Félix Valentin Honoré De Troy

Vanhempiensa lellikki, perheen kultapoika joka ei ole ikinä tehnyt mitään väärää heidän silmissään. Tulee molempien vanhempiensa kanssa hyvin toimeen, vaikka onkin aina ollut enemmän mammanpoika. Tämän vuoksi on myös ummistanut silmänsä vanhempiensa kylmältä kohtelulta isosiskoaan kohtaan.
On perheen prioriteetti, vaikka suurin taakka perheen kunnian palauttamiseksi onkin laskettu Isosisko Marie-Madeleinen hartioille. Felix ei pysty ymmärtämään siskonsa nöyrää asennetta, ja kokeekin hänen ongelmiensa olevan itseaiheutettuja, miksei tuo panisi heidän vanhemmilleen vastaan, näin Felix itse tekisi. Nuorukainen kokee siskonsa kuitenkin läheisimpänä ystävänään, vaikkakin muut eivät varmastikaan asiaa näin näkisi. Oman pikkukylänsä juhlien tähti tulee kaikkien kanssa toimeen, mutta ihmissuhteet eivät koskaan etene pintaa syvemmälle.
Felixin suhde pikkusiskoonsa Marie-Regineen on lähes olematon, Felix ei voi sietää pikkutytön ainaista kitinää ja kiukuttelua.

Äitinsä serkun perheestä ei Felix juurikaan tiedä mitään muuta kuin äitinsä kertomia tarinoita. Hän odottaakin heidän olevan samankaltaisia vanhempiensa kanssa, vaikkakin oli aina huomannut äitinsä ilmeen hivenen synkkenevän, kun hän puhui serkustaan Diane de Montpellieristä.

Riippuen keneltä kysyy voi Felixistä sanoa useita asioita, hän näkeekin itsensä hyvin erilaisena kuin useimmat muut ja tämä johtuukin suurin osin hänen elämästään pienen kylän etuoikeutettuna aatelisena. Asuinpaikkansa vuoksi ei niinkään koe etikettiä tärkeänä, vaikka sen osaakin. Koskaan pahaa, tai huonoa tarkoittavana ei aina näe sekasortoa joka häntä seuraa.”

Felix on vapaan kasvatuksensa tuloksena kasvanut huolettomaksi ja elämälle ja ihmisille autuaan naiiviksi.
Hän ei pysty ymmärtämään ihmisten, varsinkin häntä alempiluokkaisten murheista ja paineista, kaikkienhan kuuluisi olla ja tehdä juuri sitä mitä haluavat. Felixin silmissä kaikkien pitäisi vaan ottaa rennommin ja katsoa maailmaa positiivisemmin silmin.

Etuoikeutetusta asemastaan hänellä on vain pieni aavistus, ja tämä tekeekin hänestä usein muiden silmissä lellityn ja hiukan itseriittoisen oloisen. Naiiviudestaan huolimatta ei Felix ole typerä missään nimessä vaan pärjää keskustelussa jopa itseään vanhempien ja oppineempien seurassa. Rakastaakin kun pääsee näpäyttämään niitä jotka tuntuvat olevan itseriittoisia. Usein vielä vekkuli vino hymy kasvoillaan.
Nuori aatelinen rakastaa viihdyttämistä ja on usein juhlien keskipiste. Sosiaalisena perhosena tunnettuna hänet näkee useimmin liihottamassa erinäisissä juhlissa niin miesten kuin naisten seurassa, eritoten vanhemmat rouvat tykästyvät Felixin seuraan paljon ja usein viljelevätkin pojalle juomia ja muita antimia. Tuuliviiri asenne ei kuitenkaan anna hänen helposti lähentyä ihmisten kanssa ja usein kun joku raukka on saanut ojennettua hänelle juoman, on nuorukainen jo kaukana muualla, tuskin edes aikaisemman seuralaisensa nimeä muistavana.
Pojalla ei ole suurta käsitystä rahan arvosta, vaikka hänen perheensä ei varakkaimmasta päästä olekaan. Perheen vähäisiä varoja ei koskaan nimittäin säästelty Felixin suhteen.
Huoleton asenne näkyy käytöksessä ja usein perässä tuleekin vana rikkoutuneita ikkunoita, läikkyneitä juomia, revenneitä takkeja, mutta onneksi paikalla on aina joku, joka hiljaa korjaa Felixin jälkeensä jättämää kaaosta.
Pää pilvissä kulkevana aatelisnuorukainen haluaisi nähdä mahdollisimman paljon maailmaa, erilaisia juhlia ja jännittäviä ihmisiä. Onkin tästä syystä enemmän kuin innostunut muutostaan Versaillesiin, eikä malta odottaa pääsyään parhaimpiin ja mahtipontisimpiin juhliin. Tämä on johtanut hänet myös opettelemaan useampia kieliä ja soittimia, vaikkakaan useimpia ei kovin hyvin. Onhan nyt luokkahuoneessa istuskelu kuin kidutusta.

”Ylväs, ilkikurinen, vekkuli, huumaava, Edenin enkeli, tähtisilmä”

Solakkana ja pitkäraajaisena Felix näyttää useimpien silmään ylväältä ja herkältä. Edelliskesän kasvupyrähdyksen jäljiltä nousee hän myös useimpien yläpuolelle. Maidonvalkea pehmeä nuorekas iho jossa ei edes auringon valossa näy virheitä. Muuten nuorekkaalta näyttävät kasvot jossa korkeat poskipäät ja terävät piirteet suoraan kuin marmorista veistetyllä patsaalla tekee Felixistä itseään hieman vanhemman näköisen. Tämä vaikutus tosin katoaa nopeasti hänen nauraessaan, joidenkin mielestä jopa ilkikurista nauruaan, helmenvalkoiset hampaat vilkkuen.

