Kuningatar Régine

Suku:
Palatinen ruhtinaan Edmund von Gleischerin ja Palatinen ruhtinattaren, syntyjään Bavarian vaaliruhtinattaren, Adelin von Gleischerin kuopus. Kumpikaan vanhemmista ei ole enää elossa. Réginen isoveli, Maximilian von Gleischer, on arvonimeltään Palatinen ruhtinas (s. 1722), Réginen vanhempi isoveli Rodrigue von Gleischer oli arvonimeltään myös Palatinen ruhtinas, mutta menehtyi hiljattain (1718-1777). Réginen äidinisä Ferdinand von Richthofen oli Bavarian vaaliruhtinas, ja Reginen äidinäiti Marie Eleonora von Richthofen-Holstein, oli Itävallan arkkiherttuatar ja Bavarian vaaliruhtinatar. Réginen äidinäidin veli Karl Joseph von Holstein oli Itävallan arkkiherttua. Tällä hetkellä tämä Réginen isoenon sukuhaara pitää Itävallan kruunua hallussaan, ja Régine ja Itävallan arkkiherttuatar Jacqueline de Aquila ovat läheistä sukua toisilleen.

Régine on Ranskan ja Navarren kuninkaan Théodore XV:n puoliso ja heillä on yhteensä kuusi lasta. Kuopus ja entinen dauphin Thimothé de Benoit syntyi vuonna 1749 ja kuoli traagisesti ratsastusonnettomuksen seurauksena 1775. Kruununprinssin titteli siirtyi keskimmäiselle pojalle, Claudelle (s. 1753). Vanhin prinsessa, Mariélle (s. 1755), on naimisissa Englannin kruununprinssin Joachim Hastingsin kanssa. Prinsessa Feliciana on syntynyt vuonna 1757 ja kuninkasperheen kaksoset, Eléonore ja Josue, vuonna 1759. Eléonore on naimisissa Ruotsin kruununprinssi Kristoffer von Cronstedtin kanssa.

ULKONÄKÖ

Kuningatar Régine on näyttävä nainen niin pituutensa, kauneutensa kuin olemuksensakin puolesta. Kuningatar on tunnettu pitkänä naisena ja vartalo on pehmeän kurvikas ja naisellinen. Liikkeiltään hän on ylväs, ryhdikäs ja määrätietoinen, ja eleganttien käytöstapojen alta paistaa tulisen temperamentin ripeät otteet. Tummat, lähes mustat, pyöreät silmät ovat terävät, mutta taipuvat myös karismaattiseen säteilyyn, joka hurmaa helposti seuralaiset. Kaiken kaikkiaan kuningattaren olemus on voimakas, puoleensavetävä ja ehkä toisinaan jopa hivenen pelottava. Régine istuukin olemuksensa puolesta kuningattaren rooliinsa täydellisesti: hänestä uhkuu voimaa ja itsetietoisuutta sekä näyttävää itsevarmuutta.

Iho on maitomaisen vaalea ja siitä huolehditaan ylellisen kosmetiikan avulla. Kuningatar on myös viimeisimpien ehostustrendien, kuin myös vaatetyylien ja kampausten innokas seuraaja sekä suunnannäyttäjä

Täytenä vastakohtana kuningattaren vaalealle iholle ovat tämän tummat, syvän mustat ja kiiltävät hiukset. Régine käyttää kuitenkin ahkerasti hiuslisäkkeitä, puuteria ja peruukkia, eiä luonnollinen väri tule näin juuri esille. Kulmat ovat luonnostaan tuuheat, kuten ripsetkin, nenä ihailtavan suora ja huulet pehmeät, luoden kauniin symmetriset kasvot.






LUONNE

Luonteeltaan kuningatar on hyvin voimakastahtoinen ja itsevarma, ja on teräväpäisyydellään ja itsepintaisuudellaan raivannut asemaansa yhä modernimmaksi tässä patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Kuninkaan oikeuksia hänellä ei toki ole, mutta ei sovi unohtaa, että Réginen vaikutusvalta ulottuu myös kuninkaan sydämeen, ja sitä voi toisinaan käyttää hyväksi omien etujen tavoittelussa. Taitavana ja älykkäänä keskustelijana on kuningatar saanut vaikutettua miehensä poliittisiin päätöksiin epäsuorasti useammin kuin kerran. Raudankova lujuus, hyvä organisointikyky ja määrätietoisuus tekee Réginestä asemansa ohella henkilön, jolla on juhlien emäntänä, uusien tyylisuuntien luojana, puheenaiheiden valitsijana sekä elämäntapojen suunnannäyttäjänä valtaa ylitse muiden.

