Féliciana de Benoit

Félicianan perheeseen kuuluvat Ranskan kuningaspari Théodore XV ja Régine, kaksi isoaveljeä, Timothé ja Claude, isosisko Mariélle, sekä nuoremmat kaksossisarukset Josue ja Eléonore Tyttö tulee hyvin toimeen perheensä ja muiden sukulaistensa kanssa, vaikka välit eivät kaikkien kanssa erityisen läheiseksi ole päässeet kehittymään pitkän erossa olon vuoksi. Toisinaan Feliciaa tietenkin ärsyttää perheenjäsenten seura ja silloin hän viettääkin aikaa ystäviensä kanssa. Ystäviä prinsessalla on paljon, myös palatsin ja koko Versailles'n kylän ulkopuolella, aina ulkomailla saakka. Hovissa hän on pidetty ja ihailtu, kuten kuka tahansa kuninkaallisen perheen jäsen. Erityistä huomiota on herättänyt hyväkäytöksisen prinsessan ystävyys kohutun Berryn herttuattaren, Marie-Gabrielle du Plessis-Bellieren kanssa.


Perheensä lyhimmäksi jäänyt Féliciana on noin 160 senttinen nuori nainen. Ruumiinrakenteeltaan prinsessa on melko normaali, naisellisia muotoja löytyy sopivista paikoista aivan tarpeeksi. Prinsessalle on liiallisen herkuttelun seurauksena kertynyt muutama liikakilo, jotka on helppo kätkeä vaatteiden alle. Heleän ihonsa ansiosta hän näyttää varsin elinvoimaiselta ja terveeltä. Pienempänä Féliciana oli usein sairaana, mutta nykyisin hän onnistuu pysymään lähes täysin terveenä silloinkin kun koko muu hovi on flunssa-aallon kourissa. Prinsessalla on hyvä ryhti ja hänen kävelynsä on melko keinuvaa. Felicia elehtii usein käsiensä avulla puhuessaan ja hänen puhetapansa on myös varsin eloisa. Neidin ääni on kirkas, mutta melko matala. Nauru on heleää ja sitä hovissa saadaan kuulla usein.

Felician iho ei ole täysin virheetön. Hänellä on erään rokkotaudin seurauksena pieniä arpia siellä täällä ympäri kehoa. Eniten arpia on käsivarsissa ja säärissä. Arvet ovat onneksi vuosien varrella ehtineet vaaleta, eikä niitä huomaa, ellei katso hyvin läheltä. Arpien lisäksi prinsessalta löytyy muutama hassu luomi sieltä täältä ylävartaloa. Kesäisin tytön kasvoille ilmaantuu aina hiukan pisamia, jotka peitetään aina puuterilla. Prinsessa pitää parhaimpana piirteenään silmiään. Ne ovat väriltään melko tumman ruskeat ja suuret. Silmiä reunustavat tummat ja runsaat ripset. Kulmakarvat ovat kaarevat ja noudattelevat silmien muotoa ja ripsien tavoin ovat tummat. Félicianan otsa on melko korkea, posket ovat pyöreähköt ja kokonaisuudessaan kasvot ovat hyvin nukkemaiset. Nenä on melko pieni, samoin leuka. Huulet ovat vaaleanpunaiset ja melko kaunismuotoiset. Hampaat ovat pysyneet aina valkoisina ja siisteinä. Korvat ovat kärjestään hiukan suipot, mutta siihen tuskin kukaan kiinnittää mitään huomiota. Meikkiä Felicia käyttää hyvin hillitysti, sillä pitää enemmän luonnollisuudesta. Juhlia varten hän kuitenkin käyttää paljonkin aikaa kasvojensa ehostamiseen.

