Eléonore de Benoit

Eléonore Ada Alexandrie de Benoit
Son Altesse Royale la princesse Eléonore de France. Eléonorea puhutellaan Hänen kuninkaallisena korkeutenaan tai vain prinsessa Eléonorena. Kaksi keskimmäistä nimeän prinsessa on saanut äidiltään.

Ranskan nuorin prinsessa, tuleva Ruotsin kuningatar ja Itä-Götanmaan herttuatar
Eléonore syntyi kaksoisveljensä Josuen jälkeen, mikä tekee hänestä kuningasperheen kuopuksen. Kaksoset ovat 16-vuotiaita ja he viettävät syntymäpäiväänsä keväällä. Eléonore kihlattiin Ruotsin kruununprinssi ja Itä-Götanmaan herttua Kristoferille tytön olessa seitsemänvuotias, sillä Ranska halusi säilyttää liittoumansa pohjoisen kanssa ja Ruotsi tarvitsi tukijoita, jotta se ei joutuisi sotaan Venäjän keisarikunnan kanssa. Häitä kuitenkaan tuskin tanssitaan ennen kuin Eléonore tulee täysi-ikäiseksi.

Perhe, sukulaiset ja muut suhteet
Vaikka Eléonore toisinaan aiheuttaakin huolta ja harmaita hiuksia vanhemmilleen, on hän erittäin lämpimissä väleissä isänsä kuningas Théodoren ja äitinsä kuningatar Réginen kanssa. Sisarukset Timothé, Claude, Mariélle ja Féliciana ovat Eléonorelle tärkeitä, vaikkakin luonnollisesti hänellä on rikkoutumaton ja aivan erityinen side kolmetoista minuuttia vanhempaan kaksoisveljeensä Josueen. Eléonoren lähdettyä Ruotsiin hän kasvoi vuosien myötä hieman erilleen muista sisaruksistaan, mutta Josue on yhä säilyttänyt paikkansa prinsessan parhaana ystävänä - hän tuntee veljensä läpikotaisin ja luottaa tähän kuin kiveen.

Ruotsin kruununprinssi Kristofer on 19-vuotias nuorukainen, johon Eléonore Ruotsissa viettämiensä vuosien aikana lopulta syvästi ihastui ja rakastui. Sittemmin kruununprinssipari palasi Ranskaan juhlistamaan virallisesti kihlajaisiaan. Tällä hetkellä Eléonore onkin asettunut jälleen Versaillesin palatsiin, sillä useita vuosia pohjoisessa asuttuaan hän haluaa viimein viettää aikaa perheensä, vanhojen ystäviensä sekä Ranskan kansalaisten parissa.

Eléonoren lähimpiin ystäviin lukeutuvat muun muassa Kristoferin nuorempi sisar prinsessa Victoria, Västmanlandin herttua Carl Erik, Englannin prinsessa Elizabeth sekä Pariisin aatelisväestöstä Raphaël Chevalier, Jeanne-Marié Grosvenor ja Geneviève Lefevre. Eléonore kohtelee palvelijoitaan hyvin ja siksi hän onkin erityisen läheisissä väleissä kamarineitojensa Gisèlen ja Déboran kanssa. Helposti lähestyttävän luonteensa vuoksi Eléonorasta on sittemmin tullut ikään kuin silta ylimystön ja työläisten sekä köyhälistön välille - prinsessa vierailee usein Pariisissa sekä pienemmissä kylissä pääkaupungin ulkopuolella tapaamassa kansalaisia, vaikka tietää, etteivät kaikki ole lainkaan tyytyväisiä kuningasperheen ja ylimystön tapaan hallita maata.

Taidot, heikkoudet ja muut ominaisuudet
Eléonore puhuu ranskan lisäksi sujuvaa ruotsia ja englantia. Hän on opiskellut myös latinaa ja saksan kieltä. Kielet ja kulttuurit ovat aina kiinnostaneet nuorta prinsessaa, mutta muuten kirjojen ääreen häntä on ollut vaikea istuttaa. Eléonore oppii mieluiten tekemällä ja yleensä hän myös oppii erehdyksen kautta.

