Aline Garcon (Fay)
Nov 10, 2018 20:44:20 GMT 2
Post by Meli on Nov 10, 2018 20:44:20 GMT 2
Aline Garcon
Kuvissa Samantha Barks
Huom! Kuvissa Aline n. 19-vuotiaana
Huom! Kuvissa Aline n. 19-vuotiaana
Kokonimi: Aline Melanie Garcon (Fay)
Kutsumanimi: Aline
Syntymäpäivä: 13.11.1758
Ikä: 21 vuotta (vuonna 1779)
Sukupuoli: nainen
Kansallisuus: ranskalainen
Asema/sääty: ottolapsi/kolmas sääty
Ammatti: työskentelee Fayn perheen Le jardin de roses -majatalossa
Siviilisääty: naimaton
Suhteet
Perhe:
Edgar & Éliane Garcon (entiset kasvattivanhemmat)
Maxime ”Max” Garcon (Fay) (s. 1768, 11v.) (kasvattiveli)
Daniel Fay (kasvatti-isä)
Angeline Fay (kasvattiäiti)
Thomas Fay (s. 1754, 24v.) (kasvattiveli)
Lucas Fay (s. 1756, 22v.) (kasvattiveli) †
Francis & Elvire Fay (Fayn perheen isovanhemmat, "kasvatti-isovanhemmat")
Edgar ja Éliane olivat Alinen (ensimmäiset) kasvattivanhemmat. Nuoripari haki Alinen lastenkodista ja ”adoptoi” hänet, kun hän oli kahdentoista vanha. He suhtautuivat tyttöön aina hieman etäisesti ja myöhemmin jopa kaltoinkohtelivat Alinea.
Maxime on Alinen kymmenenvuotias kasvattiveli. Maxime on Alinen kasvattiäidin Élianen sisaren avioton lapsi, jonka Éliane otti hoitaakseen, kun hänen sisarensa menehtyi. Maxime on aina ollut Alinelle hyvin tärkeä ja heidän suuresta ikäerostaan huolimatta Aline ajattelee Maximea veljenään.
Aline ja Maxime asuvat nykyään Fayn perheen luona ja kuuluvat perheeseen. Daniel, Fayn perheen isä, on luonteeltaan hieman vetäytyväinen, mutta suhtautuu Alineen aina ystävällisesti ja neuvoo naista monissa asioissa kuin omaa tytärtään. Perheen äiti Angeline on perheestä kaikkein sydämellisin ja rakastavin Alinea kohtaan. Angeline on Alinelle kuin oma äiti, ja Angeline puolestaan pitää Alinea tyttärenään, jota hän ei koskaan saanut, ja haluaa tälle vain kaikkein parasta ihan niin kuin omille lapsilleen.
Fayn perheen 23-vuotias esikoispoika Thomas ei ole oikein koskaan osannut suhtautua Alineen kuin sisareen, vaan pitää tätä enemmänkin kuin muutamaa vuotta nuorempana naapurintyttönä. Alinen ja Thomasin välit ovat melko muodolliset Thomasin takia. Aline kuitenkin ihailee Thomasia ja on tuolle syvästi kiitollinen siitä, että tuo pelasti Maximen ja hänet. Thomasin nuorempi veli Lucas puolestaan oli Alinelle paljon lähempänä veljeä kuin Thomas. Lucas ja Aline tulivat toimeen oikein hyvin, ja Lucas usein huolehti Alinesta kuin huolehtisi omasta siskostaan.
Francis ja Elvire ovat Fayn perheen isovanhemmat, Danielin vanhemmat. Francis on aina ollut hyvin sydämellinen Alinea kohtaan. Francis usein vitsailee Alinen kanssa ja kertoo hänelle jännittäviä tarinoita merimatkoistaan. Elvire ei ole oikein koskaan pitänyt Alinesta. Hän usein käyttäytyy kuin Alinea ei olisi olemassa ja suhtautuu muutenkin nuoreen naiseen hyvin viileästi.