Useimmat sanoisivatkin hänellä olevan ainaisesti leikkisä vinohymy kasvoillaan, tähtinen pilke suurissa sinivihreissä silmissään. Felix onkin legendaarinen pienessä kylässään, vetäessään ihmisiä seikkailuihinsa heidän ollessaan huumaantuneina silmien tuoman katseen voimasta. Liian myöhään huomatakseen jääneensä yksin hoitamaan seikkaluiden toilailun jälkiseuraamuksia.

Tuuheat kiharat hiukset, joista heijastuu ruskean eri sävyt, sidottuna kiinni yksinkertaisella nauhalla. Harvemmin pitää peruukkeja tai puuteroi hiuksiaan, tottuneena kylänsä löyhempiin etiketti ja pukeutumissääntöihin.
Äitinsä huolehtimana pukeutuu tarkasti muodin sanelemalla tavalla, vaikkei olekaan niin kiinnostunut räväkästä ja hienostelevasta pukeutumisesta jonka Versaillesin silmäätekevät sanelevat. Onnekseen nuorukainen ei ole joutunut vielä vaivautumaan näyttääkseen hyvältä, keveä askel ja ylevä tapa kantaa itseään saa usein kaiken näyttämään hyvältä. Felix luottaakin luontaiseen kauneuteensa joka nostaa asun kuin asun uusiin sfääreihin
Nauttii kuitenkin kauniista kankaista, ja usein vähemmän soveliaista pukumalleista. Räätälit usein joutuvatkin työskentelemään Felixin asujen kanssa kaksin verroin tuon tahtoessa kaiken olevan vielä tiukempaa ja muotoja paljastavaa.
Aatelisenalun näkee usein uusissa erilaisissa ja eksoottisissa kengissä, näiden ollessa pojan suurin intohimo muodin ja pukeutumisen osalta. Pitää myös suurista sormuksista ja saakin usein näitä lahjaksi varakkailta juhlatuttaviltaan.

Felixin vanhemmat tulevat molemmat pitkänlinjan aatelisista suvuista. Isä Jean-Felix De Troy on aikoinaan ollut hyvinkin varakkaasta aatelissuvusta ja pystyikin tämän avulla avioitumaan itseään huomattavasti nuoremman aateliskaunottaren Marie-Anne De Troyn kanssa (knee De Fortescue) , tämän ollessa vasta 15 vuotias.
Jean-Felix & Marie-Anne viettivät ensimmäiset aviovuotensa aktiivisesti vuoteessa, perillisen toivossa, ja vain vuotta myöhemmin oli Marie-Anne raskaana esikoiselleen. Tämä toivottu ensimmäinen raskaus päättyi valitettavasti kuitenkin keskenmenoon, ja sen musertamana päätyi masentunut Marie-Anne turvautumaan alkoholiin, uhkapeleihin ja muihin itsetuhoisiin harrastuksiin. Perheen rahavirta alkoi kuihtua ja kulut jatkoivat kasvamista. Jean-Felix päätyi lopulta pakkaamaan perheensä Ranskan maaseudulle suvun omistamaan kartanoon. Täällä perhe löysi uudestaan onnen, kun vain puolivuotta myöhemmin syntyi esikoistytär Marie-Madeleine De Troy, tämän jälkeen syntyi itse Felix ja myöhemmin vielä pikkusisko Marie-Regine.
Perheen äiti on tyttärensä syntymästä asti juonitellut perheen palaamista loistoon sekä kunniaan ja aikoi tehdä tämän hinnalla millä hyvänsä. Tuo oli valmis uhraamaan tyttärensä, jotta muu perhe pystyisi palaamaan Versaillesin käytäville.

Felixin elämä tähän asti on koostunut suurimmilta osin opiskelusta, pääosissa etikettiä, musiikkisoittimia, kuten viulua ja huilua jossa hän kokee olevansakin jo parempi kuin moni ammattilainen, ja ottaakin usein juhlissa tehtäväkseen esitellä taitojaan. Kielistä kiinnostuneena on Felix myös opetellut perusteita saksasta ja venäjästä.

Teini-ikään tullessaan alkoi Felixiä kiinnostaa enemmän juhlat ja muut riennot mitä pikkukylässä oli tarjolla.
Omassa kylässään Felixillä oli naisten (ja hiljaisemmin kuiskailtuna, miesten) naurattajan maine, vaikkakin Felix piti ihmisiä yleensä tylsinä ja mitäänsanomattomina maalaisina, mistä johtuen nuorta herraa ei yhtä kahta kertaa useammin samassa seurassa tavattu. Vanhemman siskonsa inhoksi Felix usein repikin hänet seuralaisenaan mukaansa villeihin iltoihinsa. Loppuillasta Marie-Magdalena kuitenkin löysi itsensä yksin, Felixin saadessa mielenkiintoisempaa seuraa. Siinä missä vanhempi sisaruksista matkasi vaunuissa kotiin jo alkuillasta, oli Felixin yö vasta aluillaan. Ranskan provinssien mitäänsanomattomasta seurapiirielämästä huolimatta, nuoren aatelisen vuode saattoi pysyä koskemattomana useita päiviä.

Maaseudun juhlista huolimatta Felixin silmissä kiilsikin jo halu päästä pyörimään musiikin tahdissa Versaillesin suuriin kultaisiin saleihin, mistä hän oli kuullut vain tarunhohtoisia tarinoita.