René Lamorlière

Nimi: René Henri Lamorlière

Syntynyt: 4.1.1741 (34 vuotias)

Sukupuoli: mies

Kansallisuus: ranskalainen

Seksuaalinen suuntautuminen: hetero

Asema/Sääty: Kolmas sääty, markiisin avioton poika

Ammatti: Tallinhoitaja, mutta toimii myös Nouvelle Vaguen aktiivisena jäsenenä. Réne ei ole radikaalein kapinallisliikkeen kannattaja, mutta näkee siinä hyvän mahdollisuuden saavuttaa mainetta ja kunniaan. Hän toimii liikkeen vähemmän näkyvänä jäsenenä, jonka tehtävänä on vaientaa petturit. Réne ei kannata sääty-yhteiskuntaa tai monarkiaa, sillä näkee sen esteenä hänen tulevaisuuden näkymilleen. Hän ei kaihda keinoja saavuttaakseen tavoitteensa.

Perhe/sukulaiset/muut tuttavat: Renén isä on ranskan vanhaan aatelissukuun kuuluva François d'Aguesseaunin ja äiti nuori maalaistyttö Henriette Lamoliére. René ei ole koskaan tuntenut vanhempiaan, sillä hän syntyi avioliiton ulkopuolella hänen äitinsä työskennellessä keittiöapulaisena markiisi d'Aguesseaunin kartanossa ja Henriette kuoli synnyttäessään poikansa. René kasvoi äitinsä sisaren Claudian hoivissa, joka oli nainut melko varakkaan kauppiaan August Hebértin. Renéllä oli läheiset välit tätinsä kanssa ja hän piti tätä äitinään. Tädin mies ei koskaan pitänyt Renéstä eikä René nähnyt tätä isänään. Renéllä on neljä serkkua joista vanhin, Isabelle, oli hänelle hyvin rakas. Isabelle kuoli hämärissä olosuhteissa ja jätti tyttärensä Charlotten Renén huostaan. Äitinsä peilikuva on Renélle ainoa ihminen koko maailmassa, jota hän todella rakastaa. Muut serkut ovat jääneet miehelle etäisemmäksi eikä hän tiedä (eikä välitä) näiden elämästä mitään.

Saatuaan töitä palatsista René on kerännyt valtavan ystäväpiirin ympärilleen. Hän on hyvissä väleissä entisen isäntänsä kreivi Joseph de Tascherin kanssa ja hoitaa tämän hevosia erityisen huolellisesti. Miehen sosiaalinen luonne ja komea ulkonäkö saavat varsinkin palatsin naiset huokailemaan.

Ulkonäkö:

Réne on varreltaan hyvin komea ja karismaattinen. Hänen mustat hiukset on leikattu lyhyeksi ja parta annettu kasvaa hieman antaen miehelle ruokkimattoman vaikutelman. René ajaa partansa silloin tällöin halutessaan tehdä erityisen hyvän vaikutuksen johonkin naiseen. Tallitöiden ja ratsastuksen takia Renén vartalo on lihaksikas ja hyväkuntoinen. Hän ei ole aliravittu, muttei myöskään ylisyöneen näköinen. Vartuttuaan suhteellisen varakkaassa porvaristo perheestä ei René nuorena kärsinyt nälästä ja on siksi hyvin elinvoimaisen näköinen verrattuna moneen muuhun palvelijaan. Hän kävelee rennon oloisesti ja tietää aina, mitä tekee.

Renén kasvojen luusto on vahva ja maskuliininen. Hänen tummat kulmansa varjostavat miehen lähes mustia silmiä ja antavat hänelle mystisen sekä tulkitsemattoman ilmeen. Niiden pilke on vastustamaton ja vetovoimainen pakottaen monien kääntämään katseensa tuohon uudelleen. Renén kasvojen ilme huokuu itsevarmuutta kuten koko hänen olemuksensa. Miehen huulet ovat pitkät ja kapeat ja ne kaartuvat yleensä hurmaavaan ja vetovoimaiseen hymyyn. Hänen piirteensä ovat hyvin mieleen jäävät.

Kuten tavalliset miespalvelijat Renén vaatteet koostuvat ratsastussaappaista, takista, polvihousuista ja aluspaidasta. Saatuaan isältään pienen perinnön René osti itselleen hienomman vaatekerran jota käyttää vain tietyissä tilaisuuksissa. Siihen kuuluu musta, samettinen ratsastustakki, kiillotetut, hopeasolkiset kengät ja mustat polvihousut. René pitää ulkonäöstään huolta, vaikka antaakin ymmärtää ettei pidä. Hän pitää kaulassaan joskus hopeista riipusta, jonka sisällä on Isabellan sekä Charlotten hiuksista suortuva. Renéllä on myös oikeassa korvassaan hopeinen rengas, jonka hän vahingossa hankki muutama vuosi sitten ryyppyreissullaan.