Felician hiukset ovat väriltään ruskeat, sävyltään melko tummat, mutta seasta löytyy kuitenkin paljon vaaleampiakin suortuvia. Valaistuksesta riippuen hiukset näyttävät joko lähes mustilta, tai sitten keskiruskeilta. Kesäisin prinsessan hiukset yleensä vaalenevat entisestään, mutta eivät kuitenkaan kovin paljoa. Hiukset ovat laineikkaat ja yltävät pisimmillään lapaluiden alapuolelle saakka. Hiukset ovat takaa hieman pidemmät kuin edestä. Prinsessa rakastaa erilaisia kampauksia, etenkin niitä korkeimpia ja monimutkaisimpia. Kampaustensa puolesta hän kuuluu ehdottomasti hovin näyttävimpien naisten joukkoon. Félicianan hiukset ovat luonnostaan helposti takkuuntuvat ja tuuheat. Usein hiuksiin saattaa syntyä niin paha takku, että se on pakko leikata pois. Tämän takia neiti ei mielellään ole hiukset auki, varsinkaan tuulessa ja kovassa vauhdissa, jolloin takkuuntuminen on varmaa. Prinsessan hiuksissa on lähes poikkeuksetta jonkinlaisia koruja. Usein niissä nähdään ruusuja, sulkia, silkkinauhoja tai jalokivikoruja. Peruukkia tyttö ei käytä juuri koskaan, sillä ne tuntuvat päässä liian tukalilta. Hänellä on omasta takaa riittävästi hiusta, joten peruukit vain häiritsevät. Vain erittäin tärkeissä tilaisuuksissa Felicia saattaa laittaa päähänsä puuteroidun peruukin, josta kyllä hankkiudutaan eroon niin pian kuin mahdollista.

Kuten hiukset, myös Félicianan vaatteet ovat hyvin näyttäviä. Mitä enemmän röyhelöitä, rusetteja, nauhoja ja kirjailuja mekoista löytyy, sitä tyytyväisempi prinsessa on. Yksinkertaiset, koruttomat puvut ovat aivan liian tylsiä tytön makuun, eivätkä sovi hänen mielestään hovissa pidettäviksi. Koska aatelisista niin monet pukeutuvat mielellään varsin näyttävästi, Felician on aivan pakko tehdä niin myös, sillä hänen mielestään kuninkaallisten on oltava niitä ihailluimpia ja koristelluimpia hovissa liikkujia. Hänen kohdallaan kyse ei kuitenkaan ole naurettavan yliampuvasta tyylistä, vaan hänen pukeutumisensa osoittaa hyvää makua. Félicianan yllä näyttävä pukeutuminen on suoraan sanottuna kaunista ja hänen pukunsa ovatkin melkeinpä taideteoksia. Felicia ei mielellään käytä kovin räikeitä värejä. Useimmiten hänen pukunsa ovat vaaleansinisiä tai keltaisia. Täysin punaiseen, oranssiin ja mustaan hän ei pukeudu lähes koskaan, mutta pieninä määrinä ne tuovat vaihtelua. Vaatteiden valinnassa hän luottaa omaan makuunsa, mutta suostuu kyllä kuuntelemaan muidenkin, etenkin äitinsä neuvoja.

Kengät ja korut ovat tytön heikko kohta. Prinsessa ei ole päivääkään ilman kaulakorua ja korvakoruja, joita hänellä onkin melkoinen kokoelma. Osa koruista on isosiskolta saatuja tai lainattuja, joita Márielle ei ole kaivannut takaisin. Viuhkaa toiseksi vanhin prinsessa kuljettaa mukanaan aina, sillä se on hänen mielestään mitä mainioin keksintö. Neidin suosikkiviuhka on väriltään kermanvalkoinen ja se on koristeltu kultakirjailuin. Toinen tavara, mitä ilman Felicia ei osaa olla, on nenäliina, vaikkei hän sitä kovin usein tarvitse. Kuten korut, myös viuhkat ja nenäliinat ovat kauniita ja muodin mukaisia.



Prinsessa Félicianaa pidetään yleisesti huumorintajuisena, hyvätapaisena ja vilkkaana nuorena naisena, joka on jo jättänyt nuoruuden haihatukset taakseen. Ne, jotka ajattelevat niin, ovat oikeassa, sillä onhan hänen hovissa noudatettava etikettiä aivan yhtä tarkasti kuin muidenkin. Prinsessa pitää perhettään, sukuaan ja totta kai omaa asemaansa sen verran korkeassa arvossa, ettei halua vahingossakaan aiheuttaa mitään hankaluuksia huonolla käyttäytymisellä. Hän ei voisi koskaan antaa itselleen anteeksi, jos perhe joutuisi jatkuvasti olemaan hänen takiaan varuillaan. Felicia totisesti tietää, että kuninkaallisen perheen jäsenenä hänen tekemisiään ja sanomisiaan tarkkaillaan jatkuvasti, joten totta kai hän pyrkii antamaan itsestään hyvän kuvan missä ikinä liikkuukin.