Ystävät & tuttavat:
Fayn perheen sukulaiset, ystävät ja tuttavat
Katulapsi Noel
Työkaveri Anna Millet
Aline suhtautuu kaikkiin Fayn perheen sukulaisiin, ystäviin ja tuttaviin mahdollisimman avoimesti, sillä hänestä on tärkeää kunnioittaa perheensä tuttavapiiriin kuuluvia. Hyvänpäiväntuttuihinsa Aline pitää pienen etäisyyden, mutta kohtelee näitä pääsääntöisesti reilusti. Oikeita sydänystäviä Alinella ei ole. Hän kuitenkin laskee ystäväkseen Noelin, jonka Aline tuntee alun perin orpokodista, jossa hän vietti Noelin tapaan lapsuutensa. Aline suhtautuu Noeliin melkein yhtä suojelevasti kuin veljeensä Maximeen ja antaa aina silloin tällöin pojalle ruokaa tai suojaa Fayn perheen majatalosta.
Ulkonäkö
Alinen ulkonäkö on kokonaisuudessaan varsin vaatimaton, eikä hän yleisesti ottaen kiinnitä ihmisten huomiota itseensä. Nuorinainen näyttää kaikin mahdollisin tavoin ranskalaiselta ja hänet voi vaivattomasti sijoittaa kolmannen säädyn raamien sisälle.
”Aline? Minun rakas tyttärenikö? Hänhän on maailman kaunein nuori nainen! No, hyvä on, jos ollaan ihan rehellisiä, ei Aline mikään klassisen henkeäsalpaava kaunotar ole. Aline on omalla ihastuttavalla mutta vaatimattomalla tavallaan kaunis.”
-Angeline Fay, Alinen kasvattiäiti
Aline on pari senttiä keskiverto ranskalaisnaista lyhyempi. Ruumiinrakenteeltaan hän on hyvin kevytrakenteinen, kovin hoikka. Alinessa juuri hänen kevytrakenteisuuteensa kiinnittää helpoiten huomiota. Nuori nainen ei ole järin muodokas. Ainut mikä tuo Alinen olemukseen edes hieman naisellisuutta, ovat hänen sirot mutta täyteläiset rintansa. Aline näyttää monesta ulospäin suorastaan heiveröiseltä tytön tylleröltä ja häntä voisi ulkonäkönsä perusteella verrata pieneen siipirikkoon lintuun – ihan suloinen olento, mutta melko surkea näky.
Kehon vaatimattomuutta paikkaavat Alinen kohtalaisen nätit kasvot ja kauniit paksut hiukset, joita nuori nainen pitää oikeanpuoleisella jakauksella. Alinen tumma, tuuhea ja hieman kihara tukka ulottuu naisen rinnoille asti. Hiukset ovat hyväkuntoiset, vaikkakin usein sotkuiset johtuen siitä, ettei Aline usein kuin vain nopeasti harjaa hiuksensa aamuisin ennen päivän töihin lähtöään.
Kauniit paksut hiukset reunustavat Alinen sydämenmuotoisia kasvoja. Alinella on melko korkea otsa ja korkeat poskipäät. Naisen huulet ovat huomaamattoman vaaleat, mutta Alinen hymyillessä ne kaartuvat suloisesti. Suloisen hymyn seuraksi Alinen kasvoille ilmestyy aina myös hymykuopat, jotka saavat Alinen näyttämään hieman lapsenomaiselta – enemmän söpöltä kuin kauniilta.
Alinella on tummanruskeat silmät ja lyhyet tummat silmäripset. Silmien yläpuolelle kaartuvat kauniisti hänen hiusten kanssa samaa sävyä olevat kulmakarvat. Tummat silmät, hiukset ja kulmat erottuvat hyvin edukseen Alinen vaaleasta läpikuultavasta ihosta. Alinen nenä on kapea ja siro, minkä takia se sopii hyvin hänen kasvoihinsa ja vahvistaa kuvaa näteistä kasvoista.
Koko elämänsä ajan Aline on pukeutunut varsin vaatimattomasti ja yksinkertaisesti, eikä hänen asustukseensa koskaan kuulu mitään koruja. Aline ei ole kiinnostunut uusimmista muotivillityksistä ja hänestä on täysin hyväksyttävää käyttää vanhoja jo hieman kuluneita tai jopa rikkinäisiä vaatteita. Aline ei yleensä laittaudu, mikä on harmi, sillä kauniissa mekossa ja kevyessä kasvojen piirteitä korostavassa meikissä nuori nainen voisi olla melkein jopa ihastuttava näky. Tavallisesti Aline ei kuitenkaan herätä huomiota, eikä hän ole mikään miesten katseita puoleensa vetävä kaunotar.