Moni kuvailisi kuningatarta hyvin älykkääksi naiseksi, joka on hyvin perillä ajankohtaisista aiheista sekä tietää paljon niin politiikasta, taiteista, tieteestä kuin historiastakin. Régine pärjää hyvin herrasmiesseurueen keskusteluissa, ja mielipiteensä tämä tuo aina vahvasti esille, ajautuen toisinaan melko kiivaisiinkin väittelyihin, pitäen aina kuitenkin itsepäisesti oman kantansa. Tämä herättää arvostusta osassa, paheksuntaa toisissa.
Kuningatar järjestää mielellään erilaisia tilaisuuksia, kutsuista tansseihin ja illanistujaisiin, joissa puheenaiheet poukkoilevat kiivaasti, kuitenkaan hauskanpitoa ja hyvää ruokaa unohtamatta. Kuningattaren järjestämät juhlat ovat ylimystön suosiossa, eikä niistä mielellään jäädä paitsi.

Réginessä on tietynlaista kovuutta ja ankaruutta, eikä hän pysty (tai halua) aina samaistua toisten asemaan. Régine on kuitenkin hyvä lukemaan ihmisiä ja tilanteita, ja on sillä tavalla hyvin tarkka. Omat tunteet ovat rouhunneet aina tulisina, ja Régine voi yhdessä hetkessä säteillä ilosta ja toisessa suuttuessaan paiskoa tavaroita. 

Lapsiaan sekä miestään Régine rakastaa kuitenkin ehdoitta. Hänen lapsensa on parasta, mitä hänen elämässään on tapahtunut. Lapsien tärkeydestä äidille kertoo myös se, että Régine on halunnut kasvattaa kaikki lapsensa imettämisestä lähtien lähes itsenäisesti, vaikka onkin saanut näin aikaan melkoisen kohun aikoinaan. Kuningatar on pyrkinyt olemaan erossa lapsistaan mahdollisimman vähän, ja takaamaan heille parhaat mahdolliset olot, ja on näistä jokaisesta ylpeä. 

Régine on itse seikkailija, ja vaikka hän onkin tapakasvatuksessa tiukka, katsoo hän tiettyjä paheita hyvin leväperäisesti läpi sormien.
Pienet yölliset seikkailut sinne tai tänne tai oman, jyrkänkin, mielipiteen lausuminen seurassa, ei ole hänen mielestään kovinkaan vakavaa, vaikka siitä kuuluu toki aina tapojen mukaan hieman moittia. Muiden puheista Régine ei välitä, vaan neuvookin lapsiaan aina seuraamaan omaa sydäntään ja tunteitaan. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että jonkun paheksuessa, vaikkakin hieman epäsuorasti hänen lastensa käytöstä, saattaa kuningatar selvästi loukkaantua, vaikka esittääkin tämän varsin hienovaraisesti. Kuningattaren uskotut välittävät hänen korkeudelleen usein hovin viimeisimmät juorut ja skandaalit, ja nuoruudessaan Réginellä oli tapana jopa itse aiheuttaa draamaa ympärilleen. Iän ja henkisen kypsymisen myötä pahimmat skandaalit on kuitenkin jo takanapäin.

Kuningatar on myös tunnettu leikkimielisyydestään ja siitä, että hän osaa ottaa kaikesta ilon irti. ”Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti”, voi usein kuulla hänen sanovan. Réginellä on tapana rikkoa rajoja, ja niin paheksunta kuin arvostuskin leviää hoviväen keskuudessa: osa pitää määrätietoisesta, omapäisestä ja uudistushaluisesta kuningattaresta, osa paheksuu tämän arvaamattomia tempauksia ja vapaampia mielipiteitä. Onpa jopa levinnyt huhuja, joiden mukaan kuningatar itse villitsisi pinnan alla kytevää valistusaatetta.

