Jeanne de Favre

Nimi • Jeanne Paulette Louise de Favre
Ikä • 18
Syntymäpäivä • 2.4.1759
Kansallisuus • Ranskalainen
Sääty • Porvarinousukas, uusaatelinen
Titteli • Elbeuf’n paronin tytär
Siviilisääty • Naimaton
Kuvissa • Genevieve Howard-Troll

PERHE
Ylpeä de Favren perhe lunasti aatelisarvon Jeannen ollessa kolmen vanha, ja siitä asti he ovat parhaansa mukaan yrittäneet ujuttautua hovielämän pyörteisiin. Jeannen välit hänen vanhempiinsa ovat vaihdelleet vuosien varrella, mutta loppupeleissä hän tietää voivansa aina luottaa perheenjäseniinsä.

Jeannen perheen koti ja perhe sijaitsevat Elbeufissa, mutta perheen molemmat lapset ovat toistaiseksi Versaillesissa. Siinä missä Dominic haaveilee rahaministerin pestin lunastettuaan muuttavansa omasta kaupunkikartanostaan palatsiin ministerien asuntoihin, haaveilee Jeanne voivansa muuttaa veljensä mukana. Nykyään sisarukset asuvat saman katon alla kaupungin laidalla varakkaiden asuinalueella, ja vaikka he rakastavatkin toisiaan, eivät he välty ristiriidoilta. Kumpikaan ei ikinä julkisesti sanoisi toisesta pahaa sanaa ja kaksikko kyllä tukee toisiaan viimeiseen asti, mutta kotikartanon kätköissä sivaltavilta solvauksilta ei vältytä.

---

Perheenjäsentensä tavoin Jeanne on vaaleaverikkö, jonka ulkomuotoa voisi parhaiten kuvata sieväksi. Kevätorvokin väriset silmät ovat tummemmat kuin hänen veljellään, mutta ikävä kyllä muuten sisarussuhteesta ei voi erehtyä. Samettiset, puoleen selkään yltävät maantienvaaleat hiukset ovat tismalleen saman väriset kuin koko porvarisuvulla, mitä Jeanne yrittää peitellä vaalentamalla niitä kamomillalla tavoitteenaan saada kirkas, oikealle aateliselle sopiva hiusväri. Vahvoilla, suorilla hiuksilla siunattu Jeanne rakastaa näyttäviä kampauksia ja asusteita, jotka huijaavat ohikulkijoita edes hieman. Vaikka suu on kuin muodikas ruusunnuppu, ovat pyöreät kasvot suurine piirteineen paljastamassa naisen porvaritaustan. Nenä on isoveljen tavoin hieman liian iso, ja naisen vahvat leukaperät harvinaisia tunnetuille aatelissuvuille.

Veljensä tavoin Jeannea on helppo lukea hänen kasvoiltaan, ja sinertävät silmät paljastavat nuoren naisen ajatukset. Jeannen hymy on suloinen ja hampaat säännölliset kuin helmikirjailut – ainakin toistaiseksi. Hän luottaa hymynsä voimaan, vaikka hänen on edelleen mahdotonta väläyttää hoville tyypillistä, riittävän uskottavalta näyttävää, teennäistä kestohymyä.

Onnekseen Jeannea on siunattu silkkisellä, vaalealla iholla. Vaikka hän yrittääkin hoitaa käsiään ylellisyystuotteilla, paistaa niistäkin naisen porvaritausta ja lapsena perheen ompelimossa vietetyt työvuodet. Lapsuutensa ja nuoruutensa kankaiden, vaatteiden ja hahmotelmien ympäröimänä antoi hänelle kuitenkin tarkan muotivainun, ja Jeanne pukeutuu upeisiin mekkoihin, joissa jokaisessa näkyy myös hänen oma kädenjälkensä. Jeanne tekee mitä tahansa sopeutuakseen täydellisesti aatelisten joukkoon ja erottuakseen häpeällisestä veljestään, vaikka perheellä ei aina olisikaan mahdollisuuksia rahallisesti toteuttaa hänen toiveitaan.

Ruumiinrakenteeltaan Jeanne on siro ja soria. Pienet rinnat nousevat esiin vain korsetin avulla ja lyhyet jalat onneksi piiloutuvat näyttävien mekkojen alle. Korkokengillä Jeanne saa kirittyä pituudessa, mutta ilman niiden tuomia lisäsenttejä hän on selvästi monia muita ikäisiään lyhyempi – vain 160 senttimetriä. Jeannen ryhti on suora kuin neula, mutta nopeat liikkeet ovat jälleen johtolanka neidin kyseenalaisesta taustasta.