Luonne
Moni ihminen erehtyy luulemaan Alinea ulkonäön takia hieman ujoksi, suloiseksi naisen tyngäksi, mitä hän kuitenkaan ei ole. Aline on varsin tulinen persoona. Hän on reipas ja näyttäytyy usein itsenäisenä nuorena naisena.
”Aline on kovin… Hmm… Vahvatahtoinen. Jos hän päättää jotain, hänen päätään on mahdotonta kääntää. Alinea pitää osata käsitellä, ellei halua joutua ongelmiin hänen kanssaan. Äiti on siinä erityisen taitava, ja siksi kai he kaksi tulevatkin niin hyvin toimeen. Aline muistuttaa tässä asiassa itse asiassa hyvin paljon Thomasia, mutta muuten he ovatkin kuin päivä ja yö.”
-Lucas Fay, Alinen kasvattiveli
Aline on hyvin vahvatahtoinen, eikä hän helposti anna periksi, vaan puolustaa niin omiaan kuin lähimmäistensäkin oikeuksia. Hänen vahvatahtoisuutensa muuttuu kuitenkin harmittavan usein naurettavaksi itsepäisyydeksi, jolle ei näy loppua. Alinea on itsepäisyytensä puuskassa mahdoton suostutella mihinkään, eikä hän tyydy kompromisseihin. Moni ei osaa käsitellä vahvatahtoista nuorta naista, eikä siksi tule hänen kanssaan toimeen. Alinen nykyinen äiti, Angeline Fay, on kuitenkin oppinut puhumaan ottotyttärelleen niin, että saa tämän lähes aina toimimaan niin kuin on parasta.
Itsepäisyydessään Aline on myös helposti itsekyyteen taipuvainen ja joskus hänen on hyvinkin vaikea miettiä oman ja läheistensä napojen lisäksi ketään muuta maailmassa. Itsekkyytensä ja lievän ajattelemattomuutensa takia Aline onkin huono tutustumaan ihmisiin ja saamaan ystäviä. Nuori nainen yrittää suhtautua varauksella tuntemattomiin, mutta päätyy usein luottamaan näihin liian lievin perustein. Aline turhautuu helposti, mutta on hyvin sinnikäs, eikä anna periksi.
”Aline on käsittämättömän vahva nuori nainen. Hän on taistelija. Luovuttaminen ei ole hänelle vaihtoehto, vaan kaaduttuaan hän nousee aina ylös.”
-Daniel Fay, Alinen kasvatti-isä
Vaikka Aline usein näyttäytyykin vahvana ja itsenäisenä nuorena naisena, on hän syvällä sisimmässään vielä lapsi. Lisäksi hän sinnikkyydestään huolimatta sietää huonosti stressiä ja paineita, mikä näkyy ulospäin turhautumisena ja suuttumisena. Alinen rankka menneisyys ja useat kaltoinkohtelut ovat tehneet hänestä myös rakkaudenkipeän. Aline ei tahdo mitään niin paljon kuin tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään, ja siksi hän usein pelkääkin muiden mielipiteitä. Hän uskoo nähneensä maailmaa ja tietävänsä paljon, mutta todellisuudessa nuorinainen on tietoutensa osalta täysin lapsen kengissä.
Ulospäin Aline vaikuttaa optimistiselta persoonalta. Vaikkei Aline koskaan luovuta tai lakkaa uneksimasta, murtuu hän kuitenkin helposti vastoinkäymisten kohdatessa hänet. Aline ei halua antaa muiden nähdä pettymystään tai heikkouttaan, vaan pitää kyynelensä loitolla niin kauan, kunnes voi vetäytyä omaan rauhaansa ja hajota palasiksi. Useimmiten Alinea on kuitenkin melko helppo lukea, eivätkä hänen tunteensa pysy yhtä hyvin piilossa kuin hän ehkä toivoisi.
”Thomas ja Lucas on kivoja, mutta Aline on paras. Aline jaksaa aina leikkiä ja rakastaa. Aline saa minut aina hymyilemään ja nauramaan. Alinen kanssa on aina hauskaa. Aline on lempi-ihmiseni.”
