Cornélie Leroux

Vanhemmat: Mathieu ja Simone Leroux
Sisarukset: Pascal (35), Thierry (32), Francois (29), Edmée Girard (26) ja Sophie Grosvenor (21)

Lerouxin perhe ei ole koskaan ollut erityisen varakas, pikemminkin päinvastoin. Köyhälle perheelle suuri lapsikatras on ollut pikemminkin kirous kuin siunaus ja salaa rouva Leroux on kiitollinen siitä, että kolme lasta ei elänyt riittävän vanhaksi nähdäkseen maailman kurjuutta. Perhe on kotoisin Lunévillesta, Lorrainesta, jossa niin vanhemmat, pojat ja Sophie puolisonsa kanssa asuvat. Cornélie ja Edmée ovat muuttaneet pois kotoa: he lähtivät yhdessä Pariisiin Edméen mentyä naimisiin, mutta sittemmin Cornélie muutti sieltä edelleen Versaillesiin saatuaan sieltä paikan.

Lunévillessa asuvien perheenjäsentensä kanssa Cornélie ei tule erityisen hyvin toimeen, mikä on lähinnä hänen omaa aikaansaannostaan. Edméetä hän sen sijaan tapaa säännöllisesti, kun vain töiltään ehtii.


Lerouxit eivät koskaan ole olleet rikkaita. Sekä Mathieu että Simone olivat työläisperheen lapsia. He kasvoivat samassa kaupungissa, liikkuivat lapsesta pitäen samoissa porukoissa ja päätyivät lopulta naimisiin rakkaudesta. Perhe kasvoi vähitellen, rouva Lerouxin mielestä liiankin nopeasti ja liian suureksi. Osa raskauksista meni kesken, osa lapsista menehtyi ennen kuin ehtivät elää viittäkään vuotta. Kuusi lasta kasvoi aikuisiksi asti ja heistä Cornélie on toiseksi nuorin. Hänen kohtalokseen tuli saada isosiskon vanhat vaatteet, kun tuo itse venyi niihin liian pitkäksi. Nuorempien sisarusten hoivaamiselta hän kuitenkin säästyi suurimman osan ajasta. Töitä kuitenkin piti tehdä, nuoresta pitäen, eikä siinä asiassa auttanut hangoitella vastaan.

Vaikka Simone ja Mathieu välittivät lapsistaan, oli raskas työ ja köyhyys monesti heille liikaa. Lapset näkivät toisinaan nälkää, etenkin tytöt, sillä poikia perheessä suosittiin. He asuivat ahtaissa oloissa, mutta enimmäkseen he olivat elämäänsä tyytyväisiä, koska eivät he juuri osanneet parempaa toivoa. Perheessä pidettiin yllä tiukkaa kuria ja vanhemmat olivat erittäin hartaita protestanttisia uskovaisia, vaikka toisinaan sen asian salasivatkin, olivathan hugenotit aiemmin joutuneet erittäin verisesti karkotetuksi Ranskasta. Näön vuoksi perhe kuitenkin kävi joka sunnuntai katolisen kirkon jumalanpalveluksessa ja niihin myös lasten oli pakko osallistua. Etenkään Cornélieta kirkossa käynti ei jaksanut kiinnostaa, istuminen aloillaan oli liian pitkäveteistä puuhaa menevälle tytölle.

Menevä Cornélie tosiaan oli. Hän piti raisummista leikeistä kuin moni muu ikäisensä tyttö ja olisi halunnut mennä ennemmin poikien mukaan kuin olla äidin kanssa kotona leipomassa tai tekemässä ruokaa. Seikkailunhalu ei koskaan hävinnyt, joten täytettyään 16, Cornélie päätti lähteä etsimään töitä muualta. Koska hänen siskonsa oli hiljattain mennyt naimisiin ja muuttanut pian sen jälkeen Pariisiin, Cornélie päätti jättää kotikaupungin pölyt taakseen. Mathieu ja Simone eivät tästä päätöksestä pitäneet, sillä pitivät tyttöä liian uhkarohkeana ja pelkäsivät tuon pilaavan maineensa tempuillaan. Vanhempiensa vastustuksesta huolimatta tyttö lähti siskonsa luokse, mikä sai välit viilenemään.

Pariisissa Cornélie sai töitä keittiöpiikana, niitä töitä hän oli tehnyt myös Lunévillessa. Muutaman vuoden ajan hän työskenteli erään kauppiasperheen palkollisena, kunnes keksi siskonsa ehdotuksesta hakea töihin Versaillesiin. Sinne hän pääsi ollessaan 20:nen vuoden ikäinen. Keittiöön hän ei päässyt, mutta pyykkituvalle hänet otettiin ja siellä Cornélie on yhä. Hänen haaveissaan siintää kuitenkin siirtyminen keittiön puolelle vielä jonakin päivänä.


