Tristan von Riefel

Karl Ferdinand ja Marie Élisabeth von Riefel (os. de Elbé), kaksoissisko Teresia Agnes Marie Élisabeth ja pikkuveli (9 v.) Tobias Hans Karl Ferdinand von Riefel

Prinsessa Eléonoreen Tristan tutustui ollessaan isänsä matkassa Ruotsissa ja on siitä lähtien ollut auttamattoman ihastunut tyttöön huolimatta tuon ilmiselvästä rakkaudesta kihlattuaan kohtaan. Itävallan arkkiherttuatar Jacquelineen poika on tutustunut vuosien varrella isänsä toimiessa Itävallan ulkoministerinä ja diplomaattina. Versailles’ssa Tristan on verrattain uusi tulokas, eikä siksi vielä tunne kovin hyvin palatsin väkeä. Muutaman ystävän hän on kuitenkin jo ehtinyt saada ja heistä läheisimpiä ovat Ernest de Abney ja serkku Laurentin de Elbé.

Tristanin suhtautuminen aateliin ei juuri herätä närkästystä. Kuninkaallisia hän pitää korkealla jalustalla, kuten jokaisen itseään kunnioittavan nuoren miehen tulee hänen mielestään tehdä. Myös hovin merkittävimmät herrat, rouvat ja neidit ovat saaneet osakseen ihailua tämän nuoren miehen osalta. Hän haluaa olla perillä siitä, ketkä ovat tärkeitä ja ketkä eivät, mutta aina opit eivät mene perille. Niihin, joita Tristan ei tunne, hän suhtautuu etäisen kohteliaasti. Yleensä nuorukainen on kuitenkin valmis solmimaan uusia tuttavuuksia, olipa kyse sitten korkea-arvoisesta herttuasta tai nousukassuvun tyttärestä. Etenkin nuorison seurassa hän viihtyy hyvin ja pitää usein aikuisia ikävystyttävinä.

Palvelijat ja työläiset ovat Tristanille selvästi alempaa väkeä. Hän puhuttelee myös heitä yleensä kohteliaasti, mutta ei juuri yritä tehdä lähempää tuttavuutta. Toisinaan hän erehtyy harmittelemaan, miksi ihmeessä joku kaunis tyttö on kohdannut niin huonon onnen, että on syntynyt alhaiseen sukuun. Sen enempää huomiota Tristan tuskin heille suo. Pojalle palvelusväen läsnäolo ja tottelevaisuus on itsestäänselvyys, asia, johon hän ei sen kummemmin viitsi kiinnittää huomiotaan.


Tristan syntyi Itävallan Salzburgissa kreivi von Riefelin esikoiseksi, vain puolisen tuntia ennen kaksoissisartaan. Joitakin vuosia myöhemmin syntyi myös pikkuveli. Lapsena Theresia oli Tristanin parhain ja rakkain ystävä. Sisarusten kasvatus oli kuitenkin hyvin erilaista. Siinä missä Theresiasta koulittiin hienoa naista, Tristanin koulutuksessa painottuivat tieteellisemmät ja poliittisemmat aiheet. Myös miekkailu, ratsastaminen ja metsästys kuuluivat olennaisena osana pojan lapsuusvuosiin. Etenkin miekkailusta ja metsästyksestä on tullut nuorelle miehelle rakkaita harrastuksia. Politiikka ei pahemmin jaksanut varhaisimpina vuosina kiinnostaa, mutta päästyään isänsä matkassa ulkomaille, ovat myös maiden väliset suhteet alkaneet vaikuttaa opettelemisen arvoisilta asioilta. Maantiede ja historia taas ovat kiinnostaneet poikaa aina ja hän on osoittanut lahjoja myös luonnontieteiden suhteen.

Suurimman osan elämästään Tristan on asunut Salzburgissa, mutta hän on viettänyt paljon aikaa myös Schönbrunnin palatsissa, jossa Itävallan keisarinna pitää hoviaan. Jo lapsena Tristan on oppinut hovin tavoille ja saanut osansa juonitteluista ja valtapelistä. Hänen isänsä on toiminut ulkoministerinä jo pitkään ja ollut siksi varsin merkittävä poliittinen vaikuttaja Itävallan suhteissa muihin valtioihin. Isän merkittävä asema on luonnollisesti tuonut huomiota myös jälkikasvun osaksi. Juuri kreivi von Riefelin työn ja poikaansa kohdistuvien toiveiden vuoksi Tristan on päässyt matkustelemaan ympäri Euroopan kuningashuoneita. Kyse on ollut ennen kaikkea käytännön opetukseksi tarkoitetuista matkoista, joiden päätteeksi Karl on tavallisesti kuulustellut pojaltaan tarkasti läpi, ovatko opit menneet perille. Tristanin mielestä tämä on ollut lähinnä rasittavaa.

