Sylvestre de La Chastaigneraye

Nimi: Jean-Sylvestre Theseus Thibault Gabriel de La Chastaigneraye 
Kutsumanimi: Sylvestre 
Ikä: 51 vuotta (täyttää vuonna -78)
Syntymäpäivä: 13.10.1727
Sääty: Aatelinen, Dauphinén kreivin veljen toiseksi vanhin poika
Asema: Ranskan sota-asian ministeri & eläköitynyt Ranskan sotajoukkojen kenraali 
Siviilisääty: Leski
Kuvissa: Stephen Dillane (John Adams -minisarja)

PERHE
Sylvestren vanhemmat ovat arvostettu, kylmäverisenä ja tiukkatahtoisena pidetty kenraali Theseus de La Chastaigneraye ja hänen älykäs vaimonsa Marie-Guinevere (os. de la Motte-Boisbelle). Sydänkohtaukseen vuosia sitten menehtynyt Theseus jätti jälkeensä niin vaimonsa, kuin parin neljä hengissä säilynyttä lasta, Marie-Mélissan (54), isänsä perijän Louis-Josephin (52), Jean-Sylvestren (50) ja Louise-Penelopen (48).

Jean-Sylvestre puolestaan nai Marie-Bernadette de Bureaun, joka tunsi oman arvonsa, ja vaikkei kaksikon välillä vallitsevatta suhdetta voinut rakkaudeksi kuvailla, oli pari tottunut toimimaan yhdessä ja huolehtimaan perheestään. Bernadette kuoli vuonna 1770 rintasyöpään.

Parilla on viisi lasta: Theseus (30, s. 1747), kaksoset Thibault ja Hélène (21, s. 1756), Hippolyte (20, s. 1757) ja Anatole (13, s. 1764). Kaiken toivomansa elämässään saanut, hieman ylimieliseksi kasvaneessa Theseus Juniorissa välittyy sama vahvatahtoisuus ja ylevyys kuin isoisässään, vaikka kaksikko ei ikinä ehtinyt tavata. Perheen ilopilleriä, Thibaultia ja hänen isäänsä tuntuu yhdistävän ainoastaan rakkaus nopeita vaunuja kohtaan, kun taas Hélène muistuttaa suurestikin arvovaltaista ja älykästä äitiään. Heikkoluinen ja elämässään paljon sairastellut Hippolyte vetäytyi jo nuorena neitona luostariin. Sylvestre odottaa perheen iltatähden Anatolen kasvavan muutamalla vuodella, jotta tuo voi liittyä armeijaan Thibaultin tuotettua hänelle tällä saralla suuren pettymyksen.

Sylvestre on sukua itse, mutta myös avioliiton kautta kaikille vaikutusvaltaisimmille suvuille, eikä hän luonnollisesti unohda näitä yhteyksiä poliittisissa päätöksissään, vaan vetää kaikessa mahdollisessa kotiin päin.

Sylvestre näyttää jatkuvasti siltä, että tuo joko on hyvin maireana, tuomitsee, on juuri nukahtamaisillaan, tai ainoastaan esittää ymmärtävänsä. Todennäköisesti useampi näistä kuvauksista sopii mieheen samanaikaisesti. Tuon ovaalinmuotoisia kasvoja reunustavat hieman punaiseen taittuvat, viimeistään puuterilla väkisin vaalennetut harteille yltävät hiukset, jotka kiharretaan ajan muodin mukaisesti. Miehen salaperäisten väristen silmien keskustaa reunustaa pääosin ruskea rengas, mutta silmissä esiintyy niin vihreän kuin sinisen eri vivahteita, ja eri valaistuksessa eri värit pääsevät oikeuksiinsa. Pähkinäpensaan väristen silmien katse kuitenkin on kaikkea muuta kuin moniulotteinen ja -sävyinen, eikä miehen silmien katsetta voi edes teennäinen hovihymy pelastaa. Joskus harvoin kun miehen huulille kohoaa täysin luonteeseen sopimaton, jopa ärsyttävän suloinen, ja kellertyneet hampaat paljastava aito hymy, muodostuu hänen silmäkulmiinsa reilusti ryppyjä, jotka muuten pysyttelevät piilossa miehen tylsistyneen ilmeen peittelemänä.