Kuningatarta voikin luonnehtia hyvin spontaaniksi ja eloisaksi naiseksi, joka innostuu helposti kaikesta uudesta, eikä arastele, vaan on kaikessa aina rohkeasti mukana. Toisaalta Régine myös kyllästyy moneen asiaan hyvin helposti, mikä saattaa toisinaan aiheuttaa päänvaivaa niin perheelle kuin palvelusväellekin. Huolimatta eloisasta luonteestaan, kevytkenkäiseksi Régineä ei voi väittää. Hän ottaa vakavasti asiat, jotka tulee ottaa vakavasti, ja hän kykenee hyvinkin syvällisiin ja asiantunteviin keskusteluihin. Hän on myös uskollinen miehelleen, vaikkakin minkäänlaista kuninkaan ja miehen arvolle alistumista ei ole nähtävissä, mikä sekin saattaa ärsyttää osaa hoviväestä.

Ylellisen elämäntyylin vuoksi Régine on kuitenkin melko pinnallinen, toki hän pystyy keskustelemaan syvällisistäkin asioista, mutta loppujen lopuksi hän rakastaa laittaa itseään, tuhlata rahaa kalliisiin puteleihin ja purnukoihin, ja vain kuluttaa aikaansa ja rahaansa ulkonäköönsä ja ylelliseen, laiskaan elämäntyyliinsä kansan kustannuksella. Ja mikäs siinä, kun niitä molempia löytyy. Palvelusväen ja rahvaan keskuudessa kuningattaren tuhlaileva elämäntyyli kuitenkin synnyttää toisinaan suurta paheksuntaa…

Vaatteiden, muodin ja ulkonäkönsä ehostamisen lisäksi Régine pitää erityisesti kasveista ja nauttiikin palatsin valtavasta puutarhasta. Hän luo jatkuvasti uusia ideoita palatsin valtavaan takapihaan ja pitää hovin puutarhurit työn touhussa päivästä toiseen. Eksoottisia kasveja rahdataan puutarhaan Intiasta ja Kiinasta saakka, jotta kukaan ei epäilisi palatsin loistokkuutta. Myös kuningattaren omassa lukaalissa on monen monituista kukkasta, pensasta, köynnöstä ja puuta, jotka kaipaavat jatkuvaa huolenpitoa, mutta ovat mitä näyttävämpiä puhjetessaan kukkaloistoonsa aina aikaisin keväällä ja kesällä.

Mitä moninaisten kasvien lisäksi Régine rakastaa myös uusia makuja, mikä taas pitää keittiöhenkilökunnan erittäin kiireisenä, toisinaan jopa ahdistuneena, kun seuraavan päivän ruuaksi pitäisi taas kehitellä jotain entistä näyttävämpää ja erikoisempaa.

Niin kuin jokainen aatelisnainen ja erityisesti korkea-arvoinen sellainen, on Réginelläkin monia taitoja. Osa niistä on toki unohtunut ajan myötä, kun hän ei ole niitä enää harjoittanut nuoruuden innostuksensa jälkeen. Kuningatar osaa maalata hieman (mutta ei tee tätä kovinkaan usein, sillä hänellä ei riitä tähän tarpeeksi kärsivällisyyttä käsitöistä puhumattakaan) ja osaa soittaa myös pianoa ja huilua parin kappaleen verran. (Kuningatarta ei ole kyllä nähty soittavan ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen...) Sen sijaan Régine on erittäin taitava laulamaan ja on kuuluisa kauniista sopraanostaan. Hän esiintyykiin järjestämissään juhlissa aina silloin tällöin. Régine myös lukee paljon, silloin kun hän ei huolehdi ulkonäöstään tai laiskottele muuten vain, ja kuluttaa kirjoja laidasta laitaan, niin tietokirjoja, romanttisia satuja aina matkakertomuksiin asti. Régine lukee myös lehtiä säännöllisesti, mutta on eri asia, mitä hän pitää tärkeänä ja minkä kirjoitusten hän antaa vaikuttaa omiin mielipiteihinsä asti.

Kielistä Régine taitaa täydellisesti ranskan ja saksan kielen, ja latinasta perusteet.

Ratsastaminen sujuu myös kohtalaisesti, ja niin kortti- kuin lautapeleissäkin Régine on aina pärjännyt terävän älynsä avulla.


MENNEISYYS

Kuningatar Régine syntyi vanhemmilleen Palatinen ruhtinas Edmund von Gleischerille ja hänen vaimolleen Palatinen ruhtinatar Adelina von Gleischerille Itävallassa 1. syyskuuta 1732 kuopukseksi ja ainoaksi tyttäreksi.

