Klaus von Huber
Nov 10, 2018 21:59:19 GMT 2
Post by Meli on Nov 10, 2018 21:59:19 GMT 2
Klaus von Huber
Kuvissa Marc Warren (The Musketeers)
Kokonimi: Klaus Erhard Koloman von Huber
Kutsumanimi: tutuille Klaus, muille kreivi/herra von Huber
Titteli: Koblenzin kreivi
Syntymäpäivä: 11.11.1729
Ikä: 50 vuotta (vuonna 1779)
Sukupuoli: mies
Kansallisuus: preussilainen
Asema/sääty:Tittelitön aatelismies Kreivi/aatelisto
Siviilisääty: naimisissa
Suhteet
Perhe:
Koblenzin kreivitär Brigitte von Huber (os. von Lewerenz) (s.1733) (vaimo)
Bianka (s.1759), Bettina (s.1781) & Klara (s.1782) von Huber (tyttäret)
Koloman von Huber (isä) †
Inga von Huber (os. von Adler) (äiti) †
Franz von Adler (eno)
Kaspar von Huber (isoveli) (s.1727, 51v.) †
Judith von Huber (käly)
Lucian von Huber (veljenpoika, kasvattipoika) (s.1758)
Klaus ei ole kaikkein perhekeskeisin henkilö. Perhe-elämä on hänelle lähinnä silkkaa kulissia. Klaus kyllä rakastaa tyttäriään ja yrittää olla heille hyvä isä, vaikkei se välillä siltä vaikutakaan. Klausin vaimo Brigitte on kovin omistushaluinen ja mustasukkainen miehestään. Rehellisesti sanottuna Klaus on kyllästynyt vaimoonsa, joka ei ole kyennyt antamaan hänelle yhtään poikaa. Mies kokee kuitenkin parhaaksi leikkiä mukana ja esittää rakastavaa aviomiestä aina silloin, kun ei ole kaukana vaimonsa valvovan katseen alta. Klausin perhe asuu Koblenzissa, mutta etenkin Brigitte vierailee aviomiehensä luona Preussin hovissa usein.
Klausin isä Koloman von Huber kuoli sydänkohtaukseen jo ennen toisen poikansa syntymää, eikä Klaus saanut koskaan edes tavata isäänsä. Klausin äiti Inga oli poikiaan kohtaan hyvin ankara ja vaativa, mutta kaipa se vain oli hänen tapansa koulia jälkikasvustaan kunnollisia miehiä, eikä Klaus voi olla kiittämättä äitiään saamasta kurinalaisesta kasvatuksesta. Inga kuoli kuumetautiin Klausin täytettyä kaksikymmentä.
Klausin äiti Inga oli aina ollut hyvin läheinen isoveljensä Franzin kanssa. Klausin isän kuoltua Klausin eno Franz vierailikin usein sisarensa luona. Klaus oppi pitämään enostaan, ja myös eno tuntui pitävän hänestä. Franz opetti Klausin metsästämään, kun tuo oli vasta kuuden vanha. Nykyään Klaus ei enää näe enoaan juuri milloinkaan.
Klaus ja hänen vanhempi veljensä Kaspar tulivat aina hyvin juttuun. Valitettavasti veli kantoi samaista sydänvikaa kuin miehien isä ja poistui tästä maailmasta kolmenkymmenenkahdeksan vuoden iässä. Klausin ja hänen veljensä vaimon Judithin välit olivat aina olleet kovin etäiset, mutta Klaus yritti parantaa niitä veljensä kuoleman jälkeen. Hän tarjoutui ottamaan veljensä pojan kasvatettavakseen, sillä hän tiesi, millaista oli kasvaa ilman isää äidin helmoissa. Judith suostui tarjoukseen, mutta katui jälkikäteen sitä. Nykyään Klausin ja Judithin välit ovat jäätävät ja he välttelevät toisiaan parhaansa mukaan, mikä sopii Klausille oikein hyvin.
Klausin veljenpoika Lucian on ollut yhdeksänvuotiaasta asti Klausin ja hänen vaimonsa luona kasvatettavana. Klaus ei erityisemmin pidä veljenpojastaan ja näkee tuon pääsääntöisesti laiskana lurjuksena. Hän kuitenkin kohtelee nuorta miestä – omasta mielestään – paremmin kuin tuo kenties ansaitsisi ja yrittää koulia tuosta kunnollisen herrasmiehen ja hyvän perillisen.
Muut sukulaiset:
Vaimon sukulaiset von Lewerenzit
Vaimonsa sukulaisten kanssa Klaus ei ole järin mielellään kanssakäymisissä.
Ystävät & tuttavat:
Preussin kuningas Friedrich Raimund I
Preussin muu kuningasperhe
Koblenzin kreivi Alfons van Wruck †
Klaus on Preussin kuninkaan läheinen ja pitkäaikainen ystävä. Ystävänsä kuninkaan kautta hän tuntee myös melko läheisesti muut Preussin kuningasperheen jäsenet.
Preussin kuninkaan ohella Klaus oli hyvä ystävä edesmenneen Koblenzin kreivin herra van Wruckin kanssa, johon hän tutustui muutettuaan hoviin.
Ulkonäkö
”Klausko? No sen voin kyllä sanoa, etten ainakaan mennyt hänen kanssaan naimisiin hänen ulkonäkönsä takia. Onhan hän lihaksikas ja kenties jollain perinteikkäällä tavalla komea, mikä on edullista ylimystöpiireissä, mutta ei hän mikään hurmuri ole koskaan ollut. Vaatemakua häneltä kyllä löytyy ja hän esiintyy aina edukseen – siitä en häntä kyllä voi moittia.”
- Brigitte von Huber, Klausin vaimo
Koblenzin kreivistä voi jo pelkän ulkoisen olemuksen perusteella sanoa, ettei hän ole mies, jota kannattaisi ärsyttää. Hivenen aikansa keskipituista miestä lyhyempi Klaus on ruumiinrakenteeltaan hyvin ronski. Miehellä on leveät hartiat ja hänen ylävartalonsa on hyvinkin lihaksikas. Hänen askelensa on reipas ja määrätietoinen, eikä kenenkään pitäisi asettua poikkiteloin häntä vastaan.