Ruumiinrakenteeltaan Sylvestre on kuin kuka tahansa aikalainen aatelinen. Hänen 172 senttinen, korollisten kenkien tähden muutaman sentin korkeammaksi kasvava runkonsa on suora, ja painoa on pituuteen nähden riittävissä määrin. Joka tapauksessa miehestä huomaa, että tuo on viettänyt elämästään enemmän aikaa komentamalla muita hevosen selästä, kuin juossut etunenässä kivääri kainalossa kohti taistelua. Alati mies toivoisi voivansa pudottaa muutaman kilon, mutta jatkuva liköörien siemailu ei tilannetta helpota. Oikeakätiseksi kasvatettu mies on joutunut vaihtamaan kätisyyttään vasempaan menetettyään etu- ja keskisormensa kaksintaistelussa siirtomaasodissa, vaikka huhu kertookin miehen menettäneen sormensa erääntyneiden velkojen tähden. Miehen kirjeet ovatkin täten ajoin vaikeasti luettavia, vaikka vasemman käden luulisi saaneen vuosien varrella harjoitusta.

Vaatetuksessaan hän suosii luonnollisesti vain niitä kalleimpia materiaaleja. Hän käyttää edelleen takkeja ja liivejä, joita koristavat mahtipontiset kirjailut, ja suosii vahvoja värejä, kuten tummanvihreää ja punaista, mutta myös harmaata. Suvun väri, keltainen, ei ole ikinä kuulunut Sylvestren mieliväreihin, ja sitä esiintyykin vain hänen ajan kellastamissa hampaissaan.

Miehen liikkeet ovat usein nopeat ja terävät, kuten hänen puheensakin – piirteet, joita hän armeijassa omaksui väistämättä, vaikka ne sotivat täysin hänen huoletonta ja vetelääkin luonnettaan vastaan. Joskus nuoruudessa miehen ääni saattoi olla monien mielestä varsin miellyttävä, mutta vanhemmalla iällä tuo on alkanut narisemaan kuin ruostuneiden sotavaunujen renkaat. Sylvestre puhuu laiskasti valuen sanalta toiselle ja tuon puheenpartta voisi kuvailla melko yksitoikkoiseksi ja monotoniseksi, jonka alle hän piilottaa äänestään viimeisetkin tunteiden rippeet, minkä tähden miestä voi olla vaikea lukea. Mikäli joku pöydässä sanoo jotain typerää, ei Sylvestre pelkää luoda tuohon huvittunutta ja ylimielistä katsetta. 


Et heti löydä miestä, joka uskoo yhtä vahvasti Ranskan paremmuuteen, rahan voimaan ja patriarkaaliseen sääty-yhteiskuntaan kuin Sylvestre. Sylvestre on ikuinen opportunisti, joka uskoo hyvään tuuriin ja rahan voimaan, ja Sylvestre uskoo näiden kahden paiskanneen kättä jo hänen synnyinpäivänään. Näiden kahden voiman turvin hän on päässyt monien muiden mielestä varsin vaikeassa elämän labyrintissä pitkälle, ostaen tiensä eteenpäin onnekkaiden sattumien sokkelossa. Mies ei ole juuri joutunut todistelemaan itseään, osaamistaan saati taitojaan, mutta on silti onnistunut ujuttamaan itsensä yhdeksi kansakunnan vaikutusvaltaisimmista ihmisistä. Sylvestre on vahvatahtoinen ja periksiantamaton, mutta todellisuudessa vain pieni osa siitä miehestä, joka hän esittää olevansa. Joka tapauksessa hallitsee sosiaalisia tilanteita pelolla, sillä ei pelkää saattaa alempiarvoisia naurunalaiseksi, mikäli se laskee heidän arvoaan muidenkin silmissä. Omat sukulaiset ovat tähän sääntöön poikkeus. 

