Esther Briconnet d'Autevil

Esther toimii tällä hetkellä AU-pelissä ja NPC-hahmona pelin todellisuudessa, tarvittaessa myös pelattavana hahmona pelin todellisessa maailmassa.






Nimi | Esther Marie Adélaïde Briconnet d’Autevil (os. de Chastain)
Kutsumanimi on Esther, joka tarkoittaa tähteä. Esther tunnetaan laajalti Rosay-Villetten leskiherttuattarena.
Ikä | Syntynyt 29.3.1751, vuonna 1778 täyttää 27 vuotta
Sukupuoli | Nainen
Kansallisuus | Ranskalainen
Asema | Aatelinen - Rosay-Villetten leskiherttuatar, Rohanin herttuan tytär

Salonnière: Esther pitää yhdessä siskonsa Hélènen kanssa keskustelusalonkia Pariisissa. Salongissa käy niin oppineita aatelisia kuin kolmannen säädyn nousukkaitakin keskustelemassa ja väittelemässä ajankohtaisista aiheista viikoittain. Estherin ja Hélènen tehtävänä salonginpitäjinä on keskusteluhetkien emännöinti: järjestää salongin seurueen tapaamiset, pitää huolta vieraiden viihtyvyydestä, ohjata keskustelua ja päättää kulloisenkin illan teema tai puheenaihe. Salonki on vasta avattu, mutta sen suosio on jo taattu, erityisesti nuorten aatelisten ja ylemmän keskiluokan keskuudessa.

Kirjailija: Esther kirjoittaa fiktiota yhteiskunnallisella otteella. Tähän mennessä häneltä on julkaistu kaksi teosta salanimellä. Kirjoissa painottuu erityisesti naisen aseman parantaminen.
 
Perhe ja suhteet
Jo 1200-luvulta lähtien on Rohanin arvostettu ja vanha aatelissuku hallinnut alueita Bretagnesta Luoteis-Ranskassa, ja tästä juontaakin nykyisen de Chastainien perheen pään, isä Julesin arvonimi Rohanin herttua. Alun perin Rohanit olivat varakreivejä, mutta saivat myöhemmin sekä herttuan että prince étanger -arvonimen. Samalla he soluttautuivat kuninkaan lähipiiriin ja niittivät mainetta ylimystön keskuudessa. Tällä hetkellä erityisesti Rohanin suvun päähaara eli de Chastainit (mutta myös sen monet kadettihaarat) on laajalti tunnettu ja arvostettu suku erityisesti Versaillesissa, Bretagnessa ja Pariisissa, ja sen sukuhaarat ovat levittäytyneet mm. Espanjaan ja Itävaltaan.

Perheenisä Jules de Chastain Jules asettui asumaan naimisiinmenonsa jälkeen vaimonsa Yolanden kanssa Versaillesin kylään, lähelle kuninkaan hovia. Julesin veli, Henri de Chastain ja tämän perhe sekä muita sukulaisia asuu kuitenkin edelleen Bretagnessa. Isä Jules toimii kuninkaallisessa neuvostossa virkamiehenä, ja äiti Yolande on tunnettu seurapiirikaunotar kaikkialla Euroopan hoveissa.

Esther on keskimmäinen lapsi de Chastainin arvostetussa, vaikutusvaltaisessa ja varakkaassa perheessä. Estherin isänäiti Diane Adélaïde de Chastain toimi aikoinaan kuningas Théodore XV:n isän kuningas Philippe XIV:n rakastajattarena ja luotettuna. Jules de Chastain peri isältään herttuan arvonimen ja löysi rinnalleen Yolanden, kauniin ja hyvämaineisen nuoren aatelisnaisen, ja heille syntyi kaikkiaan kolme lasta: Hélène de Villefort, joka nai La Faren markiisin; Esther kolme vuotta Hélènen jälkeen; sekä viimeisenä poikalapsi Emmanuel de Chastain, seitsemän vuotta Estherin syntymän jälkeen. Perheen perijä Emmanuel on laajalti tavoiteltu poikamies perheen maineen ja varakkuuden sekä periytyvän herttuan arvonimen vuoksi. Hovin seurapiireissä erityisesti Hélène on de Chastainien perheestä erityisen pidetty ja arvostettu, osittain luonteensa, ja osittain, osin paheksuttujen ja osin ihailtujen, elämänvalintojensa takia.

