Bernadette de Gramont-Lesparre

Vivienne de La Valette on Bernadetten serkun tytär.

---

Ferdinand de Gramont-Lesparre oli jo ehtinyt lähes viidenkymmenen vuoden ikään, mutta se ei suinkaan estänyt häntä avioitumasta itseään liki kaksikymmentä vuotta nuoremman lapsettomaksi jääneen lesken kanssa. Avioliitto solmittiin vain ja ainoastaan mukavuussyistä, ei rakkaudesta, vaan pikemminkin vakituisen vuoteen lämmittäjän kaipuun tähden. Ferdinand oli jo ehtinyt synnyttää itselleen muutaman pojan, joten lapsiakaan ei olisi välttämättä tarvinnut. Louise Diane ehti kuitenkin synnyttää jopa kolme lasta ennen kuolemaansa. Näistä Bernadette syntyi ensimmäisenä. Tyttären syntymä oli ilo sekä äidille, jolla ei toiveistaan huolimatta ollut ennestään lapsia, että isälle, joka sai nyt ensimmäisen tyttärensä. Lapsi nimettiin Bernadetteksi isoäitinsä mukaan.

Lapsena Bernadette vietti suurimman osan ajastaan lastenhoitajiensa sekä opettajattariensa seurassa. Äiti osallistui hänkin tyttärensä kasvatukseen ja hoitamiseen enemmän kuin olisi ollut hänen asemansa huomioon ottaen tarpeellista. Olihan Louise Diane siihen saakka ollut varma, ettei koskaan saisi lapsia, joten sellaisen saatuaan hän äidillisenä naisena halusi tehdä voitavansa pienokaisensa hyväksi. Äidin huolenpito muuttui ennen pitkää hemmotteluksi, joka kohdistui myöhemmin myös Honoreehen ja Georgeen, jotka syntyivät joitakin vuosia isosiskonsa jälkeen. Miehensä vanhempia poikia Louise Diane ei samalla tapaa hemmotellut, vaikka kohtelikin näitä ystävällisesti. Pojilla oli kuitenkin jo omat hoitajansa ja opettajansa, joihin he olivat ehtineet kiintyä. Äiti ja myös isä olivat Bernadettelle tärkeitä, mutta äitinsä kanssa hän tuli huomattavasti paremmin toimeen ja vietti tuon kanssa enemmän aikaa kuin isänsä kanssa. Ferdinand ei kuitenkaan ollut lastensa suhteen välinpitämätön, vaikka viettikin huikentelevaista, juhlien täyteistä elämää, josta ei uhkapelejäkään puuttunut. Isä oli tuohon aikaan useammin poissa kuin kotona Lesparren linnassa.

Perittyään herttuan arvonimen, Ferdinand katsoi kuitenkin sopivaksi viedä perheensä Pariisiin ja Versaillesiin, jossa halusi itsekin suurimman osan ajastaan viettää. Bernadette oli vasta viisivuotias, kun hän pääsi asumaan Pariisiin, jossa ihmisiä oli paljon enemmän kuin Lesparren mailla. Tuossa vaiheessa perheen nuorin poika ei ollut vielä edes syntynyt. Pariisissa tytön elämä pysyi suunnilleen samanlaisena kuin maaseudulla. Etiketin, kielten, taiteiden ja muun tarpeellisen opiskelu jatkui yhä kotiopettajattaren johdolla. Bernadette ei ollut maailman helpoin oppilas, vaan hemmotellulle lapselle tyypilliseen tapaan hän sortui usein kiukuttelemaan ja toimimaan oman päänsä mukaan. Pohjimmiltaan tyttö kuitenkin oli kiltti, mutta kärsivällisyys ei aina tahtonut riittää vaikeimpiin asioihin. Opiskelussa häntä kiinnosti eniten kaikki se, mikä liittyi omaan olemukseen ja käytökseen. Teoreettisemmat opit olivat selvästi vähemmän Bernatetten makuun.