Vaikka Sylvestre ei ole se perhekeskeisin ja lastensa elämässä aktiivisesti häärivä isähahmo, on hän käyttänyt kaiken valtansa ja rahansa perheensä eteen, usein kuitenkin oma etu etunenässä. Sylvestre ja hänen vaimonsa suunnittelivat tarkasti lastensa tulevaisuudet, ja mies on tehnyt kaikkensa taatakseen jälkikasvulleen yhtä lupaavan tulevaisuuden, kuin mistä hän on päässyt nauttimaan. Ei miehen elämä siis täysin tuon oman navan ympärillä pyöri, vaikkakin tuo helposti antaa sen kuvan vaatiessaan lapsiaan sopeutumaan heille valmiiksi valettuihin muotteihin. Sylvestren suhde lapsiinsa onkin viileä, mutta hän silti välittää perheensä maineesta enemmän kuin mistään muusta.

Kaikissa muissa asioissa Sylvestre onkin sitten pitämättömien lupausten mestari, tyhjien uhkausten keisari ja turhanpäiväisten suunnitelmien sankari. Sylvestren mielipide vaihtuu nopeammin kuin ohi suhahtava kanuunanlaukaus, eikä hän jaksa pohtia päätöksiä turhan pitkälle. Sylvestre etenee elämässä minuutti kerrallaan, hakien täydellistä nautintoa hetki hetkeltä, oma agenda jatkuvasti hihansuusta pilkottaen. Hyvän onnen siivittämän elämänsä aikana Sylvestre on oppinut tekemään suuretkin päätökset nopeasti, sillä jos joku kuulostaa ja tuntuu oikealta, se varmasti sitä on, eikä se jahkailemalla miksikään muutu. Omista virheistään mies ei tietenkään ota minkäänlaista vastuuta, vaan toteaa usein tilanteiden muuttuneen ja olosuhteiden vaihtuneen.

Sylvestre ei kenties ole se asekaapin terävin miekka, mutta hän osaa helposti sekoittaa keskustelukumppaninsa sanoillaan ja vakuuttaa kenet tahansa mistä tahansa – ainakin omasta mielestään. Mies pitää omasta äänestään, ja osaa kääntää minkä tahansa keskustelunaiheen itselleen suotuisaksi. Sylvestreä ei juuri jaksa kiinnostaa politiikka, maantiede tai oikeastaan mikään muukaan, mikä ei suoranaisesti liity häneen itseensä, ja poliitikoksi hän ryhtyi silkastaan jotta voisi ajaa oman sukuhaaransa etua ylhäältä käsin. Syvestre voi silti käydä keskustelua aiheesta kuin aiheesta ja esittää vielä tietävänsä siitä jotain, vaikka oikeasti merkitykset miehen sanojen takana ovat olemattomat.

Elämässä on Sylvestrelle kyse nautinnosta. Mies ei jaksa vaivata päätään suurilla asioilla, itsetutkiskelulla tai miltään muullakaan mieltä mahdollisesti painavalla. Hän lipuu elämässä onnekkaasta sattumasta toiseen kuin sotalaiva tyynellä merellä, tajuamatta että kirkkainta tähtitaivasta heijastava meren aalloton pinta saattaa piilottaa terävän jäävuoren huipun. Sylvestre kuitenkin tylsistyy nopeasti niin ystäviinsä, rakastajattariinsa kuin harrastuksiinsa, eikä hänelle ole ongelma heittää käytettyjä hylsyjä pois saadessaan mahdollisuuden käsitellä uusimpia musketteja.


Lokakuisena perjantaina kenraali Theseus de La Chastaignerayelle ja hänen kauneudestaan tunnetulle, juonittelevalle vaimolleen Marie-Guineverelle syntynyt Sylvestre ei ikinä jäänyt vanhemman veljensä jalkoihin, vaan päinvastoin herätti isässään ylpeyttä. Armeijassa työskentelevä isä ei kuitenkaan ikinä kohdannut sitä tosiasiaa, että Sylvestre oli enemmänkin suurien lupausten lupailija, kuin tekijä. Koulumenestys oli aina kohtalaista, ja Sylvestre olikin huomattavasti enemmän kiinnostunut nopeista vaunuista ja uhkapeleistä, kuin matematiikasta tai maantiedosta. Siinä missä isoveli halusi oppia kaikesta kaiken hyötyäkseen tiedoistaan ja taidoistaan tulevaisuudessa, ei muiden tahtoon taipuva Sylvestre juuri jaksanut välittää muusta kuin nautinnosta, luottaen siihen että asiat järjestyisivät.