Esther oli naimisissa Florian Briconnet d’Autevilin, Rosay-Villetten herttuan kanssa, mutta jäi leskeksi tämän menehdyttyä pari vuotta naimisiinmenon jälkeen. Nyt Esther kantaa miesvainaansa sukunimeä ja leskiherttuattaren arvonimeä, sillä hän ei ole avioitunut uudelleen huolimatta useista kosintayrityksistä.

Miellyttävän luonteensa ja perheensä maineen vuoksi on Estherillä lukuisia ystäviä ja tuttavia erityisesti hovin aatelisten keskuudessa. Tämän lisäksi hän toimi ennen naimisiinmenoaan siskonsa tavoin kuningatar Réginen hovineitona.

Asuinpaikka
Esther asui naimisissa ollessaan miehensä perheen omistamassa Haut-Rosayn kartanossa Rosayssa, joka sijaitsee noin 35 km:n päässä Versaillesista luoteeseen. Esther ei kuitenkaan jäänyt Haut-Rosayhin asumaan miehensä kuoleman jälkeen, sillä koki paikan liian surulliseksi, vaikka Estherin appivanhemmat kannustivatkin Estheriä jäämään kartanoon. Tällä hetkellä Esther asuu Pariisissa yhdessä Hélènen kanssa. Siskosten pitämä salonki sijaitsee aivan asunnon vieressä.

Tietynlainen viehkeys, suloisuus ja kepeys hallitsevat vahvasti Estherin koko olemusta. Tämä näkyy positiivisena, sydämellisenä aurana, joka tuo nuoren naisen askeleihin kepeyttä ja tämän kulkuun tietynlaista leijuvaisuutta sekä katseeseensa aitoa uteliaisuutta ja ilmeikkyyttä. Tämä tietynlainen lämmin valloittavuus on ehdottomasti Estherin kaikkein viehättävimpiä puolia.

Tämä piirre tasapainottaa hyvin Estherin hivenen raskaamman puoleista kehoa. Vaikka Esther ei ole isokokoinen ulkomuodoltaan, on hänessä sisareensa verrattuna pyöreyttä ja luiden rotevuutta, joka näkyy naisellisena kurvikkuutena kehossa, erityisesti lantion, poven ja vatsan alueella. Pituus toisaalta jakaa naisellista pyöreyttä hyvin kehossa, ja Esther onkin aikalaisekseen varsin pitkä, ollessaan noin 167 cm.

Pyöreys näkyy kasvoilla erityisesti hymyillessä, jolloin Estherin poskien pyöreys tulee esiin. Tällöin piirtyvät silmäkulmiin myös hienoiset alkavat naururypyt, jotka kuvastavatkin hyvin Estherin iloista luonnetta. Nenä on hieman tavallista suurempi, mutta suora, huulet täyteläiset. Silmiinpistävin piirre Estherin kasvoissa ovat jäänsiniset silmät, jotka ovat kirkkaat ja avoimet. Niissä on tietynlaista karismaa ja intensiivisyyttä, joka saa toisen osapuolen tuntemaan itsensä aina aidosti välitetyksi. Useimmiten Estherin kasvoja hallitsee avoin ja lämmin, vaikkakin tarkkaavainen katse, ja ne luovatkin kuvan helposti lähestyttävästä nuoresta naisesta.

Esther päivettyy helposti ja nenän sekä poskien päälle saattaa jopa kertyä pieniä pisamia, jotka eivät ole millään lailla ihanteellisia tai toivottuja ranskattaren kasvoilla, vaikka Esther pyrkiikin varjelemaan hipiäänsä erilaisin päivänvarjoin ja leveälierisin hatuin. Erityisesti kesäisin on Estherin ihonsävy jokseenkin auringonpäivettämä, mutta toisaalta siinä on myös kesän tuomaa hehkua ja eloisuutta. Estherin hiukset ovat aatelisnaisen murheenkryyni, sillä hyvinkin luonnonkiharina ne ovat varsin kurittomat. Väriltään hiukset ovat lämpimän keskiruskeat, taittuen hieman kultaan auringonvalossa.

