän ei luokittele ihmisiä miehiin ja naisiin, vaan ihastuu ihmisissä heidän luonteeseensa. Ensimmäisten naispuolisten ihastusten myötä, vannotti Matthew Oliviaa pitämään tämän puolen itsestään piilossa – aivan kuten mieskin on pitänyt oman seksuaalisuutensa salassa koko elämänsä. Olivia on vuosien varrella tullut sinuksi oman seksuaalisuutensa kanssa ymmärtäen ettei suurin osa ihmisistä tulisi koskaan ymmärtämään hänen näkemystään rakkaudesta. Mutta Olivia ei tunne vihaa sitä kohtaan eikä myöskään katkeruuttaan vanhempiensa kohtalosta toisin kuin Matthew. Olivia ei halua elää menneisyydessä ja hän on varma, etteivät hänen vanhempansakaan halua tytön katkeroituvan elämälleen.

Olivia elää onnellista elämää kasvatti-isänsä kanssa. Hän on tyytyväinen siihen, kuinka arki kulkee ja Olivia herää tyytyväisenä aamuvarhain kirjakaupan ovet avaamaan. Silti hän toivoisi elämän olevan yhtä mutkatonta myös suurimmalle osalle muutakin Ranskaa tiedostaen hyvin kuinka huonossa taloudellisessa tilanteessa se tällä hetkellä on.





Menneisyys:

Olivia syntyi kylmänä kevätyönä Jane Moonille – naiselle, joka eli kaksoiselämää Jason Lyndwood-Moonina. Olivian isä, Nicholas Smirkov, oli kadonnut kuukausia ennen lapsen syntymää eikä hänestä oltu kuultu mitään eikä kuultukaan enää koskaan. Jane oli murheen murtama ja raskaus sekä synnytys olivat hyvin vaikeat. Olivian äiti menehtyikin synnytyksestä aiheutuneeseen komplikaatioon. Matthew oli huolehtinut Jasonin/Janen salaisuudesta tuntien velvollisuuden ottaa tämän vastasyntyneen lapsen hoiviinsa. Kirkonkirjoihin isäksi nimettiin Jason Lyndwood-Moon ja äidiksi Matthewn ”sisko”, jotta huoltajuudesta ei tulisi isompia kiistoja – Olivia kutsuukin Matthewta enokseen. Lapsi nimettiin Oliviaksi Jasonin edesmenneen sisaren mukaan ja hän sai Matthewn sukunimen. Jasonin eno, Wiliam oli ollut tietoinen sisaren tyttärensä raskaudesta ja päätti pitää huolen myös tämän tyttärestä. Hän antoi rahaa Matthewlle, jotta tämä pystyi perustamaan liikkeen Versailles’n kylään ja pitämään huolta pienestä Oliviasta.

Olivian lapsuus oli myrskyisestä alusta huolimatta hyvin rauhallinen. Isoenon rahoilla Matthew sai laitettu pikku suojattinsa kouluun, jossa sosiaalinen tyttö sai paljon uusia ystäviä. Hän autteli pienestä asti kirjakaupassa Matthewta ja vietti kirjojen parissa iltojaan. Teini-iässä Olivia huomasi nauttivansa näyttelemisestä ja löysikin melko nopeasti ystäväpiirin näiden, hieman kyseenalaisten henkilöiden, joukosta. Vapaa-aikanaan Matthew huomasikin tytön viihtyvän iltaa teatteriväen parissa, mistä mies ei oikein pitänyt. Olivia rakastui ryhmän näyttelijättäreen melkein hullunlailla, mutta kun tämä matkusti pois Ranskasta, jäi Olivialle vain murtunut sydän tuosta teini-iän romanssista.

Matthew löysi tytölle paikan Versailles’n palvelijoiden lapsille tarkoitetusta koulusta, missä tarvittiin avustavaa opettajaa. Matthew ajatteli koulun vievän tytön sen verran mennessään, ettei tämä luikkisi enää niin paljon erilaisissa teatteriväen kokoontumissa ja kapakka reissuissa. Ja Matthew onnistuikin tässä melkoisen hyvin Olivian rauhoittuen huomattavasti teini-iästään. Särkynyt sydän ajallaan parantui kirjojen ja opettajantöiden vieden tytön kokonaan mennessään. Oliviasta kasvoi Matthewn hämmästykseksi hyvin tasapainoinen nuori nainen – aivan erilainen kuin tämän kovapäinen äiti. Kuitenkin jotain tyttö oli äidiltään perinyt.

Kiinnostus politiikkaan alkoi näkyä Olivian päästessä pahimmista teinivuosistaan yli. Hän alkoi lukea yhä enemmän valistusfilosofien kirjallisuutta sekä pohtimaan sitä vanhempiensa kohtaloa erityisesti kuinka hänen isoisänsä kohteli tytön äitiä. Miksi se oli ollut mahdollista? Miksi naisen piti piilottaa oma sukupuolensa pysyäkseen hengissä? Olivia alkoi kirjoittamaan enemmän naistenasemaan liittyviä tekstejä ja levittämään niitä salanimellä, Etienne Sable. Hän vierailee mielellään taiteilijoiden suosimissa salongeissa, joissa valistuskirjailijat yleensä tapaavat ja käy mielellään keskusteluja heidän kanssaan. Häntä viehättää ajatus paremmasta tulevaisuudesta sekä se, että joskus hänenkin työllään on jotain väliä.