Klaus haluaa osoittaa korkean asemansa jo pelkällä pukeutumisellaan. Preussin kuninkaan suosikki ei todellakaan kitsaile pukeutumiskustannuksissaan, vaan huomattava osa hänen varallisuudestaan vaikuttaa olevan nimenomaan vaatteina. Klaus näyttäytyy arkisimmissakin tilaisuuksissa arvokkaissa asukokonaisuuksissa, eikä kenellekään voi jäädä epäselväksi, että mies on todella varakas. Pukeutumisessaan hän suosii tummia, synkkiä värejä, mitkä saavat miehen yhdessä tuon totisten kasvojen kanssa vaikuttamaan vaaralliselta. Kreivillä on tapana käyttää lukuisia arvokkaita koruja. Etenkin raskaat, täysmetalliset sormukset ja kaulakorut ovat Klausin mieleen. Vaikka Klaus nauttiikin prameista puvuista, on hän tottunut pukeutumaan myös metsälle. Käytännölliset ja istuvat saappaat ovat kengät miehen makuun. Klaus on kotonaan metsästyspuvussaan, vaikkei se kuvastakaan niin kovin täydellisesti hänen arvoaan.
Klausin kasvot ovat jokseenkin vuosien kuluttamat mutta samalla hyvin teräväpiirteiset. Kasvojen iho on vaalea, mutta se päivettyy helposti, kun mies viettää aikaa ulkosalla. Klausilla on kapea, terävä leuka sekä lyhyt parta ja viikset. Miehen vaaleansiniset, väsyneet silmät ovat asettuneet syviin silmäkuoppiin ja niiden aluset ovat usein tummat ja hieman ryppyiset. Silmissä on usein ankara katse, mitä korostaa lähes näkymättömissä olevien, vaaleiden kulmakarvojen kurtistuminen. Silmänalusten lisäksi Klausilla on uurteita korkeassa otsassaan.
Klausin hiukset ovat luonnonvaaleat. Hiukset taipuvat taaksepäin ja ne ulottuvat takaa niskaan asti. Klaus kampaa hiuksensa usein suurehkojen korviensa taa. Koska Klaus on usein liikkeessä ja hikoilee paljon, rasvoittuvat hänen hiuksensa helposti. Klaus käyttää toisinaan peruukkia juhlissa.
Kreivin kasvoilla on usein hyvin vakava, totinen ilme. Klausin ääni on melko matala ja hänen sanoissaan on usein lopullinen, käskevä sävy, jota ihan kuka tahansa ei uskalla uhmata. Klausin vaaleat huulet kaartuvat vain harvoin hymyyn, mutta miehen hymy on useimmiten aito ja lempeä.
Luonne
”Mieheni on omaan makuuni hieman turhan vakavamielinen. Hänet on joskus niin kovin vaikea saada nauramaan! Kiitettävää hänessä on kuitenkin se, että hän on niin äärimmäisen päättäväinen ja määrätietoinen. Se mies kyllä saa kaiken, mihin ikinä silmänsä iskeekin. Pohjimmiltaan Klaus on asiallinen ja kunnollinen mies. Hän on mallikelpoinen aviomies ja hyvä isä. Ei minulla hänestä mitään muuta sanottavaa ole.”
- Brigitte von Huber, Klausin vaimo
Koblenzin kreivi on karski mies. Hänen yleisilmeensä on hyvin vakava, totinen ja ankara. Sanoissaan Klaus on asiallinen ja perusteltu. Hän ei pelkää lausua mielipidettään ääneen ja puolustaa sitä tai puuttua asioihin, jotka eivät suoranaisesti edes hänelle kuulu. Hän on joissain asioissa järkkymätön, toisissa hyvinkin välinpitämätön. Hän tietää, milloin on parasta antaa periksi ja milloin väittää vastaan.
Kreiviä pidetään Preussissa nousukkaana – olihan hän alkujaan täysin tittelitön aatelismies, kunnes onnistui keplottelemaan itselleen kreivin arvonimen ja ottamaan haltuunsa veljenpoikansa isältään saaman perinnön. Jotkut halveksivat kuninkaan suosiossa paistattelevaa Klausia, toiset tuntevat pelonsekaista kunnioitusta miestä kohtaan. Klaus ei itse koe tehneensä mitään väärää tai moitittavaa, vaan hän on lähinnä ylpeä saavutuksestaan ja kulkee aina pää pystyssä, vaikka hänen astuessa huoneeseen alkaisikin armoton kuiskuttelu. Preussin kuningas, Klausin hyvä ystävä, ei siedä miehen arvostelua, vaan aina tarpeen tullen hiljentää ystävänsä vihaajat. Vaikka Klaus ei välitäkään häneen kohdistuvista ennakkoluuloista ja vihasta, on mies kiitollinen siitä, että kuningas pitää hänen puoliaan.
Oli Klaus halveksittava nousukas tai ei, on hän ensiluokkainen korkea-arvoinen aatelismies. Klaus kenties laukoo raskaita, rehellisiä mielipiteitään, mutta hän osaa olla varuillaan niiden kanssa. Klaus on vaativa palveluskuntaansa kohtaan, muttei koskaan kohtele näitä kohtuuttoman julmasti. Hän halveksii muun ylimystön tapaan alempiarvoisiaan ja pyrkyreitä, joihin hän ei itseään lue mukaan. Yleisesti ottaen mies käyttäytyy moitteettomasti etikettien mukaan ja esittää osansa hienona herrasmiehenä. Kuten kuka tahansa kunnollinen aatelismies, nauttii itseään arvostava Klaus taiteesta, korttipeleistä ja ratsastamisesta. Kreivi pitää myös juhlista ja osallistuu mielellään korkea-arvoisten isäntien ja emäntien kekkereille.
Klaus on ovela kuin kettu. Hän on määrätietoinen ja kunnianhimoinen ja tavoittelee häpeämättä omaa etuaan aina tilaisuuden tullen. Sanoissaan Klaus on harvoin täysin vilpitön, sillä hänellä on käytännössä aina oma lehmä ojassa. Mies osaa mielistellä oikeita henkilöitä ja tietää, mistä naruista vetää. Klaus on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja puhuu mielellään politiikasta.
”Moni saattaa pitää isää itsekkäänä oman etunsa tavoittelijana, mutta se johtuu siitä, etteivät he tunne häntä. Isä on lempeä, kiltti ja rakastava niitä kohtaan, joista hän todella välittää. Hän haluaa rakkailleen vain parasta.”