Siinä missä kunnollinen ja älyllään huomiota herättänyt isoveli tulisi perimään tulevaisuudessa isänsä maat, päätti väkevä isä työntää Sylvestren armeijaan tuon 19-vuotisjuhlien kynnyksellä taatakseen tuolle tulevaisuuden Ranskan suurmiesten joukossa. Sylvestre poistui armeijaan, jättäen nuoruutensa sydänkäpysen Margueriten haaveilemaan yksin. Suhteillaan, ja erityisesti rahalla, Theseus hankki pojalleen heti vänriikin arvonimen, vaikka Sylvestren näytöt olivat tässä kohdassa olemattomat. Surukseen Theseus ei ikinä päässyt näkemään jälkikasvunsa saavutuksia, sillä tuo hyvänä pidetty kenraali kuoli odottamattomasti sydänkohtaukseen.

Isänsä menehdyttyä Sylvestre otti tavoitteekseen täyttää isänsä jättämät suuret saappaat. Huolimatta vuosia kestäneestä lemmestä Margueriten kanssa, Sylvester nai rahan, suhteiden ja maineen tähden Bernadetten, ja pian pari sai ensimmäisen lapsensa Theseus Juniorin heti vuotta myöhemmin. 22-vuotiaana (1749) Sylvestre osti itselleen luutnantin arvonimen, jonka jälkeen Sylvestre vietti seuraavat vuodet hankkimalla hyviä suhteita ja kasvattamalla perheen varallisuutta. Thibault ja Hélène syntyivät vuonna 1756, kunnes loppuvuodesta Sylvestre lähetettiin ensimmäistä kertaa siirtomaihin, jossa levottomuudet olivat lisääntyneet ja ensimmäisiä yhteenottoja ranskalaisten ja brittien kanssa oli jo esiintynyt. Sylvester jätti vaimonsa ja kolme lastaan Ranskaan. Uudessa Ranskassa elämä kävi kuitenkin liian pitkäveteiseksi jopa laiskuuteen taipuvaiselle Sylvestrelle, joten kun Seitsenvuotisen sodan päänäyttämö siirtyi Eurooppaan, osti Sylvestre itselleen 800 livrellä kapteenin arvonimen ja palasi kotikonnuilleen heti alkuvuodesta 1757. Siellä hän liittyi maanmiehiensä rinnalle tukeakseen Itävaltaa edelleenkin ilman kokemusta suurista taisteluista.

Samaan aikaan kun Bernadette oli saattamassa Hippolytea maailmaan, osui ensimmäinen taisto vihdoin Sylvestren kompanjan kohdalle loppuvuodesta 1757. Tuolloin huolimaton mies oli johdattaa joukkonsa ristituleen, ellei joukkion alempiarvoinen luutnantti olisi viime hetkellä kieltänyt ryhmää toimimasta kapteeninsa käskyjen mukaan. Sylvestre maksoi luutnantin hiljaiseksi, ja tapaus painui oitis unholaan. Seuraavassa taistossa Sylvestre onnistui menettämään kaksintaistelussa oikean kätensä etu- ja keskisormet, mutta sen sijaan että miehen taitoja olisi epäilty, julistettiin tuo lähes sankariksi ranskalaisten voitettua yhteenoton. Palkkioksi uhrautumisestaan ja täysin miehestä johtumattomista syistä voitetun taistelun jälkeen Sylvestre palkittiin kenraalin arvonimellä ja häntä pidettiin yleisesti hyvänä ja pidettynä kenraalina, vaikka hänen rintamaveljensä eivät aina olleetkaan samaa mieltä. Rahassa kierivä Sylvestre maksoi mieluusti epäilijät tyytyväisiksi. Vasta kolmas taisto paljasti Sylvestren olevan täysin asemaansa sopimaton, sillä pelätessään ristitulitapauksen toistuvan, päätti Sylvestre omine nokkineen vetäistä joukkonsa taistelusta aiheuttaen täten satojen heidän tukeaan kipeästi kaivanneiden itävaltalaisten sotilaiden kuoleman. Syyttömänä itseään pitävä Sylvestre olisi joutunut sotaoikeuteen, ellei tuo olisi saanut maalattua tarinankulkua varsin toisenlaiseksi, ja uskoteltua, että mikäli hän olisi vienyt osastonsa taisteluun, olisi niin Ranskaan kuin Itävaltaan palannut enemmän miehiä jalat edellä.