Régine oli hyvin eloisa lapsi, ja hänen luonteellaan olisi päästy jo pienelläkin iällä vaikka mihin, ellei koti olisi asettanut hänelle niin tiukkoja rajoituksia. Villiys kitkettiin jo alkuunsa, ja kaiken kaikkiaan von Gleischerien lasten elämä oli varsin ankeaa. Koti oli kolkko ja palvelusväki hoiti lapset suurimmaksi osaksi aikaa. Vanhemmilta itseltään ei juuri herunut rakkautta, mikä varmasti osakseen selittää Réginen toisinaan esiin tulevan kykenemättömyyden empatiaan sekä luottamisen vaikeuden. Veljiinsä taas kuningattarella oli sen verran ikäeroa, ettei koskaan lähentynyt heidän kanssaan ehkä niin paljoa kuin olisi itse nuorena toivonut. 

16-vuotiaana Régine naitettiin Ranskan tulevalle kuninkaalle, Théodore de Benoitille. Réginelle itselleen tämä oli shokki: hän tunsi vapautensa viedyksi ja kahlehdituksi vieraaseen mieheen ja vieraaseen maahan. Réginellä ei ollut asetta vanhempiensa tahtoa vastaan - hän kun oli kaikin tavoin sopiva naitettavaksi: hän oli itävaltalainen ja juuri sopivan ikäinen, ja hänen perheellään oli kuninkaallisia sukujuuria. Niinpä tuleva kuningatar ei voinut kuin niellä tappionsa ja valmistautua tulevaan koitokseen.

Muutto aivan uuteen maahan, uusien ihmisten ja tapojen joukkoon, pelotti aluksi myös Régineä. Vaatimukset tulevasta asemasta hämmensivät häntä. Kaiken tämän lisäksi hänellä ei ollut ketään tuttua ympärillään eikä edes kirjeenvaihto etäiseksi jääneen äidin kanssa saanut häntä rauhoittumaan. Kruununprinssi Théodore otti hänet kuitenkin lämpimästi vastaan ja tuki nuorta tulevaa kuningatartaan. Huolimatta vaikeudesta luottaa ihmisiin, Régine huomasi pian pystyvänsä tukemaan vaikeuksissaan mieheensä. Vihdoin luottamuksen kasvun myötä Régine pääsikin nopeasti sisälle uuteen kulttuuriin, eikä erilaiset tavat ja uusi ympäristö tuntuneetkaan enää yhtä ahdistavalta painolta kuin ennen.

Kun ensimmäinen murhe väistyi, tilalle saapui pian toinen. Nuoren tulevan kuningattaren päälle sysättiin heti alusta alkaen raskas paino. Koko hoviväki odotti Réginen antavan Ranskalle mitä pikimmiten perillisen. Régine tulikin pian naimisiinmenon jälkeen raskaaksi ja vain 17-vuotiaana hän synnytti koko Ranskan toivoman poikalapsen. Perillistä pidettiin lahjana Ranskan valtiolle, ja pojalle haluttiinkin järjestää mahdollisimman hyvät olot turvatun lapsuuden ja nuoruuden takaamiseksi, jotta tämä voisi vielä jonain päivänä nousta vahvana hallitsijana valtaistuimelle. ”Turvattu lapsuus” tarkoitti kuitenkin sitä, että Timothé (Timothy), joksi he olivat esikoisensa nimenneet, olisi otettu pois äidiltään ja kasvatettu osaksi sijaishoitajan suojissa. Huolimatta raskauden alkuvaikeuksista Régine oli kiintynyt poikaansa syvästi ja määrätietoisuudellaan sekä päättäväisyydellään hänen onnistui pitämään poikansa niin lähellä itseään kuin mahdollista. Hän jopa imetti Timothyn itse, kuten teki myöhemmin kaikkien muidenkin lastensa kohdalla, mikä oli täysin ennenkuulumatonta ja valtaisa järkytys koko hoviväelle. Esikoisen kasvattaminen lähes täysin itsenäisesti ei ollut ehkä hovin toivomusten mukainen ratkaisu, mutta pian koko Versaillesin palatsi oppi ymmärtämään, että tämä tuleva kuningatar teki kaiken omalla tavallaan, eikä hänen käskyään ollut uhmaaminen. 

