Cassiopéa de Haudonville

Pierre de Haudonville (30), Henriette de Abney (29) Marléne de Rouart (†), Giséle du Saillant (26), Charlotte de Haudonville (†), Astride de Haudonville (23), Sylvaine ”Sylvie” de Haudonville (21) ja Gilbert de Haudonville (20)

Thibault, Hélène, Hippolyte ja Sylvestre de La Chastaigneraye, Tallardin varakreivitär Michéle de la Pardaillan, sekä Ophéline du Desmarais’n seuraneiti Vivienne de Perrin. Vivienneen, Michéleen ja Hippolyteen Cassiopéa tutustui luostarissa ollessaan.

Haudonville on vanha, köyhtynyt eteläranskalainen maalaisaatelisuku, jolla on tiettävästi yhteyksiä de La Marchen sukuun, joskin he ovat alempaa haaraa. De Haudonvillen perhe on lapsiluvultaan suuri, mikä on ollut kukkarolle vain haitaksi, etenkin kun suurin osa lapsista on ollut tyttöjä ja heidän myötäjäisensä ovat maksaneet aivan liikaa. Vanhemmat, sekä Pierre ja Gilbert, asuvat yhä vanhassa sukukartanossa Dauphinen provinssissa, jossa myös Pierren vaimo Constance asuu.

Cassiopéan parhain ystävä on aina ollut hänen kaksosveljensä Gilbert, jonka kanssa hän on ahkerassa kirjeenvaihdossa ja jota tapaa aina, kun suinkin töiltään voi. Vanhempien sisarusten kanssa välit ovat viileät, mikä johtuu arvatenkin suuresta ikäerosta. Sisaristaan Cassiopéa tulee parhaiten toimeen niin ikään seuraneidiksi ryhtyneen Sylvien kanssa. Perheen ulkopuolelta hänelle tärkeimmät ihmiset ovat Michéle de la Pardaillan ja Vivienne de Perrin, joiden kanssa hän viettää paljon aikaa.


Jean-Thierry de Haudonville oli perheensä nuorin poika, eikä hänellä sen vuoksi ollut kovin suurta perintöä odotettavissa. Hän avioitui vanhempiensa toiveesta hyvästä suvusta olevan, mutta verrattain arkisen näköisen Sophie Jeanne de Elbén kanssa ja myötäjäisten sekä vuokralaisten turvin elämä oli jonkin aikaa kaikin puolin mallillaan. Etenkin kun hänelle syntyi perijä jo sangen pian avioliiton astuttua voimaan, näytti tulevaisuus jokseenkin toiveikkaalta. Lapsia syntyi vuosien kuluessa kuitenkin liian monta, kuten de Haudonvillet saivat harmikseen huomata. Perheensä kuopukseksi syntynyt Cassiopéa oli vanhempiensa yhdeksäs eloonjäänyt lapsi. Koska perheeseen syntyi liuta tyttöjä, kului Jean-Thierryn omaisuudesta merkittävä osa näiden myötäjäisiin. Kun hän vielä helppojen voittojen toivossa harrasti uhkapelejä, oli perhe pian vararikon partaalla. Jean-Thierryn pelionni ei ollut kohdillaan ja tuo menetti enemmän rahaa kuin voitti. Cassiopéa muistaa kotona vietetyistä vuosistaan vain ainaisen rahapulan, ajoittaisen nälän ja kinastelevat vanhemmat sekä joukon sisaruksia, joista suurin osa piti häntä liian pienenä leikkitoverikseen. Jo lapsesta saakka kaksosveli Gilbert ja vuoden verran vanhempi isosisko Sylvie olivat hänen parhaimmat ystävänsä.