Esther pukeutuu mielellään muodikkaisiin vaatteisiin, vaikka suosiikin asuissaan käytännöllisyyttä ja mukavuutta, niin paljon kuin se nyt on ylipäätään mahdollista. Esther tykkää leikitellä erilaisilla väreillä, kuoseilla ja uusimmilla muotivillityksillä. Väreistä erityisesti punainen ja violetti ovat Estherin suosiossa, ja ne myös pukevat häntä hyvin.

Hyvä kasvatus heijastuu Estherin hillityissä ja rauhallisissa eleissä huolimatta sisäisestä eloisuudesta. Ryhti on aina suora, ilmeet ja eleet eivät ole koskaan liian suurellisia. Estherin puheääni on pehmeä ja varsin matala, jopa rauhallinen, vaikka siinä heläjääkin hänen sydämensä vapaus. Hillitty käyttäytyminen, lapsesta saakka opetettu aatelisnaisen oikeaoppinen kulku, istuminen jne. ovat jääneet Estherin olemukseen pysyvästi ja antavatkin Estheristä varsin elegantin vaikutelman, kuten yleensä jokaisesta saman arvoaseman naisesta. Silti Estherin sisäinen boheemius on jotain, jota hän ei ole koskaan saanut täysin pyyhittyä pois olemuksestaan. Se näkyy toisinaan valahtaneena kampauksena, toisinaan rypistyneensä mekonhelmana. Tämä saattaa herättää pahennusta tietyissä piireissä ja olla jopa epäviehättävää osasta, mutta huolimatta saamastaan palautteesta ei Esther juuri huomaa tätä piirrettä itsessään: ajatukset ovat liikaa muualla eikä huomiota tunnu riittävän tämän tyyppisiin seikkoihin ulkonäössä, vaikka toisaalta Esther tiedostaakin siistin ja elegantin olemuksen olevan myös tärkeä kohteliaisuudenosoitus kanssaihmisille, eikä tietoisesti pyrikään olemaan koskaan epäsiisti.

Sydän täynnä uusia mahdollisuuksia, Esther näkee elämän lahjana, mikä onkin nuoren naisen yksi hienoimmista piirteistä ja auttaa häntä jaksamaan vastoinkäymisistä huolimatta. Kuten muulla perheellä, Estherillä on positiivinen elämänasenne, ja intoa puolustaa itselleen tärkeitä asioita. Ennen kaikkea Esther on seikkailija, jolla on suuri sydän ja loputtoman haaveilijan mieli.

Estherin rauhallisen ulkokuoren alla palaa eloisasti lepattava sydän. Vaikka eleet ja puhetapa, käytös ja elämänasenne ovat hillittyjä ja rauhallisia, tuovat Estherin sisäinen innostuneisuus, uteliaisuus ja lämmin avomielisyys kaivattua eloisuutta hänen muuten tyyneen olemukseensa. Estherissä on isänsä tavoin harkitsevaisuutta ja tietynlaista verkkaisuutta, jotka puuttuvat nopeakäänteisemmiltä ja aikaansaavemmilta perheen muilta jäseniltä. Silti Estherin sisältä löytyy voimaa ja suuri määrä elämänenergiaa, jotka saavat hänet kiinnostumaan yhä uudelleen ympäröivästä maailmasta ja uppoutumaan täysin niihin asioihin, joita hän pitää elämässään tärkeinä ja innostavina. Näin ollen Estherin luonteessa ovatkin mitä kauneimmassa tasapainossa niin eloisuus ja rauhallisuus, ulospäin- kuin sisäänpäinsuuntautuneisuuskin. Vaikka Esther viihtyykin paljon yksin, omissa ajatuksissaan, ja jättäytyy usein tarkkailijan rooliin esimerkiksi suuremmissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa, juttelee hän mielellään ihmisten kanssa ja osaltaan myös kaipaa ja tarvitsee paljon läheisyyttä ja seuraa. 

