Eugénie de Iverny-Salignac

Yleiset tiedot
Nimi: Eugénie Charlotte-Aglaé de Iverny-Salignac née de Harcourt
Ikä / syntymäaika: 25 / 1.6.1754
Sukupuoli: Nainen
Siviilisääty: Naimisissa
Kansallisuus: Ranska/Britannia
Asema / sääty: Aatelinen, Toulousen kreivin keskimmäisen pojan vaimo
Kielitaito: Ranska, englanti, saksa ja hieman espanjaa

Perhe, sukulaiset ja tuttavat

Vanhemmat:

Beuvronin markiisi Gaston de Harcourt ja markiisitar Marie-Charlotte de Harcourt née de Calonne

Isoveli Augustin ja pikkuveli Bernard

Aviomies:
Gérard de Iverny-Salignac

Käly:
Veronique de Iverny-Salignac

Serkku:
Raoul de Calonne (äidit sisaruksia keskenään)


Normandiasta lähtöisin oleva Beuvronin markiisisuku on melko vanha ja hyvämaineinen, joskin osaa suvun jäsenistä pidetään hyvin vanhanaikaisina. Osa taas tuntuu olevan liiankin hurahtanutta erilaisiin tieteisiin.

Eugénie syntyi Beuvronin markiisin perheen nuorimmaksi lapseksi ja tähän mennessä ainoaksi tyttäreksi. Hänen lapsuutensa oli sangen tavallinen. Ensimmäiset vuodet kuluivat isoveljien ja lastenhoitajien kanssa, mutta kun pojat aloittivat opintonsa kotiopettajan johdolla, Eugénie jäi melko lailla ilman ikäisiään leikkitovereita. Luonnontieteistä innostunut markiisi vetäytyi toisinaan vastuutaan pakoon tyttärensä seuraan ja luki tuolle ääneen jos jonkinlaista tieteellistä kirjallisuutta, kun kukaan muu ei sitä jaksanut kuunnella, mutta jollekin näitä ihmeellisiä asioita oli pakko päästä kertomaan. Äiti piti kuitenkin huolen siitä, että tyttö sai aikanaan riittävästi tapakasvatusta ja sivistystä niiltä aloilta, jotka olivat nuorille naisille soveliaampia. Kiinnostus luonnontieteitä kohtaan ei kuitenkaan kadonnut minnekään, mutta Eugénie jätti siihen perehtymisen vähemmälle. Hänestä kasvoikin pian varsin hyvätapainen, vilkas ja älykkään oloinen nuori nainen, jolta toivottiin suuria tulevan avioliiton suhteen. Tai äiti toivoi, isä toivoi vain tyttärelleen onnellista tulevaisuutta.

Aikanaan Eugénie debytoi hovissa ja ystävystyi siellä ollessaan prinsessa Mariéllen kanssa. Hän oli vakiovieras monissa juhlissa, vaikkei koskaan erityisemmin välittänyt sellaisesta, vaan olisi mieluummin vetäytynyt kotiin maaseudun rauhaan. Toive ei kuitenkaan toteutunut, vaan Eugénie päätyi joidenkin vuosien kuluttua lähtemään Mariéllen hovineidoksi tuon avioiduttua Englannin kruununprinssin kanssa. Ranska sai jäädä taakse. Eugénie ei sopeutunut Englantiin kovin hyvin, vaan kaipasi eloisampia aikoja, jopa niitä juhlia, joista ei ennen ollut välittänyt. Uutta jännitystä hän sai elämäänsä alettuaan saada nimettömiä rakkauskirjeitä salaiselta ihailijalta. Alkuun kirjeet tulivat Englannista, mutta myöhemmin ne tulivat aina Ranskasta saakka. Lopulta kirjeiden lähettäjä kuitenkin paljasti henkilöllisyytensä ja osoittautui Gérard de Iverny-Salignaciksi, joka oli ollut Englannissa matkailemassa ystäviensä kanssa.