Vuonna 1763 sotien päätyttyä jonkinlaiseen rauhaan vetäytyi Sylvestre armeijasta ja julkisuudesta takaisin Dauphinéen, josta hän osti perheelleen hulppean kaupunkikartanon. Perheen kuopus Anatole, perheen lellimä iltatähti, saatettiin maailmaan seuraavana keväänä. Kaikista yhdessä vietetyistä vuosista huolimatta Sylvestre ei ollut juuri onnistunut oppimaan rakastamaan lapsiaan, mutta yritti vaimonsa kanssa tehdä parhaansa rakentaakseen lapsilleen parhaan mahdollisen tulevaisuuden.

Perhe kohtasi suuren surun vuonna 1770 Bernadetten kuoltua rintasyöpään. Lyhyen suruajan jälkeen Sylvestre hankki itselleen rakastajattaren jos toisenkin, mutta nopeasti tylsistyvänä ihmisenä lähetti nuo aina matkoihinsa lyhyen ajan kuluttua. Muutoin hän vietti aikaansa ystäviensä kanssa, nauttien erityisesti biljardista ja uhkapeleistä, joiden avulla hän onnistui niin voittamaan, kuin häviämään suuria rahasummia. Samaan aikaan hän kannatteli perheensä kulisseja parhaansa mukaan, maksellen edelleen säännöllisesti suuriakin summia vanhoille aseveljilleen, jotteivät he paljasta kenraalin virheitä ja pilaa tuon mainetta. Pettymyksen tuottaneen Thibaultin Sylvestre lähetti Versaillesiin, jossa tuo sai tehtäväksi luoda tärkeitä suhteita ja yrittää ujauttautua seurapiireihin, sillä Dauphinéssa pojan oli turha pyöriä turhanpanttina.

Vuoden 1776 loppukesällä hänen serkkunsa ja rakas ystävänsä, Midas de Montpellier, lähestyi serkkuaan vihjaten valtion varainministerin tittelin lankeavan hänen harteilleen, mutta tämän olevan vielä salaista. Sylvestre oli toki serkkunsa puolesta ylpeä, mutta tunsi pienoisen kateuden pistoksen. Jokunen kuukausi Midaksen nimityksen jälkeen varainministeri haastoi silloisen sota-asiain ministerin korttipeliin. Kukaan muu kuin kaksikko ei tiedä tapahtumien tarkkaa kulkua, mutta joka tapauksessa peli päättyi sota-asiain ministerin eroon syystä tai toisesta. Toiset puhuvat konkurssista, toiset kiristyksestä, mutta kukaan ei tiedä totuutta. Midas otti oitis yhteyttä serkkuunsa, jolloin Sylvestre säntäsi Versaillesiin kuninkaan puheille kehuskelemaan saavutuksillaan, ja ennen kaikkea rahoillaan. Hélènen häitä varten varatut muhkeat myötäjäisrahat käytettiin siis sota-asiain ministerin virkaan. Serkukset paiskasivat kättä ja toimivat nyt kuninkaan vasempana ja oikeana kätenä.


Sylvestre asettui Versaillesin palatsin ministerien asuntoihin oitis viran saatuaan. Dauphinéssa sijaitseva kotikartano on päässyt kevyesti repsahtamaan ja sisäpihan kaunis, Marie-Bernadetten ylpeyden aiheena vuosi toiminut kukkatarha suihkulähteineen on poistettu, sillä perheen rahat loppuivat kesken. Rujo ulkokuori tietysti pannaan laiskan ja huonosti työnsä tekevän palvelusväen syyksi, ja mikäli Sylvestrelle joku joskus asiasta huomauttaa, irtisanoo hän oitis työväkensä. Karuksi viheriöksi muuttunut puutarhakin vain ’muistutti liikaa rakkaasta vaimosta’, minkä tähden se oli parempi ’pyyhkiä pois silmistä, pois mielestä.