Eloisa sydän on myös rohkea, eikä Esther pelkää olla puolustamatta sitä, minkä hän kokee syvimmiltään oikeaksi. Estherin oma arvomaailma onkin hänelle ensisijaisen tärkeä, ja siitä joustaminen on hänelle todella vaikeaa. Toisinaan tämä joustamattomuus on aiheuttanut harmia. Vaikka Esther onkin monella tapaa harkitsevaisempi ja rauhallisempi kuin siskonsa, puolustaessaan arvojaan hänen vahva tunnepuolensa ottaa usein vallan, eikä hän sydämensä sanelemana osaa pysähtyä, ennen kuin on jo liian myöhäistä. Esther ei kuitenkaan aiheuta ikinä samanlaisia skandaaleita kuin Hélène – toisin kuin sisarensa, Esther välttelee huomiota ja keskipisteenä olemista, eikä hän yleisesti ottaen ole koskaan kokeillut rajojaan samalla tavalla kuin isosiskonsa. Esther ei pyri tietoisesti kohahduttamaan seuruettaan Hélènen tavoin, mutta perheen suvussa kulkeva määrätietoisuus ja itsepäisyys, kuin myös vahva usko omiin mielipiteisiin ja arvoihin, ovat niin ikään periytyneet Estherille ja antavat toisaalta myös hänelle voimaa ajaa eteenpäin hänelle tärkeitä asioita. Muuhun perheeseen verraten on Esther isänsä tavoin kuitenkin pikemminkin harmonian luoja kuin sen rikkoja – silti Estherille kaikkein tärkeintä on harmonia hänen sisäisten arvojensa ja ympäristönsä välillä. Hän ei pysty olemaan täysin onnellinen, jos hänen täytyy palvella vain muita ja tehdä vain se, mitä muut häneltä toivovat, siinäkin tapauksessa, että toiveet tulisivat hänen läheisiltään - loppujen lopuksi tärkeintä hänelle on seurata omaa sisintään. Toisinaan Esther saattaakin unohtaa muiden huomioimisen vaaliessaan omaa arvomaailmaansa, vaikka hän onkin erittäin empaattinen ja kiltti eikä koskaan haluaisi tietoisesti satuttaa ketään. Auttamatta tämä saattaa kuitenkin toisinaan johtaa myös erimielisyyteen muiden kanssa, mutta kuten sanottua, Esther ei liioin etsi konflikteja. Iän myötä kuitenkin myös joustavuutta on alkanut tulla mukaan siihen puoleen Estherissä, joka haluaa kulkea omaa polkuaan ja olla vapaa sydämeltään, ennen kaikkea huomioidakseen myös muiden tarpeet ja toiveet. On korostettava, että Esther ei suinkaan ole dominoiva luonteeltaan, eikä hän tuputa arvomaailmaansa muille, hänelle on ainoastaan tärkeää olla toimimatta oman arvomaailmansa vastaisesti.

Estheriä voisi sanoa kuuliaiseksi ja tunnoliseksi siltä osin, että pienestä asti hän on ollut ihminen, joka kunnioittaa muita ja toimii hyvien käytöstapojen mukaan. Kuitenkin tietynlaiset, ehkä hieman "vähäpätöisemmät" velvoitteet, kuten esimerkiksi ajoissa oleminen, tarkkaavaisuutta vaativat thetävät ja projektien loppuunsaattamienn, ovat aina olleet Estherin heikoimpia puolia, sillä hänellä saattaa toisinaan olla suuria vaikeuksia keskittyä tavallisiin, rutiininomaisiin tehtäviin. Esther saattaa niin kiinnostua uusista asioista ja elää niin oman mielensä sisällä, että käytännönpuoli yksinkertaisesti unohtuu. Esther ei tosin ole välinpitämätön, ainoastaan hajamielinen ja hivenen huithapeli.

Tämän puutteen korjaa toisaalta kyky älykkääseen pohdiskeluun, asioiden ideoimiseen sekä kyky hyvään ongelmanratkaisukykyyn ja organisointiin.