Hiljainen, lintuja huvikseen maalaileva Gérard oli palavasti rakastunut ja niin huomasi Eugéniekin yllätyksekseen olevansa, vaikka oli itse kaikkea muuta kuin hiljainen haaveilija. Häntä ei haitannut ollenkaan, että Gérard oli vain kreivin nuorempi poika, eikä se haitannut Eugénien isääkään, joka antoi suostumuksensa kaksikon avioliitolle. Niinpä Eugénie sitten jätti hovinaisen tehtävänsä ja palasi Ranskaan vuoden 1779 alussa. Pian hänen saapumisensa jälkeen järjestettiin häät ja kaksikko asettui asumaan Versaillesin kaupunkiin, josta saivat häälahjaksi oman talon.

Eugénie ei ole erityisen pitkä, mutta ei myöskään kaikkein lyhimmästä päästä. Hän on ruumiinrakenteeltaan melko siro. Heiveröiseksi häntä ei kuitenkaan voi väittää, vaan hänellä on lihaa luidensa päällä. Elämäntavat ovat melko aktiiviset ja Eugénie on löytänyt nopeasti seuraa jokapäiväisille kävelyretkilleen kälystään Veroniquesta, jonka kanssa viettääkin paljon aikaa. Eugénie on siis melko reipas nuori nainen, joka mieluummin on liikkeellä kuin istuu laiskottelemassa jossakin sohvalla kirja kädessään. Tämä aktiivisuus heijastuu hänen olemukseensa tietynlaisena pirteytenä ja eloisuutena.

Naisen kasvot ovat soikeat ja iho vaalea. Ilman päivänvarjoa hän ruskettuisi luultavasti aivan liian kammottavasti aurinkoisella säällä. Silmät ovat siniset, nenä suora ja sopusuhtainen. Eugénie ei suinkaan vierasta poskipunaa saati muitakaan ehostustarpeita, vaikka pitääkin enemmän luonnollisuudesta. Kotona miehensä kanssa ollessaan hän saattaakin olla aivan meikitön, vaikka muuten sellainen ei ikipäivänä tulisi kuuloonkaan. Hiukset ovat tummanvaaleat ja usein niitä vaalennetaan entisestään puuterin avulla. Kampaukset ovat muodin mukaisia, mutta eivät juuri herätä huomiota näyttävyyteen pyrkivien keskuudessa.

Mitä pukeutumiseen tulee, Eugénie pitää vaaleista ja luonnonläheisistä sävyistä, kuten valkoisesta, vihreästä ja sinisestä. Punaisen hän kokee huonosti pukevaksi, eikä siksi juuri sen värisiä vaatteita käytä. Puvut ovat tyylikkäitä ja säästäväisyyteen pyrkivänä naisena hän mieluummin uudistaa vanhoja pukujaan kuin ostaa liian usein uusia. Hän sanoo usein, ettei välitä siitä mitä muut hänen vaatteistaan ajattelevat, mutta tosi asiassa toisten kommentit saattavat loukata syvästi. Siksi hän pyrkii parhaansa mukaan sulautumaan asuvalinnoillaan muiden joukkoon. Eugénie ei juuri välitä liian avonaisista puvuista, vaan pyrkii säädyllisyyteen.

Koruista ja muista asusteista Eugénie pitää paljon. Hän käyttää mielellään mieheltään saamia jalokivin koristeltuja kaulanauhoja, sekä helmiä. Hiuksista löytyy aina jotakin pientä koristetta, eikä hän todellakaan tyydy pelkkiin kiharoihin. Eugénien tavaramerkkinä voidaan pitää hurmaavaa hymyä, sekä ruusun tuoksuisia parfymoituja hansikkaita.

