Raoul de Calonne

Jean-Pierre † ja Edith de Calonne née de Pardaillan, pikkusisko Fabienne de Abney ja pikkuveli Jean-Louis de Calonne. Raoulilla on läheiset välit perheensä kanssa, vaikkei hän mikään mallipoika ole koskaan ollut. Isänsä kanssa hänellä oli paljon riitoja, mikä on tuon kuoleman jälkeen harmittanut suuresti.

Paras ystävä, tittelitön aatelinen Ferdinand de Linville, on yksi niistä henkilöistä, joiden seurassa Raoul on lähes poikkeuksetta iloinen ja vilkas. Ferdinandiin varakreivi tutustui jo nuoruusvuosinaan, kun oli mukana armeijassa ja siirtomaasodissa Afrikassa. Lienee suurimmaksi osaksi juuri Ferdinandin ansiota, että Raoul on oppinut viihtymään Versailles’n palatsissa.

Kuninkaallisia Raoul kunnioittaa kuten kuuluu, mutta ei tunne heitä erityisen hyvin. Prinsessoja hän saattaa sille päälle sattuessaan yrittää liehitellä, tosin ei liian näkyvästi ja huomiota herättävästi. Muihin aatelisiin Raoul suhtautuu erittäin vaihtelevasti. Hän pitää kauniista ihmisistä, mutta hänelle tärkeintä on kuitenkin luonne. Mitä syvällisempi henkilö on kyseessä, sitä kiinnostuneempi Raoul tästä yleensä on. Teennäisimmät aateliset varavarakreivi kiertää yleensä kaukaa, jos ilman liikaa töykeyttä voi sen tehdä.

Papistoa Raoul ei juuri arvosta, eikä liioin porvareitakaan. Hän toki käyttää heidän palvelujaan hyväksi, muttei kohtele heitä erityisen kunnioittavasti. Palvelijoita hän pitää selvästi alempana kastina. Kauniita piikatyttösiä hän toki saattaa makuukamariinsa houkutella liikaa alkoholia nautittuaan, mutta muutoin hän ei heidän kanssaan juuri ole tekemisissä. Hyvällä päällä ollessaan hän saattaa jopa olla kohtelias. Muita kuin palatsin palvelusväkeä hän ei usein vaivaudu edes vilkaisemaan kahta kertaa.

Labourdin varavarakreivin vanhin poika, Jean-Pierre, avioitui toisen kerran hyvin pian sen jälkeen, kun oli saattanut ensimmäisen vaimonsa hautaan tuon menehtyessä lapsivuoteelle vieden lapsensakin mennessään. Jean-Pierren uusi vaimo osoittautui kestävämmäksi ja terveemmäksi naiseksi, joka jo alle vuoden kestäneen liiton jälkeen synnytti terveen pojan. Poika nimettiin isänsä mukaan Jean-Pierreksi, mutta erotuksen vuoksi käyttöön vakiintui nimi Raoul. Esikoinen sai osakseen isänsä ylpeyden ja äitinsä hemmottelut, mikä on heijastunut pitkälti siihen, mikä hän nykyisin on miehiään.

Raoul vietti lapsuutensa isänsä kodissa, Labourdissa, Etelä-Ranskassa. Perheen kaupunkitalo oli totta kai upea, mutta pienen pojan mielestä se ei mitenkään vetänyt vertoja isoisän hulppealle asumukselle, joka sattui olemaan huoneisto Versailles’n palatsissa. Siellä poika vieraili mielellään ja vietti aikaa isoisänsä kanssa tämän ollessa vielä elossa. Kotona hän kuitenkin vietti suurimman osan ajastaan opettajiensa seurassa. Hän oli oppilaana tarkka ja älykäs, mutta valitettavasti se tuli ilmi vain niissä asioissa, jotka häntä sattuivat erityisesti kiinnostamaan. Miekkailu, taiteet, musiikki ja kielet olivat hänen makuunsa, toisin kuin luonnontieteet, joita hän piti äärimmäisen tylsänä.

Lapsena Raoul oli vanhempiensa lellikki, aina siihen saakka, kunnes muita sisaruksia syntyi. Hänen oli sopeuduttava jakamaan vanhempien huomio, eikä se aina ollut helppoa. Veljensä kanssa hän tappeli ennen hyvinkin rajusti, mutta sittemmin välit ovat muuttuneet läheisemmiksi. Tämä kenties johtuu siitä, että he yhdessä pelastivat sisarensa pulasta. Eiväthän he voineet antaa sisarensa pilata mainettaan pahamaineisen markiisin kanssa, kun tuo ei ollut vielä edes viittätoista!