Estherissä on myös leikkimielisyyttä ja huumorintajua, jotka sopivat hyvin hänen pääasiassa positiiviseen maailmankatsomukseen. Yhdessä palavan uteliaisuuden ja innostuneisuuden kanssa juuri tämä puoli on se ikuinen lapsi, joka elää hänessä, ja tuo hänen olemukseensa sädehtivää suloisuutta. Iän myötä mukaan on kuitenkin tullut myös kypsyyttä ja ymmärrystä, ja ymmärrys maailman synkemmästä puolesta onkin herättänyt Estherissä voimakkaasti hänen vakavamman puolensa, jotka ovat johtaneet hänen kirjailijan ja salonginpitäjän uraansa.
Tämän lisäksi Estherissä on aina ollut syvällisempi puoli, ja vaikka hän on leikkimielinenkin, juhlien keskipiste hän ei ikinä ole osannut olla, toisin kuin siskonsa, joka on tunnettu kyvystään pitää hauskaa ja juhlia. Kuitenkin kuten siskonsakin, on Esther älykäs ja hyvä keskustelija, ja Esther nauttiikin paljon kahdenkeskisistä, syvällisistä keskusteluista. Jos kemiat kohtaavat keskusteluseuralaisen kanssa, on Estherillä taito niin vetää ihmisiä kuorestaan kuin inspiroidakin näitä. Estherillä on vahva kyky rakastaa toisia ihmisiä ja pitää heistä huolta, tarjota empatiaa ja lohdutusta sitä tarvitseville (toisaalta myös olla arvostamatta niitä, jotka menevät kovin sanoin hänen arvomaailmansa vastaan...) Esther antaakin enemmän painoarvoa tunteille ja inhimillisyydelle kuin asioille ja niiden valmiiksi saattamiselle. Esther yleisesti ottaen pitää ihmisistä kovasti ja on hyvin rakastava ja lojaali läheisiään kohtaan, ja osaa rakastaa ja myös ottaa vastaan rakkautta.
 Oma asema ei ole koskaan ollut Estherille tärkeimpiä arvoja, ja ehkä se onkin nimenomaan Estherin maanläheisyys ja aitous, joka koskettaa ihmisiä. Samaan aikaan kuitenkin, synnyttään hyvin etuoikeutettuun asemaan ja tietynlaiseen yhteiskuntaan, katselee Estherkin maailmaan omien värittyneiden linssiensä läpi. Kirjoittaessaan ja puhuessaan yhteiskunnallisista muutoksista onkin huomattava, että Esther lähtee aina omista lähtökohdistaan. Avarakatseisuus ja kiinnostus muita ihmisiä ja maailmaa kohtaa toimivat tässä kuitenkin positiivisena tekijänä. Esther on ennen kaikki idealisti, jolla on rikas mielikuvitus, romanttinen maailmankuva ja toisinaan ehkä liiankin idyllinen kuva rakkaudesta, ihmisyydestä, maailman hyvyydestä ja mahdollisuuksista. Toisaalta, idealisteja tarvitaan myös viemään asioita eteenpäin ja ennen kaikkea uskomaan parempaan huomiseen, toisaalta taas Estherinkin on jossain vaiheessa kohdattava elämän realiteetit.

Tunneäly on Estherillä ollut aina vahva ja hän osaakin lukea tilanteita kuin myös omia tunteitaan varsin hyvin. Paljon aikaa menee reflektoidessa omia sisäisiä kokemuksia, omaa arvomaailmaansa ja ajatuksiaan. Iltaisin Estherillä on tapana kirjoittaa ylös päivän tapahtumien ja keskustelujen aikana nousseet mietteet löytääkseen uusia näkökantoja katsoa maailmaa.

Esther kirjoittaa muutenkin paljon, eikä pelkästään tuodakseen esille hänelle tärkeitä asioita, vaan tämä rakastaa myös kirjoittaa tarinoita sekä pitää päiväkirjaa, kuin myös kirjoittaa kirjeitä. Esther on myös taitava  tarinankertoja sekä nopea oppimaan ne asiat, jotka häntä kiinnostavat, mutta muut taidot, joita yleensä pidetään sivistyneiden aatelisneitojen taitoina, kuten musiikki, piirustus ja käsityöt eivät ole koskaan Estheriltä onnistuneet. Tämä silti arvostaa kovasti heitä, joilta se luonnistuu ja nauttii esimerkiksi musiikista kovasti. Mutta Esther on valveutunut muuten niin poliittisissa, yhteiskunnallisissa, historiallisissa kuin ajankohtaisissakin aiheissa, ja on kiinnostunut erilaisista ilmiöistä kuten tieteen uusista saavutuksista, mutta ennen kaikkea, ihmisten tarinoista.