Luonne

Luonteeltaan Eugénie on juuri niin reipas ja eloisa kuin ulkonäkö antaa ymmärtää. Hän viihtyy ulkona paremmin kuin sisällä ja innostuu helposti kokeilemaan kaikenlaista uutta. Säännöt ovat hänen mielestään pikemminkin joustavia ohjenuoria, joita voi silloin tällöin huvin vuoksi vähän venyttää. Etenkin hovin etikettisäännöt ovat hänen mielestään silkkaa turhuutta. Saamastaan kasvatuksesta johtuen Eugénie kuitenkin toimii vastoin vapaudenhaluaan ja käyttäytyy kuten odotetaan. Ainakin useimmiten. Läheistensä seurassa hän on paljon vapaamuotoisempi ja rennompi, minkä luultavasti saattaa aavistaa silmien iloisesta pilkkeestä ja huumorintajusta. Eugénie rakastaa hyviä vitsejä, hauskoja seuraleikkejä ja komedioita. Hänestä elämä on paljon hauskempaa, jos osaa nauraa niin itselleen kuin muille. Kaikki eivät siksi osaa aina ottaa häntä kovin tosissaan, sillä ajattelevat hänen kuitenkin vain pilailevan.

Eugéniessa on myös syvällisempi tai ehkä pikemminkin taiteellisempi ja tieteellisempi puoli, mikä jää julkisen kuoren taakse piiloon. Hän esimerkiksi pitää luonnontieteistä enemmän kuin olisi naisihmiselle suotavaa. Miehensä kanssa hän saa toteuttaa myös tätä puolta itsestään, sillä he piirtävät ja maalaavat yhdessä lintuja ja villieläimiä. Toisinaan he menevät jopa niin pitkälle, että jättävät ihmisvilinän taakseen ja vetäytyvät maaseudulle luontoretkille. Yleensä he kertovat läheisilleen retken syyksi jotain yleisesti hyväksytympää, kuten vaikka huviajelun. Eikä se ihan täysin valetta ole, sillä retket tosiaan tuovat heille iloa.

Vaikka elämässä kaikki tuntuu olevan kohdillaan, on Eugéniella myös murheita. Gérardin terveys ei ole kaikkein parhain, mikä varjostaa pariskunnan elämää. Lisäksi muutto takaisin Ranskaan on aiheuttanut päänvaivaa, sillä Eugénie kokee toisinaan olonsa ulkopuoliseksi. Entiset ystävät tuntuvat jotenkin vierailta, eikä heidän joukkoonsa ole välttämättä helppo päästä uudelleen mukaan. Eugénien uudemmat ystävät taas jäivät kanaalin toiselle puolelle. Kirjeitse heihin kuitenkin pidetään yhteyttä niin ahkerasti kuin vain posti kulkee. Ystävät ovat Eugénielle tärkeitä, kuten myös perhe ja sukulaiset. Hän ei kuitenkaan ole välttämättä valmis luopumaan omasta onnestaan muiden hyväksi, riippuu toki paljon tilanteesta ja henkilöistä. Toisinaan Eugénie on liian taipuvainen haaveilemaan omiaan. Lisäksi hän saattaa olla liiankin vaatimaton ja herkkänahkainen. Hän ei unohda kovin äkkiä kokemiaan vääryyksiä, eikä myöskään välttämättä kerro avoimesti mistä kiikastaa, jos on loukkaantunut jonkun sanomisista. Yksi rasite on myös se, ettei Eugénien ole kovin helppo saada uusia ystäviä. Hän kyllä on mukana monessa, mutta suhteet jäävät usein kovin pinnalliseksi, kun taas Eugénie toivoisi kokevansa syvempää yhteyttä.

Vapaat hetkensä Eugénie kuluttaa useimmiten lukemalla, maalaamalla tai soittamalla luuttua tai huilua. Toisinaan hän on mukana keskustelusalongeissa, joista on kokenut löytävänsä edes jokseenkin samanhenkisiä ihmisiä. Vaikka Eugénie on huvitusten ystävä, liika juhliminen, uhkapelit ja juomingit eivät ole hänen makuunsa. Tanssimisesta hän kyllä pitää. Moni saattaakin pitää Eugénieta jotenkin omituisena, kun hän mieluummin lähtee kotiin nukkumaan kuin jatkaa juhlimista aamuun asti.