Chrétien Romilly

Nimi: Chrétien Romilly
Ikä: 22
Kansalaisuus: Ranskalainen
Sääty: Kolmas sääty
Ammatti: Puusepän oppipoika
Kuvissa: Josh Whitehouse


Ulkonäkö:
Chrétien on kiharatukkainen nuorukainen, jonka lämpimien ruskeiden silmien takaa paistaa tarkkaavaisuus ja hiljainen ymmärrys. Chrétien on veljeensä verrattuna lyhyehkö, vaikka onkin pituudeltaan melko normaalimitoissa. Hoikka ja muutenkin rakenteeltaan pienikokoinen, 163 senttinen. Chrétienistä saa helposti nuoremman kuvan kuin mitä tämä oikeasti on ja vain mitä tarkkaavaisin ohikulkija saattaakin huomata vanhan sielun piileksivän ruskeiden silmien takana.

Chrétien on hoikka ja koostaan huolimatta hieman kömpelö, vaikka jatkuva kompastelu saattaakin johtua siitä, että hän viettää paljon aikaa päänsä sisällä ja unohtaa ulkomaailman olemassa olon. Hänen olemuksestaan saattaa myös huomata miehen olevan hieman ujo ja sisäänpäinkääntynyt, sillä Chrétienin tapa antaa ryhtinsä lysähtää antaa kuvan pienempikokoisesta miehestä kuin mitä hän oikeasti on ja tätä pahaa tapaa hän yrittääkin korjata julkisilla paikoilla, vaikka unohtaakin pahan tapansa aina ajatuksiin uppoutuessaan (eli usein).

Miehen pyöreähköt kasvot ja pehmeät piirteet saavat tämän näyttämään erityisen lähestyttävälle ja ystävälliselle. Chrétienin helposti ylöspäin kaartuvia huulia ja poskia korostaa luonnollinen puna, saaden kiharapäisen miehen helposti näyttämään nuorelle pojalle, varsinkin veljensä rinnalla. Lapsenomaisia kasvoja mies kyllä kompensoi terävällä kielellä ja ikäistään kypsemmillä keskustelunaiheilla.

Pukeutumisessaan Chrétien suosii neutraaleja, maanläheisiä värejä jotka eivät herätä paljoa huomiota. Muodista hänellä ei ole hajuakaan, sillä miehellä ei ole aikaa ajatella moisia turhuuksia. Useasti hänet näkeekin omituisissa vaateyhdistelmissä ja asusteissa tai isoveljeltä perityissä, ajan jättämissä vaatteissa. Tilanteen vaatiessa osaa hän kuitenkin panostaa ulkonäköönsä, sillä ei mies mikään typerys ole ja ymmärtää kyllä ulkonäön tärkeyden sitä vaativissa piireissä ja tilanteissa.






Luonne:
Chrétien on luonteeltaan rauhallinen, varautunut ja ystävällinen. Ruskeasilmäinen mies puhuu rauhallisesti ja sanojaan tarkasti miettien, toisin kuin suorapuheinen ja kovaääninen veljensä. Chrétienillä ei kuitenkaan ole ongelmaa saada ajatuksiaan ja mielipiteitään läpi, vaikkei olekaan niitä katujen kulmilla huutelemassa, sillä hän osaa navigoida keskustelua kuin keskustelua vastapuolesta riippuen. Hyvät tavat ja kohtelias äänensävy ovatkin Chrétienin vahvuuksia ja halutessaan pystyisi mies myymään Raamatun sokealle. Puhumisen lahjan Chrétien kuitenkin säästää vain sitä vaativiin tilanteisiin ja tästä syystä miehen solakka ääni hukkuukin usein keskustelussa vahvempien alle.