Varsinaisena luonnonlapsena Eléonore nauttii ulkona liikkumisesta ja hän saattaakin unohtua raittiiseen ilmaan tuntikausiksi, säällä kuin säällä. Ruotsissa hän ehti myös tottua lumeen ja pakkaseen, ja hän pitääkin talvesta erityisen paljon. Prinsessa nauttii muun muassa vaeltamisesta, uimisesta sekä puutarhatöistä - hän kasvattaa palatsin puutarhassa marjoja ja erilaisia kukkia, joskin puutarhurin hienoisella avustuksella. Eléonore osaa suunnistaa tähdistä, minkä lisäksi hän on erityisen taitava lukuisten kasvi- ja lintulajien tunnistamisessa.

Eléonore pitää eläimistä ja hän tulee niiden kanssa yleensä moitteettomasti toimeen, joskin hän on allerginen pistiäisille. Oman hevosen lisäksi hänellä on kaksi salukiurosta, jotka matkustavat prinsessan mukana. Eléonore oppi jo hyvin nuorena ratsastamaan, minkä lisäksi Kristofer on opettanut kihlatulleen muun muassa purjehdusta - Tukholman kuninkaanlinnassa asuessaan Eléonorelle muodostuikin vahva tunneside järviin ja mereen. Vauhdikkaisiin vapaa-ajanviettotapoihin lukeutuvat myös kroketti ja erilaiset seuraleikit, joihin prinsessa lähtee yleensä empimättä mukaan. Hän myös nauttii erityisen paljon suurista juhlista ja naamiaisista - prinsessa onkin erittäin tunnettu kadehdittavista tanssitaidoistaan.

Eléonore nauttii myös taiteista ja aina, kun hänen mielensä tarvitsee rauhaa saattaa hän istahtaa tyhjän kangastaulun ääreen ja maalata ajatuksensa sille. Prinsessan maalaamia, yleensä maisema- ja luontoaiheisia tauluja on esillä niin Versaillesin palatsissa kuin Tukholman kuninkaanlinnassakin. Eléonorella on myös kaunis lauluääni, mutta toisin kuin sisarensa, hän ei hallitse yhtäkään musiikkisoitinta. Juhlissa Eléonore nauttii mieluiten valkoviiniä, joskaan ei voi sitäkään varsin huonon sietokykynsä takia kitata yltiöpäisesti. Ruotsissa prinsessa oppi rakastamaan kalaa ja se onkin muiden merenelävien ohella hänen suosikkiruokiaan. Kuningasperheen kuopus on myös äärimmäisen perso herkuille.


Eléonore Ada Alexandrie syntyi Ranskan kuningasperheen kuopukseksi neljän vanhemman sisaruksensa sekä kaksoisveljensä jälkeen. Helppo ja yltäkylläinen lapsuus oli luonnollisesti taattu, joten Eléonorelta ei koskaan puuttunut mitään ja siksi hän muistaakin lapsuusvuotensa enimmäkseen varsin onnellisena aikana. Hän vietti paljon aikaa palatsin valtavassa puutarhassa ja tiluksilla, sillä hän nautti auringonpaisteesta, puiden lehtien havinasta ja raittiista ilmasta. Olikin varsin tavallista, että nuori prinsessa myöhästeli päivällisiltä ja teekutsuilta odotettua pidemmäksi venähtäneiden retkien vuoksi. Palatsin opettajattarella sen sijaan oli täysi työ saada Eléonore keskittymään opiskeluun, sillä vaikka tyttö ei koulunkäyntiä varsinaisesti vastustanutkaan, oli hänen mielensä liian levoton sisällä istumiseen.