Yksi merkityksellisimmistä matkoista on suuntautunut Ruotsiin. Siellä Tristan tapasi ensimmäisen kerran Ranskan prinsessa Eléonoren ja tuon kihlatun, kruununprinssi Kristoferin. Tristan ystävystyi kuninkaallisten nuorten kanssa ja onnistui ihastumaan prinsessaan sydänjuuriaan myöten. Paluu Itävaltaan oli ihastuneelle nuorelle miehelle kova paikka, mutta kotimaan hovin nuoret neidit ovat onnistuneet karistamaan pahimmat haikailut pois. Ainakin melkein.

Itävallan tapahtumien (näistä tulossa myöhemmin lisää infoa) vuoksi kreivi von Riefel perheineen lähti Ranskaan arkkiherttuatar Jacquelinen mukana. Kreivi on aina toivonut avoimesti juuri Jacquelinen astuvan äitinsä jäljissä keisarinnan valtaistuimelle ja juuri tämän julkisen kantansa takia kreivi joutuikin luopumaan ulkoministerin virastaan ja lähtemään hovista. Kreivi perheineen on asettunut asumaan Versailles’n kaupunkiin, Marie Élisabethin veljen luokse.



Nuori herra von Riefel ei ole vielä kasvanut täyteen mittaansa. Hän ei ole erityisen pitkä ikäisekseen, mutta eipä hän mikään töpöjalkakaan ole, jollaiskisi usein itseään lyhyempiä ikätovereitaan nimittää. Ruumiinrakenteeltaan Tristan on verrattain urheilullinen, mistä iso kiitos kuuluu säännölliselle miekkailun ja ratsastuksen harjoittamiselle, sekä tanssimiselle. Ulkoilu on pojalle tärkeä osa arkipäivää, raitis ilma kun tuntuu tekevän ihmeitä mielelle. Tristanin iho on väriltään melko vaalea ja hyväkuntoinen, mitä nyt muutama näppy ilmaantuu silloin tällöin vaivaamaan kasvoja. Meikkaaminen ei ole Tristanille mikään vieras asia, vaikka ei hän siitä erityisesti pidä. Hän haluaa kuitenkin näyttää muodikkaalta ja tyylikkäältä, kuten itseään vanhempi hoviväki. Heistä hän nimittäin ottaa mallia monessa asiassa.

Miehen kasvot ovat vielä hyvin poikamaiset ja lapsenomaiset. Hän on pikemminkin suloinen kuin komea, mutta ikäistensä seurassa häntä pidetään hauskan näköisenä nuorena miehenä, joka on onnistunut hymyllään kenties sulattamaan joitakin sydämiä. Nuorukaisen vaaleahkot huulet taipuvat usein vinoon, veitikkamaiseen virneeseen. Toisinaan ilme saattaa olla myös varsin halveksuvan oloinen. Tristanin silmät ovat väriltään vihreät ja niitä kehystävät tummat ripset, jotka eivät suinkaan ole kateutta herättävän kaarevat tai pitkät, vaan sangen tavalliset, aivan kuten herran kulmakarvat ja nenäkin. Tristanin kasvonpiirteissä on enemmän kaunista pehmeyttä kuin miehistä kovuutta. Partaa hänellä ei vielä kasva ja siitä hän on vain iloinen. Hiukset ovat kenties yksi syy sille, miksi Tristanin olemus on niin poikamainen: vaaleanruskeat kiharat ovat omiaan tuomaan lapsekkuutta olemukseen. Hiukset eivät aina ole täysin huolitellut, vaan nuorukainen on niiden suhteen turhan epätarkka, mistä hänen äitinsä jaksaa jatkuvasti muistuttaa. Peruukkeja Tristan inhoaa yli kaiken, sillä pelkää niiden tuovan syöpäläisiä päähänsä.

Tristan on pukeutumisensa suhteen melkoinen kameleontti. Hän pukeutuu enimmäkseen muodin mukaisesti, mutta riippuu täysin seurasta ja paikasta, millaista muotia hän sattuu seuraamaan. Esimerkiksi Ruotsissa ollessaan hän pukeutui käytännöllisemmin kuin nyt Ranskassa. Vaatteet ovat kuitenkin aina laadukkaita ja huolella valmistettuja. Tristanille ei ole ongelma käyttää samoja vaatteita useampaan kertaan. Koska hän on kuitenkin vielä kasvuiässä, monet vaatteet jäävät helposti pieniksi turhan nopeasti. Vaatteiden väreinä poikaa miellyttävät eniten punaisen ja vihreän eri sävyt. Harvoin hän pukeutuu kovin vaaleisiin sävyihin. Asusteita Tristan käyttää hillitysti, mutta esimerkiksi sormuksista hän pitää. Myös kengät ovat pojalle eräänlainen heikko kohta ja niitä hänellä on melkoinen kokoelma vaatehuoneessaan.