Cornélie on varreltaan lyhyehkö, alle 160 senttinen nainen. Hän on melko hoikka, eikä ylimääräisiä kiloja ole juuri kertynyt, mistä kiitos kuuluu arvatenkin köyhyydelle ja raskaalle fyysiselle työlle. Nainen vartalo on muoroltaan päärynämäinen, eikä häntä voi erityisen muodokkaaksi kehua. Iho on väriltään vaalea, paikoin vanhojen rokkoarpien rumentama ja työssä ahavoitunut. Etenkin kädet ovat kaukana pehmoisesta ja ovat työnteon kovettamat ja vanhentamat, ahkerasta rasvaamisesta huolimatta. Naisesta huomaa helposti, että hän kuuluu kolmanteen säätyyn, eikä ole juuri päässyt nauttimaan ylellisyyksistä. Mikään rumilus Cornélie ei onnekseen ole, vaikka onkin kohtalaisen vaatimaton ilmestys. Hän haluaisi näyttää kauniimmalta ja haaveilee salaa siitä, että voisi edes kerran elämässään pukeutua yhtä hienosti ja laittaa hiuksensa yhtä upeasti kuin se aateliväki, joiden pyykkejä työkseen pesee.

Naisen kasvot ovat ovaalin muotoiset ja melko voimakaspiirteiset, mutta kuitenkin ennemmin naiselliset kuin miehekkäät. Silmät ovat väriltään vaalean siniset, eivätkä ripsetkään ole erityisen tummat. Nenä taas on melko pieni ja suora, huulet vaaleat, mutta täyteläiset. Usein kasvoilla on hieman totisemman puoleinen ilme, mutta seurassa tilanne muuttuu äkkiä. Kulmakarvat ovat samaa sävyä kuin hiukset, jotka ovat punaruskeat ja kiharat. Hyvin hoidettuna ne kenties olisivat kirkkaamman väriset, mutta nyt sävy on jokseenkin haalean oloinen. Hiuksiaan Cornélie pitää töissä ollessaan yleensä nutturalla tai jonkinlaisella lettikampauksella. Vapaa-ajalla, vaikka se ei muodinmukaista olekaan, hän pitää hiuksiaan mielellään auki. Cornélie ei ole koskaan ollut turhan tarkka hiustensa suhteen, minkä vuoksi ne ovat usein hieman likaiset ja takkuiset.

Sama huolimattomuus ulottuu myös neidin pukeutumiseen. Hän käyttää totta kai töissä niin siistejä vaatteita kuin vaaditaan, mutta vapaalla pukeutuu, miten parhaaksi katsoo. Hänen työvaatteensa ovatkin lähes poikkeuksetta paremmassa kunnossa kuin vapaa-ajan vaatteet. Muoti ei ole naiselle tärkeä asia, eikä hänellä olisikaan varaa seurata viimeisimpiä villityksiä. Cornélien vaatteet ovat pääasiassa käytännöllisiä ja yksinkertaisia mekkoja, joita tuskin kukaan hänen päältään kadehtii. Värit ovat nekin vaatimattomia: valkoista, ruskeaa, keltaista ja vihreää eri sävyissä. Asusteita Cornélie käyttää verrattain vähän. Hän ei juuri omista koruja, eikä kenkiäkään ole montaa paria. Pukeutuminen on melko tasaista ja yksitoikkoista, mutta tuskin hänen asemassaan olevalta naiselta voi juuri muuta odottaakaan.

Mademoiselle Lerouxia voi huoletta luonnehtia iloiseksi, arkailemattomaksi ja rennoksi naiseksi. Hän suhtautuu elämään kovin huolettomasti ja huolimattomasti, eikä hän aina piittaa muista tai näiden tunteista niin paljon kuin hyvät tavat edellyttäisivät. Iloisuus tarttuu tästä naisesta helposti muihinkin ja siihen hän usein myös tietoisesti pyrkii. Hän rakastaa hassuttelua ja vielä enemmän hän rakastaa nauramista. Vitsit, pilapuheet ja roisit näytelmät ovat ehdottomasti Cornélien makuun, aivan kuten palatsissa kiertävät huvittavat juorutkin. Arkailemattomuus on monesti ajanut punatukan ongelmiin. Hän on melkoinen rämäpää ja tekisi mielellään paljon sellaista, mitä ei katsota naiselle sopivaksi. Töissä Cornélie yrittää totta kai käyttäytyä edes jokseenkin asiallisesti, ainakin silloin kuin ylempiään on näköpiirissä.

