Odette de Montpellier

Marie-Elayne Odette Christine Adelaide de Montpellier, kutsumanimi Odette

Ikä 

18, synt. 22.11.1759

Sukupuoli 

Nainen

Kansallisuus 

Ranskalainen

Asema/Sääty

Odette kuuluu aatelistoon. Monet yhdistävät hänet musiikkiinsa taikka isäänsä, papistoon kuuluvaan kardinaaliin. Vaikka suuri osa mahdollisista kommenteista naiseen liittyen ovat positiivisuutta ja ylistystä täynnä, saattaa aina välillä muutama juoru kikkaraturkin ikävästä luonteesta nousta varjoista kuiskimaan. 

Suhteet

Odetten isä on nykyään kardinaalina toimiva Louis Mathieu Pierre Emmanuel-Philibert de Montpellier ja äitinsä oli nimeltään Helaine Denise Anne de Montpellier (ent. Combemartin). Äitiään ei nainen enää muista, kuolihan tuo hänen ollessaan kahden vuoden ikäinen. Isään suhde on aina ollut etäinen, sillä uraansa keskittyvä ja mielenterveytensä kanssa painiva mies jätti tyttärensä hoidon muille. Ja sitä paitsi, pienen lapsen olemassaolo oli hyvä ignoorata, vaikka pappisväkeen isä pääsikin alun perin suhteiden kautta lapsesta huolimatta. Palattuaan kotikonnuille on isä viettänyt enemmän aikaa nyt aikuisen tyttärensä kanssa, ja Odette on oppinut pelkäämään väkivaltaista miestä. Vanhemmat olivat serkuksia keskenään, joten kahden keskenmenon ja yhden kuolleena syntyneen vauvan jälkeen oli Odetten syntymä suuri onni. Combemartinin puolelta Herman de Combemartin on Odetten serkku ja tuon isä Henri de Combemartin hänen enonsa. Isänsä on Berry herttuattaren pikkuserkku. 

Harmikseen aatelisneidolla ei ole koskaan ollut sisaruksia eikä tulekaan olemaan. Hovissa on kuitenkin monia tuttuja. Nykyään hän kulkee ympäriinsä kanssa pienen ryhmän aatelisneitoja, joiden aviomiehet tai läheinen suku kuuluvat myös rikkaampaan papistoon. ”Kierot sisaret” juovat teetä, pelaavat korttipelejä ja juoruavat sekä mustamaalaavat aina, kun vain voivat. Omat salasuhteet ja yleisestä poikkeavat uskomukset kannattaakin pitää heiltä piilossa, ellei halua niiden leviävän metsäpalon lailla. Aina välillä Odette viettää aikaa myös Léopoldinen, sekä Jeannen seurassa. Ovathan molemmat sopivaa seuraa muiden arvosteluun ja oman egon pönkittämiseen. Tosin, kukaan ei estä nuorta naista sanomasta ilkeitä asioita myös näistä kahdesta ”ystävästään.” Entisiä tuttuja, jotka eivät enää kestäneetkään Odetten luonteenmuutosta tai omista syistään lähtivät omille teilleen ovat Désirè, Nicolette sekä Ophéline. 

Entiset ystävät: Desiree, Nicolette, Opheline

”Kaverit” nykyään: Jeanne, Leopoldine, Marie (npc) + Florianne (npc)

Ulkonäkö

Odette on tyypillinen ranskatar. Nuori nainen kulkee arvokkaasti mutta keveästi. Harvoin hän enää juoksentelee ympäriinsä keijukaisen lailla, vaan astelee eteenpäin elegantisti ja kauniisti kunnollisen aatelisneidon tavoin. Vastaan kulkeva näkee silmiensä edessä useimmiten hienostuneen, mutta vielä suloisen viattoman naisen. 