-Maxime Garcon, Alinen kasvattiveli
Alinen parhaisiin puoliin lukeutuu hänen kykynsä huolenpitoon. Aline todella kantaa huolta itselleen tärkeistä ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan – joskus jopa hieman liikaakin. Huolehtivaisuudessaan ja rakastavuudessaan Aline saattaa myös valitettavasti olla melko haavoittuvainen ja naiivi. Alinelle rakkaitten ihmisten on helppo tanssittaa tyttöä oman pillinsä mukaan, sillä kun kyse on rakkaudesta, on Aline suorastaan sokea.
”Alinella on suuri, kultainen sydän. Häneltä riittää rakkautta kaikille, mikä tekee hänestä käsittämättömän upean persoonan.”
-Angeline Fay, Alinen kasvattiäiti
Ihastuminen on Alinelle hyvin tyypillistä. Hänellä on elämänsä aikana ollut monia mielitiettyjä. Alinen voisi sanoa ihastuvan helposti ja unohtavan sitten ihastuksensa vieläkin helpommin.
Ihastumisen tapaan Aline on herkkä suuttumaan. Impulsiivisena persoonana hän saattaa ottaa nokkiinsa mitä mitättömimmistäkin asioista. Onneksi nuori nainen kuitenkin antaa helposti anteeksi ja unohtaa koko jutun, ellei hän sitten ole sattunut itsepäisesti päättämään esittävänsä vihaista saadakseen haluamansa.
Kaikessa huolehtivaisuudessaan Aline on hyvinkin omistushaluinen. Hän on helposti mustasukkainen, oli kyse sitten hänen veljestään Maxista tai jostain Alinen ihastuksen kohteesta.
”Silloin kun elämä on kaunista, laulan ja tanssahtelen.”
-Aline
Alinella ei ole varsinaisia harrastuksia, mutta nuori nainen pitää laulamisesta ja tanssimisesta. Usein hyvällä tuulella ollessaan Aline tanssahtelee oman hyräilynsä tahtiin. Alinella on myös tapana laulella töitä tehdessään ja aina yksin ollessaan. Alinella on kaunis ja soinnikas ääni, mutta hän ei koskaan suostu laulamaan muiden kuullen.
Alinen sydämessä on hänelle läheisten ihmisten lisäksi tilaa myös eläimille. Aline rakastaa koiria ja kissoja ja antaakin usein kulkukoira- ja -kissakavereilleen ruuantähteitä. Aline kuitenkin pelkää hevosia, eikä viihdy niiden lähellä – saati että suostuisi nousta ratsaille.
Vapaa-ajallaan – mitä Alinella on suuren työmääränsä takia hyvin rajallisesti – Aline tykkää leikkiä pikkuveljensä Maxin kanssa tai viettää aikaa toisen veljensä Lucasin kanssa. Aline myös nauttii siitä, kun saa olla avuksi ja auttaa Fayn perheen majatalossa. Työt majatalossa sujuvat nuorelta naiselta aina kivuttomasti ja aika suorastaan lentää.
Menneisyys
Eräänä aikaisena, harmaana ja vilpoisena syysaamuna työpaikalleen puiston läpi kulkeva ompelijatar löysi puiston penkiltä valkoiseen kankaaseen kiedotun pienen tyttövauvan. Paikalla ei näkynyt muita, ja äimistynyt ompelijatar nosti tyttölapsen käsivarsilleen ja kantoi lapsen lähimpään orpokotiin, josta tuo lähetettiin erään imettäjän luo. Vauvan vanhempia yritettiin etsiä, mutta tapaus ei ollut ennenkuulumaton ja oli täysin ennalta-arvattavaa, etteivät etsinnät tuottaneet tulosta.
Tyttölapsen imettäjä risti hänet Alineksi. Neljävuotiaaksi asti Aline asusteli imettäjän hoivissa, kunnes hänet lähetettiin jatkamaan elämäänsä läheiseen orpokotiin Buc’n kaupunkiin, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Versailles’sta.
Aline varttui kurjissa oloissa orpokodissa, mutta kaikki muuttui, kun hän oli kahdentoista vanha. Edgar ja Éliane Garcon niminen nuori aviopari halusi adoptoida lapsen Buc’n orpokodista. Éliane oli kyvytön saamaan lapsia, mutta pari ei halunnut elää täysin ilman jälkikasvua, vaan he olivat päättäneet käydä läheisessä orpokodissa hakemassa itselleen kasvattilapsen. Edgarilla ja Élianella oli jo huollettavanaan kolmevuotias poika nimeltään Maxime. Maxime oli Élianen sisaren avioton lapsi, jonka pari oli ottanut holhottavakseen Élianen sisaren yllättäen kuoltua keuhkokuumeeseen. Maxime oli ollut nuoren parin holhouksessa jo kahden vuoden ajan, ja nyt pari kaipasi pienelle pojalle mieluusti vanhempaa sisarusta.