-Bianka von Huber, Klausin tytär
Vaikka Klaus useimmiten onkin häpeilemätön ja itsekäs, on hän hyvä niitä kohtaan, keitä hän rakastaa. Klaus on huolehtivainen ja lempeä tyttäriään kohtaan ja yrittää olla heille paras mahdollinen isä. Hän tahtoo saada kaikki kolme tytärtään onnellisiin naimisiin jonkun kunniakkaan miehen kanssa, joka tekee heidät onnellisiksi. Klausilla on periaatteessa hyvät aikeet, mutta hän ei kuitenkaan aio antaa tytärtensä valita aviomiestään vapaasti, vaan aikoo ajalleen hyvin tyypillisesti järjestää rakkaitten tyttäriensä avioliitot, sillä uskoo näin toimivansa kaikkien parhaaksi.
Yleisesti ottaen Klaus ei ole järin uskollinen tai luotettava henkilö. Hän vaihtaa kelkkaansa ja pyrkii aina olemaan voittajan puolella. Aviomiehenä Klaus on hoitanut velvollisuutensa ihan mallikkaasti, sillä hän ei ole koskaan pettänyt vaimoaan, vaikka katselee ja ihaileekin mielellään hieman kauempaa hovin viehättäviä nuoria naisia ja saattaa jopa heittäytyä flirttailemaan näiden kanssa. Preussin kuningasta, hänen rakasta ystäväänsä kohtaan Klaus kuitenkin on äärimmäisen uskollinen. Hän on loputtoman kiitollinen kuninkaalle asemastaan, eikä voisi koskaan pettää tätä. Preussin kuningas onkin Klausin ainut todellinen ystävä.
”Isä on aina metsällä. Hän viihtyy hovissa paremmin kuin kotona Koblenzissa, mutta luonnossa hän on kuin kotonaan. Hän on kuulemma Preussin paras metsästäjä. Välillä meistä kyllä tuntuu, että hän on enemmän naimisissa hänen kiväärinsä kuin äidin kanssa.”
- Bettina von Huber, Klausin tytär
Metsästäminen on aina ollut miehen elämän tärkein sisältö. Klaus tunnetaan Preussissa maan parhaana metsästäjänä, ja kyseinen titteli on ihan ansaittu. Klaus on erinomainen ampuja ja hänen metsästyskiväärinsä on hänen paras ystävänsä. Miehen taidot eivät kuitenkaan rajoitu vain ampumiseen, sillä Klaus on myös hyvä käsittelemään miekkaa ja veistä. Klaus on luonnossa kuin kotonaan ja kaipaa aina välillä omaan rauhaansa, vaikka näyttäytyykin ensisijaisesti hovin ensiluokkaisena jäsenenä. Klaus ei metsästysmiehenä voi olla kovinkaan eläinrakas, mutta hänellä on kaksi uskollista ajokoiraa, Felix ja Rudolf, sekä ruunikko ori Bruno, joihin hän on kaikkiin hyvin kiintynyt.
Menneisyys
Klaus Erhard Koloman von Huber syntyi tittelittömään von Huberin aatelissukuun Koloman ja Inga von Huberin toiseksi pojaksi. Perhe oli kohtalaisen varakas siitä huolimatta, ettei suvussa ollut arvonimen haltijaa, eikä Klausin suinkaan tarvinnut elää puutteessa. Klausin isä kuoli sydänkohtaukseen ennen toisen poikansa syntymää, eikä Klaus näin ollen koskaan tavannut isäänsä. Isänsä kuoleman jälkeen Klaus kasvoi isoveljensä kanssa äitinsä huomassa Mainzin kaupungissa.
Klausin eno Franz vieraili usein Klausin perheen luona Mainzissa. Hän opetti sisarenpoikansa metsästämään, kun tuo oli vasta kuuden vanha. Jo ensimmäisestä kerrasta lähtien Klaus nautti metsällä käymisestä niin paljon, ettei hän luopunut kyseisestä harrastuksesta edes erottuaan enostaan. Klausista tuli lajissaan taitava ja vuosien kuluessa hän keräsikin seurapiireissä mainetta ensiluokkaisena metsästäjänä. Preussin parhaan metsästäjän tittelin hän sai, kun hän onnistui ampumaan erästä preussilaista kylää riivanneen suden, jonka nappaamiseen muut metsästäjät eivät olleet kyenneet.
Täytettyään kaksikymmentä Klaus kyllästyi yksitoikkoiseen elämäänsä Mainzissa. Hän suuntasi kohti Preussin kuninkaan palatsia ja muutti hoviin asumaan. Samoihin aikoihin hänen äitinsä menehtyi kuumetautiin.
Klaus oppi poikkeuksellisen nopeasti ja hyvin hovin tavoille. Hänestä tuli pelkästään metsästystaitojensa ansioista hovissa hyvin pidetty persoona, ja Preussin kuningas Friedrich I mieltyi häneen. Preussin kuninkaasta ja Klausista tulikin läheiset ystävykset.
Kuninkaan lisäksi Klaus tutustui hovissa Koblenzin iäkkääseen kreiviin Alfons van Wruckiin. Vanha ja hyvin varakas kreivi nautti metsästyksestä lähes yhtä paljon kuin Klaus ja kyseinen ajanviete toikin kaksi eri sukupolven edustajaa yhteen. Klaus piti kovasti kreivi van Wruckista, joka opetti hänelle asian jos toisenkin hovielämästä. Koblenzin kreivi puolestaan mieltyi kovin kunnianhimoiseen nuorempaan mieheen, jonka metsästystaidot olivat vailla vertaansa.
Kun Klaus oli kaksikymmentäviisi, sai hän kuulla ikävän uutisen. Koblenzin kreivi – joka oli niin Preussin kuninkaan kuin Klausinkin hyvä ystävä – kuoli vanhuuttaan vailla lähisukulaisia, jotka olisivat voineet periä hänet. Klaus pyysi ystäväänsä kuningasta lahjoittamaan hänelle Koblenzin kreivin arvonimen, minkä kuningas mielellään tekikin. Niinpä Klaus sai Koblenzin kreivin arvon ja arvostettuja maa-alueita omistukseensa.