Tyttöjen kasvatus lepäsi ensimmäisten vuosien ajan lapsenhoitajan harteilla. Sittemmin tehtävä lankesi heidän äidilleen, sillä kotiopettajattareen ei ollut varaa. Vaikka väki kotikartanolla väheni vanhempien sisarten avioiduttua, ei elämä juuri muuttunut paremmaksi. Omilta mailta saatavaa ruokaa sentään riitti aiempaa enemmän, mutta ylellisyyksiin ei juuri ollut varaa. Lopulta, kun Cassiopéa oli täyttänyt kaksitoista, hänet, Astride ja Sylvie lähetettiin luostariin saamaan laajempaa sivistystä parempien naimakauppojen tai edes työpaikan toivossa. Luostarivuosien aikana Cassiopéa sai ensimmäistä kertaa opetella maalaamisen ja piirtämisen taitoja. Niissä hän osoitti niin suurta lahjakkuutta, että eräs luostarin sisarista opetti hänet tekemään viuhkoja. Siitä lähtien Cassiopéa on hankkinut hieman taskurahaa itsetehdyillä viuhkoillaan. Muiden tekeleitä hän ei suostu edes käyttämään. Luostarissa tyttö ei viihtynyt kovin hyvin, mutta sinnitteli siellä kuitenkin useamman vuoden ajan vanhempiensa vaatimuksesta ja sukunsa paremman tulevaisuuden toivossa. Elämä luostarissa on kuitenkin osoittautunut hedelmälliseksi, sillä vuosien aikana Cassiopéa sai solmittua joukon tärkeitä ja hyödyllisiä suhteita muihin luostariin tulleisiin aatelisneiteihin. Näistä erityisesti Tallardin varakreivitär, madame de la Haudonville on yhä hänen hyvä ystävänsä.

Kun Cassiopéa ja hänen sisarensa alkoivat olla soveliaassa naimaiässä, kävi kuitenkin selväksi, ettei varaa myötäjäisiin ollut kaikista yrityksistä huolimatta karttunut. Kului vielä jokunen toiveikas vuosi, mutta perheen taloudellisessa tilanteessa ei tapahtunut sopivaa muutosta. Niinpä alkoi olla selvää, että tyttöjen oli turvattava tulevaisuutensa toisin keinoin. Tähän molemmat olivat isän optimismista huolimatta osanneet varautua, ihan jo varmuuden vuoksi. Astride päätti ryhtyä kotiopettajattareksi, kun taas sekä Cassiopéa että Sylvie päättivät kokeilla onneaan seuraneiteinä. Sylvie löysi paikan paljon nopeammin kuin sisarensa, mutta lopulta myös Cassiopéa sai kuin saikin paikan seuraneitinä, kiitos Hippolyte de la Chastaignerayen, jonka sisaren Hélènen palvelukseen hän päätyi, olivathan he kaiken lisäksi vieläpä sukuakin.

Uuden työnantajansa ansiosta Cassiopéa pääsi vihdoin salaisten päiväuniensa tapahtumapaikalle, Versaillesiin. Siellä hän on päässyt uudistamaan ystävyyssuhteitaan vanhoihin luostarituttaviinsa, kuten seuraneiti Vivienne de Perriniin sekä varakreivitär de la Pardaillaniin. Versailles on ollut Cassiopéalle aivan uudenlainen maailmansa, johon sopeutuminen on vaatinut rutkasti totuttelua. Mademoiselle de Haudonville on kuitenkin ollut tähän muutokseen tyytyväinen, sillä hovi tarjoaa niin kovin paljon nähtävää ja koettavaa nuorelle ihmiselle.


Hento ja vaalea ovat luultavasti ensimmäiset sanat, joilla mademoiselle de Haudonvilleä kuvaillaan. Hän on varreltaan hoikka, muttei kuitenkaan aivan lyhimmästä päästä. Pituutta on nimittäin noin 160 senttiä. Vaikutelma pienuudesta syntyykin lähinnä siron ruumiinrakenteen ja pienten kasvojen ansiosta. Cassiopéan voi usein nähdä kävelyllä joko kaupungilla tai palatsin suuressa puutarhassa, paitsi jos mademoiselle de la Chastaigneraye kaipaa hänen seuraansa toisaalla. Hän pitää ennen kaikkea kevyestä liikunnasta ja jättää suosiolla hiostavimmat ponnistelut väliin. Suoran ryhdin vuoksi Cassiopéasta saa kuitenkin verrattain reippaan vaikutelman. Hän osaa käyttäytyä hyvin ja liikkua aatelisnaiselle sopivalla eleganssilla, mikä on kaikki luostarissa tarkoin opeteltua. Hänen eleensä ovat sangen hillittyjä ja monen mielestä hän saattaa vaikuttaa melko värittömältä ja varovaiselta persoonalta, ehkä jopa hieman ujolta ja vaatimattomalta.