Chrétien on ystävällinen ja aidosti hyvä ihminen ja tämä näkyykin miehestä päällepäin. Suurten ruskeiden silmien pehmeä ja lämmin katse on valmis kuuntelemaan ja mies on aina valmis auttamaan ja ratkomaan muiden ongelmia. Neuvot hän käärii usein metaforien ja kaunisteltujen lauseiden sekaan. Chrétienin lapsenomaiset kasvot hohkavat lämpöä nille jotka hänen suuntaansa saattavat katsahtaa ja toisin kuin veljensä, hän yrittää antaa itsestään mukavan kuvan muulle maailmalle.

Kaiken tämän takana kuitenkin piilee mies joka ajattelee liikaa, murehtii kaikkea liian helposti ja paljon, ja tukahduttaa omat tunteensa onnellisen ulkokuoren alle. Aina valmis auttamaan muita, Chrétien uhraa usein oman aikansa ja onnellisuutensa niihin jotka sitä eniten tarvitsevat. Joskus tämän puolen saattaa huomata lipsahtavan esiin miehen vajotessa ajatustensa pariin, jolloin hän helposti unohtaa muun maailman olemassa olon.

Syvälle sisäänsä mies on kätkenyt katkeruuden isoveljeään, Bastienia, kohtaan. Älykkäänä ja vastuullisena ei Chrétien ikinä ymmärtänyt vanhempiensa päätöstä lähettää Sébastien suureen maailmaan hänen jäädessä pieneen kotikylään jumiin. Tätä puolta itsestään ei Chrétien kuitenkaan koskaan tuo esille, sillä sen olemassaolo on miehille itselleen suuri häpeäpilkku hänen persoonassaan. Katkeruus elää lukkojen takana miehen mielenperukoilla eikä kukaan muu ole siitä tietoinen paitsi Chrétien itse ja näin hän toivoo asian säilyvän.

Kaikesta älykkyydestä ja tasapainoisesta tunne-elämässä huolimatta lankeaa Chrétien useasti murehdinnan noidankehään, jolloin mies ajautuu haluamattaan pohtimaan maailman vääryyttä, omia menneisyyden töpeksimisiä ja kaikkea näiden kahden välillä. Silloin hänet saattaakin löytää istumassa kynttilän valossa viskilasin kera käsi ohimolla leväten.

Naistenmieheksi ei Chrétienia voi kutsua, sillä vaikka hän onkin hyvä keskustelemaan ja keksimään mielenkiintoisia keskustelunaiheita hänen ujoutensa estää tätä lahjaa tulemasta esille naisseurassa. Ulkonäkönsä ansiosta saa hän kuitenkin huomattavan paljon naishuomioa ja ujo puusepän oppipoika joko pakenee nopeasti paikalta tai pitää suunsa supussa, ettei vain sattuisi nolaamaan itseään.





Menneisyys:
Romillyn nelilapsisen perheen nuorin poika Chrétien syntyi rakastavaan työläisperheeseen, jossa kuitenkin nuoremmat sisarukset jäivät aina sivuosaan perheen tehdessä kaikkensa saadakseen vanhimmalle vesalle kunnon koulutuksen. Vaikka lasten tietynlainen eriarvoisuus oli pienestä asti Chrétienille selvä, mitä vanhemmaksi hän kasvoi, sitä enemmän hän toivoi itse olevansa ylimielisen Bastienin kengissä, sillä hän uskoi olevansa vähintään yhtä lahjakas kuin nokkela veljensä.

Chrétien kävi seitsemän vanhana kylän kirkolla koulussa, jossa iäkkäämmät matamit opettivat kylän kauppiaiden lapsille lukemista, laskentaa ja kirjoittamista pientä maksua vastaan. Chrétien on ylläpitänyt oppimiaan taitoja yllä aina tähän päivään asti, ja hän nauttii edelleen kirjoittamisesta, ja kirjoitteleekin usein sisarelleen.

Perhesuhteet olivat aina lämpimät, mutta erityisesti Chrétienille oli vaikeaa alistua kohtaloonsa perheen nokkimisjärjestyksen häntäpäässä. Elämä Versaillesin viereisessä pikkukylässä oli ajoin ankeaa, mutta perhe tuli toimeen ja puhalti yhteen hiileen – vaikka erityisesti pojat ottivatkin teineinä yhteen.

