Élie-Reine de la Briche

Nimi | Elíe-Reine de la Briche, kutsumanimi on Reine, joka tarkoittaa kuningatarta. 

Ikä | Syntynyt 14.5.1754, täyttää 24 vuotta vuonna 1778. 

Sukupuoli | Nainen 

Kansallisuus | Ranskalainen 

Asema | Paronin tytär 

”Kasvitieteilijä”: Reine on omistanut elämänsä kasvitieteelle. Vielä häntä ei voi täysin tituleerata kasvitieteilijäksi, eikä hän ole French Académie des Sciences’n jäsen isänsä ja veljensä tavoin, mutta haaveena Reinellä on saada työltään tunnustusta jossain vaiheessa elämäänsä. Reine on työskennellyt isänsä apurina tämän Persian kasveja käsittelevän kokoelmakirjan parissa, ja tämän lisäksi hän kääntää ensimmäistä kasvitieteen alan kirjaansa italiasta ranskaksi. Reinellä on myös ollut jo useamman vuoden projektinaan Ranskan sammalten, jäkälien ja levien tutkiminen, joista hän haaveilee julkaisevansa kirjan tulevaisuudessa.
Muita kiinnostuksenkohteita ovat esimerkiksi meri- ja rantakasvit, kasveihin liitettävä symboliikka, mytologia ja kansantieto sekä erityisesti isänsä ulkomailta tuotujen kasvien mahdollinen hyötykäyttö. 

De la Brichet ovat nimenä tunnettu kasvitieteilijöiden perhe, isä Bernardin-François de la Brichen, Saint-Généroux’n paronin, ollessa yksi tämän hetken kuuluisimpia nimiä kasvitieteen saralla. Monsieur de la Briche on ehtinyt matkustaa mm. Pohjois-Espanjassa, Ranskassa, nykyisen Italian alueella sekä Persiassa, keräten, tutkien, luokitellen ja nimeten uusia, vielä tuntemattomia kasveja. Hän on myös ehtinyt julkaista kaksi kokoelmateosta Persian kasveista. Matkustelun, kirjoitus- ja tutkimustyönsä ohella monsieur de la Briche luennoi usein Pariisissa, Jardin du Roissa sekä yliopistolla. De la Brichejen nimi onkin kiitänyt myös Versaillesin hoviin asti ja monsieur de la Brichelle on sadellut toiveita niin varakkailta aatelis- kuin porvariperheiltäkin eksoottisten kasvien ja siementen tuomisesta Ranskaan, jotta nämä nimeätekevät voisivat ällistyttää niillä vieraitaan. De la Brichet eivät ole kovin varakkaita aatelisia, mutta Bernardin-Françoisin tutkimustyö on alkanut poikia hedelmää: varakkaat aatelis- ja porvariperheet rahoittavat monsieur de la Brichen tutkimustyötä ja -matkoja.

Monsieur de la Briche on kuitenkin varsin höveli rahankäyttäjä, ja raha hupenee sitä mukaan kuin sitä tuleekin. 

Reinen äiti Élisabeth de la Briche (os. de Saint-Belin-Malain) menehtyi Reinen ollessa kolmen vanha. Reinellä on myös kaksi vuotta vanhempi isoveli, Adrien de la Briche, joka on niin ikään kasvitieteilijä, luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija. Perheelle myönnettiin aatelisarvo vuonna 1775 kunniakkaan tutkimustyön tuloksena ja vastapalveluksi siitä kuningas vaati, että monsieur de la Briche toimittaa kuninkaan hoviin eksoottisia kasveja erityisesti Persiasta ja valvoo niiden hoitoa.

De la Brichejen kotitalo sijaitsee Anjoussa Saint-Générouxissa pienessä maalaiskylässä. Kotitilalla on sekä sisä- että ulkopuutarha. Tämän lisäksi monsieur de la Briche on ehtinyt uransa aikana koota varsin kattavan herbaarion. 

Reine on vasta saapunut Versaillesiin, eikä hänelle ole vielä ehtinyt muodostaa kunnon verkostoja ympärilleen. Anjoussa hänellä on tuttavaperheitä, sukulaisia ja ystäviä: läheisimmät ystävät löytyvät kasvi- ja luonnotieteilijöiden piireistä. 