Hänen ihonsävynsä on vaalea, mutta aavistuksen pyöreillä poskilla säteilee terve puna. Kasvonsa ovat nuorekkaat vailla ryppyjä elämän vaikeuksista huolimatta, mutta sinisistä silmistä on sammunut teini-iän veikeä pilke. Odetten kasvot ovat ilmeikkäät mutta kykeneväiset valehtelemaan taitavasti tarpeen tullen. Vastaanottajasta riippuen voi kasvoilla käydä herttainen hymy tai arvostelevan pisteliäs katse. Vaaleaverikön hiuksen laatu on kiharaa ja silkkisen pehmeää, ja tukka ulottuu rinnoille asti. Odette koristelee usein hiuksensa jollain kiiltävällä ja antaa palvelijoidensa taiteilla kauniita kampauksia. Helyt ovat muutenkin yksi aatelisen lempiasioista, niin korvakorut kuin kaulakorutkin. Nainen rakastaa erityisesti timantteja ja helmiä. Useimmiten hänen kaulassaan nähdään jonkinlainen risti. Meikistä hän käyttää usein huulipunaa. 

Kehonsa on muodokas ja pehmeä, olematta liian painava tai paljastamatta liikaa luuta. Nainen on kaikin puolin symmetrinen ja sopii ajan ihanteisiin. Odette pitää kovasti kauniista mekoista ja uusimmasta muodista, mutta hänen päällään näkee kaikenlaista näyttävimmistä yksinkertaisempiin (muttei liian yksinkertaisiin) asuihin. 

Odette tykkää kosketella ja kokeilla, ilmaista asioita käsillään samoin kuin ilmeilläänkin. Hänen äänensä on pehmeä ja nasaalinen, turhautuneena se käy kimeäksi. Hän käyttää kukkaisen makeita parfyymeja.

Luonne

Kyllä se ennen oli niin kuplivan iloinen ja välillä tulinenkin, mielipiderikas olento! Mutta viime aikoina isänsä palattua kotiin hoitamaan työasioita, on näytetty ilo jotenkin keinotekoisen oloista, tulisuuden tilalle on tullut siveys ja oikeaoppisuus, ja hyväsydämisyyden korvannut katkeruus. Naiset ja palvelijat sen tietävät, Odette on nykyään kovin teräväsanainen, juoruileva ja ilkeämielinen neito. Mutta kukaan ei tiedä, että syynä on naisen tarve purkaa pahaa oloaan kotona kokemastaan fyysisestä ja henkisestä väkivallasta. Suusta tulleet pahat sanat saavat naisen aina tuntemaan itsensä huonoksi ihmiseksi, mutta lopettaminen on vaikeaa. Itsepäisyys, suuret haaveet sekä viattomuus ja tiedonjano tuntuvat kadonneen, mutta kyllä ne siellä jossain ovat. 

Odetten käsitys rakkaudesta on monimutkainen. Jos joku saisi tietää kaikki ne siveettömät kuvitelmat, joita nuoren naisen mielessä on käynyt, joutuisi tyttö varmasti pulaan. Intohimoinen rakkaus on yksi hänen haaveistaan, jota hän ei ole uskaltanut toteuttaa, vaikka mahdollisuuksia on ollut. Viatonta flirttailua nuori on harrastanut, mutta aina kun joku miesparka yritti viedä suhteen seuraavalle tasolle, perääntyi Odette helposti. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei tyttö tuntisi mitään, ihastuneenakin hän yrittää pitää itsensä ruodussa kunnon neidon tavoin. Usein juuri tämän takia miehen kiinnostus on lopahtanut hehkeästä luonteesta ja kauniista ulkokuoresta huolimatta, ja Odette on jäänyt suremaan seuraavaan neitokaiseen siirtynyttä lurjusta. Nykyään pelkkä ajatus leikkimielisestä flirttailuista ja suukottelusta suljettujen ovien takana ilman avioliiton lupausta on aivan kauhuisa, sillä mitä jos isä saisi tietää? Kerran on jo tullut saatua piiskaa siveettömästä käytöksestä, eikä Odette uskalla toistaa virhettä, vaikka yhä haaveilee rakkaudesta. Miehet saattavat hyvinkin ajautua isän seuraan puhumaan Odettesta, joten aina on parasta olla varovainen ja niin hyveellinen niiden seurassa, kuin olla voi. Aatelisneito pyrkiikin miellyttämään ja olemaan täydellisyyden perikuva, mitä miehiin tulee. Hän kykenee käyttämään typerän, suloisen bimbon kuvaa tarvittaessa. Aiemmin hän teki sen saadakseen haluamansa, vaikkapa kauniin korun. Nykyään suloisen enkelin esitys on kai vain tapa puolustaa itseään, sillä onhan nainen oppinut, että omat mielipiteet ja omana itsenä oleminen on vain saanut hänet vaikeuksiin. Hän välillä pelkääkin, että jonkun seurassaan olevan herran sisältä paljastuu yhtä väkivaltainen olento, kuin isänsä on. Näin ollen liika läheisyys tuntemattomiin miehiin herättää ahdistuksen tunteita. 