Opettajien ponnistelujen ansiosta Bernadettesta kasvoi lopulta sopivan sivistynyt ja perusasiat hallitseva nuori neiti, jolle alkoi pikku hiljaa olla aika etsiskellä sopivaa aviomiestä. Sellainen löytyikin lopulta Chaumontin markiisin vanhimmasta pojasta, johon Bernadette rakastui syvästi. Valitettavasti kihlaus ei ehtinyt olla voimassa pitkään ennen kuin nuorukainen menehtyi keuhkotautiin. Markiisilla ei ollut muita sopivan ikäisiä poikia kihlattavaksi, joten etsinnät oli aloitettava alusta. Ferdinand ei kuitenkaan pitänyt asian kanssa kiirettä, sillä Bernadette oli vielä kovin nuori. Lisäksi hän halusi odottaa sopivaa tilaisuutta. Kun sellainen viimein tuli vastaan erään kreivin esikoispojan muodossa, Ferdinand teki voitavansa tyttärensä tulevaisuuden turvaamiseksi. Kihlat solmittiin ja häitä alettiin valmistella. Valitettavasti kyseinen nuori herra du Puy kuitenkin sotki suunnitelmat pahemman kerran. Hän onnistui saattamaan raskaaksi erään naimattoman neidon, jonka perhe vaati poikaa naimaan tyttärensä. Skandaali päättyi de Gramont-Lesparrejen kannalta ikävästi: Bernadetten kihlaus jouduttiin purkamaan. Tyttö itse oli tästä vain hyvillään, sillä hän ei erityisemmin pitänyt monsieur du Puysta.

Pian jälkimmäisen kihlauksen purkauduttua Bernadetten äiti menehtyi sydänkohtauksen seurauksena rekiriehan aikoihin. Lapsille se oli tietenkin raskas isku, mutta Ferdinand osasi suhtautua asiaan tyynemmin, eihän hän loppujen lopuksi vaimoaan rakastanut, vaikka tuota arvostikin lastensa äitinä ja keskustelukykyisenä kumppanina. Bernadette suri äitinsä menettämistä aidosti, eikä kaikki kaipaus ole vieläkään poissa. Elämä on kuitenkin jatkunut. Louise Dianen kuolema vaikutti vanhimman tyttären elämään siten, että Ferdinand päätti tytärtään piristääkseen lähettää tuon Versaillesiin pysyvästi.

Ulkoiselta olemukseltaan Bernadette muistuttaa suuresti Gramont-Lesparren suvun naisia. Hän on vaalea, keskimittainen ja piirteiltään pehmeä. Äitinsä puolelta Bernadette taas on perinyt silmiensä värin ja taipumuksensa saada pisamia auringonpaisteelle altistuessaan. Oikeastaan neidin vartalo on mittasuhteiltaan melko sopusuhtainen, muttei se suinkaan täydellinen ole. Taipumus lihomiseen on olemassa ja siksi Bernadette on melko tarkka syömisiensä suhteen. Tai ainakin haluaisi olla, mutta usein se jää vain yritykseksi ja hyviksi aikeiksi. Liikuntaa neiti harrastaa säännöllisesti kävelyn, tanssin ja ratsastuksen muodossa. Hän käy ratsastamassa ja kävelemässä lähes päivittäin. Kävely tosin on hänen kohdallaan lähinnä koiran ulkoiluttamista ja leikittämistä. Tanssimisesta neiti pitää kovasti ja on siinä jopa verrattain taitava, minkä ansiosta hän harvoin jää tanssiaisissa ilman kavaljeeria.