Peleissä tapahtunutta


Sosiaalisen luonteensa takia, melkein jokainen pitempään kylällä asunut tuntee iloisen, mutta hieman omituisen kirjakaupan Olivian. Ja ihmiset myös suhtautuvan häneen ristiriitaisesti - joko hänestä pidetään tai sitten ei. Mutta se ei tyttöä juuri elämässä liikuta. Olivia tutustuu mielellään ihmisiin näiden taustasta ja luonteesta piittamatta. Käydessään äitinsä haudalla Versailles'n katedraalin hautausmaalla, Olivia tutustui hautausmaan vanhaan ja pahantuuliseen haudankaivaajaan Frankiin ja auttoi miestä kaivamaan uuden haudan valmiiksi. Tyttö tapasi Frankin uudelleen äkätessään kylänpojat hautaa häpäisemässä ja onnistui vahingossa uskottelemaan vanhalle haudankaivajalle olevansa miehen suojelusenkeli, jonka takia Olivia on kenties ainoa koko kylässä joka voi kutsua itseään haudankaivajan ystäväksi. (Living women tell too many tales & Päätön ratsumies).


Ystävien lisäksi Olivia vetää magneetin lailla juoppoja ja ongelmia. Saatettuaan hyvän ystävänsä Claire de Chansonin avioliiton satamaan ja turvaan hovin pistäviltä silmiltä Normandiaan, ystävystyi Olivia Clairen aviomiehen Emilen kanssa ja ainakin Olivian sanoi piti miestä vähän silmälläkin. Kaksikko tupsahti samaan kapakkaan iltaa istumaan, jolloin Emile alkoi avautumaan Olivialle huolestaan Clairen raskaudesta ja siitä, mitä tapahtuisi lapsen synnyttyä. Lopulta Emile oli niin humalassa, että Olivia päätti antaa miehen nukkua yönsä kirjakaupalla. Iltaa seurasi kuitenkin dramaattinen aamu, kun polisiit veivät Emilen kuulusteltavaksi. Myöhemmin oikeudenkäynti päivänä, Claire saapui raskaana takaisin Versailles'iin ja vaati Oliviaa viemään hänet Emilen oikeudenkäyntiin. Kun Emilen syytökset lopulta peruttiin, Clairen synnytys alkoi oikeussalissa ja pikkuruinen Fleur vauva syntyi. (Moon came rolling down the hill).  

Viettäessään niin paljon aikaa Versailles'n kylän kapakoissa, on Olivia vahingossa onnistunut järjestämään itsensä tekemisiin myös useiden Nouvelle Vaguen jäsenten. Musiikki illan päätteeksi Olivia alkoi juttusille järjestön jäsenten Thomasin ja Rainierin kanssa leikkien Thomasin ärtymykseksi molempien kustannuksella. Samaisena iltana Olivia sai miehiltä kuulla myös ensimmäisen kerran vihiä Nouvelle Vaguesta, vaikkakin ei tarkalleen tiennyt, mistä miehet oikeastaan puhuivat kertoessaan olevansa eräänlaisia maailmanparantajia. (Afterglow). Seuraavaksi Olivia törmäsi vahingossa Bastieniin eksyttyään vahingossa järjestön illanistujaisiin etsiessään esiintymispaikkaansa. Bastien ystävällisesti ohjasi Olivia oikealle reitille, mutta myöhemmin tuli tivaamaan, mitä Olivia oikeastaan oli Parfyymikaupassa kuullut. Aluksi Olivia oli ollut täysin tietämätön, mistä Bastien edes puhui, mutta miehen möläyttäessä vihjeen toisen perään, nainen lopulta arveli hänen olevan samaa porukkaa kuin Thomas ja Rainier - mikä teki koko tapauksesta kovin ironisen. (Uteliaisuus voi koitua kohtaloksi) Myöhemmin Olivia tapasi jälleen yhden "maailmanparantajan", Sidonien jakamassa lentolehtisiä ja kaksikko jakoi mielipiteitä maailman tilanteesta. (Totuus on mielipide asia). Näitä tapaauksia Olivia pohti ystävänsä Marie-Louisen kanssa naisten jakaen ajatusten lisäksi myös yönsä yhdessä. (Who run the world?)

"Maailmanparantajat" jäivät kummittelemaan Olivian mieleen, kun Bastien yllättäen sattui samaan kapakkaan, jossa nainen esiintyi. Mies joi itsensä pöydän alle ja Olivia näki ettei voinut jättää toista sinnekkään, joten saattoi tämän kirjakaupalle. Yön aikana hyvin humalassa ollut Bastien kertoi kaiken järjestöstä ja vieläpä pyysi Oliviaa liittymään siihen. Aamulla mies oli kuitenkin unohtanut koko asian ja uhkailtuaan naista kovin kovakouraisesti, antoi Olivia läksiäislahjaksi Bastienille potkut nivusiin ja iskun kasvoille todeten ettei haluaisi nähdä miestä enää ikinä. (Jos sä kerta unhoitat niin kaikki unhoita!).

Muuta

- Olivialla on syntymämerkki sääressään, joka muistuttaa hieman kuunsirppiä kuvioltaan.
- Olivialla ja Matthewlla on kirjakaupassa spanieli nimeltä, Joy, joka tervehtii iloisena kirjakauppaan saapuneita.
- Olivia puhuu ranskan lisäksi englantia, jota Matthew on puhunut tytölle pienestä pitäen kotioloissa.