Yksinkertaisesti René on taivaallisen komea tietäen sen itsekin aivan liian hyvin.



Luonne:

René on itsevarmuuden perikuva. Hän on harvoin huonolla tuulella ja saa usein muutkin puheillaan hyvälle tuulelle. René on hyvin sosiaalinen, vaikka viihtyy silloin tällöin myös yksikseen. Mies osaa sanoa aina oikeat sanat oikeaan aikaan saaden näin helposti ystäviä. Hän kaihtaa poliittisten mielipiteiden huutamista liian ääneen varsinkin palatsissa, sillä haluaa pitää välit kunnossa myös aatelisten kanssa mikäli Nouvelle Vaguen ei onnistu tavoitteessaan. Tallinhoitajaksi René ansaitsee melkoisen hyvin johtuen hänen taidostaan käsitellä hevosia sekä charmikkuudestaan johon monet hovinnaiset ovat ”puhjenneet kukkaan”.

René on naistenmies päästä varpaisiin. Hän rakastaa leikkiä naisten kanssa, vaikkei oikeastaan edes ymmärrä kuinka paljon saattaa heitä satuttaakin. Linnassa liikkuu sitkeä huhu, että yksi palvelustyttö oli hukuttanut itsensä saatuaan tietää Renén uudesta suhteesta. Mies kyllästyy nopeasti valloituksiinsa ja on tuttu näky myös Pariisin naisten joukossa. Linnassa vanhemmat palvelusnaiset halveksivat häntä, kun taas nuoremmat jumaloivat. Varakkaampien valloitustensa kanssa René pitää matalampaa profiilia eikä olekaan joutunut sen vuoksi ongelmiin heidän kanssaan, vaikka kaikilta ongelmilta ei toki voidakaan välttyä. René on joutunut kerran jos toisenkin mustasukkaisten aviomiesten ja murtuneiden sydänten naisten käsiin. Mutta aina hän on niistäkin onnistunut selviämään voittajana.




Älyä tältä mieheltä ei puutu. Hän on kunnianhimoinen ja nokkela. René saa lähes kaiken, mitä haluaa ja enemmänkin. Hän kääntää hankalat tilanteet usein itselleen suotuisiksi eikä siksi joudu helposti välikohtauksiin naisseikkailujensa takia. René osaa lukea ja kirjoittaa ja on siksi myös hyvin oppinut mies. Hän on lukenut Voltairen ja Rousseaun tekstejä ja näkee niissä itselleen suotuisamman tulevaisuuden. Mies näkee valistuksessa tulevaisuuden ja on siksi hyvin kiinnostunut sivistämään itseään.

Vaikka ihmisten tunteista René harvemmin välittää, hevoset ovat tälle miehelle elämääkin tärkeämpiä (Charlottea lukuun ottamatta). Hän omistaa mustan arabialaishevosen nimeltä Noir. Koska René on arvostettu hevostenhoitaja aatelisten piirissä, saa tämä pitää omaa hevostaan kuninkaallisissa talleissa. Noir oli lahja hänen entiseltä isännältään kreivi Joseph de Tascherilta. Mies käsittelee hevosia jopa paremmin kuin ihmisiä ja hän ratsastaa taitavammin kuin kukaan muu – niin hän ainakin itse väittää. Renén ratsastusretket hipovat jo uhkarohkeuden rajoja tämä ylittäessä, minkä tahansa esteen mikä vain tielle sattuu osumaan. Hänen musta kimonsa on aivan yhtä villi kuin isäntänsäkin ja René on saanut jonkin verran valitusta hevosensa käytöksestä.