Aatelispiireissä kuninkaan päätöstä kritisoitiin. Muut Koblenzin kaupunkia itselleen havitelleet aateliset syyttivät Klausia kuninkaan ystävyyden hyväksikäytöstä, missä ei oikeastaan edes ollut mitään väärää. Klausia ruvettiin selän takana nimittää häpeilemättömäksi nousukkaaksi – olihan hän alun perin ollut täysin tittelitön aatelismies, mutta nyt hänellä oli yhtäkkiä halussaan Koblenzin kreivin arvo. Klausista alettiin ahkerasti juoruta hovissa. Moni spekuloi Klausilla olevan kätensä pelissä vanhan Koblenzin kreivin kuolemassa. Radikaaleimmat juoruajat eivät suostuneet uskomaan Koblenzin kreivin kuolleen silkkaa vanhuuttaan. Klaus ei kuitenkaan ottanut näitä villejä juoruja kuuleviin korviinsa, vaan käveli pää pystyssä ylpeänä kohonneesta asemastaan.
Klausin lähestyessä kolmeakymmentä ikävuotta hän koki viimein ajankohtaiseksi astella alttarille. Vaurastunut ja hovissa hyvinkin arvovaltaisena tunnettu Klaus onnistui ystävänsä Preussin kuninkaan avustuksella löytämään itselleen sopivan puolison. Koblenzin kreivin ja Preussin kuningattaren pikkuserkun Brigitten avioliitto solmittiin Klausin melkein ehdittyä täyttää kolmekymmentä. Vaikka liitto oli täysin järjestetty, olivat molemmat osapuolet siihen sitoutuneita ja – ainakin aluksi – myös hyvin tyytyväisiä.
Klaus ja Brigitte olivat ehtineet olla naimisissa reilun vuoden, kun he saivat ensimmäisen tyttärensä, joka nimettiin Biankaksi. Biankan jälkeen pari sai vielä kaksi tytärtä lisää: Bettinan ja Klaran. Tyttöjen syntymän jälkeen Brigitte muutti tyttöjen kanssa Koblenziin, missä Klausin maat sijaitsevat ja missä Klausin perhe edelleenkin asuu.
Klausin vanhempi veli Kaspar menehtyi, kun Klaus oli kolmekymmentäkahdeksan. Klaus halusi auttaa veljensä vaimoa Judithia ja tarjoutui vaimonsa kanssa ottamaan yhdeksänvuotiaan veljenpoikansa Lucianin kasvatettavakseen. Judith suostui tarjoukseen, sillä setänsä huomassa Lucian saisi varttua arvostetuissa piireissä kuninkaan hovissa ja hänellä olisi näin ollen paremmat mahdollisuudet menestyä elämässään.
Klaus jatkoi elämäänsä hovissa. Hän otti Lucianin kasvattipojakseen. Yhdessä Lucianin äidin kanssa he päättivät, että olisi parasta, jos Klaus pitäisi huolta pojan isältään saaneesta perinnöstä siihen asti, kunnes tuo täyttää kaksikymmentävuotta. Jotenkin tieto järjestelystä kantautui laululintusten korviin, ja monen mielestä oli aihetta spekuloida sitä, mihin kreivi käyttäisi veljenpojalleen tarkoitetun perinnön.
Vuosien varrella Judith alkoi vihoittelemaan Klausille, sillä pojan äidin mielestä oli Klausin vika, ettei Luciania enää näkynyt äitinsä luona. Judithin mukaan Klaus oli manipuloinut poikaa ja kääntänyt tuon omaa äitiään vastaan. Judith jopa vaati saada poikansa perinnön hallintaansa kiristääkseen sillä Luciania vierailemaan hänen luonaan useammin. Tähän pojan setä ei kuitenkaan suostunut. Klaus ei jaksanut riidellä veljensä vaimon kanssa, vaan päätti pysytellä tuosta kaukana ja antaa Lucianin pitää huolen äidistään.
Viime vuosina Klausia on huolestuttanut tulevaisuus. Hänellä ei ole omia poikia, joten Lucian tulee perimään hänet, mikä ärsyttää ja harmittaa Klausia. Klaus pitää edelleen hallussaan Lucianin isältään – Klausin vanhemmalta veljeltä – saamaa perintösummaa, eikä haluaisi luopua siitä. Vaikka Lucian on rahan ja maineen perään, ei nuorukainen ole tajunnut ajatella perintöään. Hänelle riittää tieto siitä, että vielä jonain päivänä hän perii setänsä kokonaisvaltaisesti. Klaus onkin yrittänyt päänsä puhki miettiä, miten välttää kaiken omaisuutensa joutumisen lopulta Lucianin käsiin, mutta hän ei ole vielä onnistunut keksimään mitään edes vähän kunniallista keinoa siltä välttymiseksi.
Toinen asia, mikä Klausia on viime aikoina mietityttänyt, on hänen tyttäriensä tulevaisuus. Klausin tyttäret alkavat olla siinä iässä, että heille pitäisi löytää sopiva aviomies. Klaus haluaa tyttärensä rikkaisiin ja arvovaltaisiin naimisiin, muttei ole käyttänyt vielä aikaansa kunnollisten aviomiesten metsästämiseen. Klausia myös hiertää hänen ja hänen vaimonsa Brigitten suhde. Brigitte on varsin kahlitseva ja omistushaluinen, ja Klaus yrittää lähinnä vain sietää vaimoaan ja olla tuolle mieliksi silloin, kun tuo on vierailulla hovissa.
Vain joitakin kuukausia sitten Preussin hoviin kiiri juoruja Versailles’ssa riehuvasta pedosta, joka jopa kävi Preussin Ranskassa vierailulla olevan prinsessa Sharlenen hevosen kimppuun. Kuukausien jälkeen, kun petoa ei vieläkään ollut saatu surmattua, päätti Preussin kuningas ojentaa auttavan kätensä ja lähettää apujoukkoja pedon metsästykseen. Klaus näki tässä oivan tilaisuuden tavoitella lisää kunniaa itselleen. Hän kuitenkin tiesi, ettei kuningas lähettäisi häntä Ranskaan, ellei hän itse sitä pyytäisi. Niinpä Klaus pyysi ystävältään, että saisi lähteä petojahtiin. Kuningas myönsi Klausille luvan ja tuon pyynnöstä jopa valehteli Klausin vaimolle – joka ei olisi missään nimessä halunnut miehensä lähtevän Ranskaan – epätoivoisesti pyytäneensä maan parasta metsästäjää lähtemään avuksi suden metsästykseen.
Versailles’ssa Klaus sai kuin saikin pedon kaadettua, ja sen takia hän paistattelee kunniassa.
