Hélène de la Chastaigneraye

Nimi Hélène Marie-Guinevere Delpine Artemisia de la Chastaigneraye

Kutsumanimi Hélène

Ikä 21 (täyttää 22 vuonna -78)

Syntymäpäivä 31.12.1756

Sääty Aatelinen

Siviilisääty Naimaton

Kuvissa Romola Garai (Amazing Grace)

Perhe ja suhteet


Äidin silloinen suosikki loistaa pilkkeenä isänsä silmäkulmassa. Isänsä, sota-asiain ministeri Sylvestren mielestä hänen pieni Hélènensä ei koskaan tekisi mitään väärää, toisin kuin Hélènen kaksoisveli Thibault, joka tuntuu vastapainona siskolleen ymmärtävän, mistä nautinnollisessa elämässä on oikeasti kyse. Hélène rakastaa veljeään enemmän kuin ketään, ja pitää tuota myös parhaana ystävänään. Vaikka Hélène onkin ulkoiselta käytökseltään moitteeton, ei hän pelkää välillä yllyttää veljeään hullunkurisiinkin tempauksiin, joiden jälkiseuraamuksilta hän saa myös veljensä pelastaa.

Muihin sisaruksiinsa Hélènellä on yhtä lailla hyvä suhde. Perheen ylpeydenaihe, vanhin veli Theseus, on aina nauttinut älyllisistä keskusteluista sisarensa kanssa, ja luostariin taivaspaikkaa varmistamaan lähetetty sisar Hippolyte pitää kirjeitse siskoonsa yhteyttä säännöllisesti. Kotipuolessa sotilasuraansa aloitteleva Anatolekin ikävöi sisartaan, joka tuntuu huolehtivan perheen asioista äidin lailla isän ollen kiinnostunut vain rahasta ja vallasta.

Hélènelle on tärkeä myös hänen kaukainen sukulaisensa, Cassiopéa de Haudonville. Cassiopéa on luotettava, mutta hyveellinen, minkä tähden Hélène ei ole täysin uskaltanut paljastaa todellista luonnettaan. Hélène näkee serkkutytössään potentiaalia, ja hän on ottanut Cassiopéan suojiinsa yrittäessään saada tuota vapautumaan ja oppimaan nauttimaan elämästä. Toinen Hélènelle läheinen ihminen on Veronique de Iverny-Salignac, jota Hélène kutsuisi läheisimmäksi ihmiseksi perheensä ulkopuolella. Kaksikon suhde kantautuu aina yhteiseen debytointiin asti, mutta silti Hélène huomaa olevansa hieman varautunut maailmanmatkaajaystävänsä rinnalla. Kaksikon suhde tuntuu perustuvan hiljaiseen ymmärrykseen naiseudesta ja yhteiskunnan vaateista, joita molemmat vastustavat omalla tavallaan, ja he suojaavat toistensa selustaa.


Hélène on säteilevä ilmestys, joka on ymmärtänyt hymyn valloittavan voiman, pienen flirtin kauaskantavan vaikutuksen ja pienenkin kosketuksen merkityksen. Vaikka naisella on vahvat kasvonpiirteet ja jylhä leuka, saavat kasvojen pehmeät muodot hänet näyttämään niin määrätietoiselta ja vahvalta, kuin helpostilähestyttävältä ja naiselliselta. Hélènen suurien ja kirkkaiden, sinisävyisten silmien katse on juuri sopivassa määrässä viaton ja viehkeä, tarkkaavainen ja haaveileva, ja naisen ajatuksia on vaikea lukea hänen silmistään. Selkeäpiirteinen nenä ja kauniisti kaartuvat, täyteläiset huulet ovat juuri sopivassa symmetriassa, ja huulien raosta välkähtävät usein hänen hampaansa. Vaikka ulkokuori vaikuttaa päällepäin hillityltä, osaa nainen myös nauraa aidosti, ja hänen kasvonsa ovat ilmeikkäät – eritoten hänen kulmakarvansa, jotka hän muodin mukaisesti värjää tummemmaksi. Vaikka Hélènen luonteessa on paljon tarkoin säädeltyä teennäisyyttä, on hänen ulkonäössään jotain aitoa, mikä lienee yksi syy sille, miksi hänestä niin pidetään.

Ruumiinrakenteeltaan nainen on hoikka, eikä ole tavatonta, että hän jättää illallista välistä lihomisen pelossa. Hélène, kuten hovin moni muukin nainen, pelkää hoikan muotonsa puolesta, ja on valmis tekemään tarvittavan saadakseen pitää litteän vatsansa ja rintakehänsä. Muotoja Hélènellä ei juuri olisi ilman korsetin antamaa tukea. Jatkuvan kalorivajauksen takia takia hänen ääreisverenkiertonsa on huono, minkä seurauksena hän kärsii usein kylmyydestä, ja erityisesti hänen sormensa ovat paikoin jopa sinertävät.