Kun Eléonore sitten täytti seitsemän, päätti kuningas Théodore sopia liiton Ruotsin kuninkaan Philipin kanssa. Eléonore kihlattiin Ruotsin kruununprinssi Kristoferille ja hänet lähetettiin Tukholman kuninkaanlinnaan kymmenentenä syntymäpäivänään, tarkoituksena tutustuttaa nuori prinsessa tulevaan puolisoonsa ja kuninkaaseensa sekä tämän maahan, kulttuuriin, tapoihin ja ihmisiin. Perheestä eroaminen järkytti luonnollisesti nuorta Eléonorea, ja alkuun hän olikin luonteestaan poiketen erittäin sulkeutunut ja varautunut vieraiden ihmisten joukossa, joiden kieltä hän ei ymmärtänyt. Ennen pohjoiseen lähtöä hän oli kuitenkin luonnollisesti oppinut kuninkaallisen etiketin ja arvolleen sopivat käytöstavat, jotka auttoivat hänet alkuun vieraassa maassa. Mukanaan hänellä olivat myös tutut ja turvalliset kamarineidot sekä Ranskan hovin edustaja, joka piti huolen siitä, että Eléonore sai kaiken mitä tarvitsi ja pystyi jatkamaan opiskelua myös Tukholman kuninkaanlinnassa.

Eléonoren ja Kristoferin tutustuminen kävi verkkaisesti, ja yksinäisyys sai nuoren prinsessan ikävöimään perhettään ja kotimaataan - hän viettikin suurimman osan päivistään omassa huoneistossaan kirjoittaen kirjeitä kotiin kaksoisveljelleen. Kirjeissään hän kertoi, kuinka hän ikävöi kotipalatsia ja sen reheviä, vihreitä tiluksia. Krisoferin vanhempien toivomuksesta nuoret kuitenkin päätyivät melko pian viettämään paljon aikaa keskenään. He tulivat toimeen toistensa kanssa, vaikka eivät toisiaan kaikissa tilanteissa täysin ymmärtäneetkään. Lopulta kuningas päätti palkata hoviin kielitieteilijän, jonka kanssa Eléonore aloitti intensiiviset ruotsin kielen opinnot. Kun yhteinen kieli sitten pikku hiljaa alkoi löytyä ja kommunikointikin onnistua vaivattomammin, viihtyivät Eléonore ja Kristofer yhä paremmin keskenään. Prinsessa löysi tutun ilon ja reippauden jälleen itsestään, minkä siivittämänä uorten välinen vieraus muuttui pian ystävyydeksi ja ystävyys ihastukseksi.

Vuodet kuluivat Tukholman kuninkaanlinnassa. Eléonore vieraili säännöllisesti perheensä luona Ranskassa, vaikka Kristofer ei hänen kanssaan Pariisiin koskaan matkustanutkaan. Ranskassa nuori prinsessa vietti aikansa perheensä kanssa, juhlien ja muiden vapaa-ajan rientojen parissa. Hän myös vietti paljon aikaa palatsin ulkopuolella vieraillen Pariisissa ja sitä ympäröivissä kylissä kansalaisia tavaten. Nuorena ulkomaille kadonneesta prinsessasta tuli pian kansan keskuudessa tunnettu ja aina kotiin palatessaan hän saikin lämpimän vastaanoton myös alamaisiltaan.

Eléonore viihtyi Ruotsissa. Hänen suhteensa Kristoferiin oli syventynyt ja nuoret olivat silminnähden rakastuneita toisiinsa. Kristofer vei prinsessansa usein merelle ja vastoin perinteisiä tapoja opetti tätä muun muassa purjehtimaan, minkä lisäksi he kävivät yhdessä pitkillä ratsastusretkillä, karkasivat myöhäisille yöuineille, valvoivat kesäöinä aamuun asti ja elivät nuoruuttaan juuri niin kuin sillä hetkellä parhaalta tuntui. Vain päiviä ennen viidettätoista syntymäpäiväänsä Eléonore myös menetti neitsyytensä Kristoferille tietäen, ettei tapojen mukaan enää sen jälkeen sopisi kenellekään toiselle korkea-arvoiselle miehelle puolisoksi - se ei kuitenkaan haitannut, sillä olivathan he Kristoferin kanssa lupautuneet toisilleen. Vaikka Eléonore menetti neitsyytensä salassa siitä kenellekään edes jälkeenpäin kertomatta, ei hän tehnyt sitä aiheuttaakseen hankaluuksia itselleen tai perheelleen. Niin vain kävi - vilpittömän rakkauden ja intohimon tuloksena.