Reine on juuri kihlattu kapteeni Gilbert de Grimoardin kanssa. 

Maidonvaalea iho, pellavaiset, oljenväriset hiukset sekä kirkkaat, vaalean taivaansiniset silmät kutovat yhteen enkelimäisen puhtoisen olemuksen. Nämä yhdessä sopusuhtaisten ja nukkemaisten kasvonpiirteiden kanssa luovat helposti ensivaikutelman naiivista, jopa yksinkertaisena nuoresta naisesta. Lähempi tuttavuus paljastaa kuitenkin älykkään mielen ja varsin vapaan maailmankuvan. Varreltaan nainen on keskimittainen ja pyöreyttä on muodostunut erityisesti lantion tietyville. Erityisen pienikokoinen tai hentoinen Reine ei ole, vaikka onkin solakka. Luonnossa liikkuminen on tuonut Reinen kehoon monelta aatelittarelta puuttuvaa lihasta ja kestävyyttä.

Reinen omalaatuinen sielu heijastuu kuitenkin myös olemukseen ja ulkonäköön, ja ehkä itsetietoisemmalla ja karismaattisemmalla persoonalla Reine olisi niitä, jotka huoneeseen astuessaan saisivat sen hetkeksi mykistymään, ihmisten luullessa itse Afroditen heränneen henkiin mytologioistaan. Kuitenkin näyttävän tai erityisen ihailun aatelittaren sijaan Reine on monen mielestä ”oikein sievä, mutta varsin tavallinen”. Eleet ovat rauhallisia ja verkkaisia, jopa unenomaisia. Kasvonilmeet juuri koskaan kovin ilmeikkäitä tai dramaattisia. Katsekin hämää, se on useimmiten jopa tylsän varovainen tai lasittunut, nuoren naisen upotessa helposti omiin ajatuksiinsa. Käytöksen ja olemuksen puolelta Reineltä puuttuukin monen aatelisnaisen kiusoittelevat katseet ja erityinen, itsetietoinen naisellinen puoleensavetävyys sekä säteilevä karsima. Reine on näiden asioiden suhteen aivan liian välinpitämätön, jotta hän osaisi valjastaa ne käyttöönsä tarvittaessa. Silti hänen läheisensä pitävät hänen sinisistä, iloisista silmistään, ystävällisestä, lempeästä hymystään sekä valloittavista hymykuopistaan. Ja onhan Reine kaikessa sopusuhtaisuudessaan ja vaaleudessaan kuin ilmetty äitinsä, joka oli aikoinaan kuvankaunis seurapiirikaunotar.

Reine ei tee pukeutumisellaan tai ehostuksellaan oikeastaan paljoakaan ulkonäkönsä ehostamiseksi, yksinkertaisesti, ulkonäkö ei ole asia joka kiinnostaisi Reineä tarpeeksi. Ja ilman äitinsä huolenpitoa ja ohjausta, ei Reinestä ole kasvanut muodin asiantuntijaa, joka muiden aatelittarien tavoin tietäisi, kuinka rougesta saa pehmeän levittyvää tai kuinka korkean puof’in saa pysymään koko illan taidokkaasti pään päällä. Toki Reinellä on ollut kotiopettajatar ja perheellä naispuolisia palvelijoita, mutta näiden tietotaito ei ole riittänyt tämänhetkisten trendien seuraajiksi. Reinen varsin tavanomainen ja tylsä pukeutuminen sekä ehostaminen, usein ollen vanhahtavaa tai tyylitietodonta, jopa epäeleganttia, on saanut aikaan ihmettelyä ja vieroksuntaa, vaikkakin hoviin saavuttuaan Reine onkin parhaansa mukaan pyrkinyt panostaman sopiviin hoviasuihin. Reinellä ei kuitenkaan ole samanlaista intoa, kykyä eikä varaa satsata pukeutumiseen ja kauneuteen kuin monella muulla, ja elettyään elämäänsä pienissä seurapiireissä maalla, äidittömänä ja lähinnä miespuolisten tiedemiesten ympäröimänä, on ymmärrettävää, ettei Reinellä ole samoja lähtökohtia muodin ja kauneuden maailmaan kuin muilla hovin edustajilla. Ehkä kuitenkin joillekin Reine on raikas tuulahdus luonnollisuutta, maanläheisyyttä ja omaperäisyyttä, suurimmalle osalle kuitenkin näyttäytyen tyylitiedottomana, nukkavieruna nousukkaana.