---

Hitaasti lämpiävä, salaperäinen Jeanne voi aluksi vaikuttaa hiljaiselta, epävarmalta hiirulaiselta, mutta pinnan alla on yllättävän päättäväinen, räväkkä ja omaa visiotaan toteuttava nuori nainen, joka kuitenkin tarvitsisi ripauksen rohkeutta hyväksyäkseen itsensä. Tätä epävarmuutta hän kompensoi nauttimalla sokeasti nykyisestä hovin lemmikin asemasta, jonne hän on päässyt vain ja ainoastaan hyvän ystävänsä, Champagnen herttuan tyttären Nicolette de Bureaun avulla. Vaikka Jeanne kuvittelee olevansa mukana hovin seurapiireissä ja ymmärtävässä vallitsevia hierarkioita, kaksinaamaisuutta ja kirjoittamattomia lakeja, on nuori nainen auttamattoman pihalla. Jeanne on saanut paljon positiivista huomiota, vaikka oikeasti kaikki hänen ihailijansa ovat todennäköisesti vain käyttämässä häntä välineenä päästä itse neiti de Bureaun suosioon.

Jeannella on aina ollut silmää taiteelle ja muodille, mikä näkyykin hänen itse suunnittelemissaan mekoissa ja asusteissa. Vaikka hän yrittää joskus rohkeasti toimia muodin edelläkävijänä, harva tarttuu nuoren naisen kehittelemiin villityksiin. Jeanne ei juuri siedä kritiikkiä ja pienikin ilkeä kommentti painuu helposti hänen kuorensa alle. Jeanne on herkkä, vaikka piilottaakin tämän maailmalta antaen vasta täysin yksin ollessaan tunteidensa ryöpytä maalina kanvakselle. Jeannella on tarkka kuva siitä, millainen ihminen hän haluaisi olla, mutta itse itselleen asettamien tavoitteiden saavuttaminen voi olla vaikeaa. Jeanne vertailee itseään jatkuvasti muihin, ja ihannoi hovin vanhempia, kokeneempia nuoria naisia, haaveillen joku päivä olevansa osa heitä. Hän on kilpailuhenkinen, eikä siedä jäädä kenenkään varjoon, mutta ei ole ymmärtänyt, että hovimaailmassa huipulle ei ole oikopolkuja. Jeannen haaveena on päästä aikansa muoti-ikoniksi, eikä toistaiseksi kukaan ole tipauttanut optimististä neitiä pilvilinnoistaan. Mikään tyhjänpäiväinen haaveilija Jeanne ei silti ole, vaan hän on tarkkaavaisena mukana tässä hetkessä kiinnittäen huomionsa pikkuseikkoihin, unelmoiden käytännönläheisistä ja saavutettavissa olevista asioista.

Vaikka Jeanne kuvittelee olevansa ystävistä parhain, voi hän ajoin käyttäytyä itsekkäästi, tiedostaen samalla myös toimivansa vain omaa etuaan ajatellen. Loukattuaan toista hän yrittää aina hyvittää virheensä, mutta vain siksi, että hovielämän kannalta tärkeät suhteet säilyisivät. Poikkeuksen tekee ehottomasti Nicolette, jolle Jeanne on äärimmäisen lojaali, ja jonka suosiosta Jeannella ei ole varaa luopua. Jeanne ei ehkä perinteisestä juorukellosta mene, nauttii hän kunnon juoruista aivan yhtä paljon kuin muutkin.
Sosiaalisesti Jeanne on skarppi, ja tämän takia hän onkin solahtanut hovielämään jäykkää veljeään nopeammin. Kun Jeannelle antaa mahdollisuuden, hän osaa pitää keskustelun sopivan kevyenä, tarjota toverillista apua ja heittäytyä erilaisiin keskusteluihin luontevasti alkujännityksestä päästyään. Jeanne itse harvoin aloittaa keskusteluja, mutta saa juuri sopivasti ystäviensä kautta huomiota, ja kuvittelee täten itse olevansa suosittu. Oikeasti Jeannen ainoa läheinen ystävätär on Nicolette, eikä Jeanne itse ole täysin ymmärtänyt, miten hänen oma asemansa hovissa on vain ja ainoastaan riippuvainen hänen ystävästään.

Sisimmässään Jeanne on yllättävän pikkumainen, ja hänelle ei ole epätavallista kiukutella perheenjäsenilleen tai vastustaa hänelle ulkopuolisten antamia oletuksia. Jeannen liikkeitä on vaikea ennustaa, sillä loppupeleissä hän on vahvasti tunteidensa johdateltavissa. Jeannelle on tärkeä mennä “fiilispohjalta”, ja jos ei hän löydä aitoa intoa tehdä tiettyjä asioita, tavata tiettyjä ihmisiä tai osallistua tiettyihin sosiaalisiin tilanteisiin, on hänen mahdoton nauttia tilanteesta. Jeanne ahdistuu helposti, mikäli häntä yritetään rajoittaa, ja etenkin nuorempana hän oli kova kapinoimaan. Jeanne saattaa vastata arvostelijoille tökerösti halutessaan todistaa, ettei hän nöyristele kenenkään edessä ja pärjää kyllä omin neuvoin. Hänelle on tärkeää saada toteuttaa itseään parhaaksi näkemällään tavalla, eikä hän kaipaa muiden ohjeita tai neuvoja – vaikka totisesti niitä joskus tarvitsisikin.