Toinen lapsi, Claude, syntyi vasta neljä vuotta esikoisen jälkeen, Réginen ollessa 21-vuotias. Réginellä on erityinen suhde Claudeen, sillä Clauden varhaista lapsuutta varjosti hänen isänsä masennus. 
Kolme vuotta myöhemmin, juuri ennen ensimmäisen tytön, Mariéllen, syntymää Réginen vanhemmat menehtyivät lähes samanaikaisesti paikkakunnalla riehuneeseen kuumetautiin. Vaikkei Réginellä ollut koskaan ollut erityisen lämpimät suhteet vanhempiinsa, oli tapahtunut hänelle kuitenkin kova isku, koska se tuli kovin yllättäen. Timothy, Claude, sekä juuri syntynyt Mariélle toivat kuitenkin lohtua Réginen elämään, ja tällä tavoin hänen oli vihdoin opittava luottamaan täysin omaan Ranskan perheeseensä.
Pian Mariéllen syntymän jälkeen Ranskan silloinen kuningas, Théodoren isä Philippe XIV kuoli ja kruununprinssipari kruunattiin kuningas Théodore XV:ksi ja kuningatar Régineksi. Vastuun yhtäkkinen siirtyminen, sekä hovissa vellovat ennakkoluulot ja ilkeät juorut Théodoren pätevyydestä hallitsemaan maataan rasittivat koko perhettä. Régine kyllä tuki puolisoaan parhaansa mukaan, eikä antanut juorujen vaikuttaa hänen omaan käsitykseesnä Théodoresta, mutta riidoilta ja pahalta mieleltä ei tämän viisi vuotta kestäneen masennusjakson aikana vältytty. Kiitos Réginen toimeliaisuuden ja pätevyyden, ja kuningasperheen tukijoiden, he kuitenkin selvisivät tämän kauden läpi. Thédore kuitenkin puuttui perheen elämästä vielä silloinkin kun neljäs lapsi, Féliciana, syntyi Réginen olessa kahdenkymmenenviiden. Régine sai myös isännöidä monia juhlia täysin yksin, ja vastata kuninkaan neuvonantajien tuella moniin kansan esittämiin vastaväitteisiin ja kysymyksiin hallitisijan laiminlyödessä kansaansa – ja perhettään. Vaikka masennus oli raskasta itse Théodorellekin ja Régine näki kuinka tämä kärsi, on hän silti vielä toisinaan hieman katkera näistä rankoista vuosista. Koskaan hän ei ole kuitenkaan tuonut tätä esiin, sillä hän joutuisi samalla myös paljastamaan näin oman heikkoutensa.

Näin ollen myös Mariélleen ja Félicianaan Réginellä on erityinen suhde, aivan kuten Claudeenkin, vaikkakin rakastaakin jokaista lastaan tasapuolisesti. Mariélle oli ensimmäisenä tyttärenä erittäin hemmoteltu lapsi, joka sai kaiken mitä pyysi räpsytellen suuria, suloisia silmiään. Koko hoviväki oli aivan lääpällään kuningasperheen ensimmäiseen tyttäreen. Régine rakasti pukea tytärtään mitä suloisimpiin mekkoihin, ja naisena hän tunsi hieman erilaista kiintymystä Mariélleen kuin Timothyyn ja Claudeen, vaikkakin rakasti, kuten jo aikasemmin mainittu, jokaista heitä aivan yhtä paljon. Myös Féliciana sai kunnon pikkuprinsessan kohtelun äidiltään ja hänet puettiin aina viimeisimpien muotivillitysten mukaan. Neidin murrosikä tuotti äidille kuitenkin erityistä päänvaivaa, ja riitoja vanhempien kanssa syntyi vähän väliä.

Yli kymmenen vuotta kruununprinssin syntymästä syntyivät vielä perheen kuopukset, kuninkaalliset kaksoset. Erityisesti Josuesta Régine on aina kantanut erityistä huolta, sillä tämän terveys on ollut jo vauvasta asti melko heikko. Régine pelkää tämän johtuneen hänen sairastamastaan kuumetaudista raskauden aikana, joka oli sen verran vakava, että sen pelättiin johtavan keskenmenoon. Synnytys sujui kuitenkin hyvin ja molemmat lapset olivat terveitä, lukuun ottamatta Josuen hieman tavallista heikompaa kuntoa.




MUUTA

Régine inhoaa pieniä palatsikoiria, joten kuninkaallisella perhellä ei ole niitä koskaan ollut (eikä tule koskaan olemaankaan, jos se on Réginestä kiinni). Sen sijaan suuria ajokoiria heiltä on aina löytynyt.