Vaikka René onkin karismaattinen ja kylmän vakaa mies, löytyy hänestäkin pehmeämpi puoli, kun on kyse hänen sisarentyttärestään Charlottesta. Lottie on hyvin paljon enonsa kaltainen tummiensilmineen ja itsepäisine luonteineen. René rakastaa Lottieta yli kaiken eikä oikein osaa sanoa tälle ei. Silti Lottiesta ei ole kasvanut hemmoteltua nirppanokkaa, vaan myös hän työskentelee palatsissa saadakseen leipää pöytään. Vaikka tyttö on vasta yksitoista, on Lottie yleensä se joka määrää kotona kaapin paikan. Renétä se ei oikeastaan haittaa. Hänestä on vain mukavaa tulla kotiin pitkän työpäivän jälkeen, kun heidän asuntonsa on siisti ja pöydällä odottaa lämmin ateria. Lottie on oikein älykäs ja näppärä pikku neiti. René on opettanut hänet kirjoittamaan ja lukemaankin ja tyttö suorastaan ahmii aina uutta opittavaa.

Ensitapaamisellaan monet sanovat Renén olevan komea, hurmaava ja täydellinen herrasmies, joka on tuntuu tietävän aina, mitä sanoa saadakseen naisen punastumaan. Hänen karismansa tuntuu purevan kaikkiin ja vain harva ei pidä hänestä – mitä nyt muutamat särkyneet sydämet saattavat olla erimieltä. Todellisuudessa René on tuota kaikkea – sekä kunnianhimoinen ja valmis myös murhaan, jos tarve siihen vaatii. René ei kuitenkaan ole murhanhimoinen tai tapa turhaan. Hän vain näkee usein enemmin omat kuin toisten edut.

Nouvelle Vaguessa Réne toimii joukon hiljaisempana jäsenenä. Kokouksissa hän pysyttelee yleensä omissa oloissaan ja puhuu mieluummin ajatuksensa suoraan Renaud Moncel, järjestön johtajalle. Hän myös vakoilee järjestölle palatsin asioita. Koska Réne on monien aatelisnaisten suosioissa, se on hänelle suhteellisen helppoa.



Menneisyys:

Renén isä on François d'Aguesseaun. Hän on d'Aguesseaunin aatelissuvun markiisi ja sukua myös kuninkaalliselle perheelle (Françoisin isoäiti oli Ranskan silloisen kuninkaan rakastajatar ja tämän tytär taas Françoisin äiti). Renén äiti oli talonpoikaissyntyinen maalaistyttö Henriette Lamorlière Etelä-Ranskasta, joka oli sisarensa, Claudian, kanssa muuttanut Pariisiin töitä saadakseen. Sisarukset olivat saaneet pestin d'Aguesseaunin markiisin keittiöstä, jossa tytöt toimivat keittiöpiikoina. Kauniista tummista silmistään tunnettu Henriette pisti heti silloisen nuorenherra Françoisin silmään ja sisarensa Claudian varoituksista huolimatta Henriette rakastui nuoren mieheen tämän liehiteltyä tyttöä pitkään. Naiivi ja hieman tyhmä Henriette tuli pian raskaaksi ja sai potkut markiisin talosta.

René syntyi kylmänä talvipäivänä tammikuun alussa ja hänen äitinsä kuoli lapsivuodekuumeeseen noin viikko pojan syntymän jälkeen. Claudia oli tätä ennen mennyt naimisiin suhteellisen varakkaan kauppiaan August Hebértin kanssa. Sisarensa menetyksen jälkeen Claudia näki velvollisuudekseen ottaa lapsi kasvatettavakseen hänen miehensä vastusteluista huolimatta. Claudia rakasti Renétä kuten omaa poikaansa, kun taas kauppias vihasi tuota nokkavaa pientä itsepäistä olentoa, joka oli perinyt kaiken, silmiään lukuun ottamatta, kunnianhimoiselta ja kovapäiseltä isältään.

Kymmenessä vuodessa René sai perheeseensä kuusi serkkua joista kaksi kuoli aivan pieninä. Claudian ja Augustin ensimmäinen lapsi syntyi vuosi René nsyntymän jälkeen. Tyttö sai nimekseen Isabelle ja hänestä tuli hyvin läheinen Renélle. Luonteeltaan hyvin samanlaiset serkukset tekivät kaiken yhdessä ja aiheuttivat kauppiaalle päänsärkyä. He olivat erottamattomat ja Isabelle on vieläkin hyvin rakas Renélle. Toinen lapsi, poika Henri, syntyi muutama vuosi Isabellen jälkeen ja myöhemmin sisaruslaumaan liittyivät Marie, Philippe, Jeanne, Thomas ja Édouard. Marie ja Jeanne kuolivat alle vuoden ikäisenä ja kolme veljestä jäivät Renélle jo lapsuudessa kovin etäisiksi. He olivat isänsä silmäteriä eivätkä isänsä takia koskaan pitäneet Renétä veljenään toisin kuin Isabelle.