Kasvot tosiaan ovat melko pienet ja hieman sydämen tai kenties ennemminkin timantin muotoiset, sekä jokseenkin lapsenomaisen viattomat. Leuka erottuu selvästi kapeimpana kohtana, muttei kuitenkaan ole erityisen terävä. Nenäänsä ja suuhunsa nainen on tyytyväinen, samoin sinisiin silmiinsä. Ripset ovat tummat, samoin kulmakarvatkin. Cassiopéalla on tapana käyttää meikkiä siinä missä muidenkin hovin asukkien, vaikka toisaalta luostarissa sitä pidettiinkin melkoisena turhuutena. Kasvoja kehystävät vaaleanruskeat hiukset, joiden kihartamiseen kuluu tovi jos toinenkin, ne kun ovat luonnostaan valitettavan suorat. Korkeat kampaukset eivät ole Cassiopéan makuun, vaan hän pitää luonnollisemmasta tyylistä. Muodin vuoksi hän kuitenkin kampauttaa hiuksensa asiaankuuluvasti, ettei suinkaan herättäisi liikaa huomiota erottumalla joukosta. Hiustensa koristeena hän suosii erilaisia sulkia ja kukkia, harvemmin kuitenkaan mitään liian yliampuvaa tai erikoista.

Luostarissa pukeutumissäännötkin olivat melko tiukat, joten niistä eroon pääseminen on tarkoittanut Cassiopéalle aivan uudenlaista vapautta. Jos verrataan hovin vaikutusvaltaisimpiin naisiin, on mademoiselle de Haudonville kuitenkin selkeästi heitä värittömämpi ilmestys. Vaatteiden suhteen Cassiopéa on jokseenkin vaatimaton, mikä johtuu lähinnä hänen asemastaan. Hän kyllä rakastaa uusia vaatteita ja koruja, mutta kaikkeen ei ole varaa, eikä hän halua sukulaistensa tuhlaavan rahojaan mihinkään liian hienoon. Lisäksi hän uskoo, että vaatteet ovat vain kuori ja ihmisen sisin on tärkein, Jumala kun katsoo sydäntä, eikä vaatteita. Tosin toki Jumalaa tulee kunnioittaa pukeutumalla siististi ja tätä periaatetta Cassiopéa noudattaa tarkasti. Kovin syvään uurrettuja kaula-aukkoja Cassiopéan puvuissa nähdään harvoin ja jos sellainen sattuu olemaan, toimii fichu hyvänä apukeinona. Viileät ja vaaleat värit ovat tämän nuoren naisen mieleen ja enimmäkseen hän käyttää juuri niitä värejä, jotka sattuvat kulloinkin olemaan muodissa. Asusteiden suhteen Cassiopéa on melko tarkka, eikä halua käyttää niitä liikaa. Naisen tavaramerkkinä voidaan kuitenkin ehdottomasti pitää hänen omatekemiään viuhkoja, joista yksikään ei ole tismalleen samanlainen.


Cassiopéa haluaa antaa itsestään mahdollisimman sivistyneen, hyvätapaisen ja siveän kuvan. Siinä nainen kyllä onnistuu ilman sen suurempaa yrittämistä, sillä hänen olemuksessaan on jotakin viatonta ja herkkää. Neiti on täysin tietoisesti kehittänyt tietämystään kirjallisuudesta, maantieteestä ja historiasta sekä muusta ajankohtaisesta, mikä tekee hänestä fiksun ja keskustelutaitoisen naisen, vaikkei sitä päälle päin välttämättä uskoisi. Tämä kaikki siksi, että hän osasi jo ennalta varautua siihen, etteivät perheen rahat riittäisi myötäjäisiin ja hänen olisi elätettävä itsensä osaamisellaan joko kotiopettajattarena tai seuraneitinä. Lisäksi Cassiopéa on paremmistaan mallia katsomalla hionut käytöstapansa hyvin eleganteiksi ja niin harkituiksi, ettei niitä voi edes harkituksi huomata. Sivistykseen hän on saanut hyvän pohjan luostarissa, jossa niin kielten kuin muun tiedon opetteleminen kuului jokaisen nuoren naisen velvollisuuksiin. Cassiopéalla on tapana puhua ystävällisesti ja hillitysti, punastelemalla sopivassa kohdin ja kauhistelemalla puheita, jotka ovat liian häveliäitä nuorten neitojen korville. Punastelua tosin aiheuttaa lähinnä se, että kyseiset puheet kiinnostavat häntä enemmän kuin olisi sopivaa, mikä nolottaa enemmän kuin puheet itsessään.