Nyt
Klaus on palannut takaisin Preussin hoviin passitettuaan hölmöilleen veljenpoikansa Lucianin preussilaiseen luostariin katumaan tempauksiaan. [Hahmo tauolla]
Kuvissa Marc Warren (The Musketeers)
Kokonimi: Klaus Erhard Koloman von Huber
Kutsumanimi: tutuille Klaus, muille kreivi/herra von Huber
Titteli: Koblenzin kreivi
Syntymäpäivä: 11.11.1729
Ikä: 50 vuotta (vuonna 1779)
Sukupuoli: mies
Kansallisuus: preussilainen
Asema/sääty:
Siviilisääty: naimisissa
Suhteet
Perhe:
Koblenzin kreivitär Brigitte von Huber (os. von Lewerenz) (s.1733) (vaimo)
Bianka (s.1759), Bettina (s.1781) & Klara (s.1782) von Huber (tyttäret)
Koloman von Huber (isä) †
Inga von Huber (os. von Adler) (äiti) †
Franz von Adler (eno)
Kaspar von Huber (isoveli) (s.1727, 51v.) †
Judith von Huber (käly)
Lucian von Huber (veljenpoika, kasvattipoika) (s.1758)
Klaus ei ole kaikkein perhekeskeisin henkilö. Perhe-elämä on hänelle lähinnä silkkaa kulissia. Klaus kyllä rakastaa tyttäriään ja yrittää olla heille hyvä isä, vaikkei se välillä siltä vaikutakaan. Klausin vaimo Brigitte on kovin omistushaluinen ja mustasukkainen miehestään. Rehellisesti sanottuna Klaus on kyllästynyt vaimoonsa, joka ei ole kyennyt antamaan hänelle yhtään poikaa. Mies kokee kuitenkin parhaaksi leikkiä mukana ja esittää rakastavaa aviomiestä aina silloin, kun ei ole kaukana vaimonsa valvovan katseen alta. Klausin perhe asuu Koblenzissa, mutta etenkin Brigitte vierailee aviomiehensä luona Preussin hovissa usein.
Klausin isä Koloman von Huber kuoli sydänkohtaukseen jo ennen toisen poikansa syntymää, eikä Klaus saanut koskaan edes tavata isäänsä. Klausin äiti Inga oli poikiaan kohtaan hyvin ankara ja vaativa, mutta kaipa se vain oli hänen tapansa koulia jälkikasvustaan kunnollisia miehiä, eikä Klaus voi olla kiittämättä äitiään saamasta kurinalaisesta kasvatuksesta. Inga kuoli kuumetautiin Klausin täytettyä kaksikymmentä.
Klausin äiti Inga oli aina ollut hyvin läheinen isoveljensä Franzin kanssa. Klausin isän kuoltua Klausin eno Franz vierailikin usein sisarensa luona. Klaus oppi pitämään enostaan, ja myös eno tuntui pitävän hänestä. Franz opetti Klausin metsästämään, kun tuo oli vasta kuuden vanha. Nykyään Klaus ei enää näe enoaan juuri milloinkaan.
Klaus ja hänen vanhempi veljensä Kaspar tulivat aina hyvin juttuun. Valitettavasti veli kantoi samaista sydänvikaa kuin miehien isä ja poistui tästä maailmasta kolmenkymmenenkahdeksan vuoden iässä. Klausin ja hänen veljensä vaimon Judithin välit olivat aina olleet kovin etäiset, mutta Klaus yritti parantaa niitä veljensä kuoleman jälkeen. Hän tarjoutui ottamaan veljensä pojan kasvatettavakseen, sillä hän tiesi, millaista oli kasvaa ilman isää äidin helmoissa. Judith suostui tarjoukseen, mutta katui jälkikäteen sitä. Nykyään Klausin ja Judithin välit ovat jäätävät ja he välttelevät toisiaan parhaansa mukaan, mikä sopii Klausille oikein hyvin.
Klausin veljenpoika Lucian on ollut yhdeksänvuotiaasta asti Klausin ja hänen vaimonsa luona kasvatettavana. Klaus ei erityisemmin pidä veljenpojastaan ja näkee tuon pääsääntöisesti laiskana lurjuksena. Hän kuitenkin kohtelee nuorta miestä – omasta mielestään – paremmin kuin tuo kenties ansaitsisi ja yrittää koulia tuosta kunnollisen herrasmiehen ja hyvän perillisen.
Muut sukulaiset:
Vaimon sukulaiset von Lewerenzit
Vaimonsa sukulaisten kanssa Klaus ei ole järin mielellään kanssakäymisissä.
Ystävät & tuttavat:
Preussin kuningas Friedrich Raimund I
Preussin muu kuningasperhe
Koblenzin kreivi Alfons van Wruck †
Klaus on Preussin kuninkaan läheinen ja pitkäaikainen ystävä. Ystävänsä kuninkaan kautta hän tuntee myös melko läheisesti muut Preussin kuningasperheen jäsenet.
Preussin kuninkaan ohella Klaus oli hyvä ystävä edesmenneen Koblenzin kreivin herra van Wruckin kanssa, johon hän tutustui muutettuaan hoviin.
Ulkonäkö
”Klausko? No sen voin kyllä sanoa, etten ainakaan mennyt hänen kanssaan naimisiin hänen ulkonäkönsä takia. Onhan hän lihaksikas ja kenties jollain perinteikkäällä tavalla komea, mikä on edullista ylimystöpiireissä, mutta ei hän mikään hurmuri ole koskaan ollut. Vaatemakua häneltä kyllä löytyy ja hän esiintyy aina edukseen – siitä en häntä kyllä voi moittia.”
- Brigitte von Huber, Klausin vaimo
Koblenzin kreivistä voi jo pelkän ulkoisen olemuksen perusteella sanoa, ettei hän ole mies, jota kannattaisi ärsyttää. Hivenen aikansa keskipituista miestä lyhyempi Klaus on ruumiinrakenteeltaan hyvin ronski. Miehellä on leveät hartiat ja hänen ylävartalonsa on hyvinkin lihaksikas. Hänen askelensa on reipas ja määrätietoinen, eikä kenenkään pitäisi asettua poikkiteloin häntä vastaan.