Kolme vuotta kuopuksen Hélènen syntymän jälkeen syntyi Esther, joka perheen uutena tulokkaana sai osakseen paljon huomiota ja rakkautta. Hän oli hyväntuulinen lapsi, joka harvoin suuttui tai sai aikaan riitoja muiden lasten tai perheen vanhempien kanssa. Estherillä oli vilkas mielikuvitus,
ja hän keksi yleensä luovia ratkaisuja ja omanlaatuisia leikkejä. Ennen kaikkea hän oli kuitenkin haaveilija ja haahuilija, kiltti ja sydämellinen lapsi, joka ei juuri loistanut missään erityisemmin. Esther unohtui usein ajatuksiinsa ja mielikuvitusmaailmoihinsa, jolloin erityisesti oppiminen ja käytännön asiat saivat kärsiä. Jos jokin ei häntä erityisesti kiinnostanut, ei Esther jaksanut keskittyä niihin, vaikka yrittikin parhaansa. Maalaaminen, ompelu ja pianonsoitto olivat taitoja, joita Esther ei koskaan oppinut hallitsemaan. Sen sijaan häntä itseään kiinnostaviin asioihin kuten ratsastukseen, kirjoittamiseen ja lukemiseen Esther jaksoi keskittyä, toisinaan jopa liikaa. Vilkas mielikuvitus ja taipumus unelmointiin takasivat sen, että Esther keksi tarinoita lähes mistä vain, ja kertoi niitä mielellään kaikille jotka vain jaksoivat kuunnella, ja välillä niillekin, jotka tekivät sen enemmän tai vähemmän velvollisuudesta. Kun Esther varttui, perhe alkoi kuitenkin huomata tämän tarinankertojan lahjat, ja hänen tarinoitaan alettiinkin kuunnella varsin mielellään. Ne olivat vivahteikkaita, tapahtumarikkaita, jännittäviä ja vauhdikkaita, ja Estherillä oli vangitseva kerrontapa. Erityisesti vanhat tarustot ja tarinat kiehtoivat Estheriä, ja hän lukikin niitä mielellään. Vanhempana Esther alkoi kiinnostua tarustojen lisäksi myös Ranskan historiasta, politiikasta ja yhteiskunnan tolasta. Hänestä tulikin hyvin tiedonjanoinen, ja hän oppi paljon lukemalla kirjoista ja kuuntelemalla ja osallistumalla lukuisiin illalliskeskusteluihin.

Vaikka Esther oli rauhallinen ja kiltti lapsi, ei häntä siltikään voinut kuvata helpoksi kasvatettavaksi. Lastenhoitaja, ja myöhemmin kotiopettaja, turhautuivat kukin vuorollaan Estherin motivaationpuutteeseen ja valittivat, ettei tästä koskaan tule kunniakasta ladyä. Kuitenkin käytöstavat Esther omaksui varsin luonnollisesti, osallistuivathan näiden tapojen kasvatukseen myös perheen vanhemmat sekä isosisko Hélène, ja käytöstapojen maailma oli myös se, jossa Esther oli kasvanut pienestä pitäen. Ratsastusretkille Esther unohtui välillä tuntikausiksi ja sai nuhteluita tullessaan myöhässä päivällispöytään. Esther sai kuitenkin paljon rakkautta ja kannustusta osakseen ja vaikka nuhteluita tulikin silloin tällöin, annettiin Estherin olla varsin vapaasti se mikä hän oli. Sillä tavalla Estherin lapsuus ja nuoruus olivatkin hyvin idyllisiä.