Naisen sisällä elää vieläkin kiltti, elämäniloinen tyttö. Ei siksi, että hänen tarvitsisi sellainen olla pysyäkseen muiden suosiossa, vaikka siltä hänestä nykyään tuntuukin. Kuin miesten seurassa kaikki on esitystä, ja naisten niskaan kaadetaan kaikki turhautuneisuus. Mutta aina välillä saattaa Odettekin osoittaa todellista ystävällisyyttä. Omistaan hän huolehtii, ainakin naisen kissa ja papukaija niin sanoisivat, jos voisivat. Niille tuleekin hankittua kaikenlaista ylellistä, mutta onhan toki itsellekin ostettava jotain hienoa. Harmi kyllä, on de Montpellier -suvun tuhlaavaisuus tarttunut nuoreen kaunottareenkin. Kaikki mukavuutta ja kauneutta edistävä saa lompakon kevenemään, ja heräteostokset eivät ole naiselle harvinaisia. Tämän lisäksi on aatelisneito myös kovin helposti luovuttava mitä tulee tiettyihin asioihin: huomaahan sen jo siitä, miten monesti vaaleaverikkö on ottanut käteensä kynän kirjoittaakseen kirjaa tai edes kirjeen, mutta uuvahtanut tajutessaan, ettei löydä oikeita sanoja. Kilpailuihin on paras olla osallistumatta, mutta jos pakko on, niin silloin voiton tavoittelu on naiselle verissä. Ei se suinkaan halua tulla kritisoiduksi huonoista tuloksista. Kaikessa missä pitää olla hyvä, tahtoo ranskatar olla erinomainen. Hevosten pelko ja näin ollen heikko ratsastustaito onkin naiselle suuri häpeä, josta ei puhuta. Sen sijaan omilla musikaalisilla taidoillaan ylpeilee Odette useinkin, mutta itsekehujen sijaan tekee nainen ylpeilynsä esiintymällä usein ja säveltämällä kappaleitaan kuningasperheelle.

Odetten usko Jumalaan on vähissä. Raamatun opit tuntuvat joskus liian ristiriitaisilta ja omia arvoja vastustavilta. Nainen uskoo rakkauden ja vapaan päätösoikeuden kuuluvan kaikille. Naisten tulisi saada parempaa opetusta, orjien vapautua orjuudestaan ja niin edelleen. Odette katsoo sovinisteja pahalla silmällä, vaikka tietääkin aikakauden olevan rankempi naisille, arvostaa hän silti silmittömästi miehiä, jotka näkevät naisen älyllisenä ja kykenevänä ihmisenä. Ennen nainen lyöttäytyi useinkin oppineiden seuraan ja vietti aikaansa salongeissa, mutta nykyään isän aiheuttama pelko on saanut salongit vaihtumaan kirkon penkkiin. Menneisyyden hankaluudet ovat myös osittain syynä Odetten vaikeuksiin uskoa, sillä jos Jumala on, niin miksi ottaa äidin henki ja jättää viaton lapsi välinpitämättömälle, epävakaalle miehelle? 