Reine on hyvin paljolti oman tiensä kulkija, osittain luonteensa, osittain omaperäisen kasvatuksensa ja tuttavapiirinsä takia: Reine ei ole koskaan täysin sopeutunut yhteiskunnan asettamaan naiseuden muottiin. Muihin naisiin samaistuminen ja naisellisten ihanteiden ja harrasteiden vaaliminen ovat Reinelle jokapäiväisiä haasteita. Reine kaipaa seuraa ja hyväksyntää, jopa omaa perhettä: samalla vaimon ja äitiyden roolit tuntuvat oman vapaan elämäntavan uhraamiselta. Reine tietää olevansa muiden silmissä outo ja erilainen. Toisinaan hän vaalii tätä piirrettä, toisinaan se iskee kuin märkä rätti vasten kasvoja ja sitä on vaikea hyväksyä. Luonnontieteilijöiden ja Anjoun pienissä seurapiireissä Reine on ollut useimmiten tykätty, mutta samalla jokseenkin vieroksuttu. Perheensä hyväksyy hänet kuitenkin muitta mutkitta ja tämä on kasvattanut Reinelle varsin terveen itsetunnon ja rohkeuden olla oma itsensä.

Poikkeavaa Reinessä onkin ehkä eniten se, miten hän esittäytyy aikansa ja asemansa naiskuvassa. Reine ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut niistä asioista, jotka mielletään helposti naisellisiksi: muodista, miesten liehittelystä, kauneudesta, emännöinnistä, jne. Ei hän niitä paheksu tai edes välttele, mutta hänen kiinnostuksensa ovat muualla. Yleisesti ottaen Reine on varsin suvaitsevainen ja antaa mielellään kaikkien kukkien kukkia, niin kauan kuin hänenkin annetaan. Tiede, yhteiskunnalliset aiheet, filosofia ja esim. matkustaminen kiinnostavat nuorta naista paljon enemmän. Kiinnostuksenkohteisiinsa Reine paneutuu mielellään, usein unohtaen ajan ja muun maailman ympärillään niihin täysin uppoutuessaan.

Reine pystyy lukemaan sosiaalisia tilanteita, mutta yleensä hieman eri näkökulmasta kuin muut, kiinnittäen huomiota syvällisempiin seikkoihin, kuten piilotettuihin motivaatioihin, tunteisiin ja suhteisiin. Reine on auttamattoman kömpelö mitä tulee tavalliseen jutusteluun, flirttailuun ja omista tunteista ja toiveista puhumiseen. Toisaalta Reine on taitava ja rohkea keskustelija, kun päästään häntä kiinnostaviin syvempiin keskustelunaiheisiin. Keskusteluissa ja mielipiteissä Reinelle on tärkeää tukeutua faktoihin, ei niinkään omaan arvomaailmaan tai tunteisiin. Tutustuessaan lähemmin Reineen, tästä avautuu myös hauska, nokkela ja sanavalmis, sarkastisella huumorintajulla varustettu peitellympi puoli.

Vaikka Reine viihtyykin yksin omien mielenkiinnonkohteidensa parissa, tuntee hän silti itsensä usein yksinäiseksi ja kummajaiseksi, joka ei kuulu seurapiirien teennäiseen, yltäkylläiseen maailmaan, kaivaten omiensa pariin. Reine ei osaa pelata sitä peliä, jota nimeätekevien ja pyrkyrien porukka harjoittaa, eikä se toisaalta myöskään kiinnosta häntä. Juoruilu, skandaalien hakeminen ja salaisuuksien levittäminen eivät ole Reinen lempiaiheita, eikä hän toisaalta osaa innostua nuorista kosijoista, muodista tai uusimmista villityksistä samalla tavalla kuin monet muut hovin naiset. Helposti Reine saattaa näyttäytyä välinpitämättömältä ja etäiseltä, ja hänen oudot keskustelunavauksensa keräävät usein paheksuvia katseita. Reinen ei ole koskaan tarkoitus olla ilkeä tai loukata ketään, mutta hän ei omaa sellaista sosiaalista charmia kuin moni muu hänen ympärillään.