Ollessaan kymmenenvuotias Renén täti kuoli yllättäen sairastuttuaan vakavasti keuhkotautiin. August ei enää nähnyt minkäänlaisia pakotteita pitää poikaa talossaan ja mentyään uusiin naimisiin rikkaan, mutta koppavan, lesken Catherine Delacroixin kanssa, René sai luvan lähteä talosta. Aluksi Isabelle auttoi serkkuaan tuomalla tälle salaa ruokaa ja rahaa, mutta kauppiaan saatua tietää tytön tekosista, August pieksi tytön lähes henkihieveriin. Tapahtuneen jälkeen René kielsi serkkuaan auttamasta häntä enää ja vältteli kasvattiperhettään.

Kadut opettivat Renélle maailman kovuuden ja kuinka selviytyä siitä. Hän vietti kolme vuotta kaduilla oppien suhteellisen hyväksi varkaaksi. Kolmetoistavuotiaana René sai töitä erään rikkaan aatelinaisen kartanosta tallipoikana, jossa hänen taitonsa alkoivat tulla esille. Hän oli jo lapsuudessa ratsastanut paljon, sillä hänen setänsä pelkäsi hevosia ja René oli usein joutunut toimittamaan lähetyksiä kauppiaan asiakkaille. Myöhemmin kartanon isäntä muutti Versailles’n ja halusi ottaa osan palvelijoistaan, mukaan lukien Renén, mukaan palatsiin. Kartanon isäntä kreivi Joseph de Tascher, oli mieltynyt poikaan ja tämän taitoihin käsitellä hevosia, joita René oli aikoinaan tädiltään oppinut. Poika oli pystynyt parantamaan yhden kreivin arvokkaimmista hevosista ja tästä kiitokseksi monsieur de Tascher sai Rénelle paikan palatsista.

Päästyään palatsiin töihin René tapasi jälleen Isabellen, joka toimi palatsissa keittiöpiikana. Tytön isä oli karkottanut tämän pois kotoa saatuaan tietää Isabellen suhteesta maalaispoikaan. Isabelle oli nyt neljä vuotiaan pikkutytön, Charlotten, äiti ja sai hädin tuskin ruokittua tyttärensä – itsestään puhumattakaan. René otti Isabellen siipiensä suojaan ja auttoi tämän jaloilleen.

Myöhemmin Isabelle yritti monet kerrat lähentyä isänsä kanssa, mutta ei onnistunut siinä. Se sijaan hän katosi vieraillessaan jälleen isänsä luona Pariisissa eikä hänen ruumistaan löydetty koskaan. Charlotte (tai Lottie niin kuin Renén häntä kutsuu) jäi Renén vastuulle ja tytöstä tuli miehen koko maailma. Tyttö sai elää hyvin vapaasti ja hänestä kasvoi hyvin teräväpäinen nuori neiti. Pikku vanha Lottie on kuin ilmetty äitinsä ja sanoo suoraan, mitä ajattelee. Hän saattaa usein nalkuttaa Renélle siitä, kun tämä juoksentelee naisten perässä tai saapuu kotiin liian myöhään. Renéstä se on enemminkin huvittavaa kuin ärsyttävää. Lottien suloisuus on myös yksi syy, miksi niin monet ihastuvatkin Renéseen. Heistä miehen huolehtivaisuus on ihailtavaa ja René onkin selittänyt, mitä traagisimpia tarinoita tytön alkuperästä. Lottie pyörittelee niille vain silmiään.

René elää julkisesti melko rauhallista elämää sisarentyttärensä kanssa, mutta Nouvelle Vaguen takia hän on joutunut monesti hengenvaarallisiin tilanteisiin vaientaessaan pettureita. Aatelisten suosiossa olevan Renén elämästä ei juuri puutu mikään, mutta kunnianhimoisena ihmisenä hän haluaa tarjota itselleen ja Charlottelle paremman elämän. Hänen haaveenaan olisi vielä nähdä päivä, jolloin heidän kummankaan ei tarvitsisi raataa näin elantonsa vuoksi.

Muuta:

- René asuu kuninkaallisten tallien yläkerrassa sijaitsevassa huoneessa yhdessä Lottien kanssa.
- Vaikka René nauttiikin alkoholista, hän ei ole sitten nuoruutensa päivien vetänyt itseään umpihumalaan. Hän haluaa pitää mielensä aina kirkkaana.

Kuvissa Colin O'Donoghue
Hahmo by Joa-Moon