Menneisyys

Odette syntyi kahdelle nuorelle aatelisille ennen laskettua aikaa, mutta selvisi kuitenkin ja kasvoi kasvamistaan. Pari oli onnellinen, sillä he olivat yrittäneet monta kertaa, mutta menettivät kaksi ensimmäistä lastaan hyvin varhaisessa vaiheessa raskautta. Hetken kaikki oli hyvin, mutta äkkipikainen nuori Louis alkoi epäilemään vaimonsa pettäneen häntä. Eräänä iltana riita eskaloitui tappeluksi, jonka aikana Louis tönäisi vaimoaan Helainea liian kovaa, tuo kaatui, löi päänsä ja kuoli välittömästi. Odette oli tällöin kahden vanha. Hän ei ymmärtänyt äitinsä katoamisen syytä, ja jatkoi iloista elämäänsä. 

Isänsä jätti lapsen hoidon lastenhoitajan ja sukulaisten harteille, päätyen itse tukahduttamaan syyllisyyttään uskontoon. Tytär muistutti häntä liikaa vaimon kuolemasta, joten isä oli nuoruuden aikana Odetelle vieras hahmo. Sen sijaan tyttö vietti paljon aikaa serkkunsa Hermanin seurassa, ja seuraili tuota sinne tänne kiinnostuen itsekin viulun soitosta. Opettajalta hän sai tarvittavan koulutuksen ja vietti suurimman osan ajastaan isänsä kartanossa. Louisista oli tullut pappi muutamia naruja kulissien takana vetelemällä ja hän havitteli vielä parempaa roolia papiston joukossa. Herman lähti Espanjaan, eikä Odetella ollut hetkeen ystäviä. Teininä hän päätyi palatsiin soittamaan viuluaan, ja tutustui siellä muutamiin aatelisnaisiin. Rahaa riitti ja sitä sai hän kasvaessaan käyttää vapaasti kaikkeen kauniiseen. Onnekseen hänen opettajattarensa oli ystävällinen henkilö, joka toimi melkeinpä äitinä. 

Odette ihastui ensimmäistä kertaa neljätoistavuotiaana ja piti salaa aatelispoikaa kädestä kiinni ensimmäistä kertaa viisitoistavuotiaana. Hänestä oli kasvanut iloinen, maailmasta kiinnostunut nainen. Hän kävi kirkossa, mutta luki myös paljon kirjoja, joista jotkut herättivät halun löytää romanssia elämään. Silti hänelle oli aina kerrottu, että hänen tulee olla kiltti tyttö. Niinpä ”romanssit” olivat lyhyitä ja kovin tapahtumaköyhiä, pelkkiä katseita ja kuiskauksia. Nainen jatkoi uskollisesti viulun soittoa ja säveltämistä, opiskeli niin paljon kuin vain kykeni ja alkoi käymään salongeissa. Hänelle oli kerrottu äidin kuolleen sairauteen, joten lääketiede alkoi kiinnostamaan häntä. Muutenkin hänestä tuntui aina oudolta, että miesten oli tarkoitus olla koulutettuja aivan eri asioissa, kuin naisten. 