Vilkkaana keskimmäistä prinsessaa pidetään siksi, että hänellä on tapana nauraa paljon ja jutella paljon. Féliciana viihtyy muiden seurassa ja osaa olla varsin viihdyttävä tapaus hullunkurisine päähänpistoineen. Moni uusi seuraleikki onkin saanut alkunsa prinsessan toimesta. Hän suosii kaikkea uutta ja jännittävää, eikä halua elämän olevan liian yksitoikkoista. Mielikuvitusta prinsessalta siis löytyy. Feliciaa ei yleensä nähdä alakuloisena ja oikuttelevana, eikä sellainen ole lainkaan hänen luonteelleen ominaista. Sen sijaan hän on hassutteleva ja pienistäkin asioista innostuva nuori neiti. Hänet on helppo saada nauramaan ja hän suorastaan rakastaa humoristisia näytelmiä. Féliciana osaa iloita hyvin pienistä ja arkisista asioista. Linnunlaulu, kaunis kukka ja ystävällinen hymy saavat hänet hyvälle tuulelle. Vilkkauteen liittyy myös prinsessan aktiivisuus. Hän ratsastaa mielellään ja osallistuu aktiivisesti kaikenlaisiin kissanristiäisiin. Félicianan on viime aikoina saattanut nähdä jopa salongeissa keskustelemassa yhteiskunnallisista asioista. Tietynlaista asiallisuutta ja harkitsevaisuutta neidin olemukseen on iän myötä tullut, eikä hän ole enää yhtä tunteidensa vietävissä kuin vielä jokunen vuosi sitten. Niinpä moni päähänpisto jää toteuttamatta, mistä hänen perheensä varmasti on kiitollinen.

Yleensä prinsessa on hyväntuulinen ja hymyileväinen, mutta hänelläkin on huonot päivänsä, eikä hän silloin mielellään poistu huoneestaan. Hän sulkeutuu omaan rauhaansa, jotta saa selvittää ajatuksensa ilman häiriötä. Pahalla tuulella ollessaan prinsessalla on tapana tiuskia jokaiselle vastaantulijalle, varsinkin palvelijoille. Perheenjäsenille hän ei ole välttämättä lainkaan sen ystävällisempi, mutta muun väen läsnä ollessa hän yrittää hillitä kielensä ja teeskennellä, että kaikki olisi hyvin. Usein prinsessa väittää potevansa päänsärkyä, jotta voisi välttyä muiden tapaamiselta kokonaan. Parhaiten prinsessan saa suuttumaan pettämällä hänen luottamuksensa tai vain yksinkertaisesti olemalla hänelle töykeä. Tätä harvoin tapahtuu, sillä kyse on kuitenkin prinsessasta. Myös ilkeät juorut saattavat saada Félicianan pois tolaltaan ja silloin hän inhoaa palatsissa oloa syvästi. Toisinaan hovielämä ärsyttää Félicianaa niin paljon, että hän toivoo olevansa jossain ihan muualla. Nuorempana hän harkitsi usein karkaavansa palatsista ja aloittavansa uuden elämän vaikkapa käsityöläisenä jossakin kaukana koko Ranskasta. Moiset ajatukset ovat kuitenkin jääneet ja nykyisin prinsessa on tyytyväinen siihen, että saa asua palatsissa. Hän on tajunnut elämänsä olevan hyvin etuoikeutettua ja osaa arvostaa asemansa tuomia etuja.

Féliciana rakastaa tarinoita, etenkin sellaisia, jotka kertovat seikkailuista eksoottisissa maailmankolkissa, sekä tietysti niitä kirjoja, jotka ovat täynnä romantiikkaa. Neidin omassa elämässä romantiikkaa ei paljonkaan ole, vaikka hän sitä kaipaakin. Hän ei kuitenkaan juokse palatsin nuorten miesten perässä, sillä sellainen on hänen mielestään typerää. Hän odottaa, että miehet juoksevat hänen perässään ja tekevät kaikkensa voittaakseen hänen sydämensä, mutta vielä kukaan ei ole siinä onnistunut. Féliciana tunnetaankin vaikeasti tavoiteltavana prinsessana, jota ei ole helppo hurmata. Pieniä ihastuksia hänellä on ollut, mutta mitään flirttailua kummempaa ei hänen kohdallaan ole tapahtunut. Suurin syy romantiikan puutteelle ovat prinsessan omat periaatteet, joiden mukaan vain omaa aviomiestään on lupa rakastaa. Romantiikannälkäänsä Felicia tyydyttää lukemisen ohella kirjoittamalla runoja ja kertomuksia. Hänen tarinoidensa päähenkilö on hänen kaltaisensa nuori nainen, joka joutuu mitä huimimpiin vaaroihin, joista joku komea mies hänet sitten pelastaa. Usein prinsessa näkee tarinoihinsa liittyviä unia ja hän pelkääkin aamuisin, että joku on kuullut hänen huutelevan unissaan jonkun nuorukaisen nimeä.

Lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi Féliciana harrastaa ratsastusta, piirustusta, maalausta ja pianon soittoa. Felicia osaa soittaa myös harppua ja siinä hän on osoittanut suurta lahjakkuutta. Muissa taidoissaan hän kokee olevansa sisariaan huonompi ja ajatteleekin toisinaan jäävänsä näiden varjoon. Siitä huolimatta Felicia viettää paljon aikaa palatsin puutarhassa kukkien kuvia maalaillen. Silloin tällöin hän saattaa innostua utelemaan puutarhureilta kasvien hoidon salaisuuksia. Muidenkin palvelusväkeen kuuluvien kanssa Felicia juttelee mielellään. Hän tietää nimeltä suuren osan työntekijöistä ja sortuu joskus jopa auttamaan näitä, jos näkee näiden apua tarvitsevan. Palvelijoiden joukossa hänestä pidetään paljon, kenties juuri siksi, että hän on aidosti kiinnostunut heidän elämästään. Tässä suhteessa prinsessat Féliciana ja Eléonore muistuttavatkin hyvin paljon toisiaan. Vilkkaudestaan ja huumoristaan huolimatta prinsessa osaa keskustella vakavistakin aiheista ja siksi häntä pidetään hyvin älykkäänä ja valveutuneena nuorena naisena.

Félicianan suurimpana paheena voidaan pitää liiallista herkuttelua. Hän syö päivittäin suklaata, makeisia ja erilaisia leivoksia. Muutenkin ruoka on prinsessalle varsin mieluisa asia. Hän ei siedä nälän tunnetta ja on hyvin tarkka ruoka-ajoista. Hän ei ole koskaan myöhässä päivälliskutsuilta tai sovitusta teehetkestä. Aamuisin Felicia juo aina runsaasti vettä. Hän herää usein aikaisemmin kuin muut perheensä jäsenet, eikä hän mielellään valvo myöhään. Hyvässä seurassa tulee tietysti joskus valvottua pitkälle aamuyöhön, mutta silti prinsessa herää ennen puolta päivää. Hän ei vain osaa nukkua päivällä, ei edes kipeänä ollessaan.

Toiseksi vanhin prinsessa puhuu mielellään tunteistaan ja ajatuksistaan. Felicia kyllä tietää, ettei liika avoimuus ole hyväksi, mutta hänen mielestään ei voi olla olemassa todellista ystävyyttä ilman täyttä rehellisyyttä. Ystävänä Féliciana onkin hyvin luotettava, sillä hän ei kerro toisten asioita eteenpäin. Felician suurin pelko onkin se, että ystävät ja sukulaiset hylkäävät hänet. Tästä voikin päätellä, että ihmissuhteet ovat nuorelle neidille todella tärkeitä ja hän pitää niistä huolta. Felicia pelkää myös hämähäkkejä, käärmeitä, sekä itsensä satuttamista. Viimeisin pelko ei kuitenkaan ole niin voimakas, että estäisi häntä nauttimasta elämästä.


Féliciana syntyi Ranskan kuningasparin neljänneksi lapseksi ja toiseksi tyttäreksi. Jo pienenä tyttönä hän oli iloinen ja eloisa, sekä hyvin ihmisrakas ilmestys. Felicia ei ole koskaan ollut ujo, mutta pienenä hän oli vieraiden seurassa varautuneempi kuin nykyisin. Jo lapsena hän tuli hyvin toimeen palatsin palvelusväen kanssa ja saattoi toisinaan livahtaa palvelijoiden tiloihin seuraamaan noiden puuhia. Sieltä hänet tosin palautettiin aina mitä pikimmiten takaisin vertaistensa pariin. Jo varhain toiselle prinsessalle alettiin opettaa etiketin mukaista käyttäytymistä. Opetuksen alkuvuosina hänellä oli tapana kapinoida kaikkea epämiellyttävää vastaan, mutta kymmenen vuoden iässä hän alkoi tosissaan kiinnostua siitä, mitä opettajattaret kertoivat, eikä enää aiheuttanut näille harmaita hiuksia metkuillaan ja kotkotuksillaan. Féliciana oppi kirjoittamisen ja lukemisen melko hitaasti, mutta kun hän pääsi kunnolla juonesta kiinni, niistä tuli hänen rakkaimpia harrastuksiaan. Kielten opiskeluun hän ei jaksanut juuri panostaa, eikä hän taiteissakaan ollut ainakaan huomattavasti muita sisaruksia lahjakkaampi.