Reine ei ole kovinkaan käytännönläheinen, mielen ollessa usein pilvissä, mutta hänellä on hoksnokkaa. Reine on yllättävän hyvä numeroiden pyörittelyssä, ja vaikka hän onkin isänsä tapaan varsin hajamieliminen, hivenen sotkuinen unelmoija, on hän parempi raha-asioissa kuin isänsä tai veljensä, ja onkin ottanut perheen talouden hallinnan käsiinsä. Tämän lisäksi Reine on ollut aina perheen aivot, jonka apua on kaivattu, kun ongelmia on ilmaantunut esim. puutarhan kastelusysteemeissä, kaappikellon viisarin jumittuessa jne. Reine onkin nopeaälyinen ja innovatiivinen ajattelija, joka lähestyy ratkaisua loogisesti mutta luovasti. Tunne- ja sosiaalisen elämän ongelmiakin Reine lähestyy usein kuin isoa palapeliä, kuin laitetta, joka kaipaa korjausta, ja unohtaa helposti tunteiden ja sydämen merkityksen prosessissa. Reineltä löytyy empatiaa ja halua ymmärtää, mutta hän usein lähestyy asioita liian loogisesti, ja empaattinen lähestymistapa ei tule häneltä täysin luonnostaan. Reine on kuitenkin hyväntahtoinen, lojaali, leppoinen ja tunne-elämältään yleisesti ottaen hyvin tasainen ja rauhallinen. Osittain tosin siksi, että Reine välttelee liian voimakkaita tunteitaan, koska ei osaa käsitellä niitä. Näin ollen ne on helpompi työntää kokonaan sivuun, kuin käsitellä ollenkaan, jottei niistä muodostuisi ongelmaa. Rajansa Reinekin osaa asettaa tarvittaessa, useimmiten poistumalla tilanteesta ja eristäytymällä omaan seuraansa. Reinen on tärkeää saada miettiä ja pohtia asioita rauhassa omassa tahdissaan.




Monsieur de la Briche syntyi varakkaaseen, aatelittomaan sukuun, jonka rahavarat ja pienehkön kartanon hän peri perheen ainoana poikana varsin nuorena vanhempiensa kuollessa samanaikaisesti alueella levinneeseen isorokkoon. Kasvitieteestä kiinnostunut nuori de la Briche lähtikin pian vanhempiensa menetyksen jälkeen potemaan sydänsurujaan Englantiin, jossa tämä opiskeli Cambridgen yliopistossa. Siellä hän tapasi opiskelutoverinsa monsieur de Grimoardin ja heistä tuli nopeasti läheiset ystävät. Muutaman vuoden opiskelun jälkeen de la Briche palasi takaisin kotiseudulleen Saint-Générouxiin Anjou’hun, jossa hän kuuluisan ranskalaisen kasvitieteilijän opastuksella alkoi vakavissaan tutkia ensin Ranskan alueen kasvillisuutta, myöhemmin matkustaen ulkomaille asti. Varakkaana poikamiehenä hän avioitui tällöin viittä vuotta nuoremman aatelisnaisen Élisabeth Saint-Belin-Malainin kanssa, ja he saivat yhteensä kaksi lasta, esikoispojan Adrienin ja kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1754, Reinen. Élisabeth kuoli raskauden tuomiin komplikaatioihin Reinen ollessa vain kolmen vanha, ja Reine onkin elänyt lähes koko elämänsä äidittömänä, vailla kunnon naisellista roolimallia.

Reine eli kuitenkin hyvän lapsuuden omalaatuisten luonnontieteilijöiden ja maalaiskylän turvallisen, pienten seurapiirien ympäröimänä: hän oli luonnonlapsi, joka sai varsin vapaan kasvatuksen isänsä lempeässä otteessa. Isä huomasi Reinen kiinnostuksen kirjoihin, tieteeseen ja tietoon jo varhain ja tämä sai kotiopettajattareltaan ja isän hankkimilta tuutoreiltaan apua mm. kielten, maantiedon ja matematiikan opiskelussa. Sen sijaan monet aatelisnaiselta vaaditut taidot, kuten musikaalisuus ja kirjonta jäivät vähemmälle.