Nuoresta iästään huolimatta Tristanissa on aimo annos samaa, mitä palatsin kukkoilevissa parkettien partaveitsissä. No, heistä hän luonnollisesti on mallia ottanutkin ja koettaa kaikessa olla kuin nämä hovin seuratuimmat ja suosituimmat salonkileijonat. Tristan yrittää olla hauska, mutta ei onnistu siinä läheskään aina. Hän yrittää olla hurmaava, missä sentään onnistuu usein kohtalaisen hyvin. Hän yrittää kovasti myös olla sivistynyt ja asioista perillä oleva kansalainen, joka osaa keskustella aiheesta kuin aiheesta. Se tuottaa nuorelle miehelle toisinaan haasteita, sillä hänen elämänkokemuksensa on kovin rajallinen vähien ikävuosien johdosta. Onhan hän toki matkannut maailmalla ja opiskellut isänsä tiukassa ohjauksessa, mutta kokemus elämän kiemuroista loistaa poissaolollaan.

Tristanin parhaimpia puolia ovat hänen sosiaalisuutensa, mukautumiskykynsä ja rentoutensa. Nämä piirteet pääsevät parhaiten oikeuksiinsa muiden nuorten seurassa. Vanhempien ja kokeneempien ihmisten seurassa nuorukaista saattaa joskus jopa jännittää. Suurimpia ujouspuuskia aiheuttavat kuitenkin kauniit nuoret neidit, joita Tristan ei oikein osaa lähestyä, vaikka haluaisi. Muita Tristanin hyviä puolia ovat huumorintaju ja ajoittain jopa lapsenomainen innokkuus. Hän pitää juhlimisesta ja hauskanpidosta siinä missä kuka tahansa muu kaltaisensa nuori mies, joka saa elää huoletonta elämää. Huvitukset ovat vahva osa nuorukaisen tulevaisuudensuunnitelmia, vaikkei hän sitä vanhemmilleen voisi myöntää edes unissaan.

Huonojakin puolia tästä nuoresta miehestä löytyy. Hän ei esimerkiksi ole kovin hyvä sukkuloimaan hovin ihmissuhdekiemuroiden ja juonittelujen maailmassa. Koska hän on tottunut saamaan haluamansa, hän on usein kovin neuvoton kohdatessaan tilanteita, jotka eivät mene suunnitelmien mukaan ja joille hän ei yksinkertaisesti mahda mitään. Tristan haluaisi jo olla aikuisempi ja kypsempi, minkä vuoksi häntä usein nolottaa mennä kysymään neuvoa muilta. Niinpä hän turvautuu lähinnä matkimiseen ja omiin kuvitelmiinsa siitä, mikä missäkin tilanteessa on oikein ja hyväksyttyä. Lisäksi Tristan on nopea suuttumaan, eikä hän aina osaa käyttäytyä sopivasti. Se taas saattaa johtua iästä, ei niinkään siitä, että hän tuntisi etiketin huonosti.

Oikeastaan Tristan on melko herttainen, salaa punasteleva pikkupoika, joka yrittää esittää aikuisempaa kuin mitä on. Hän on helposti muiden ohjailtavissa ja sortuu usein ties mihin hölmöyksiin. Niin kuin vaikkapa lyömään ystäviensä kanssa vetoa siitä, uskaltaako tehdä sitä taikka tätä. Tristanin on ollut aina helppo tutustua muihin, mikä johtuu luultavasti hänen positiivisesta ja elämänmyönteisestä asenteestaan. Salaa hän toivoisi voivansa olla aina lapsi, mutta tietää kuitenkin elämän realiteetit ja tyytyy siihen, että ikää tulee lisää.

Tristanille tärkeitä asioita ovat opiskelun lisäksi ystävät, perhe ja harrastukset. Niistä merkittävimpiä ovat metsästyksen ja miekkailun lisäksi tanssiminen ja lukeminen. Kovin taiteelliseksi Tristania ei voi sanoa. Enemmän hän pitää muiden taiteellisten tuotosten ja pyrintöjen ihailusta. Hän arvostaa kauniita asioita, mutta ei yritä tehdä sellaisia itse. Hän on kiinnostuneempi käytännöllisemmistä asioista ja huvituksista, ei niinkään joskus turhanpäiväisiltä tuntuvasta pipertelystä, jota esimerkiksi maalaaminen hänen mielestään on. Ehkä mielipide loppupeleissä kuitenkin johtuu siitä, ettei nuorukaisella itsellään riitä lahjoja kyseiseen puuhaan.

Kuvissa: Charles Vandervaart