”Muistan sen elävästi, kun Edgar ja Éliane valitsivat minut. Olin maailman onnellisin tyttö! En ollut koskaan osannut unelmoidakaan, että joku saattaisi tulla ja viedä minut pois orpokodista! Ei ollut epätavallista, että lapsia haluttiin hakea orpokodista kasvatettavaksi, mutta yleensä valitut lapset olivat ihan pieniä. Minä olin jo kahdentoista, ja siksi se, että joku halusi minut osaksi perhettään, tuntui niin ihmeelliseltä. Olin niin innoissani! Saisin viimein rakastavan perheen ja lupaavan tulevaisuuden!”
Edgar ja Éliane päätyivät valitsemaan Alinen, mistä kaksitoistavuotias tyttö oli ikionnellinen. Tarvittavat järjestelyt tehtyään Garconit tulivat hakemaan uuden kasvattityttärensä jo seuraavana päivänä ja kuljettivat tämän intoa puhkuvan tytön kotiinsa. Aline esiteltiin yhdeksän vuotta nuoremmalle kasvattiveljelleen Maximelle, johon hän kiintyi oitis.
”Max on aivan ihana! Ihastuin häneen heti, kun tapasimme. Max on rakas pikkuveljeni ja tulee aina olemaan.”
Aluksi Alinen elämä Garconien luona oli täydellistä. Perhe oli toki melko köyhä ja eli vaatimattomissa oloissa pienessä, rähjäisessä asunnossaan. Hänen kasvattivanhempansa Edgar ja Éliane olivat aina kovin ankaria ja jotenkin kaukaisia, mutta Aline tuskin huomasi sitä, sillä niin onnellinen hän oli päästyään pois orpokodista ja saatuaan oikean perheen.
”Aluksi kaikki sujui hyvin. Olin onneni kukkuroilla. Mutta sitten… No, kun olin neljätoista, kasvatti-isäni Edgar menetti työnsä erään aatelisen tallinhoitajana. Hänelle alkoi maistua alkoholi, minkä kasvattiäitini Éliane yritti kieltää, mutta hän päätyi lopulta vain alistumaan aviomiehensä tahtoon.”
Alinen ollessa neljätoista tytön kasvatti-isä Edgar menetti työnsä ja alkoi juomaan. Lyhyessä ajassa perheen päästä kuoriutui alkoholisoitunut ja aggressiivinen mies. Hän pahoinpiteli paitsi vaimoaan mutta myös kasvattilapsiaan Alinea ja Maximea. Éliane ei ollut yhtään miestään parempi, sillä hän antoi Edgarin juopotella ja asettui miehensä puolelle lapsia vastaan.
”Tuskin kului päivääkään ilman, että minua tai Maxia olisi fyysisesti vahingoitettu. Max oli vain viisivuotias, joten häntä Garconit eivät uskaltaneet kovin pahasti kajota, mutta minuun sen sijaan… Sain joka päivä kuulla, kuinka olin heille pelkkä rasite, päänvaiva, kiittämätön tytönhupakko. Minusta ei kuulemma koskaan tulisi mitään, enhän ollut sievä tai älykäs. Orpokodissa minua oli opetettu lukemaan ja kirjoittamaan, ja Edgar jatkoi opettamistani kotona, kunnes menetti työnsä. Alkoholisoituneena hän päätti, että minulle oli turha opettaa yhtään mitään, sillä en koskaan pääsisi elämässäni pitkälle.”
Reilut kaksi vuotta Aline sieti kaltoinkohteluaan: fyysistä ja henkistä väkivaltaa, nälkää ja rikkinäisiä vaatteita sekä jatkuvaa turvattomuutta. Kuusitoistavuotiaana Aline sai tarpeekseen ja eräänä yönä hän herätti seitsemänvuotiaan pikkuveljensä selittäen tuolle, että he lähtisivät seikkailulle.