Klaus haluaa osoittaa korkean asemansa jo pelkällä pukeutumisellaan. Preussin kuninkaan suosikki ei todellakaan kitsaile pukeutumiskustannuksissaan, vaan huomattava osa hänen varallisuudestaan vaikuttaa olevan nimenomaan vaatteina. Klaus näyttäytyy arkisimmissakin tilaisuuksissa arvokkaissa asukokonaisuuksissa, eikä kenellekään voi jäädä epäselväksi, että mies on todella varakas. Pukeutumisessaan hän suosii tummia, synkkiä värejä, mitkä saavat miehen yhdessä tuon totisten kasvojen kanssa vaikuttamaan vaaralliselta. Kreivillä on tapana käyttää lukuisia arvokkaita koruja. Etenkin raskaat, täysmetalliset sormukset ja kaulakorut ovat Klausin mieleen. Vaikka Klaus nauttiikin prameista puvuista, on hän tottunut pukeutumaan myös metsälle. Käytännölliset ja istuvat saappaat ovat kengät miehen makuun. Klaus on kotonaan metsästyspuvussaan, vaikkei se kuvastakaan niin kovin täydellisesti hänen arvoaan.
Klausin kasvot ovat jokseenkin vuosien kuluttamat mutta samalla hyvin teräväpiirteiset. Kasvojen iho on vaalea, mutta se päivettyy helposti, kun mies viettää aikaa ulkosalla. Klausilla on kapea, terävä leuka sekä lyhyt parta ja viikset. Miehen vaaleansiniset, väsyneet silmät ovat asettuneet syviin silmäkuoppiin ja niiden aluset ovat usein tummat ja hieman ryppyiset. Silmissä on usein ankara katse, mitä korostaa lähes näkymättömissä olevien, vaaleiden kulmakarvojen kurtistuminen. Silmänalusten lisäksi Klausilla on uurteita korkeassa otsassaan.
Klausin hiukset ovat luonnonvaaleat. Hiukset taipuvat taaksepäin ja ne ulottuvat takaa niskaan asti. Klaus kampaa hiuksensa usein suurehkojen korviensa taa. Koska Klaus on usein liikkeessä ja hikoilee paljon, rasvoittuvat hänen hiuksensa helposti. Klaus käyttää toisinaan peruukkia juhlissa.
Kreivin kasvoilla on usein hyvin vakava, totinen ilme. Klausin ääni on melko matala ja hänen sanoissaan on usein lopullinen, käskevä sävy, jota ihan kuka tahansa ei uskalla uhmata. Klausin vaaleat huulet kaartuvat vain harvoin hymyyn, mutta miehen hymy on useimmiten aito ja lempeä.
Luonne
”Mieheni on omaan makuuni hieman turhan vakavamielinen. Hänet on joskus niin kovin vaikea saada nauramaan! Kiitettävää hänessä on kuitenkin se, että hän on niin äärimmäisen päättäväinen ja määrätietoinen. Se mies kyllä saa kaiken, mihin ikinä silmänsä iskeekin. Pohjimmiltaan Klaus on asiallinen ja kunnollinen mies. Hän on mallikelpoinen aviomies ja hyvä isä. Ei minulla hänestä mitään muuta sanottavaa ole.”
- Brigitte von Huber, Klausin vaimo
Koblenzin kreivi on karski mies. Hänen yleisilmeensä on hyvin vakava, totinen ja ankara. Sanoissaan Klaus on asiallinen ja perusteltu. Hän ei pelkää lausua mielipidettään ääneen ja puolustaa sitä tai puuttua asioihin, jotka eivät suoranaisesti edes hänelle kuulu. Hän on joissain asioissa järkkymätön, toisissa hyvinkin välinpitämätön. Hän tietää, milloin on parasta antaa periksi ja milloin väittää vastaan.
Kreiviä pidetään Preussissa nousukkaana – olihan hän alkujaan täysin tittelitön aatelismies, kunnes onnistui keplottelemaan itselleen kreivin arvonimen ja ottamaan haltuunsa veljenpoikansa isältään saaman perinnön. Jotkut halveksivat kuninkaan suosiossa paistattelevaa Klausia, toiset tuntevat pelonsekaista kunnioitusta miestä kohtaan. Klaus ei itse koe tehneensä mitään väärää tai moitittavaa, vaan hän on lähinnä ylpeä saavutuksestaan ja kulkee aina pää pystyssä, vaikka hänen astuessa huoneeseen alkaisikin armoton kuiskuttelu. Preussin kuningas, Klausin hyvä ystävä, ei siedä miehen arvostelua, vaan aina tarpeen tullen hiljentää ystävänsä vihaajat. Vaikka Klaus ei välitäkään häneen kohdistuvista ennakkoluuloista ja vihasta, on mies kiitollinen siitä, että kuningas pitää hänen puoliaan.
Oli Klaus halveksittava nousukas tai ei, on hän ensiluokkainen korkea-arvoinen aatelismies. Klaus kenties laukoo raskaita, rehellisiä mielipiteitään, mutta hän osaa olla varuillaan niiden kanssa. Klaus on vaativa palveluskuntaansa kohtaan, muttei koskaan kohtele näitä kohtuuttoman julmasti. Hän halveksii muun ylimystön tapaan alempiarvoisiaan ja pyrkyreitä, joihin hän ei itseään lue mukaan. Yleisesti ottaen mies käyttäytyy moitteettomasti etikettien mukaan ja esittää osansa hienona herrasmiehenä. Kuten kuka tahansa kunnollinen aatelismies, nauttii itseään arvostava Klaus taiteesta, korttipeleistä ja ratsastamisesta. Kreivi pitää myös juhlista ja osallistuu mielellään korkea-arvoisten isäntien ja emäntien kekkereille.
Klaus on ovela kuin kettu. Hän on määrätietoinen ja kunnianhimoinen ja tavoittelee häpeämättä omaa etuaan aina tilaisuuden tullen. Sanoissaan Klaus on harvoin täysin vilpitön, sillä hänellä on käytännössä aina oma lehmä ojassa. Mies osaa mielistellä oikeita henkilöitä ja tietää, mistä naruista vetää. Klaus on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja puhuu mielellään politiikasta.
”Moni saattaa pitää isää itsekkäänä oman etunsa tavoittelijana, mutta se johtuu siitä, etteivät he tunne häntä. Isä on lempeä, kiltti ja rakastava niitä kohtaan, joista hän todella välittää. Hän haluaa rakkailleen vain parasta.”