Jeannen sydämessä on tilaa niin muodille, taiteille, ystäville ja haaveilulle, mutta myös perheelleen. Jeanne rakastaa perheenjäseniään syvästi, vaikka toivookin, että ihmiset myös katsovat hänen porvarillisen taustansa ohitse, ja antavat hänelle mahdollisuuden osoittaa hovikelpoisuutensa. Pienestä tytöstä hovin keskellä häärinyt nainen on oppinut etiketin (ainakin tumpeloa veljeään paremmin), ja puheenparsikin alkaa jo kuulostaa oikealta, vaikka tarkkakorvaisinta aatelista onkin mahdotonta huijata.

---

Jeanne syntyi de Favren porvariperheeseen perheen kuopuksena, seitsemän vuotta veljensä Dominicin ja neljä vuotta vanhemman siskonsa Sophien jälkeen. Sisarukset olivat pienestä pitäen läheisiä, ja heti ollessaan riittävän vanhoja käsittelemään neulaa ja lankaa, lapset siirtyivät toinen toisensa jälkeen isoisänsä ompelimon takahuoneeseen työskentelemään ja hakemaan oppia vaatturimestarilta. Jeanne rakasti elämää ompelimon takahuoneessa, ja jo pienestä pitäen hän innostui suunnittelemaan omia luomuksiaan ja ompelemaan omia kokeilujaan ylijäämäkankaista.

Jeannen ollessa kolmen vanha, vuonna 1762, de Favren perhe lunasti samana vuonna edesmenneen, työnteolla ja kuuluisalla ompelimollaan perintönsä ansainneen isoisän rahoilla aatelisarvon ja peri Elbeufin paronin tittelin ('courtesy titlen', joita annetaan ansioituneille ja kunniakkaille ihmisille). Perhe muutti pohjoiseen Elbeuf'iin, osti valtavan kartanon ja pian perheen neideillekin opetettiin hovielämän kannalta tärkeitä taitoja. Jeannen ollessa neljän vanha, kaikki muuttui. Sotatantereelta maitojunalla palaava, kuin haamuksi muuttunut Dominic virui itsesäälissä ja perheen suureksi suruksi perheen keskimmäinen, Jeannen ihailema Sophie menetettiin isorokolle.

Jeanne päätyi nopeasti perheensä keskipisteeksi ja hänen opetukseensa panostettiin isän luovuttua toivosta Dominicin suhteen. Isän painostuksesta huolimatta Jeanne rakasti jo aivan pienestä pitäen taiteita ja erityisesti vaatteita. Muodista isä toivoikin tyttärensä innostuvan, mutta teini-ikää lähestyvän Jeannen taideprojektit tuntuivat yhä enenevissä määrin keskittyvän ei ainoastaan vaatteiden suunnitteluun, mutta myös niiden ompeluun. Mitä tiukemmin hänen isänsä yritti häntä kieltää, sitä ahkerammin Jeanne tarttui neulaan ja lankaan saaden aikaan mitä erikoisempia luomuksia ihan vain isäänsä ärsyttääkseen.

Teinivuosien kapinointivaihe päättyi kuitenkin seinään, kun nuori neiti teki ensidebyyttinsä hovissa saaden isänsä huojennukseksi yllättävän positiivisen vastaanoton, mistä kiittäminen oli hänen sievän ulkonäkönsä ja asiallisen käytöksensä. Sosiaalisella silmällä siunattu Jeanne herätti mielenkiinnon salaperäisyydellään, ja tutustuttuaan samaan aikaan debyyttinsä tehneeseen Nicolette de Bureauhun, oli tytön tie tähtiin taattu. Ainakin toistaiseksi.

Jeanne tiedosti nopeasti, miten suuret ennakkoluulot ihmisillä häntä kohtaan oli, ja hän ymmärsi, ettei voinut samalla tavalla kilpailla tunnetuimpien muotisuunnittelijoiden mekoilla tai kallisarvoisimmilla koruilla. Jeanne jatkoi siis omien mekkojensa tekemistä, sillä porvaritaustaisella perheellä ei edes olisi ollut varaa hankkia tytölle vaatteita sitä mukaan, mitä tuo niitä vaati. Hänen isänsä suostui tähän vain, jos Jeanne ei paljastaisi itse tekevänsä työtä mekkojensa eteen, mutta itsepäinen Jeanne kuvitteli, että ihmiset näkisivät hänen taitonsa suurena voimavarana, ja vastoin isänsä kieltoa on avoimesti myöntänyt tekevänsä omia vaatteitaan.