Naisen kasvonpiirteet ovat melko pehmeät, mutta eivät kuitenkaan erityisen pyöreät. Kapea leuka ja suora nenä saavat tasapainoa täyteläisistä huulista, joita usein koristaa purkista saatu punaisuus. Usein kasvoilla viipyy veitikkamainen, kujeileva hymy, joka ulottuu aina vihreisiin silmiin saakka. Sanotaan, että silmät ovat sielun peili ja Bernadetten kohdalla se pitää äärimmäisen hyvin paikkaansa. Katseellaan hän pystyy kertomaan enemmän kuin tuhat sanaa, eikä hän suinkaan epäröi käyttää silmiään niin lumotakseen, vihatakseen kuin osoittaakseen arvostustaan tai pettymystään. Silmiä kehystävät tummat ripset ja niiden yläpuolella kaartuvat niin ikään tummat kulmakarvat. Niihin tummuus tosin on saatu apukonstein. Meikkiä Bernadette ei ole koskaan pitänyt turhuutena, vaan pikemminkin pelastuksena, kiitos pisamiin taipuvaiselle iholle. Uudet kauneudenhoitoon liittyvät villitykset ovat takuu varmasti jossakin vaiheessa Bernadetten testailussa. Niistä hän säilyttää hyväksi havaitsemansa ja unohtaa pian ne, joista seuraukset näyttävät tekevän hänen hipiälleen suurta haittaa. Tosin meikkikerroksestaan hän ei aio luopua, ellei jostakin kumman syystä ole aivan pakko. Toinen asia, mitä ilman mademoiselle de Gramont-Lesparre ei usko pärjäävänsä, ovat kauneuspilkut, joita hän käyttää erittäin mielellään. Useimmiten kauneuspilkku löytyy vähintäänkin tytön huulten läheisyydestä tai silmien sivustalta. Bernadetten kauneuspilkut ovat harvemmin tylsän pyöreitä. Etenkin sydämet ja tähdet ovat hänen makuunsa.

Bernadetten pitkät hiukset ovat väriltään vaaleat, mikä yhdessä vaalean ihon kanssa antaa naisesta jokseenkin hennon kokonaiskuvan, vaikkei hän ruumiinrakenteensa puolesta mikään heiveröinen olekaan. Kampaukset ovat muodin mukaisia ja hiukset ovat oikeastaan aina kiharrettuna. Kaksoiskiharrin on siis ahkerassa käytössä. Bernadette on niitä naisia, joille hiusten laskeminen vapaaksi muutoin kuin nukkumaan mennessä, kylvyssä tai kampausta vaihdettaessa on suorastaan kauhistus ja mitä mahdottomin häpeä. Peruukkeja Bernadette ei käytä, sillä päänahka kutiaa helposti muutenkin, kiitos niiden monenlaisten tököttien, joita kampaajat hänen hiuksiinsa rohkenevat laittaa saadakseen hiukset pysymään niin kuin tämän hetkinen muoti vaatii.

Myös pukeutumisensa suhteen Bernadette on äärimmäisen turhamainen, mikä on tuottanut harmaita hiuksia erityisesti herttualle, jonka kukkaroa hepeneet ovat vuosien saatossa keventäneet huomattavasti. Se ei kuitenkaan ole tehnyt tuhlailusta loppua, sillä totta kai hovissa on esiinnyttävä edukseen. Sitä paitsi, hyvä onni pelipöydässä on joskus tuonut moninkertaisesti takaisin vaatteisiin menetettyjä summia. Bernadette seuraa muotia tarkasti, mutta käyttää enemmän omaa makuaan. Hänen makunsa on kallis, mutta hyvin elegantti. Esimerkiksi itämainen muotivillitys on hänen yllään saanut kanssasisaria hillitymmän muodon. Hän ei ole asettanut päähänsä turbaania, eikä myöskään tälläytynyt miksikään sulttaanittareksi. Sen sijaan jokunen tasseli tai itämainen vyö ovat riittäneet. Hän uskoo erottuvansa paremmin joukosta, kun ei kulje liikaa valtavirran mukana. Vanhanaikaisuudesta neitiä ei kuitenkaan kannata syyttää, sillä hänen mielikuvituksensa kyllä keksii monille asusteille aivan uudenlaista käyttöä. Esimerkiksi viuhkaa voi Bernadetten mielestä käyttää aivan hyvin osana kampausta tai helminauhaa voi käyttää kenkien koristeluun. Itse nainen ei näitä vaativia käsitöitä tee, vaan luottaa visusti alemman säädyn toimeliaisuuteen.