”Herätin Maxin keskellä yötä. Hän ei fiksuna poikana kysellyt tai vastustellut, kun sanoin, että lähtisimme. Olin varastanut kasvattivanhemmiltani hieman rahaa ja pakannut parhaimmat ryypymme mukaan, mutta se ollut paljon. En tiennyt, minne olimme menossa, mutta pois meidän oli päästävä. Meidän oli pakko lähteä ja pärjätä omillamme. Emme voineet enää jäädä.”
Aline ja Maxime lähtivät yön turvin vaeltamaan kohti tuntematonta päämäärää. Viikon päivät he kävelivät, ja tie alkoi hyvin varhain viedä kohti Versailles’ia. Aline oli käynyt siellä joskus kasvattivanhempiensa kanssa, muttei varsinaisesti tiennyt, mitä toivoi sieltä löytävänsä.
”Joka päivä oli silkkaa eloonjäämistaistelua. Nukuimme taivasalla. Jo parin päivän päästä Max sairastui. Pelkäsin kuollakseni hänen puolestaan. Jouduin kantamaan häntä suurimman osan ajasta. Meillä tuskin oli mitään suuhun pantavaa. Suuntasimme Versailles’hin, vaikken tiennyt, mitä uskoin sieltä löytäväni. Minusta vain tuntui, että sinne meidän oli päästävä.”
Versailles’n kaupungissa Aline ja Max yöpyivät kadulla. Aline oli neuvoton, toivoton, kunnes heidän kolmantena iltanaan kaupungissa apu saapui.
”Kyyhötimme Maxin kanssa eräällä sivukujalla selkä vasten talonseinää. Max nukkui pää sylissäni. Olin kietonut kädet hänen ympärilleen suojelevasti. Hänen sairautensa oli pahentunut. En tiennyt, mikä hänellä oli. Pelkäsin, että hän kuolisi, että tappaisin hänet. Sitten, aivan yhtäkkiä, keskeltä myöhäisillan pimeyttä asteli esiin minua muutaman vuoden vanhempi nuorimies. Meidät nähdessään hän pysähtyi ja katseli meitä. Pelkäsin hänen ryöstävän meidät tai tekevän meille jotain pahaa, ja puristin Maxin rintaani vasten. Mutta ei hän meille halunnut pahaa, kuten tiedät. Hän tarjosi apuaan.”
Yhdeksäntoistavuotias Thomasiksi myöhemmin esittäytynyt nuorukainen vei Alinen ja Maximen kotiinsa, jossa heidät otettiin lämpimästi vastaan. Thomasin perheen äiti, Angeline, kauhistui lasten kohtalosta kuullessaan ja suostutteli miehensä Danielin ottamaan lapset heidän luokseen asumaan. Daniel suostui, ja niin Aline ja Maxime saivat jäädä.
”En osaa sanoin kuvailla sitä, miten kiitollinen olen siitä, että otitte meidät avosylin vastaan. Te pelastitte meidät ja osoititte meille, mitä todellinen rakkaus ja huolenpito merkitsevät. En tiedä, miten voin koskaan korvata tämän teille. Te opetitte minulle, ettei perheessä ole kyse verenperinnöstä tai virallisista seikoista, vaan siitä, kuka rakastaa ja pitää huolta. Ja niin te olette tehneet. Olette minun ja Maxin perhe nyt, emmekä voisi olla onnellisempia.”
Vaikka koko Fayn perhe – Elvireä, Danielin äitiä lukuun ottamatta – otti Alinen ja Maximen sydämellisesti luokseen asumaan, ei Aline voinut unohtaa Thomasin osuutta tapahtumissa.
”Thomas löysi meidät ja toi meidät mukanaan kotiinsa. Ilman häntä minä ja Max olisimme varmaan nyt kuolleita. Hän pelasti meidät.”
- Lainaukset ovat Alinen hänen kasvattiäidilleen Angelinelle kertomasta tarinasta
Nyt
Jokin aikaa sitten Aline päätti itsenäistyä osittain Thomasin kanssa käyneensä riidan seurauksena ja etsi päähänpistosta itselleen uuden työn ja asuinpaikan. Kun Alinen kasvattiveli Lucas vangittiin, Aline jätti uuden elämänsä ja muutti takaisin Fayn perheen luo. Lopulta Lucas mestattiin, ja Aline päätti jäädä Fayn perheen kotiin ja palata työskentelemään perheen majataloon.