Viidennentoista syntymäpäivänsä jälkeen Eléonore matkusti takaisin Ranskaan Kristofer viimein mukanaan. Pari asettui Versaillesin palatsiin tarkoituksenaan viettää aikaa Eléonoren perheen kanssa ennen kuin varsinaiset häät tanssitaan ja he muuttavat pysyvästi Ruotsiin.


Eléonore on luonteeltaan ennen kaikkea kiltti, rehellinen ja empaattinen. Hän on luonnollisesti omaksunut hyvät käytöstavat ja etiketin jo ennen kuin oppi kävelemään, joten hän osaa kohdella ihmisiä arvokkaasti ja kohteliaasti - ja prinsessa pyrkii tähän niin ylimystön kuin rahvaidenkin seurassa. Vaikka Eléonore tuntee oman arvonsa ja asemansa, pyrkii hän aina kohtelemaan ihmisiä hyvin ja oikeudenmukaisesti näiden säätyyn katsomatta. Hänen ympärillään on kuitenkin lähes aina joukko hovin edustajia ja neuvonantajia, tai hänen omat vanhempansa, jotka tuppaavat muistuttelemaan prinsessaa tämän arvovaltaisesta asemasta sekä varoittelemaan olematta liian sinisilmäinen siitäkin huolimatta, että tyttö tarkoittaa teoillaan ja sanoillaan vain hyvää.

Eléonorea ohjailevat järjen sijasta sydän ja tunteet. Hän on helposti vietävissä ja hänessä vielä lyhyen elämänkokemuksensa myötä vallitseva tyttömäinen naiivius ja spontaanius aiheuttavatkin usein huolta hänen läheisilleen. Eléonore ei kuitenkaan koskaan tarkoituksellisesti huolestuta tai suututa perhettään ja muita läheisiään, mutta hänen tapansa elää täysin hetkessä vie tytön usein odottamattomiin ja erikoisiin, toisinaan epäsopiviinkin tilanteisiin. Eléonore kuitenkin uskoo siihen mitä tekee, ja siksi hänen päätöksensä ovatkin poikkeuksetta vankkumattomia ja hänen päätään on vaikeaa kääntää, jos hän ryhtyy johonkin. Hän myös aina selvittää sotkunsa itse jos joutuu vaikeuksiin, mikä luonnollisesti onnistuu varsin mutkattomasti hänen asemansa muistaen. Muutettuaan ulkomaille joutui Eléonore itsenäistymään jo varsin nuorena, minkä myötä hän pärjää jo sangen hyvin itsekseen eikä enää kaipaa koko hovin tukea taakseen joutuessaan vaikeisiin tilanteisiin.

Prinsessa on myös äärimmäisen utelias. Vaikka hovissa kiertävät juorut eivät häntä niinkään kiinnosta - mistä johtuen hän on hyvin harvoin perillä siitä, mitä hänen ympärillään olevat ihmiset puuhaavat - tutustuu hän mielellään uusiin ihmisiin ja oppii uutta. Eléonore on muiden silmissä hyvin helposti lähestyttävä, mikä kerää hänen ympärilleen usein suuren joukon ihmisiä. Hänen lempeyttään ja kiltteyttään ihannoidaan, ja toisaalta hänen kykyään heittäytyä tilanteisiin luonnollisesti ja vilpittömällä innolla kadehditaan. Eléonore ei näytä koskaan kantavan murheita harteillaan, hänen koko olemuksensa huokuu onnellisuutta, autuutta ja elävyyttä.