Bastienin päästyä kouluun Chrétien otti perheessä isomman roolin. Siinä missä Jermaine oli päässyt isänsä oppipojaksi, sai Chrétien hankittua omatoimisesti itselleen työtä mistä milloinkin. Hänen viimeisin työnsä kotikonnuilla oli rakennustyömaalla, ja vaikka työ ei ollut täysin hänen mieleensä, teki hän sitkeästi huolellista työtä, sillä hän tiesi olevansa perheensä väliinputoaja. Bastien saisi hienon koulutuksen, Jermaine perisi isän pajan ja Stéphanie naitettaisiin rakastavalle miehelle. Niinpä Chrétien oppi huolehtimaan niin omasta selustastaan kuin perheestään.

Chrétien tunsi aina vastuuntuntoa etenkin pikkusisartaan kohtaan, ja kaksikko on yhä tänä päivänä hyvin läheinen. Toinen Chrétienille vuosien saatossa läheiseksi muodostunut henkilö oli saman kylän Élise. Kaksikko oli kasvanut samoissa piireissä ja jo teini-iän kynnyksellä kaksikko vannoi ikuista rakkautta. Kaikki odottivat kihlausta, sillä kaksikon vanhempien mukaan tiedossa olisivat ollut kesähäät.

Yllättäen Chrétien sai kirjeen Bastienin vaimolta, Johannalta, anoen Chrétieniä ottamaan veljeensä yhteyttä. Kun Bastien ei vastannut veljeensä kirjeisiin, joutui Chrétien lähtemään paikan päälle tarkistamaan tilannetta. Surun murtamana Chrétien hyvästeli Élisen ja lähti Versaillesiin hoitamaan perhevelvollisuuksia. Vanhemmilleen Chrétien ei voinut kertoa yllättävän lähtönsä syytä, joten hän ilmoitti saaneensa Versaillesista paremman työn, ja palaavansa pian takaisin.

Chrétien saapui Versaillesiin jubileen jälkeen ja kuuli paikallisen puusepän menettäneen oppipoikansa Benjaminin hämärissä olosuhteissa. Chrétien lunasti tuon paikan vakuutettuaan uuden mestarinsa jo valmiiksi kohtalaisen hyvillä taidoillaan.

Chrétien kokee kuitenkin tunnontuskia siitä, että muutti Versaillesiin ja jätti kihlattunsa taakseen. Miehen katumusta kuitenkin lievitti mestarin lohduttava, vaikka jokseenkin tyly, huomautus edellisen oppipojan tulevasta vaimosta, joka pakeni jo heti kihlajaisten jälkeen – ”sellaisia ne naiset ovat, olisi ollut vain virhe mennä noin nuorena naimisiin”. Tätä Chrétien hokee itselleen silloin, kun muutto Versaillesiin alkaa tuntua virheelle.


Nykyhetki:
”Elämä oli mallillaan. Oli unelmieni työ, kesähäät odottivat ja pikkuisia odotettiin sitten ensi kesäksi. Vaan toisin kävi. Tässä sitä ollaan. Versaillesissa. Ja jos totta puhutaan, niin hyvä näin. Kaikki odottivat häitä, mutta todellisuudessa tunteeni Éliseä kohtaan ovat muuttuneet. Tässä iässä ei enää lähdetä heiloja vaihtamaan, joten pieni pesäero kenties selvittää tunteeni ja ajatukseni. Lisäksi Versaillesissa oli juuri sopivasti puusepän oppipojan paikka auki, ja se tuntui oikealta ratkaisulta.

Ja sitten tietysti, saanen esitellä rakkaan, mitä älykkäimmän ja karismaattisimman isoveljeni, josta taitanee käydä kiittäminen tästä kaikesta…”