Muoti, jos jokin, tuo Hélènen elämään valtavasti sisältöä. Nainen nauttii asujen suunnittelusta, rakastaa laadukkaan kankaan tuntua ihollaan ja innostuu hiuskoristeista ja koruista. Hélèneä ei voi kutsua muodin edelläkävijäksi tai trendien asettajaksi, mutta hän seuraa mielellään muiden asuja ja soveltaa niistä omia versioitaan. Sormukset ovat Hélènen heikkous, ja ajan myötä niistä on tullut yksi hänen tavaramerkeistään. Vaatetuksessaan nainen suosii erityisesti vihreää, sinistä ja viininpunaista, sillä nämä kaikki sointuvat hyvin hänen punertaviin hiuksiinsa ja ihon pehmeisiin sävyihin. Toisin kuin muulla perheellä, Hélène on välttynyt pisamien kiroukselta, mikä yleensä yhdistetään punapäisyyteen, mutta joka Hélènen onneksi teki poikkeuksen hänen kohdallaan.

Hélènen liikkeet ovat rauhalliset ja hillityt, ja hän vaikuttaa aina kiireettömältä. Naisen tiiviissä vanilijaisessa äänessä on lempeää määrätietoisuutta. Ääni ei ole säkättävä, vaan miellyttävä kuunnella, ja vaikka äänessä on pehmeyttä, naisen puhe vaatii muita ottamaan hänet tosissaan. Hän kuulostaa luotettavalta ja vakuuttavalta, mutta tämä on kaikki on vain tarkoin opeteltua, ja osa hänen brändiään.

---

Hurmaava hovin jäsen, toivottu salonkivieras, viehkeä kaunotar. Näillä sanoilla Hélèneä kuvailtaisiin, jos hoviväeltä kysyttäisiin. Puhtaasta maineestaan huolta pitävä Hélène on kyllä ulospäin juuri sellainen karismaattinen neito, joka menestyy hovissa, mutta ulkokuori voi pettää. Tämä kaikkien rakastama ja ihailema seurapiirien kuningatar on kaikkea muuta kuin hyvä, kiltti ja kaunis, sillä kiillotetun pinnan alla kuplii mätä. Hélène osaa pyöritellä ihmisiään haluamallaan tavalla, sillä älykäs nainen saa käyttää hoksottimiaan myös juonitteluun.

Hélène on ennen kaikkea olosuhteiden tuotos. Hélènen lapsuus jäi äidin kuoleman takia lyhyeksi, ja pian hän huomasi menettäneensä myös nuoruutensa otettuaan perheensä asioista vastuuta enemmän kuin nuoren naisen täytyisi. Hélène on se joka istuu aikuisten seurassa viihdyttämässä vieraita, suunnittelee kodin sisustuksen ja vierailee salongeissa keskustelemassa päivän polttavista aiheista, aivan kuten kultturellin nuoren naisen kuuluu. Hélène on vakava kun täytyy, mutta osaa pitää halutessaan myös hauskaa, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Hänen järkensä kulkee aina askeleen edellä, minkä takia naisen nimeä ei liitetä suuriin skandaaleihin. Hélène kannattelee perheensä huojuvaa korttitaloa ja yrittää parhaansa mukaan huolehtia, että perheen sukunimi loistaa muiden suurnimien joukossa kultaisena. Tietyllä tavalla Hélène haastaa ajan vallitsevaa naiskäsitystä nurkassa hiljaisena hymyilevästä morsmaikusta, mutta ei pidä tästä hiljaisesta tavoitteestaan ääntä, vaan pitää ajatukset itsellään.

On siis sanomattakin selvää, että perhekeskeisyys on Hélènen persoonan kulmakiviä. Vaikka Hélènen ympärillä on paljon ihmisiä, hän tuntee usein itsensä yksinäiseksi, lähes erilliseksi koko hoviväestä, vaikka hän saa aina keskusteluseuraa, minne ikinä meneekään. Hélène on kuitenkin jäänyt paitsi perheen ulkopuolisista sydänystävistä, vaikka saakin helposti muut uskomaan, että hän olisi aidosti kiinnostunut, tai että hän aidosti välittäisi kanssaeläjistään. Monet pitävät Hélèneä läheisenä ystävänään, mutta Hélène puolestaan vain ylläpitää ystävyyden illuusiota tavoitellessaan omaa etuaan. Hän muistaa syntymäpäivät, ihmisten mielenkiinnonkohteet ja hänelle uskotut salaisuudet, ja näitä tietoja hyväksi käyttäen onnistuu nopeasti hankkimaan ympärilleen vaikutusvaltaisiakin ystäviä. Jotkut voisivat kutsua naisen käytöstä manipulatiiviseksi, toiset taas erinomaiseksi sosiaaliseksi silmäksi. Kaikki tuntuvat tuntevan Hélènen, mutta todellisuudessa harva, jos kukaan, paitsi Thibault, tietää todellista minää naisen sisällä tuon paljastaessa muille laskelmoidusti vain oleellisimman itsestään; hän näyttää sen, mitä muut haluavat nähdä.