Eléonore ei ole koskaan tullut satutetuksi tai joutunut käsittelemään sydänsuruja, mistä johtuen hän uskaltaa puhua tunteistaan ja näyttää ne avoimesti muille ihmisille. Eléonore luottaa ihmisiin, sillä kukaan ei vielä koskaan ole käyttänyt hänen sinisilmäisyyttään hyväkseen - ei ainakaan hänen tietääkseen. Prinsessa jakaa tunteensa ja ajatuksensa mielellään muille, eikä ole vielä täysin ymmärtänyt sitä, että varsinkin suuressa palatsissa niistä voi joku ottaa ikävällä tavalla hyödyn irti. Toisaalta, kenellekäkään ei liene ollut tarvetta puukottaa herttaista ja kaikkien rakastamaa prinsessaa selkään, eikä Eléonore siksi osaa pitää luottavaisuuttaan ja hyvää uskoaan ihmisiin heikkoutenaan.

Eléonore ei kimpaannu tai ärsyynny kovin helposti, ja konfliktitilanteissa hän on äärimmäisen hyvä selvittämään asiat puhumalla - hänen rauhallisuutensa saa usein muutkin rauhoittumaan. Hän harvoin menettää malttinsa, vaikka sanookin asiansa varsin suoraan ja kaunistelematta jos on aihetta. Tahallaan tyttö ei kuitenkaan ole ilkeä tai piikikäs kieleltään, sillä hän on aina uskonut siihen, ettei pahansuopaisuus kanna kovin pitkälle. Prinsessa ei kuitenkaan ole poljettavissa eikä hän nöyristele ketään loputtomiin, sillä vaikka hän tahtookin kohdella kaikkia säätyyn katsomatta hyvin, tuntee hän oman arvonsa ja osaa tarpeen tullen vaatia myös asemansa edellyttämää kunnioitusta ja arvostusta muilta.

Suuttuessaan tai ahdistuessaan Eléonoresta tulee hyvin sulkeutunut ja hiljainen. Hän jää mieluiten omaan huoneistoonsa ja karttaa sosiaalisia tilanteita, tai vaihtoehtoisesti lähtee rauhoittumaan ulkoilmaan. Luonnollisesti, kuten jo lapsena prinsessalle opetettiin, osaa hän huonoinakin päivinään käyttäytyä arvovaltaisten seuralaisten edessä, eikä hän koskaan sorru kiukuttelemaan vieraiden nähden. Vaikka Eléonore ei juuri seuraa kaipaakaan ollessaan allapäin, puhuu hän asioista mielellään jos oikea henkilö sattuu häneltä asiasta kysymään - nämä oikeat henkilöt ovat hänen äitinsä kuningatar tai Kristofer.

Prinsessa on äärimmäisen huono vastustamaan mielitekoja. Hän on herkkä tuhlaamaan rahojaan kaikkeen jonninjoutavaan siinä missä muukin perheensä ja palatsin ylimystö - eniten hän kuluttaa erityisesti idästä tuotuihin erilaisiin mausteisiin ja siemeniin, teehen ja erilaisiin kankaisiin. Eléonore on äitinsä tavoin kiinnostunut pukeutumisesta ja vallitsevista muoti-ilmiöistä, ja Ranskaan palattuaan hän on viettänyt enemmän aikaa ompelun ja vaatteiden suunnittelun parissa.


Eléonore näyttää aina huollitellulta ja raikkaalta. Hän käyttää paljon aikaa laittautumiseen, vaikka pukeutuukin mielellään hiukan kevyemmin ja yksinkertaisemmin kuin sisarensa ja muu aateliston hameväki - vain hitusen verran pelkistetympi tyyli on alkujaan Ruotsista, missä Pariisin muoti-ilmiöt eivät vielä täysin olleet ottaneet tuulta purjeidensa alle. Toisinaan nuorin prinsessa tuppaakiin jäämään niin äitinsä kuin vanhempien sisartensakin varjoon mitä tulee loistokkaisiin ja näyttäviin asukokonaisuuksiin. Prinsessan leningit saattavat itsessään olla hyvinkin yksinkertaisia, mutta kalliiden kankaiden lisäksi niiden hyvin yksityiskohtaiset ja näyttävät koristeet - kuten vyöt, kaulukset, kirjailut ja korut - tekevät niistä mittavan arvokkaita, ja niistä suurimman osan Eléonore onkin suunnitellut itse. Korujen ja muiden asusteiden turvin Eléonore saattaa käyttää yhtä leninkiä useammankin kerran. Hän suosii värejä laidasta laitaan eikä koskaan jätä leninkiä ostamatta vain sen epämiellyttävän värin vuoksi.