Vaikka Esther oli monessa suhteessa hyvin erilainen kuin siskonsa Hélène, heitä yhdistivät voimakas arvomaailma ja halu muutokseen, sekä tietynlainen ymmärrys toisiaan kohtaan. Esther istui mielellään pikkusiskon rooliin, vaikka Hélènen päällepäsmäröinti toisinaan saikin hänet hermostumaan, kuten yhä vielä joskus nykyäänkin. Silti iltaisin hän nautti siitä, että sai salaa kiivetä Hélènen sänkyyn ja nukkua yönsä suojelevan isosiskonsa vierellä. Hélène oli monelta osin Estherille roolimalli, jota tämä pienenä kovasti ihaili. Yhä nykyäänkin isosisko on Estherille tärkeä ihminen elämässä, vaikka ikä onkin tuonut mukanaan ymmärryksen omasta minuudesta ja itsevarmuutta olla se mikä hän on. Emmanuelia kohtaan Esther on aina ollut sydämellinen, hellä isosisko, jolle pikkuveli toimi erityisesti hyvänä tarinoiden kuuntelijana ja arvostelijana kasvettuaan hieman. Isänsä kanssa Esther on tullut aina paremmin toimeen kuin äitinsä kanssa, sillä tällä oli Estherin tavoin tasaisempi ja rauhallisempi luonne, toisin kuin äidillä, Hélènellä ja Emmanuelilla, jotka monelta osin muistuttavat toisiaan. Erityisesti Hélène ja perheen äiti ottivat paljon yhteen ja toisinaan Estherin ja perheen isän piti toimia sovittelijoina.

Perhe asui vuorotellen sekä omassa Versaillesin laitamilla sijaitsevassa hulppeassa kartanossaan että Versaillesin palatsissa. Ensi alkuun palatsi oli Estherille myönteinen, jopa pyörryttävä kokemus. Se tarjosi paljon uutta ihmeteltävää. Kun hän myöhemmin lähti siskonsa kanssa kuningattaren hovineidoiksi, Esther kuitenkin alkoi ymmärtää, että niin suurina annoksina hovi ei enää ollut yhtä kiehtova kuin ennen. Esther piti siitä, että sai tutustua uusiin ihmisiin, ylipäätään olla ihmisten kanssa ja sukeltaa uuteen maailmaan, mutta koki hovin ilmapiirin myös hyvin teennäisenä ja pinnallisena, jossa taistelu omasta asemasta saattoi toisinaan olla varsin raakaa. De Chastainien perhe oli kuitenkin huolimatta korkeasta asemestaan tarjonnut maanläheisemmän ja aidomman ilmapiirin kuin mitä hovi ikinä oli ollut, ja Estherille hovin uusi maailma näyttäytyikin hyvin paljolti pikemminkin vastakohtana omalle tutulle maailmalleen. Hovineitona toimiminen kulutti vähitellen Estherin voimia, samalla kun Hélène kukoisti palatsissa, mutta kokemuksena tämä ajanjakso oli Estherille hyvin opettavainen. Hän oppi, mitä aatelisuus tarkoitti useimmille ja mitä monelle oli selviytyminen elämässä – niille joilla ei ollut yhtä korkeaa asemaa, rakastavaa perhettä ja turvattua taloutta kuten Estherillä. Esther ymmärsi vähitellen, että hän oli syntynyt erityisen etuoikeutettuun ja onnelliseen asemaan.

18-vuotiaana Esther kuitenkin jätti hovineidon pestin mentyään naimisiin Florian Briconnet d’Autevilin, Rosay-Villetten herttuan kanssa. Briconnet d’Autevilit olivat de Chastainien lähimpiä tuttuja ja he illastivat usein samoissa seurueissa, Briconnet d’Autevilien asuessa myös Versaillesissa. Florian ja Esther löysivät vähitellen toisensa ja heidän välilleen kasvoi sanomaton sielujen yhteisymmärrys. Molemmat rakastivat pitkiä, antoisia keskusteluja ja olivat iloluontoisia. Nuorimies oli myös kova ratsastamaan ja he viihtyivätkin paljon yhdessä lähes päivittäisillä ratsastusretkillä. Koska Florianilla oli moitteeton tausta, hän oli vastikään ansainnut  arvonimen ja oli perivä kattavan omaisuuden, pidettiin häntä hyvänä sulhasehdokkaansa Estherille. Niin koitti päivä jolloin nuori monsieur Briconnet d’Autevil pyysi Estherin kättä ja siihen suostuttiin mielihyvin. Estheristä tuli Rosay-Villetten herttuatar, ja hän muutti Florianin kanssa Rosayhyn puolenpäivän matkan päähän Versaillesista. Estherin tietämättä Florianin ja Hélènen välillä oli myös ollut voimakkaampia tunteita, eikä Esther osannut yhdistää isosiskonsa matkaa Pariisiin perheen isän äidin luo häiden jälkeen lainkaan itseensä tai Florianiin. Yhä edelleenkään Esther ei tiedä asian oikeaa laitaa, kuten ei myöskään sitä, että Florian oli hänelle uskoton heidän suhteensa aikana. Ainoastaan Hélène ja muutama muu tietävät tästä, mutta Hélène on pitänyt huolen siitä, ettei Esther ole saanut siitä tietää, haluten suojella pikkusiskonsa rakkaita, lämpimiä muistoja Florianista.