Ristiriitaisuuksien persoonana Hélène osaa myös muovaantua tarvittavanlaiseksi ihmiseksi tietyssä seurassa. Tarkkaavainen Hélène osaa ottaa puheeksi keskustelukumppanin mielenkiinnonkohteet ja terävän muistinsa ansioista muistaa omituisiakin yksityiskohtia. Hélène on lojaali ystävä, mutta tarpeen vaatiessa ei myöskään pelkäisi käyttää toisen heikkouksia tuota vastaan, mikäli tilanne sitä vaatisi hänen perheensä edun nimissä. Thibault puolestaan on nähnyt sisaressaan piilevän viekkaan puolen tuon yllyttäessä veljeään aina hullutuksiin silkasta mielenkiinnosta nähdäkseen, mitä veli on valmis tekemään. Loppupeleissä Hélène on heistä kuitenkin se, joka myös rientää pelastamaan veljensä tilanteesta kuin tilanteesta, mutta jaksaa kyllä härnätä veljeään muistutellen tuon tempauksista. Sisarusten suhde on kuitenkin lämmin ja luottamuksellinen, ja he tietävät, että voivat tukeutua toisiinsa ja näyttää itsestään myös haavoittuvaisemman puolen.

---

Uudenvuoden ilotulitteet juhlistivat Hélènen ja Thibaultin syntymää vuonna 1756. Lapsesta asti he saivat kaiken mitä halusivat, ja suloiset kaksoset, joiden molempien säilyminen hengissä oli ollut ihme jo itsessään, olivat koko suvun historian lellityimmät. Kaksikko kasvoi samassa tahdissa muistuttaen suuresti toisiaan, kunnes ulkonäölliset ja luonteelliset erot alkoivat näkyä kuuden vuoden iässä. Siinä missä Hélène rakasti uuden oppimista, oli Thibault aina se urheilullisempi, kuten vanhempien suunnitelmiin kuului. Kun heidät ensimmäisen kerran aidosti erotettiin kymmenen vuoden iässä Thibaultin lähdettyä Pariisiin sotilaskouluun, tunsi Hélène ensimmäistä kertaa elämässään yksinäisyyttä. 

Thibaultin harjoitellessa sotilasuraa varten, Hélène harjoitteli kirjontaa, harpun soittoa ja pitsinnypläystä, mutta vapaa-ajallaan nautti lukemisesta ja runoudesta, jotka opettivat hänelle itsenäistä ajattelua ja argumentointia. Varhaisessa teini-iässä Hélène tunnisti olevansa muita ikäisiään kypsempi, ja hiljalleen hän oppi manipuloinnin jalon taidon testatessaan, mihin kaikkeen hän saisi silloiset ystävänsä taivuteltua. Koska hänen vanhempansa aina painottivat ihmissuhteiden tärkeyttä, Hélèneä kiikutettiin paikasta toiseen tutustumassa eri ihmisiin, ja hiljalleen älykäs nainen oppi sosiaalisten taitojen salaisuudet.

Mikään ei kuitenkaan valmistanut Hélèneä vastuuseen, mitä hän joutui ottamaan perheestään 14-vuotiaana hänen äitinsä menehtyessä rintasyöpään. Pariiissa rellestävä Thibault oli kiireinen koulunsa kanssa, Hippolyte lähetettiin luostariin, pieni Anatole oli juuri päässyt mekoistaan ja isoveli Theseus välitti Sylvestren tavoin vain omasta kunniastaan, joten Hélènen oli aikuistuttava ja otettava perheestään vastuu. Debytoinnin jälkeen Hélènen asema perheensä kulissienkannattelijana vahvistui hänen saadessaan ensi kertaa jalansijaa palatsin sosiaalisissa piireissä, ja hän joutui nopeasti aikuistumaan paikatakseen äitinsä jättämän aukon muiden perheenjäsenten huolehtiessa vain itsestään. Hélène ei ikinä päässyt (eikä halunnut) mukaan muiden ikäistensä piireihin, mutta katsellessaan nykyisen kanalauman lapsellista ja itsekeskeistä haahuilua, ei Hélène tunne jääneensä mistään paitsi, päinvastoin hän kokee saaneensa säilyttää itsekunnioituksensa.

Heidän täytettyään 17, Thibault palasi Pariisista, mikä oli Hélènelle tärkeämpää, kuin hän kehtasi näyttää tai uskalsi myöntää. Huitshapeli veli on ollut täysin hyödytön, mutta tuonut silti Hélènen elämään iloa, ja uusia sosiaalisia suhteita, joista Hélène tietää olevan hyötyä perheensä tulevaisuuden kannalta. Ainoa asia, mikä Hélèneä suuresti huolettaa, on hänen naimattomuutensa, mutta hän uskoo isänsä huolehtivan asiasta, kuten on luvannut.