Nuoruusvuosinaan Raoul ajautui huonoille teille. Se johtui lähinnä seurasta, joka niin helposti tekee kaltaisekseen. Vastoin isänsä toiveita Raoul pestautui armeijaan ja tutustui siellä nuorukaisiin, joilta oppi uhkapelaamisen ja alkoholin käytön jalot taidot. Hän oppi pitämään hauskaa ilman isoisänsä jatkuvaa valvontaa ja äitinsä huolestuneita katseita. Juomingeista ja remuamisesta tuli osa hänen arkeaan, eikä hän juuri rasittanut mieltään tulevaisuuteen liittyvillä pohdinnoilla. Armeijan palveluksessa Raoul viihtyi useamman vuoden ja päätyi jopa taistelemaan siirtomaasodissa Afrikan mantereella. Siellä ollessaan mies koki elämänsä ensirakkauden. Kyse oli afrikkalaisesta naisesta, joka eksoottisuudellaan onnistui nuorukaisen hurmaamaan. Kotiin hän ei sellaista naista voinut viedä, joten tuo sai jäädä yksin Raoulin palatessa kotiin. Onnekseen hän ei tuonut tuliaisina tauteja ja muulta ikävää Ranskaan palatessaan, vaikka kuumetta ehtikin Afrikassa sairastaa. Sittemmin hänen rakkautensa kyseistä naista kohtaan on viilennyt, kenties pitkän välimatkan ja iän seurauksena ja jäljellä ovat vain hyvät muistot.

Raoul piti sotilaan elämästä, lähinnä siksi, että se takasi hänelle syyn paeta velvollisuuksia kotona. Sotilaalliselle uralle tuli kuitenkin loppu, kun hänen isoisänsä kuoli. Isä ei halunnut perijänsä menehtyvän, joten käytti vanhemman oikeutta (ja ystävyyttään armeijan johtavien tahojen kanssa) ja määräsi poikansa palaamaan kotiin, uhaten jopa jättää tuon perinnöttömäksi. Raoulin ei auttanut kuin jättää sotilasura taakseen ja palata viettämään joutilasta elämää. Afrikassa nuori mies oli tutustunut erääseen sotilaaseen, Ferdinand de Linvilleen, joka haavoituttuaan oli asettunut vanhempiensa seuraan Versailles’n kaupunkiin. Raoul ei enää kotonaan maaseudulla viihtynyt, vaan vietti aikaa ystävänsä luona, päästen siinä ohessa osallistumaan palatsin vilkkaaseen seuraelämään, käyden aina silloin tällöin isänsä vaatimuksesta kotonaankin.

Vuonna 1775 Raoulin isä menehtyi sairaskohtaukseen, jonka seurauksena Labourd sai jälleen uuden varakreivin. Isän menetys oli miehelle kova paikka ja on ajanut hänet entistä synkkämielisemmäksi. Tällä hetkellä Raoul asuu Versaillesin palatsissa ja viettää aikansa pääosin lukien synkkämielistä runoutta tai selloaan soittaen. Tilallaan Labourdissa hän vierailee säännöllisesti ja pyrkii ihan tosissaan siitä huolehtimaan. Tittelin periminen sai hänet lopulta vakavoitumaan sen verran, että hän suhtautuu vastuuseensa tosissaan. Perijän suhteen hän ei kuitenkaan ole pitänyt kiirettä, sillä onhan hänellä pikkuveli, joka voi tarvittaessa astua hänen paikalleen varakreiviksi ja kaiken kukkuraksi tuolla sattuu jo olemaan terve poika.

Labourdin varakreivi on komea mies. Sitä mieltä on jokunen hovin nuori neito, joka on hänen pauloihinsa joutunut. Hänelle on kertynyt pituutta noin 185 senttiä, joten häntä voidaan pitää pitkänhuiskeana kaverina. Pituutta tasapainottaa sopusuhtainen vartalo. Lihaksia on kertynyt sen verran, ettei hän näytä hontelolta ja helposti kaatuvalta, vaan pikemminkin seisoo tukevasti jalat maassa. Etenkin ylävartalossaan varakreivillä on voimaa, mikä on varmasti sotilasuran ja ahkeran miekkailuharrastuksen tulosta. Raoul rakastaa ruokaa, mikä varmasti näkyisi hänen vatsassaan, ellei hän toisinaan unohtaisi kokonaan, että pitäisi joskus syödäkin. Lisäksi varakreivi pyrkii tietoisesti pitämään ruumiinsa kauniina.