-Bianka von Huber, Klausin tytär
Vaikka Klaus useimmiten onkin häpeilemätön ja itsekäs, on hän hyvä niitä kohtaan, keitä hän rakastaa. Klaus on huolehtivainen ja lempeä tyttäriään kohtaan ja yrittää olla heille paras mahdollinen isä. Hän tahtoo saada kaikki kolme tytärtään onnellisiin naimisiin jonkun kunniakkaan miehen kanssa, joka tekee heidät onnellisiksi. Klausilla on periaatteessa hyvät aikeet, mutta hän ei kuitenkaan aio antaa tytärtensä valita aviomiestään vapaasti, vaan aikoo ajalleen hyvin tyypillisesti järjestää rakkaitten tyttäriensä avioliitot, sillä uskoo näin toimivansa kaikkien parhaaksi.
Yleisesti ottaen Klaus ei ole järin uskollinen tai luotettava henkilö. Hän vaihtaa kelkkaansa ja pyrkii aina olemaan voittajan puolella. Aviomiehenä Klaus on hoitanut velvollisuutensa ihan mallikkaasti, sillä hän ei ole koskaan pettänyt vaimoaan, vaikka katselee ja ihaileekin mielellään hieman kauempaa hovin viehättäviä nuoria naisia ja saattaa jopa heittäytyä flirttailemaan näiden kanssa. Preussin kuningasta, hänen rakasta ystäväänsä kohtaan Klaus kuitenkin on äärimmäisen uskollinen. Hän on loputtoman kiitollinen kuninkaalle asemastaan, eikä voisi koskaan pettää tätä. Preussin kuningas onkin Klausin ainut todellinen ystävä.
”Isä on aina metsällä. Hän viihtyy hovissa paremmin kuin kotona Koblenzissa, mutta luonnossa hän on kuin kotonaan. Hän on kuulemma Preussin paras metsästäjä. Välillä meistä kyllä tuntuu, että hän on enemmän naimisissa hänen kiväärinsä kuin äidin kanssa.”
- Bettina von Huber, Klausin tytär
Metsästäminen on aina ollut miehen elämän tärkein sisältö. Klaus tunnetaan Preussissa maan parhaana metsästäjänä, ja kyseinen titteli on ihan ansaittu. Klaus on erinomainen ampuja ja hänen metsästyskiväärinsä on hänen paras ystävänsä. Miehen taidot eivät kuitenkaan rajoitu vain ampumiseen, sillä Klaus on myös hyvä käsittelemään miekkaa ja veistä. Klaus on luonnossa kuin kotonaan ja kaipaa aina välillä omaan rauhaansa, vaikka näyttäytyykin ensisijaisesti hovin ensiluokkaisena jäsenenä. Klaus ei metsästysmiehenä voi olla kovinkaan eläinrakas, mutta hänellä on kaksi uskollista ajokoiraa, Felix ja Rudolf, sekä ruunikko ori Bruno, joihin hän on kaikkiin hyvin kiintynyt.
Menneisyys
Klaus Erhard Koloman von Huber syntyi tittelittömään von Huberin aatelissukuun Koloman ja Inga von Huberin toiseksi pojaksi. Perhe oli kohtalaisen varakas siitä huolimatta, ettei suvussa ollut arvonimen haltijaa, eikä Klausin suinkaan tarvinnut elää puutteessa. Klausin isä kuoli sydänkohtaukseen ennen toisen poikansa syntymää, eikä Klaus näin ollen koskaan tavannut isäänsä. Isänsä kuoleman jälkeen Klaus kasvoi isoveljensä kanssa äitinsä huomassa Mainzin kaupungissa.
Klausin eno Franz vieraili usein Klausin perheen luona Mainzissa. Hän opetti sisarenpoikansa metsästämään, kun tuo oli vasta kuuden vanha. Jo ensimmäisestä kerrasta lähtien Klaus nautti metsällä käymisestä niin paljon, ettei hän luopunut kyseisestä harrastuksesta edes erottuaan enostaan. Klausista tuli lajissaan taitava ja vuosien kuluessa hän keräsikin seurapiireissä mainetta ensiluokkaisena metsästäjänä. Preussin parhaan metsästäjän tittelin hän sai, kun hän onnistui ampumaan erästä preussilaista kylää riivanneen suden, jonka nappaamiseen muut metsästäjät eivät olleet kyenneet.
Täytettyään kaksikymmentä Klaus kyllästyi yksitoikkoiseen elämäänsä Mainzissa. Hän suuntasi kohti Preussin kuninkaan palatsia ja muutti hoviin asumaan. Samoihin aikoihin hänen äitinsä menehtyi kuumetautiin.
Klaus oppi poikkeuksellisen nopeasti ja hyvin hovin tavoille. Hänestä tuli pelkästään metsästystaitojensa ansioista hovissa hyvin pidetty persoona, ja Preussin kuningas Friedrich I mieltyi häneen. Preussin kuninkaasta ja Klausista tulikin läheiset ystävykset.
Kuninkaan lisäksi Klaus tutustui hovissa Koblenzin iäkkääseen kreiviin Alfons van Wruckiin. Vanha ja hyvin varakas kreivi nautti metsästyksestä lähes yhtä paljon kuin Klaus ja kyseinen ajanviete toikin kaksi eri sukupolven edustajaa yhteen. Klaus piti kovasti kreivi van Wruckista, joka opetti hänelle asian jos toisenkin hovielämästä. Koblenzin kreivi puolestaan mieltyi kovin kunnianhimoiseen nuorempaan mieheen, jonka metsästystaidot olivat vailla vertaansa.
Kun Klaus oli kaksikymmentäviisi, sai hän kuulla ikävän uutisen. Koblenzin kreivi – joka oli niin Preussin kuninkaan kuin Klausinkin hyvä ystävä – kuoli vanhuuttaan vailla lähisukulaisia, jotka olisivat voineet periä hänet. Klaus pyysi ystäväänsä kuningasta lahjoittamaan hänelle Koblenzin kreivin arvonimen, minkä kuningas mielellään tekikin. Niinpä Klaus sai Koblenzin kreivin arvon ja arvostettuja maa-alueita omistukseensa.