Pari vuotta sitten Odetten isä palasi asumaan kartanoon, sillä hänellä oli töitä Versaillesissa. Isä oli päässyt kardinaalin virkaan toimittuaan ensin piispana. Odette oppi pian pelkäämään isäänsä, sillä äidin vahinkotappo oli tehnyt isästä kulissien takana väkivaltaisen ja mieleltään heikon. Onneksi isän työ vei paljon aikaa, mutta Odette joutui silti kokemaan paljon henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa oppien pitämään mielipiteensä itsellään. Hän alkoi purkamaan pahaa oloaan muihin ihmisiin, lakkasi käymästä salongeissa ja flirttailemasta miehille (jättäen yhden sydämen särkyneeksi) ja alkoi epäilemään yhä enemmän uskontoaan. Vain musiikki ja lemmikkinsä olivat ystävinään, sillä oikeat ystävät joko lähtivät tai Odette hääsi pois käytöksellään. Jäljelle jäi vaan joukko muita myrkyllisiä naisia, joihin ei ollut luottamista. 

Muuta

Naisen lempisoitin on viulu, ja joka päivä hän varaa osan ajastaan soittamiseen ja myös säveltämiseen. Pianoakin hän osaa soittaa. Viime aikoina hän on myös kiinnostunut huiluista ja onkin lisäillyt sitä sävelmiinsä. Musiikki on aina ollut nuorelle mukava harrastus, mutta vasta viimeisen parin vuoden aikana siitä on tullut myös keino purkaa huonoista kotioloista johtuvia surujaan. Konsertot ja sonatat ovat hänen yleisimpiä musiikkityyppejään. Odette on säveltänyt paljon kuningasperheelle ja kuninkaalle. Ooppera on lähellä nuoren aatelisen sydäntä, ja välillä hän itsekin sitä lauleskelee omissa oloissaan. Pyydettäessä hän kyllä laulaa myös pienelle seurueelle, muttei ole mielestään niin taitava, että lähtisi itse oopperalaulajan uraa haikailemaan. Neidon aika menee säveltämisen lisäksi lukemiseen, jutteluun ja peleihin. Kirjoista tiedettä ja valistusta käsittelevät kiinnostavat häntä eniten. Tieteistä erityisesti lääketiede on kiehtonut nuorta, ja myös naisten asemaa käsittelevät teokset ovat hänelle suuri mielenkiinnon kohde. Aina välillä nainen yrittää itsekin kirjoittaa jonkinlaista kirjaa, muttei ole tähän mennessä ollut tarpeeksi kärsivällinen istuakseen saman asian ääressä niin pitkään. Odette välttelee hevosia, sillä tippui sellaisen selästä viiden vuoden iässä. Myöskään hyönteisiä ei neito siedä, joten välttelee ajan viettoa luonnossa. Puistot ja puutarhat ovat poikkeus. Ovathan ne liian kauniita välteltäviksi, ja usein sosiaalisten tapahtumien pitopaikkoja. Joskus nuorempana uteliaisuus voitto ötökäninhon ja nuori neito eksyikin valitettavan usein luontoon, mutta joka kerta hänet onneksi löydettiin ja tuotiin turvassa kotiin. Suuntavaistoa Odettella ei ole melkein yhtään. Suloiset eläimet ovat lähellä sydäntä, varsinkin kissansa Pascal ja papukaijansa Coquelicot. Kaikenlainen taide on ehtinyt kertyä naisen huoneiston seinille. Itse hän on keskiverto ompelija, mutta erinomainen korttipelaaja (ja huijaaja). Hänen maalauksensa eivät ole mahtavia, mutta kauniita silti. Useimmiten nainen maalailee lemmikkiensä kuvia. Mitä taitoihin tulee, on naisella myös ranskan lisäksi kielitaitoa espanjan, latinan ja englannin kielen saralla. Espanjaa hän osaa vieraista kielistä parhaiten, latinaa toiseksi parhaiten. Odette on myös yrittänyt opiskella saksaa, mutta osaa vain muutamia lauseita sieltä täältä. 

Muita huomioita: Odetten lempivärit ovat vaaleansininen ja vaaleanpunainen. Hän rakastaa teetä sekä ostereita, mutta erityisesti huhtasienikohokkaita. Mielenkiinnon kohteista yksi aiemmin mainitsematon on muoti, josta nuori nainen pitää kovin.