Miehen olemuksessa on tiettyä aristokraattista ylväyttä ja arvokkuutta. Hän on tietoinen asemastaan, komeudestaan ja varallisuudestaan, mikä heijastuu toisinaan myös ulospäin. Eleissään varakreivi on hillitty, mutta itsevarma. Hänestä huomaa, että hän on tottunut saamaan haluamansa ja ettei hän suotta häpeile itseään. Raoulilla on hyvä ryhti, reipas kävelytyyli ja rento olemus. Hänessä on eräänlaista huolettomuutta ja välinpitämättömyyttä, kenties jopa röyhkeyttä. Tämä mies ei totisesti pyytele olemassaoloaan anteeksi, vaan kantaa itsensä ylpeästi. Miehen puheääni on matala ja tumma, lauluääni varsin hyvä miehelle. Hänen lauluaan saa usein kuulla palatsissa, sillä hän ei suinkaan salaile taiteellisia lahjojaan.

Raoulin hipiä on väriltään vaalea ja hänessä on rahtusen verran piirteitä äitinsä italialaisista sukujuurista. Kulmat ovat tummat ja siistit, silmät ilmeikkäät ja huomiota herättävän siniset. Silmät ovat usein se piirre, joka Raoulin ulkonäössä suurimman vaikutuksen onnistuu tekemään. Kasvot ovat hieman kulmikkaat ja leuka jykevä. Hän ei ole kaunis mies, vaan pikemminkin komea ja maskuliininen. Miehen huulet ovat punertavat, mutteivat suinkaan erityisen räikeän väriset. Raoul pitää leukansa sileänä, mutta pulisongeistaan hän ei hevillä luovu. Toisinaan miehen kasvoilla saattaa olla parin päivän sänki, mutta sen pidemmäksi hän ei partansa anna kasvaa. Viiksiä Raoul vierastaa, eikä sellaisia itselleen kasvattaisi edes muodin niin vaatiessa, tai niin hän ainakin väittää.

Miehen hiukset ovat väriltään mustat ja varsin suorat, mutta peruukin alta sitä ei tietenkään huomaa. Kutrit yltävät lähes olkapäille saakka ja usein hän pitää niitä narulla niskaan sidottuna tai kuten mainittu, peruukin alle kätkettynä. Hiuksista ei juuri ole vaivaa, sillä ne eivät helposti takkuunnu. Pukeutumisessaan mies suosii tummia värejä, vaikka tietää vaaleiden sävyjen olevan muodissa. Hän pitää kalliista kankaista ja tyylikkäistä leikkauksista. Hän on mieheksi erittäin turhamainen pukeutumisensa suhteen, joten vaatteiden on oltava aina viimeisen päälle muodin mukaisia (joskin värimaailma on pikemminkin muodin vastainen). Upeat pienet yksityiskohdat, kuten vuorikankaiden kuosi ja nappien kuvioinnit ovat hänelle äärimmäisen tärkeitä. Asusteita varakreivi käyttää hillitysti.

Labourdin varakreivi on salaperäinen mies. Hänestä ei ota helposti selvää, sillä hän ei ole yhtä nauravainen, sukkelasanainen tai eloisa kuin moni muu hovissa viihtyvä mies. Sen sijaan Raoulia voisi pikemminkin syyttää liiasta synkkämielisyydestä ja herkkyydestä, joka ei Versailles’n kepeään tunnelmaan oikein tunnu sopivan. Raoul viihtyy liiankin hyvin omissa oloissaan, selloaan tai pianoaan soittaen tai surullista runoutta lukien. Toisinaan hän vaeltelee palatsin puutarhassa vailla sen kummempaa päämäärää, mietteisiinsä vaipuneena. Näin hän saattaa tehdä jopa sateisella säällä, josta sattuu pitämään enemmän kuin aurinkoisista päivistä. Usein miehen mietteet ajautuvat Afrikkaan, kaukaiseen lapsuuteen ja sydämen kaipuuseen. Eräänlainen kaipaus miehen sydäntä nimittäin ahdistaa, mutta hän ei ole ongelmaansa ratkaisua löytänyt yrityksistään huolimatta.

Ei Raoul jatkuvasti synkeä ja tummanpuhuva ole, vaan hänelläkin on valoisat hetkensä. Tuolloin hän on lähes yhtä avoin, vilkas ja keskustelutaitoinen kuin muu palatsin väki. Yleensä miehen iloisempi puoli tulee esiin hyvän seuran myötä tai iloisissa tilaisuuksissa, kuten tanssiaisissa, joista hän pitää kovasti. Tarjoavathan ne oivan tilaisuuden tanssittaa kauniita neitoja. Raoul nimittäin pitää kauniista naisista ihan siinä missä kuka tahansa muu terve mies. Vuoteeseensa saakka hän ei heitä kuitenkaan välttämättä vie, vaan sen kunnian saavat vain erityistapaukset. Kauniit asiat yleensäkin ovat miehen sydäntä lähellä. Hän pitää erityisen paljon taiteista, etenkin maalauksista ja veistoksista, joita hänellä on kotonaan Labourdissa suuri kokoelma.

Raoulilla on taipumusta olla toisinaan liian tunteellinen. Musiikki ja taiteet saavat hänet helposti tunnekuohun valtaan, eikä ole harvinaista nähdä varakreiviä silmät kyynelistä kosteina hänen istuessaan oopperasalissa. Raoul siis tuntee hyvin syvästi ja häntä voidaan surutta kutsua intohimoiseksi ja palavasieluiseksi mieheksi. Toisinaan hänestä itsestään tuntuu, että tunteet suorastaan pakahduttavat hänet. Silloin ei auta muu kuin soittaminen tai miekkailu. Pianon ja sellon soitto ovat varakreivin rakkaimpia harrastuksia ja hän on siinä vieläpä erittäin taitava. Hän soittaa mielellään kaikkea dramaattista ja voimallista, sillä sellaiset kappaleet kuvaavat parhaiten hänen mielensä maisemia. Raoul osaa myös laulaa ja omaa melko matalan äänen. Hän myös pitää hyvin paljon muiden esittämän musiikin kuuntelemisesta ja arvostaa niitä, joilla on taitoa luoda mestarillisia sävellyksiä. Miehen oma soittotaito jääkin usein muilta piiloon, sillä hän ei pidä esiintymisestä.

Musiikin ja runouden lisäksi miehen aika kuluu ulkoillessa, pelatessa ja keskustellessa milloin mistäkin asiasta, jonka varakreivi kokee keskustelunarvoiseksi. Hän osaa ratsastaa ja miekkailla hyvin ja pitää näitä taitoja yllä harjoittamalla niitä säännöllisesti. Raoul ei ole erityisen uskonnollinen mies, mutta osallistuu kuitenkin viikoittain jumalanpalveluksiin, sillä ne tuovat hänelle mielenrauhaa. Hän uskkoo Jumalaan, mutta ei erityisemmin arvosta kirkkoa instituutiona. Toinen asia, mitä mies uskonnollisissa tilaisuuksissa arvostaa, on upea kuoromusiikki, joka onnistuu kerta toisensa jälkeen vetoamaan hänen tunteisiinsa.

Labourdin varakreivi on tietyllä tapaa ylpeä mies. Hän pitää itseään ja tunteitaan suuressa arvossa, eikä siedä sitä, että häntä loukataan tai arvostellaan. Lisäksi hän karttaa kaikkea sellaista, mitä pitää typeränä, minkä vuoksi häntä pidetään toisinaan tylsänä. Tosiasiassa varakreivi vain arvostaa erilaisia asioita kuin mihin palatsissa on yleensä totuttu. Hyvien ystäviensä vuoksi hän kuitenkin viihtyy Versailles’n palatsissa. Mies onkin ystäviään kohtaan erittäin lojaali ja olisi kenties valmis antamaan jopa henkensä noiden puolesta. Palatsissa häntä vetää puoleensa myös se kauneus, jota paikka suorastaan tulvii. Raoul on myös jokseenkin itserakas ja arvostaa usein omaa seuraansa enemmän kuin muiden kanssa vietettyä aikaa.

Raoulin sisällä asuu melkoinen romantikko. Hän on juuri sellainen mies, joka auttaa neitoja pulassa ja jonka voi kuvitella soittavan rakkaalleen serenadeja kuutamon valossa ja poimivan tuolle omin käsin ruusukimppuja sen sijaan, että lähettäisi palvelijan hoitamaan asian puolestaan. Mies uskoo vakaasti siihen, että elämän aikana ei voi kokea montaa suurta rakkautta, kenties vain yhden tai kaksi. Raoulilla on taipumusta ihastua herkästi, mutta todella syvät tunteet ovat olleet hänen kohdallaan harvassa. Juuri sellaisen, suuria tunteita tulvillaan olevan romanssin Raoul kuitenkin tahtoisi kokea. Hän ei edes usko, että voisi rakastua keneen tahansa, vaan naisessa täytyy olla jotakin aivan erityistä. Valitettavasti miehellä on tähän mennessä ollut kovin huono onni naisrintamalla: usein hänen tunteillaan on vain leikitty. Mies itse arvostaa naisia sen verran paljon, ettei ihan mihin tahansa noiden kanssa ryhdy vain hetken huvin vuoksi.

~ Omistaa englantilaisen täysiverisen ruunan nimeltä Armino (soturi italiaksi) 
~ Rakastaa ukkosmyrskyjä. Myrskyisinä öinä yleensä istuu ikkunan luona salamoita katselemassa. Pitää myös tähdistä ja tuntee nimeltä monta eri tähtikuviota.
~ Osaa puhua ranskan lisäksi saksaa, englantia ja italiaa

Kuvissa: Giulio Berruti