Aatelispiireissä kuninkaan päätöstä kritisoitiin. Muut Koblenzin kaupunkia itselleen havitelleet aateliset syyttivät Klausia kuninkaan ystävyyden hyväksikäytöstä, missä ei oikeastaan edes ollut mitään väärää. Klausia ruvettiin selän takana nimittää häpeilemättömäksi nousukkaaksi – olihan hän alun perin ollut täysin tittelitön aatelismies, mutta nyt hänellä oli yhtäkkiä halussaan Koblenzin kreivin arvo. Klausista alettiin ahkerasti juoruta hovissa. Moni spekuloi Klausilla olevan kätensä pelissä vanhan Koblenzin kreivin kuolemassa. Radikaaleimmat juoruajat eivät suostuneet uskomaan Koblenzin kreivin kuolleen silkkaa vanhuuttaan. Klaus ei kuitenkaan ottanut näitä villejä juoruja kuuleviin korviinsa, vaan käveli pää pystyssä ylpeänä kohonneesta asemastaan.
Klausin lähestyessä kolmeakymmentä ikävuotta hän koki viimein ajankohtaiseksi astella alttarille. Vaurastunut ja hovissa hyvinkin arvovaltaisena tunnettu Klaus onnistui ystävänsä Preussin kuninkaan avustuksella löytämään itselleen sopivan puolison. Koblenzin kreivin ja Preussin kuningattaren pikkuserkun Brigitten avioliitto solmittiin Klausin melkein ehdittyä täyttää kolmekymmentä. Vaikka liitto oli täysin järjestetty, olivat molemmat osapuolet siihen sitoutuneita ja – ainakin aluksi – myös hyvin tyytyväisiä.
Klaus ja Brigitte olivat ehtineet olla naimisissa reilun vuoden, kun he saivat ensimmäisen tyttärensä, joka nimettiin Biankaksi. Biankan jälkeen pari sai vielä kaksi tytärtä lisää: Bettinan ja Klaran. Tyttöjen syntymän jälkeen Brigitte muutti tyttöjen kanssa Koblenziin, missä Klausin maat sijaitsevat ja missä Klausin perhe edelleenkin asuu.
Klausin vanhempi veli Kaspar menehtyi, kun Klaus oli kolmekymmentäkahdeksan. Klaus halusi auttaa veljensä vaimoa Judithia ja tarjoutui vaimonsa kanssa ottamaan yhdeksänvuotiaan veljenpoikansa Lucianin kasvatettavakseen. Judith suostui tarjoukseen, sillä setänsä huomassa Lucian saisi varttua arvostetuissa piireissä kuninkaan hovissa ja hänellä olisi näin ollen paremmat mahdollisuudet menestyä elämässään.
Klaus jatkoi elämäänsä hovissa. Hän otti Lucianin kasvattipojakseen. Yhdessä Lucianin äidin kanssa he päättivät, että olisi parasta, jos Klaus pitäisi huolta pojan isältään saaneesta perinnöstä siihen asti, kunnes tuo täyttää kaksikymmentävuotta. Jotenkin tieto järjestelystä kantautui laululintusten korviin, ja monen mielestä oli aihetta spekuloida sitä, mihin kreivi käyttäisi veljenpojalleen tarkoitetun perinnön.
Vuosien varrella Judith alkoi vihoittelemaan Klausille, sillä pojan äidin mielestä oli Klausin vika, ettei Luciania enää näkynyt äitinsä luona. Judithin mukaan Klaus oli manipuloinut poikaa ja kääntänyt tuon omaa äitiään vastaan. Judith jopa vaati saada poikansa perinnön hallintaansa kiristääkseen sillä Luciania vierailemaan hänen luonaan useammin. Tähän pojan setä ei kuitenkaan suostunut. Klaus ei jaksanut riidellä veljensä vaimon kanssa, vaan päätti pysytellä tuosta kaukana ja antaa Lucianin pitää huolen äidistään.
Viime vuosina Klausia on huolestuttanut tulevaisuus. Hänellä ei ole omia poikia, joten Lucian tulee perimään hänet, mikä ärsyttää ja harmittaa Klausia. Klaus pitää edelleen hallussaan Lucianin isältään – Klausin vanhemmalta veljeltä – saamaa perintösummaa, eikä haluaisi luopua siitä. Vaikka Lucian on rahan ja maineen perään, ei nuorukainen ole tajunnut ajatella perintöään. Hänelle riittää tieto siitä, että vielä jonain päivänä hän perii setänsä kokonaisvaltaisesti. Klaus onkin yrittänyt päänsä puhki miettiä, miten välttää kaiken omaisuutensa joutumisen lopulta Lucianin käsiin, mutta hän ei ole vielä onnistunut keksimään mitään edes vähän kunniallista keinoa siltä välttymiseksi.
Toinen asia, mikä Klausia on viime aikoina mietityttänyt, on hänen tyttäriensä tulevaisuus. Klausin tyttäret alkavat olla siinä iässä, että heille pitäisi löytää sopiva aviomies. Klaus haluaa tyttärensä rikkaisiin ja arvovaltaisiin naimisiin, muttei ole käyttänyt vielä aikaansa kunnollisten aviomiesten metsästämiseen. Klausia myös hiertää hänen ja hänen vaimonsa Brigitten suhde. Brigitte on varsin kahlitseva ja omistushaluinen, ja Klaus yrittää lähinnä vain sietää vaimoaan ja olla tuolle mieliksi silloin, kun tuo on vierailulla hovissa.
Vain joitakin kuukausia sitten Preussin hoviin kiiri juoruja Versailles’ssa riehuvasta pedosta, joka jopa kävi Preussin Ranskassa vierailulla olevan prinsessa Sharlenen hevosen kimppuun. Kuukausien jälkeen, kun petoa ei vieläkään ollut saatu surmattua, päätti Preussin kuningas ojentaa auttavan kätensä ja lähettää apujoukkoja pedon metsästykseen. Klaus näki tässä oivan tilaisuuden tavoitella lisää kunniaa itselleen. Hän kuitenkin tiesi, ettei kuningas lähettäisi häntä Ranskaan, ellei hän itse sitä pyytäisi. Niinpä Klaus pyysi ystävältään, että saisi lähteä petojahtiin. Kuningas myönsi Klausille luvan ja tuon pyynnöstä jopa valehteli Klausin vaimolle – joka ei olisi missään nimessä halunnut miehensä lähtevän Ranskaan – epätoivoisesti pyytäneensä maan parasta metsästäjää lähtemään avuksi suden metsästykseen.
Versailles’ssa Klaus sai kuin saikin pedon kaadettua, ja sen takia hän paistattelee kunniassa.
Nyt
Klaus on palannut takaisin Preussin hoviin passitettuaan hölmöilleen veljenpoikansa Lucianin preussilaiseen luostariin katumaan tempauksiaan. [Hahmo tauolla]