Eléonorella on tummat, miltei mustanpuhuvat pitkät hiukset, jotka yltävät pitkälle selkään. Suortuvat ovat luonnostaan kiiltävät ja aavistuksen liukkaat, minkä vuoksi Eléonoren kärsivällisyys harvoin riittää suurien ja muhkeiden kampausten ylläpitämiseen. Lapsena hän antoi palvelijattarien kihartaa kutrinsa ja tehdä mitä näyttävimpiä kampauksia, mutta sittemmin se on saanut jäädä aivan erityisiä juhlatilaisuuksia lukuun ottamatta - prinsessa ei yksinkertaisesti voi sietää alati kutiavaa päänahkaa ja niskassa painavia hiusmalleja. Yleensä tytön hiukset nähdäänkin osittain auki, joskin lähes poikkeuksetta päälaelle on väkerretty jonkinlainen puolikampaus. Usein hiuksia koristavat myös letit, kiharat ja nutturat. Eléonorella on mittava tiarakokelma ja hän harvoin poistuu huoneistostaan ilman jonkinlaista hiuskoristetta. Kesäisin hänen nähdään usein kävelevän puutarhassa päässään itse väkerretty kukkaseppele.

Prinsessa tuntuu olevan muutenkin erittäin perso erilaisille koruille, joita häneltä löytyy lukematon määrä huoneistonsta sopukoista. Hänen yllään nähdäänkin päivittäin mitä kauniimpia ja näyttävämpiä korva-, kaula- ja rannekoruja, joita hän on saanut niin lahjaksi kuin ostanut itsekin. Korukokoelma on niin mittava, että siitä osa on luultavasti päätynyt jo ahneiden palvelijoidenkin taskuihin - Eléonorella kun ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia pitää kirjaa jokaisesta korupalasta. Koruista arvokkaimmat lienevät prinsessan äidiltään saama jalokivin koristeltu tiara, Ruotsin kuningattarelta lahjaksi saatu hopeakruunu sekä Krisoferilta saatu helmikaulakoru.

Hiusten tavoin Eléonorella on tummat silmät kaartuvine, pitkine ripsineen. Silmiä kehystävät niin ikään tummat kulmakarvat. Kasvoista löytyy vielä jonkin verran lapsenpyöreyttä, joskin sitä tasapainottavat korkeahkot poskipäät. Huulet ovat suurehkot ja täyteläiset. Eléonoren kasvot ovat hyvin ilmeikkäät ja niistä pystyy helposti päättelemään tytön ajatuksia ja tunnetiloja. Hymyillessä poskille ilmestyvät näyttävät hymykuopat. Sisartensa tavoin Eléonore käyttää melko hillitysti meikkiä, vaikka saattaakin toisinaan pitää varsinaisia meikkikestejä ystävättäriensä kanssa. Ihmisten ilmoille hän ei kuitenkaan koskaan tohdi lähteä liian suuren pakkelikerroksen kera. Yleensä prinsessa pyrkii virkistämään maidonvaaleaa ihoaan, mihin hän käyttää hentoja ja lämminsävyisiä punia. Prinsessa kantaa itseään arvokkaasti, mikä pyyhkii pois vartalossakin vielä jonkin verran esiintyvää lapsenpyöreyttä. Eléonorelle on jo kehittynyt naisellisia muotoja, mutta täysin valmis hänen vartalonsa ei luonnollisesti vielä ole - muodoissa on kuitenkin huomattavissa jo jonkin verran tiimalasimaisuutta, joka vain vahvistunee jahka tyttö saavuttaa lopulliset muotonsa. Päivittäiset vaellusretket ja ratsastus tasapainottavat toisinaan liiallistakin herkuttelua, ja Eléonorella onkin melko hyvä fyysinen kunto. Pituutta prinsessalta löytyy 165 sentin verran.