Reinen ollessa lapsi, isä matkusteli paljon, ja isoveljeen Adrieniin Reinelle syntyikin lämmin ja hyvin läheinen suhde. Myöhemmällä iällä isä otti Reinen mukaan pohjois-Euroopan reissulleen, jolloin tulevaisuus kasvitieteilijänä alkoi tuntua Reinestä oikealta polulta. Pian sen jälkeen, kun Reine oli astunut seurapiireihin 16-vuotiaana, hän lähti isänsä ja veljensä kanssa kiertämään Ranskaa, jolloin kiinnostus erityisesti sammalten, jäkälien ja levien tutkimukseen syntyi. Hän sai isältään opin kasvitieteisiin ja opiskeli myös hetken aikaan maalausta ja piirtämistä Pariisissa Jardin du Roissa. Reinen ollessa 18-vuotias, isä lähti ensimmäiselle Persian matkalleen, jonka jälkeen monsieur de la Briche alkoi niittää mainetta ylimystön ja varakkaan väen keskuudessa. Hänen toivottiin toimittavan kasveja ja siemeniä eksoottiseksi koetusta Persiasta ylimystön yksityisiin puutarhoihin. Näihin aikoihin Reinen isä alkoi myös kirjoittaa ensimmäistä kokoelmateostaan Persian kasveista, jonka tekoon sekä Reine että Adrien osallistuivat. Perheen varallisuus oli ollut miinuksella jo useamman vuoden, mutta alkoi vähitellen koheta perheen isän sekä Adrienin alkaessa tulla yhä tunnetuimmiksi ylimystön piireissä, saadessaan tuloja rahoittajilta ja esimerkiksi luennoistaan Pariisin yliopistossa. Reinen otettua talouden rahavarojen tarkkailun hallintaansa, on varallisuus pysynyt paremmin perheen hyppysissä, vaikkei de la Brichejä voi edelleenkään kutsua kovin rikkaaksi suvuksi ylimystön mittapuulla.

Vähitellen myös itse Ranskan kuningas kiinnostui seurapiireissä tunnetusta monsieur de la Brichestä ja tämän pojasta ja kutsui nämä hoviinsa. Kuningas myönsi de la Bricheille paronin arvonimen vuonna 1774 ja nämä nousivat aatelisiksi. Vastineeksi kuningas toivoi monsieur de la Brichen ja Adrienin tuovan kaukomailta palatsin kukkeaan puutarhaan lisää eksoottisia kasveja. Vuoden 1777 loppupuolella, monsieur de la Brichen, nyt Saint-Généroux’in paronin, palattua viimeisimmältä Persian reissultaan, kuningas nimitti tämän itse Versaillesin puutarhan eksoottisten kasvien ansiantuntijaksi ja neuvonantajaksi. Tämä kunniatehtävä toi de la Brichet vuoden 1778 keväällä Versaillesin hoviin määrittelemättömäksi ajaksi.

Reine kiinnitti seurapiirien huomion uutena tulokkaana, kasvitieteilijän ja nousukkaan tyttärenä, ja hänen on ollut jokseenkin vaikea sopeutua hovielämään. Saipa tämä peräänsä myös yli 50-vuotiaan, naistenmiehenä tunnetun kreivi de Buffonin, joka varsin pian de la Brichejen tulon jälkeen jo havitteli Reinen kättä. Isä ei halunnut antaa lemmikkiään lipevän de Buffonin käsiin. Kreivin uhatessa perheen mainetta, ellei isä suostuisi naimakauppaan, otti monsieur de la Briche tuskissaan yhteyttä nuoruudenystäväänsä monsieur de Grimoardiin tilanteen pelastamiseksi. Monsieur de la Briche ehdotti naimakauppaa Reinen ja de Grimoardin ainoan pojan, Gilbertin välillä, ja siihen suostuttiin mielihyvin.



- Osaa ranskan lisäksi ruotsia, italiaa ja englantia.
- Haaveilee talvipuutarhasta ja perheensä oman puutarhan laajentamisesta.
- On erittäin hyvä piirtämään ja maalaamaan, mutta maalaa nykyään harvoin muita kun kasveja.


De la Brichejen kotitalo Anjoussa: