Marguerite Louise de Chanisy la Trémoille


Nimi: Marguerite Louise de Chanisy la Trémoille

Syntynyt: 6.6.1730 (täyttää 48 vuonna 1778)

Titteli: Bitchen leskikreivitär
Kuvissa: Helen Mirren (Catherine the Great)

Perhe ja suhteet


Margueriten isä Jean-Pierre de Penthiévre on kuollut jokunen vuosi sitten, mutta äiti Louise de Penthiévre (os. de Artois) on edellee elossa, vaikka äiti ja tytär eivät juuri yhteyttä toisiin pidäkään. Margueriten mies, Philippe de Chanisy la Trémoille kuoli vuoden 1777 lopussa odottamattomasti. Heidän avioliittonsa ei ikinä ollut onnea pursuava rakkaustarina, mutta hedelmällinen silti: Marguerite on synnyttänyt miehelleen kolme poikaa: Emmanuelin (s. 1750), Jean-Philippen (s. 1752) ja Edmondin (s.1759). Heistä kolmesta kuitenkin Edmond on se, joka on aina ollut äitinsä ylpeydenaihe; äidin pieni mussukka, joka on saanut kaiken haluamansa. Kaksi muuta ovat vain… olleet, ja Marguerite usein unohtaa heidän olemassaolonsa. 

Bitcheläiset, jotka aiemmin olivat osa Lorrainen herttuakuntaa, ovat aina pitäneet vuosisatojen takaisista suhteista kiinni, kuten tänä päivänäkin. Mikäli mennään muutama sukupolvi taaksepäin sukupuussa, voi huomata, että Margueriten miehen suku, Bitchen de Chanisy la Trémoillet ovat vain pienempi kadettihaara Lorrainen herttuoiden sukupuussa. Samat juuret jakavilla Lorrainen herttasuvulla ja Bitchen kreivisuvulla on aina ollut toverillista kisailua paremmuudesta, mutta suvut ovat myös vahtineet toistensa selkiä, ja vetäneet kaikissa päätöksissään kotiinpäin. Marguerite puolestaan ei identifioidu miehensä ”lohdutuspalkinnon saaneeseen” kreivihaaraan, vaan muistuttaa aina kaikkia olevansa juuriltaan de Pénthievre. Tämän lisäksi hän usein painostaa, miten on sukua myös Lorrainen edesmenneelle herttualle.

Marguerite ainoa heikkous on hänen nuoruuden sydänkäpynen Sylvestre de La Chastaigneraye, mutta tämän salaisuuden vanha kanalauman johtaja on valmis viemään hautaan asti. Miehen läsnäolo palatsissa saa perhoset edelleen levittelemään siipiään naisen vatsassa, mutta nuo hukkuvat nopeasti shamppanjan sekaan. Läheisimmiksi ystävikseen hän nimeää Montpellierin kreivittären Diane de Montpellierin ja Foixin kreivittären Jeanne-Marie de Foixin. Vanha hupsu Toulousen leskikreivitär Henriette de Iverny-Salignac kulkee joukon jatkeena, mutta omasta mielestään Marguerite on syrjäyttänyt matamin paikan palatsin kolmen tärkeimmän kreivittären kimpassa.

Ulkonäkö


Vaikka nyt jo vanhemman sukupolven edustaja, ei Marguerite ole menettänyt kaunista ulkomuotoaan ja siroa rakennettaan, vaikkakin aika on kuluttanut suuren osan siitä varsin raa’asti pois – kiitos runsaan alkoholinkäytön. Naisesta saattaa ulkonäön perusteella tämän olleen kaunis yksilö nuoruudessaan, ja tämän asenteesta saattaa huomata tämän ajattelevan niin edelleen. Margueritella on teräväpiirteiset, sydämenmuotoiset kasvot ja pienet sinivihreät silmät. Suukkosuun syövereistä löytyvät kellastuneet hampaat, ja takarivin hampaat ovat pudonneet matkalle jo vuosia sitten. Kapea ja pitkä nenä istuu keskellä naisen kasvoja, ja on yksi tämän huomattavimmista piirteistä, sillä nainen on tunnettu tavastaan tarkastella nenänvarttaan pitkin. Maantienruskeat harmaat ovat harmaantuneet liian aikaisin, mutta Marguerite ei siitä välitä, vaan heittää hiustensa sekaan valkeaa puuteria, joka peittää harmaimmat hapsut. Vain 48 vuoden iässä, joku uskalias voisi hyvin kuvitella häntä 10-20 vuotta vanhemmaksi.

Naisen runsaslukuisista rypyistä ei puhuta, sillä niitä ei ole – ainakaan jos ne kätkee riittävän paksun meikkikerroksen alle. Marguerite rakastaa meikkiä, ja käskee palvelusneitejään sivelemään sitä kasvoilleen runsain vedoin. Nainen rakastaa hajuvesiä, mutta ikävä kyllä, hänen ympärillään leijuu usein eltaantunut tuoksu, joka sekoittuu hengityksestä haiskahtavaan viiniin. Rouvalla on pitkä, siro kaula, mitä hän mielellään esittelee. Hän nauttii saadessaan kasata hiuksiaan näyttäville kampauksille, jotka ovat suuressa suosiossa hovitsin nuoremman väen piireissä. Se ei silti estä Margueritea pysymästä muodin mukana.

Marguerite on myös tavattoman ylpeä siitä, että mahtuu edelleen moniin nuoruudenmekkoihinsa. Moneen kertaan muutellut mekot näyttävät myös moneen kertaan pidetyiltä, ja sisävuoretkin ovat paikoin koinsyömät ja tuoksahtavat voimakkaasti. Marguerite kuitenkin kantaa kaikki omistamansa suosikkiluomuksensa mukanaan, sillä ikinä ei tiedä, milloin niille tulee käyttöä.

Vaatetuksessaan nainen suosii tummempia ja mahtipontisempia värejä, kuin haaleita ja mitäänsanomattomia pastelleja. Nainen nauttii saadessaan olla huomion keskipiste, ja helpoin tapa saada ihmisten katseet kääntymään, on pukea ylleen punaista, vihreää, oranssia, ruskeaa… mitä tahansa, paitsi niitä iänikuisia pastelleja! 

Naisen korulipas tursuaa yli äyräidensä, sillä nainen on haalinut itselleen kaikki mahdolliset perintökorut, minkä lisäksi hän on vuosien saatossa hankkinut itselleen kadehdittavan kokoelman erilaisia timantteja ja helmiä. Marguerite rakastaa kaikkea arvokasta, kimaltavaa ja kultaista. Hänen sormiaan koristavat valtavat korut, eikä nainen poistu huoneistostaan ilman sopivia koruja.




Luonne

Aikanaan yksi palatsin kaunottarista ja oman aikansa fashionista, Marguerite on mukavuusalueellaan kun saa elää tätä nuoruuden unelmaansa. Nainen kokee edelleen olevansa muiden yläpuolella ja katseleekin nuorta sukupolvea nenänvarttaan pitkin muistellessaan omia ajan kultaamia nuoruusmuistojaan. Marguerite ei suostu hyväksymään, että hänen elämänsä on kääntynyt jo ehtoopuolelle, vaan mielessään hän kokee olevansa 20 vuotta nuorempi, kuin mitä hän todellisuudessa on. Tätä hän myös uskottelee kaikille, jotka ovat tarpeeksi röyhkeitä oleksumaan naisen ikää.

Marguerite on aina ollut suorapuheinen ja tyly, ja hän on huolehtinut siitä, että hänen mielipiteensä kuullaan. Hopeahiuksiseksi aivan liian aikaisin muuttunut nainen puhuu usein yli muiden käytöstään häpeilemättä, sillä hän uskoo omien asioidensa olevan muiden asioita tärkeämpiä. Marguerite arvostaa vain ystäväpiiriinsä kuuluvia naisia kohtaan, ja heidän mielipiteensä hän on valmis kuulemaan. Se ei silti estä naista laukomasta myös epämiellyttäviä totuuksia ystävilleen. Margueriteuskoo pyhästi siihen, että hänen mielipiteensä on oikea, sillä onhan hyvään ikään ehtineellä naisella jo jonkinmoista elämänkokemusta ja varmasti myös kunnioitettavia mielipiteitä. Erimielisyydet Marguerite ottaa vastaan huonosti ja naisen halveksunta paistaa usein myös tämän kasvoilta.

Vanhuuden pilaaman ulkokuoren alla piilee katkeroituneempi ja pinnallisempi narsisti kuin mitä nainen antaa olettaa. Puumaksi nimitelty nainen ei voisi pätkääkään välittää mitä hänestä puhutaan, sillä uskoo hän edelleen olevansa palatsin tähti (vaikkakin sammunut sellainen, aika ajoin kirjaimellisesti). Marguerite kuvittelee nuorempien uneksivan hänestä ja vanhempien herrasmiesten katselevan hänen peräänsä, ja hän usein kommentoikin tätä, jotta hänen ystävättärensä varmasti huomaavan hänen olevan kauneudestaan kadehdittu ja miesten päiväunien kohde.

Marguerite tietää olevansa täydellinen, eikä hän käytä aikaa turhaan mietiskelyyn tai oman käytöksensä pohdiskeluun. Marguerite nauttii juhlista, hyvästä viinistä, koruista, ihailusta ja ällömakeista leivonnaisista, joita hän kuitenkin syö varauksella halutessaan säilyttää nuorekkaan kehonsa. Hän on suulas nainen, joka arvostaa laadukasta juoruilua ja karismaattisia keskustelijoita. Marguerite elämä pyörii mukama hänen itsensä ympärillä, mutta todellisuudessa Marguerite elää muiden vanhempien hovinaisten tavoin keskeisenä osana hovin suurta oravanpyörää, kuvitellen olevansa shown tähti.

Menneisyys


Marguerite sai hyvän kasvatuksen arvostetussa perheessä, mutta jo pienestä pitäen hän haaveili hovista kuunnellessaan vanhempiensa tarinoita kullanhohtoisista saleista, hulppeista muotiluomuksista ja suussasulavista ruuista. Päättäväinen Marguerite halusi hoviin, ja hän teki kaikkensa, jotta häntä kadehdittiin ja rakastettiin. Hän oli oman aikansa kaunein debytantti, josta kasvoi muutamassa vuodessa yksin hovin suosituimmista neito. Hän oli karismaattinen muoti-ikoni, joka rakasti elämää. Nopeasti hän etenikin nuoren kruununprinsessa Reginen hovineidoksi, ja siinä siivellä Marguerite tutustui myös Reginen taloudenhoitajattareen, Diane de Montpellieriin. Margueritesta olisi voinut tulla jotain suurta, ellei häntä olisi yllätetty silloisen kuninkaan Philippe XVI:n vuoteesta hänen ollessaan 17 vuoden vanha. Tästä syntyi hiljainen skandaali, jolloin Regine halusi hovinaisestaan eroon. Marguerite luotti läheisen ystävänsä Dianen rientävän hänen tuekseen, mutta yllättäen ystävätär suostutteli Marguerite pakkaamaan tavaransa ja lähtemään. Vähin äänin Marguerite de Penthiévre pakeni palatsista, ja vain muutamaa kuukautta myöhemmin hänen isänsä ilmoitti järjestäneensä avioliion Bitcheläisen kreivin kanssa.

Marguerite ei ikinä sopeutunut Bitcheen. Hän ikävöi palatsissa tapaamaansa Sylvestre de la Chastaigenrayea ja katkeroitui ajatellessaan katalaa Dianea, jonka tukena hän itse oli aina ollut, mutta joka oli kääntänyt selkänsä hädän hetkellä. Pian Margueriten muutettua Bitcheen, saavutti hänet tieto Sylvestren kihlautumisesta, ja pian luutnantin arvonimestä. Kun hänen elämänsä rakkaus pääsi elämässään eteenpäin, Marguerite joutui katselemaan rumaa aviomiestään, joka ei ikinä luonut yhtäkään ihailevaa katsetta vaimonsa suuntaan. Marguerite muuttui vain varjoksi entisestään, tarttui pulloon, ja vietti useamman vuoden tärkeimpänä ystävänään vain kallisarvoiset viinit. Jossain vaiheessa hän pyöräytti kaksi lasta, mutta itsesäälissä rypevä Marguerite ei ikinä löytänyt poikiinsa minkäänlaista yhteyttä. Vasta kun hän synnytti pienen iltatähden, Edmondin, Marguerite huomasi elämänilonsa palaavan. Hän omistautui hemmottelemaan nuorinta poikaansa, ja yhtäkkiä hän huomasi vuosien vierineen. Pojat olivat kaikki kasvaneet aikuisiksi.

Vuoden 1777 marraskuussa Marguerite oli syömässä illallista yksin, kun hänelle tuotiin suru-uutinen. Jean-Pierre de Chanisy la Trémoille oli menehtynyt sairastelun takia 56 vuoden iässä. Heti hautajaisten jälkeen Marguerite ilmoitti palaavansa takaisin Versaillesiin, jossa nuoruusvuosien loisto heräisi uudestaan henkiin. Myös Lorrainen herttuasuvun jäseniä asui palatsissa tätänykyä, ja Marguerite kokee velvollisuudekseen mennä katsomaan hieman kaukaisien sukulaislasten ja tittelinperijöiden perään. Näin 30 vuotta myöhemmin Marguerite ja Diane ovat antaneet toisilleen anteeksi, mutta eivät ole unohtaneet. Tarkemmin sanottuna, menneistä ei puhuta, ja kaksikon välillä vallitsee hiljainen jännite, mutta asia on yritetty sulassa sovussa unohtaa. Myös Regine on leppynyt ja toivottanut Margueriten tervetulleeksi takaisin hoviin. 

Nyt Marguerite on palannut Versaillesin palatsiin monen kymmenen vuoden tauon jälkeen ja uskoo edelleen olevansa haluttua tavaraa, vaikka hänen kauhukseen uusi sukupolvi on jo ottanut ohjat.