Cornélie on melko suorasukainen nainen. Hän on toisinaan jopa turhan rehellinen, minkä vuoksi häntä pidetään joskus pahasuisena ja huonokäytöksisenä. Kaikenlainen teeskentely on kuitenkin naiselle vastenmielistä ja jopa luonnotonta. Tietyissä tilanteissa hän kuitenkin sortuu sellaiseen itsekin, onhan hänen jopa hieman pakkokin, ellei halua työtään menettää. Työ on Cornélielle tärkeä asia, mutta vain rahan ja seuran takia. Jos hän olisi rikkaampi, hän ilman muuta viettäisi päivänsä laiskotellen ja huvitellen. Mutta koska se ei ole mahdollista, on tehtävä jotakin leipänsä eteen. Pyykkärin työt ovat toki fyysisesti raskaita, mutta niiden puuhien lomassa ehtii hyvin käyttää aikaa turhanpäiväiseen höpötykseen, mikä oikeastaan on naisen elämän suola.

Rämäpäisyys ja iloluontoisuus eivät suinkaan ole mademoiselle Lerouxin ainoita luonteenpiirteitä, vaikka ne kenties kaikkein selkeimmin nousevat esiin. Lisäksi hän on äkkipikainen, helposti loukkaantuva, avoin ja sosiaalinen. Hän yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen ja on useimmiten helposti lähestyttävä. Hän pitää aidosti muista ihmisistä ja toivoo että muillakin voisi olla hauskaa. Usein Cornélie on se, joka kokoaa joukon ystäviä kasaan ja järjestää kaikille mukavan, rennon ja ennen kaikkea hauskan illanvieton. Näihin illanviettoihin ei turhaa pönötystä kuulu, vaan huoletonta yhdessäoloa, mielellään hyvän ruuan ja juoman kera. Eikä tanssikaan monesti loista poissaolollaan. Cornélie on tuttu näky Versaillesin kapakoissa ja kaduilla, joissa hän on kuin kotonaan. Useimmiten hän kuitenkin liikkuu muiden palatsin työntekijöiden kanssa, joita pitää lähes poikkeuksetta kavereinaan ihan vain siitä syystä, että he sattuvat työskentelemään samassa paikassa. Cornélie on kaikkien kaveri -tyyppiä, eikä hän aristele tutustua uusiin ihmisiin.

Aatelisiin Cornélie suhtautuu jokseenkin alemmuudentuntoisesti, sillä tietää ettei noille juuri kannata ryttyillä. Toisinaan hän kadehtii itseään rikkaampia, mutta useimmiten ei. Hänen mielestään rikkaiden maailma tuntuu olevan paljon armottomampi ja ennen kaikkea tarkempi kaikista turhanpäiväisistä koukeroista. Työläisenä elämä on vapaampaa ja rennompaa, etenkin kun vanhempien valvovat silmät ovat kaukana poissa.

Suurin osa Cornélien ajasta kuluu työntekoon ja höpöttelyyn työkavereiden kanssa. Hänen mielipuuhiinsa kuuluvat pitkät kävelylenkit säällä kuin säällä, pelit ja näytelmät. Lukea hän osaa jotenkin, mutta ei erityisen hyvin. Huolimattomasti kirjoitettua tekstiä hän pitää suorastaan painajaismaisena. Kirjoittaminen sujuu sekin vain jotenkuten ja virheitä löytyy varmasti jokaisesta kirjeestä. Nainen ei ole koskaan pitänyt näitä taitoja itselleen erityisen tärkeänä, mikä on suorastaan harmi, sillä hänellä kuitenkin olisi paljon sanottavaa. No, puhetta sitten tulee sitäkin enemmän ja useimmiten kaikkea turhaa ja tyhjänpäiväistä.

Cornélie viihtyy huonosti yksin, eikä hän voi sietää toimettomuutta kovin hyvin. Hänellä on aina oltava jotakin tekemistä, muuten aika käy pitkäksi. Mademoiselle Leroux on hyvä ystävä, mutta mitä parisuhteisiin tulee, niissä hänellä olisi paljonkin parantamisen varaa. Hän on helposti kyllästyvää tyyppiä myös tällä elämän alueella, eikä häntä juuri houkuta astella avioliittoon ja kahlita itseään hellan ääreen tai lasten ympäröimäksi. Ennemmin hän pitää hauskaa ja siihen hän on valmis niin oman säätynsä kuin itseään ylempienkin kanssa.