Marcell-Amaury Lebeau

Marcell-Amaury Lebeau

32 v (Syntynyt 20.9.1744)

Leipurin apukäsi - Versaillesin kylä


Menneisyys

Marcell-Amaury syntyi vanhempien iltatähdeksi hieman yllättäenkin. Kumpikaan vanhemmista ei enää ollut osannut odottaa uutta lasta. Tuon vanhemmat olivat kuitenkin onnensa kukkuloilla ja näkivät vielä yhden lapsen Jumalan lahjana ja vastauksena heidän rukouksiinsa.

Jo lapsena oli kuitenkin selvää että Marcell-Amaury ei ollut millään tavalla helppo lapsi ja välillä vanhemmat saivat rukoilla samalta lähteeltä apua jaksaakseen poikansa jatkuvia tempauksia. Tuo kunnostautui milloin minkälaisissa kolttosissa ja oli tunnettu siitä aiheutti ongelmia myös muille lapsille.
Pojalla olisi ollut päätä opetella moniakin asioita, mutta ei jaksamista. Ja tuo onnistui saamaan itselleen sellaisen maineenkin, ettei ainakaan kukaan kukaan kotikylässä halunnut häntä oppiinsa.

Hän jäikin isänsä isänsä opetettavaksi leipurin ammattiin, joka ei kiinnostanut nuorta mieltä pätkääkään. Marcell-Amaury olisi halunnut olla sotilas. Lopulta poika karkasikin kotoa ja liittyi armeijaan valehdeltuaan ikänsä.
Marcell-Amaury päätyi huoltojoukkoihin joissa ironista kyllä, leipoi leipää ja huolehti ruokahuollosta. Mies kuitenkin nautti sotilaselämästä.
30.8.1762 Nueheimin taistelussa preussia vastaan huollon telttaan osui keskitys ja Marcell-Amaury haavoittui vaikeasti, niin että miehen oikea jalka jouduttiin katkaisemaan vähän matkaa polven alapuolelta.

Toipuminen kesti pitkään ja alkuun nuori mies ei edes ollut halukas paranemaan. Hän ei palannut Versaillesin kylää ennen kuin 1771, oltuaan yli vuosikymmenen poissa kotoaan. Ennen sitäkin nuori mies oli ollut huonosti yhteydessä kotiinsa.
Kukaan ei ollut osannut odottaa että Marcell-Amaury palaisi, kun eihän tuosta ollut kuulunut mitään varmaan puoleen vuosikymmeneen ja sotakin oli siinä vaiheessa jo loppunut. Perhe olikin uskonut tuon kuolleen.

Vammautuneen pojan palaaminen oli miltei pahempi kohtalo kuin jos Marcell-Amaury olisi jäänyt kokonaan palaamatta.

Yhteisöön sopeutuminen ei todellakaan ole ollut helppoa sodan vammauttamalle miehelle.


Ulkonäkö

Marcell-Amaury on keskimittainen mies, jolla on hyvin selkeät kasvonpiirteet. Huomio kiinnittyy ylensä ensimmäisenä juuri hänen kasvoihinsa. Ennen sotaa tuon hoikat kasvot ja siistilinjainen nenä antoivat lähes posliininukkemaisen vaikutelman jonka vihreänsävyiset silmät kruunasivat: hän todellakin oli kaunis mies.
Ja hän tiesi sen itsekin. Nykyäänkin peilikuvaa sietää katsella, kunhan se ei näytä kokonaan hänen runnoutunutta ruumistaan.

Onhan hän edelleenki ihan mukiinmenevä, kunhan ei katso vasenta poskea jossa on syvä arpi aivan poskiluun alapuolella samassa haavoittumisessa tulleena. Tumma tukka korostaa vaaleaa ihoa. Kaidat kasvot kielivät väsyneisyyttä. Jopa kireyttä ja kyynisyyttä. Jos kyynisyyden voi kasvoista nähdä.

Marcell-Amaury on saanut osakseen vammautumisesta koituvaa stigmaa, sääliä ja ennakkoasenteita. Miehen kasvoilta myös näkee että tuolla on kipuja edelleen, mikä voi selittää tuosta välittyvät oudot tuntemukset väsymyksestä ja kireydestä.

Hänestä tosiaan huomaa että tuon oikea jalka ei ole alunperin näyttänyt sille kuin näyttää nyt. Sen tilalla on yksinkertainen proteesi, jonka mies on saanut hankittua omilla varoillaan. Marcell-Amaury käyttää yleensä yhtä kainalosauvaa, toisinaan, pidemmillä matkoilla kahta, kävelynsä tueksi.

Mies on oppinut liikkumaan niiden kanssa varsin vaikuttavasti, mutta inhoaan muita vuodenaikoja kuin alkukesää liikkueesaan ja ollessaan ulkona. Muutoin liikkeellä oleminen on hänen mielestään melko epämiellyttävää ja sen näkee miehen kalpeasta olemuksesta.
Tämä liikkumisen muoto on saanut miehen ylävartalon lihakset voimistumaan, mutta samalla mies kärsii erilaisista hartiakivuista. Hänellä on varsin usein erilaisia lihassärkyjä ja jumeja johtuen huonoista asennoista joihin hän vammansa takia joutuu asettumaan.



Luonne

Mercell-Amaury on toisinaan hyvinkin huonolla tuulella jatkuvien haamusärkyjen ja muiden kipujen vuoksi. Ja siksi että miestä ärsyttää ja suututtaa oma kykenemättömyytensä tehdä asioita samalla tavalla kuin muut miehet niitä tekisivät.
Entinen pojanviikari tuntee itsensä jo nyt vanhaksi ja usein väsyneeksi. Hän yrittää aktiivisesti vakuuttaa itselleen ettei kaipaa seuraa tai tukea keneltäkään. Silti sitä mies tavallaan janoaa. Varmasti Marcell ei ilman jalkansa menetystä olisi ollut kauhean hyvässä kunnossa, sen verran menevästä ja kaikenlaisiin ongelmiin ajautuvasta nuorukaisesta oli kyse. Hän vieroksuukin entistä ongelmia aiheuttanutta itseään, mutta edelleen. Ainoa vahingonilon voittava ilo on jouluilo, jos edes sekään. Kepposten tekeminen olisi varmaan edelleen ohjelmassa useamminkin, jollei hän epäilisi jäävänsä liian helposti kiinni. Leipurinliikkeen muut työntekijät kuitenkin pitävät miestä melkoisena huuliveikkona.

Hän janoaa kontaktia ihmisiin ja oikeasti puhuu noiden kanssa mielellään, mutta esittää jostain syystä muuta.

Marcell-Amaury käy kirkossa säännöllisesti, mutta ei ripittäydy, huolimatta kehotuksista joita saa. Hänen suhteensa uskontoon on ristiriitainen, kaikki hänen suhteensa tuntuvat olevan sitä.
Marcell-Amaury on yrittänyt vuosien varrella erakoitua, päästä takaisin yhteisöön ja eristyä uudelleen jne. mies ei tiedä mitä hän elämältään haluaa. Satunnaiset alkoholin liikakäyttöön liittyvät ongelmat eivät myöskään auta eksyneisyyttä.

Hän myös tuntee itsensä uusissa sosiaalisissa tilanteissa suurimmaksi osaksi epävarmaksi ja eksyneeksi. Mikä ei tee asiasta yhtään helpompaa.


Faceclaim - Gaspard Ulliel