Korut ovat mademoiselle de Gramont-Lesparren suuri heikkous. Erityisen paljon hän pitää helmistä ja suurista jalokivistä. Erityisen rakas hänelle on äidin vanha smaragdein koristeltu riipus yhteen sopivine korvakoruineen. Niitä hän tosin käyttää vain erityistilanteissa. Korut ovat parasta, mitä Bernadette voi koskaan lahjaksi saada, vaikkei hän edes ehdi tai muista käyttää kaikkia korujaan. Toinen neidin heikkous ovat parfyymit, joiden tuoksusta hän pitää hyvin paljon. Hän käyttää parfymoituja hansikkaita, minkä lisäksi myös hänen kirjepaperinsa on parfyymin tuoksulla sulostettua. Erityisen paljon hän pitää kevyistä kukkaistuoksuista.

 


Luonne

De Gramont-Lesparren perheen jäseniä pidetään yleisesti hyvin huikentelevaisina, ylpeinä ja omapäisinä. Nämä ominaisuudet ovat valitettavasti siirtyneet myös Bernadetteen, vaikka hänen äitinsä olikin aivan toista maata, lempeä ja viisas. Luonteeltaan Bernadette muistuttaa hyvin paljon isäänsä ja vanhinta veljeään, joiden päähänpistot ovat monesti kuohuttaneet hoviväkeä jopa ulkomailla saakka. Tai no, ainakin Charlesin kohdalla niin on päässyt käymään. Bernadettelta löytyy aimo annos samaa ylpeyttä, jota herttualta ja tämän perilliseltäkin löytyy. Hän pitää itseään muita huomattavasti parempana korkean syntyperänsä, hyvän kasvatuksensa ja perheensä maineen takia (olipa maine sitten hyvää tai huonoa). Lisäksi hänen on hyvin vaikeaa myöntää tehneensä koskaan minkäänlaisia virheitä. Tämän vuoksi Bernadettella ei oikeastaan ole erityisen läheisiä ystäviä. Eikä niitä varmasti olisi muutenkaan, sillä tytöllä on taipumusta säilyttää ihmissuhteensa kovin pinnallisella tasolla. Vaikka hän saattaa kertoa itsestään, tunteistaan ja ajatuksistaan hyvinkin avoimesti ja tosissaan, häntä ei kiinnosta läheskään niin paljon kuulla muiden elämästä.

Ei ole vaikea päätellä, että Bernadette on hyvin itsekeskeinen ihminen. Hänen maailmansa napa on Bernadette de Gramont-Lesparre. Ei Versailles, ei kuningas eikä varsinkaan Jumala, vaikka hän säännöllisesti kirkossa istuukin esittelemässä itseään ja avujaan. Kaikki mikä liittyy häneen itseensä, kiinnostaa naista suunnattomasti. Huomio on hänelle kuin mesi perhoselle ja huvittelu kuin hiiri kissalle. Bernadette on aina juoksemassa kaikenmoisten huvitusten ja hauskuutusten perässä. Hauskanpito on jotakin sellaista, mitä hän suorastaan rakastaa ja mitä ilman elämä on kovin harmaata ja ankeaa. Juhlat, olipa kyse sitten tanssiaisista tai jostain virallisemmasta, ovat Bernadetten elämän ehdottomia kohokohtia. Sen suurempaa onnea hän ei tiedä kuin että saa nauttia hauskasta seurasta, hyvästä ruuasta ja huvittavista keskusteluista. Kaikki liian vakava puolestaan saa tytön pakenemaan paikalta tai vähintäänkin yrittämään äkillistä puheenaiheen vaihdosta.