Prinsessa osoitti murrosikäisenä jälleen hiukan kapinallisempaa puolta itsestään ja aiheutti päänvaivaa kiukuttelullaan ja äksyilyllään. Murrosikä kesti onneksi vain muutaman vuoden ja sen aikana prinsessan ääni muuttui aiempaa matalammaksi. Noiden muutaman vuoden jälkeen Felicia rauhoittui huomattavasti ja nyt hänestä tuskin on harmia kenellekään. Iän myötä prinsessa on muuttunut aina vain harkitsevammaksi ja hänen makunsa niin pukeutumisen kuin ajanvietteen suhteen on kehittynyt. Hän on oppinut ajattelemaan asioita itse, eikä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa omaansa. Murrosiästä selvittyään Félicia on osoittanut olevansa varsin fiksu nuori nainen.

Toisin kuin sisaruksillaan, Félicianalla ei ole ollut erityisempiä seikkailuja maailmalla. Toki hän on perheensä kanssa matkustanut moneenkin paikkaan, mutta mikään matka ei ole ollut erityisen ikimuistoinen. Prinsessoista hän on ollut eniten läsnä hovissa, minkä vuoksi saattaa tuntea monet palatsin aatelisista heistä parhaiten. Hänellä ei myöskään ole ollut seikkailuja hovin nuorten miesten kanssa ja tässä suhteessa hän tunteekin toisinaan kateutta siskojaan kohtaan. Erityisesti hän kadehtii nuorempaa sisartaan, joka iästään huolimatta on onnistunut jo rakastumaan, vieläpä kihlattuunsa. Rakastuminen kun sattuu olemaan Félicianan suurin haave. Toisaalta prinsessa kuitenkin on iloinen siitä, ettei häntä ole vielä kihlattu kenellekään, ainakaan hänen omien tietojensa mukaan. Kovin suuria odotuksia Félicianalla ei rakastumisensa suhteen ole. Hän tietää, että avioliiton kannalta tärkeintä ei ole hänen oma onnensa, vaan Ranskan onni. Niinpä hän toivookin saavansa samanlaisen kohtalon kuin sisarensa ja rakastuvansa tulevaan puolisoonsa, kuka ikinä se sitten onkaan.

Viime aikoina prinsessan elämässä on tapahtunut paljon mullistuksia. Ensinnäkin, hänen vanhin sisarensa avioitui ja muutti Englantiin, minkä vuoksi Féliciana kokee olevansa aiempaa tärkeämmässä asemassa hovissa. Onhan hän nyt läsnäolevista ranskalaisprinsessoista vanhin ja hänen suosionsa on lisääntynyt huimasti hovin nuorten naisten keskuudessa. Toinen suuri mullistus on kruununprinssi Timothén kuolema, minkä Féliciana on ottanut hyvin raskaasti. Hän kuitenkin kokee suruajasta huolimatta velvollisuudekseen osoittaa kiinnostusta hovin elämää kohtaan, joten ei ole vetäytynyt täysin seurapiireistä, vaikka toisaalta juuri sitä hän eniten tällä hetkellä kaipaisi. Suruunsa prinsessa on hakenut lohtua uskonnosta ja hänet onkin nähty usein palatsin kappelissa hiljentymässä.


Félicianalla on oma arabianhevonen nimeltään Iris, hänen lempikukkansa mukaan. Tamma on väriltään ruunikko ja sillä on otsassaan valkoinen tähti. Ikää ratsulla on kahdeksan vuotta. Prinsessa käy ratsastamassa lähes päivittäin ja tekee usein pitkiäkin retkiä.

Felicia osaa puhua ranskan lisäksi jonkin verran saksaa ja nykyisin myös englantia. Kiinnostus kielten opiskeluun on kasvanut Mariéllen lähdön myötä ja uusimpana villityksenään toiseksi vanhin prinsessa on alkanut opiskella espanjaa.