Nuorenparin huumassa yhteys perheeseen jäi vähemmälle, ja tällöin myös Hélènen ja Estherin suhde etääntyi ensimmäistä kertaa. Kuitenkin, parin vuoden naimisissa olon jälkeen Florian äkillisesti menehtyi ratsastusonnettomuudessa. Se oli suuri shokki Estherille, jolle Florian oli ollut kaikki kaikessa. Esther vaipui vähitellen omaan maailmaansa, ja hänellä oli vaikeuksia palata takaisin todellisuuteen. Se oli hänen turvapaikkansa, jonka piiloon hän kietoutui, kun ei halunnut kohdata synkeää maailmaa. Lapsia ei ollut liitosta siunaantunut, mikä vain lisäsi Estherin tuskaa. Kun perhe koki, että Estherille oli annettu tarpeeksi aikaa surra menetystä, he pyrkivät saattamaan tämän uusiin naimisiin. Estherille oli kuitenkin vaikeaa päästää Florianista irti, hän ikään kuin takertui tähän ja menneisyyteen, kadotettuun onneen. Hän kieltäytyi pukeutumasta muuta kuin surupukuun, ja se ilo, sädehtivä lämpö ja sisäinen eloisuus, jota hän oli aina kantanut mukanaan, oli nyt kuihtunut pois.

Menetyksen läpikäyminen alkoi vasta, kun Hélène saapui siskonsa tueksi. Pitkän suostuttelun jälkeen Esther lähti Hélènen mukana kiertelemään Euroopan hoveja. Vähitellen uudet ihmiset, ilmiöt ja asiat, sekä Hélènen rakastava läsnäolo ja tuki alkoivat hoitaa Estherin kuollutta sydäntä, ja elämänilo löysi häneen jälleen takaisin. Uudet asiat kiinnostivat häntä taas ja hän halusi mennä eteenpäin elämässä. Silti Florian on ollut aina tähän päivään asti vahvana hänen sydämessään.

Ollessaan varakas leski ja tunnetusta, hyvämaineisesta perheestä Esther sai luonnollisesti myös paljon kosijoita, mutta torjui niistä jokaisen. Alkoikin kiertää eräänlainen huhu Estheristä, joka eläisi lopun elämäänsä leskiherttuattarena, koska parempaa kuin Florian ei löytyisi. Niin Estherin kuin Florianinkin vanhemmat kannustivat tytärtään uusiin naimisiin, mutta sydämessään Esther koki sen olevan väärin miesvainaansa muistolle. Osasyynä voisi myös olla se, ettei Esther usko avioitumiseen muuta kuin rakkaudesta, eivätkä kosijat ole tähän mennessä olleet muuta kuin avioitumisen tuoman aseman ja rahan perässä. Esther ei ole jaksanut kuitenkaan tästä juuri välittää tai tuntea murhetta, vaan hän löysi vähitellen uuden, vahvemman suunnan elämälleen. Hän alkoi vakavasti kirjoittaa, fiktiota yhteiskunnallisella otteella, ja julkaisi kirjoituksia ensin lehdissä, ja myöhemmin kirjoiksi nidottuina. Vähitellen myös ajatus omasta salongista alkoi kypsyä Estherin mielessä ja hänen onnekseen Hélène lähti ideaan mukaan, sillä Estherin epäkäytännöllisellä luonteenlaadulla kaikki tuskin olisi mennyt suunnitelmien mukaan. Niinpä Esther ideoi ja Hélène toteutti. Perheen varakkuus ja asema olivat omiaan antamaan salongille menestyksekkään alun.


Esther omistaa nuoren valkoisen maremmanhevosen nimeltään Promesse, lempinimeltään Popo.