Bernadette on useimmiten hauska itsekin, mutta jos tilanteet muuttuvat hänen mielestään tympiviksi, heijastuu se myös hänen käytökseensä. Hauskuus on hyvin katoavaista, kun on kyse tästä neidistä. Bernadette osaa käyttäytyä hyvin, olla kohtelias ja kaikkea muuta sellaista, mitä nuorelta naiselta vaaditaan. Hän saattaa äkkiseltään vaikuttaa jopa lempeältä tai ystävälliseltä, mutta totuus naisen itsekkyydestä paljastuu kuitenkin melko äkkiä. Edes kaunis hymy ja ystävälliset sanat tai eleet eivät onnistu täysin piilottamaan sitä, ettei Bernadettea loppujen lopuksi voisi vähempää kiinnostaa muiden mielten liikahdukset. Lohtua tältä nuorelta naiselta ei saa, sillä hän ei yksinkertaisesti osaa samaistua muiden tunteisiin kovin hyvin. Häntä vain alkaa ahdistaa, jos liikutaan liian syvillä vesillä. Hän kun ei vahingossakaan halua näyttää herkältä ja haavoittuvaiselta. Eihän sellainen hänenlaiselleen naiselle sovi.

Pinnallisuuden ja turhamaisuuden lisäksi Bernadettea voi syyttää myös hölmöydestä ja selkärangattomuudesta. Hän luovuttaa helposti vastoinkäymisiä kohdatessaan ja yrittää ohittaa moiset tilanteet olankohautuksella. Tosi asiassa sellainen kuitenkin on aina kolaus hänen itsetunnolleen, sillä hän haluaisi olla hyvä kaikessa ja selvitä voittajana tilanteesta kuin tilanteesta. Hölmöys tulee usein esiin naisen puutteellisessa tietämyksessä. Hän ei osaa keskustella taiteista, kirjallisuudesta, saati sitten historiasta tai politiikasta, sillä ei oikeasti ole kovin hyvin perillä asioista opetuksesta huolimatta. Turhemmista asioista, kuten siitä, mitä kenelläkin oli edellisenä päivänä yllään, hän sen sijaan osaa jutella ja tekeekin sen hyvin mielellään. Bernadette on myös melko lapsellinen, mikä näkyy herkkänä innostumisena jostakin aivan turhasta tai taipumuksesta mököttää tultuaan jotenkin loukatuksi.

Bernadettessa on, kaikesta huolimatta, myös hyviäkin puolia. Hän esimerkiksi osaa soittaa harppua ja kitaraa, sekä laulaa. Lisäksi hän on taitava ratsastaja, hauskaa seuraa ja helposti suostuteltavissa jos jonkinmoiseen illanviettoon. Kaiken kukkuraksi Bernadette nauttii musiikista niin paljon, että saa monet esiintyjät tyytyväiseksi aidolla liikuttuneisuudellaan. Valitettavasti neidin huonot puolet ovat selkeämmin esillä, minkä vuoksi hän on alttiimpi menettämään kuin säilyttämään ystävyyssuhteita. Jonkinlaista sydäntä Bernadettellekin on suotu, sillä hän osaa kyllä tuntea monenlaisia tunteita. Tästä suuri kiitos kuuluu varmasti äidille, joka onneksi osasi näyttää lapsilleen rakkautta. Valitettavasti juuri äidin kuolema toi Bernadettesta esiin nämä ikävämmät piirteet, jotka ehkä ovatkin eräänlainen keino paeta kaikkea sitä pettymystä, joka on seurannut niin äidin menetyksestä kuin myttyyn menneiden kihlausten aiheuttamista itsetunnon kolauksista. Bernadette on onnistunut rakentamaan aivan viime vuosina ympärilleen melkoisen suojamuurin, jonka läpäiseminen on todella haastavaa. Se yhdessä lapsuuden hemmottelun aikaansaaman itsekkyyden sekä typeryyden kanssa, on ehkäpä syynä sille, miksi hän on sellainen kuin on.