Käsitystä mademoiselle de Haudonvillen sielun puhtaudesta vahvistaa myös hänen uskonnollinen elämäntapansa. Cassiopéa käy säännöllisesti jumalanpalveluksissa ja ripittäytymässä, puhuu uskon asioista ja kehottaa joskus toisiakin siveyteen ja hyveelliseen elämään. Etenkin hänen työnantajansa perheen tavat herättävätkin usein paheksuntaa, mutta sitähän Cassiopéa ei tietenkään kehtaa millään tapaa ilmaista, ettei saisi lähtöpasseja talosta. Sitä paitsi, salaa sisimmässään hän vain kadehtii perheen elämäntapaa, joka näyttää paljon hauskemmalta kuin hänen omansa. Uskonnon lisäksi toinen Cassiopéan elämää ohjaava tekijä on hänen perheensä, joka on tytölle suunnattoman tärkeä auktoriteetti. Hän pyrkii kaikessa toimimaan sukunsa ja perheensä parhaaksi, eikä halua vahingossakaan aiheuttaa isälleen huonoa mainetta. Pikemminkin hän tavoittelee perheelleen parempaa asemaa ja uutta kunniaa. Keinoja siihen hän tosin ei ole vielä keksinyt, tai ei ainakaan ole uskaltanut niitä toteuttaa.

Seuraneitinä Cassiopéa toisinaan pääsee myös juhliin, mutta ei tietenkään aina. Se ei kuitenkaan ole estänyt Cassiopéaa tutustumasta muuhun palatsin väkeen. Vaikka hän onkin vaatimattoman oloinen, hän ei suinkaan ole mikään sosiaalisesti lahjaton tapaus. Suuren sisarusparven keskellä on väkisinkin oppinut puhelemaan ja myös pitämään puoliaan. Koska Cassiopéa vaikuttaa niin hiljaiselta ja hyvätapaiselta, on moni saanut yllättyä hänen puhelahjoistaan sekä huumorintajun pilkahduksista, jotka aina silloin tällöin pääsevät esiin naisen puhuessa. Jos hän sen itselleen sallisi, hänestä voisi kuoriutua melkoinen seurapiirien lemmikki. Cassiopéa kuitenkin haluaa noudattaa tiukkoja periaatteitaan, vaikka samalla salaa kadehtii niiden menevämpien hovilaisten elämää. Hän nimittäin haaveilee rikkauksista ja helpommasta elämästä. Hänestä on väärin, että hänen aatelisverta omaavalla perheellään on niin niukasti varallisuutta, kun taas jotkut kolmannen säädyn kansalaiset pröystäilevät omistuksillaan. Cassiopéa pitää itse elämäänsä melko tylsänä ja värittömänä. Kateuden lisäksi hän on taipuvainen haaveilemaan paremmasta, loisteliaasta tulevaisuudesta, mutta samalla hänessä on myös realistinen puoli, joka palauttaa pian takaisin maan pinnalle.

Ulkoisesti Casssiopéa on juuri niin kunniallinen ja moitteeton kuin seuraneidin tuleekin olla. Pinnan alle kuitenkin mahtuu kateuden lisäksi muutakin, mitä ei mielellään ulospäin näytetä. Cassiopéa nimittäin on taipuvainen romanttiseen haaveiluun, herkkä houkutuksille ja altis muiden vaikutukselle. Näiden mielihalujen vuoksi naisen periaatteet joutuvatkin usein kovalle koetukselle, eikä lopputulos suinkaan ole aina kirkkoisien mielen mukainen.