Amélie Deschamps
Jan 2, 2024 16:31:43 GMT 2
Post by Meli on Jan 2, 2024 16:31:43 GMT 2
Amélie Deschamps
Nimi: Amélie-Teresa Deschamps (née Lavier, kutsumanimi Amélie)
Ikä: 23 (s. 1757)
Sukupuoli: nainen
Kansallisuus: ranskalaisitalialainen
Sivilisääty: leski
Kuvissa: Natalie Portman
Asema ja ammatti:
Amélie on prima ballerina (= naispäätanssija) Pariisin oopperaan kuuluvassa baletissa. Lisäksi hän toimii baletin avustavana koreografina ja baletin koulun tanssinopettajana.
Perhe ja suhteet
Amélien isä Marc Lavier oli varakkaasta kauppias-käsityöläissuvusta, vanhempiensa ainut poikalapsi, minkä takia hän peri oman isänsä yrityksen, kun tämä menehtyi varhain sydänvian takia. Amélie ei koskaan ollut läheinen isänsä kanssa, eikä sen jälkeen, kun tämä jätti hänen äitinsä, ole kuullut tästä mitään.
Amélien äiti Giovanna Mastrangelo oli italialainen ballerina ja tanssinopettaja, joka teki uransa sekä Italiassa että Ranskassa. Amélien äiti menehtyi tuberkuloosiin, kun Amélie oli ballerinana Italiassa. Amélien ja hänen äitinsä suhde oli kaksijakoinen: Amélien äiti välitti tyttärestään niin paljon, että kohteli tätä kovin ottein, jotta tästä tulisi jotain – ennen kaikkea menestynyt ballerina. Amélie ei koskaan nähnyt äitinsä lempeämpää puolta, eikä hän käsittänyt, että kaiken ankaruuden alla piili tytärtään suuresti rakastava ja ihaileva äitihahmo. Nykyään Amélie kokee edesmennyttä äitiään kohtaan lähinnä katkeruutta mutta myös kiitollisuutta joissain pienissä määrin, sillä on suurilta osin hänen äitinsä ohjauksen ansiota, että hän on menestynyt urallaan.
Amélien äidinpuoleisesta perheestä on elossa vain hänen papin virkaa hoitava italialainen enonsa, joka asuu Roomassa. Amélie ei ole yhteydessä enonsa kanssa. Isänsä puolelta Améliella on todennäköisesti useampiakin kaukaisempia sukulaisia, mutta Amélie ei heitä tunne.
Amélie meni naimisiin Pariisin oopperan johtajan, kuuluisan säveltäjän Oscar Deschampsin kanssa vuonna 1778. Pari ehti juuri ja juuri viettää vuoden avioelämää, kunnes Amélien aviomies menehtyi äkillisesti pariskunnan kotitalon tulipalossa Pariisissa vuoden 1779 lopulla. Amélien aviomies Oscar oli rakastava ja huolehtivainen Amélieta kohtaan, mutta mies osasi myös olla omistushaluinen ja jokseenkin kontrolloiva. Amélie ei rakastanut miestään, mutta kunnioitti tätä ennen kaikkea tämän ammatin ja menestyksekkään uran tähden.
Amélie on Pariisin oopperan baletin johtajan ja pääkoreografin Pascal Barbetin pitkäaikainen rakastajatar, minkä lisäksi hänellä on ollut muutamia muita satunnaisia suhteita varakkaampien ihailijoidensa kanssa. Amélie heittäytyy rakastajattaren rooliin ja avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin yleensä ainoastaan, mikäli hän kokee siitä olevan jotakin merkittävää hyötyä hänelle itselleen.
Améliella ei ole sydänystäviä, mutta hänellä on lukuisia tuttavia baletista sekä Pariisin kulttuuripiireistä laajemminkin.
Ulkonäkö
Pairiisin oopperan baletin prima ballerina Amélie Deschamps on ruumiinrakenteeltaan hyvin tyypillinen balettitanssija: hän on keskipituinen, kevytrakenteinen ja solakka. Koulutettuna balettitanssijana Amélie tuntee kehonsa ja sen rajat erinomaisesti ja osaa liikutella sitä sulavasti. Hänelle on tyypillistä balettitanssijoille ominainen kurinalaisen suora ryhti, mistä hän ei koskaan poikkea. Ei ole Amélien tapaista makoilla divaanilla, mutta jos hänet sellaisesta puuhasta sattuu yllättämään, ei hän varmasti röhnötä kuin mikäkin sohvaperuna, vaan hän istuu arvokkaan ja korean oloisena. Amélie kantaa itsensä poikkeuksella tavalla ja näyttää liikkuessaan äärettömän itsevarmalta kulkiessaan aina leuka pystyssä.
Pää pystyssä kulkevan balettitanssijan kasvot ovat suipohkot, leuka aavistuksen kulmikas. Leuka tuo Amélien muuten melko pehmeämuotoisiin kasvoihin sopivan ripauksen särmää ja uskottavuutta niin, ettei hän näytä puhtoiselta pikkulapselta. Hänen ihonsa on tavallisesti melko kuulas ja vaalea, sillä hänellä ei ole tapana viettää aikaa ulkona auringossa.
Vaikka Amélie on ihonsävyltään vaalea, on hän muuten varsin tummapiirteinen: hänen pitkät paksut hiuksensa ovat syvän tummanruskeat, samoin hänen tuuheat kulmakarvansa ja vakavat silmänsä. Hänen hiuksensa ovat luonnostaan taipuisat ja laineilevat. Amélie pitää hiuksiaan mielellään kiinni poissa tieltä, eikä häntä ollenkaan haittaa joutua esimerkiksi esiintymään peruukki päässä mitä suurempikokoisissa kampauksissa. Hän on itsekin etevä kampaaja ja osaa tarvittaessa loihtia itselleen nopeastikin jonkin kampauksen.
Mitä tulee pukeutumiseen, Amélie ei ole turhamainen, mutta hän ymmärtää hyvän päälle ja tietää, miten tärkeä rooli ulkonäöllä on. Sen takia hän useimmiten pukeutuukin mahdollisimman kauniisti ilman, että se olisi hänen asemalleen sopimatonta tai liioiteltua. Amélie ei kuitenkaan ole erityisemmin kiinnostunut muodista, vaikka hän yrittääkin seurata trendejä ja jäljitellä ylimystön ja korkea-arvoisimpien porvareiden pukeutumista.
Etenkin moni miespuolinen pitää aina asialliselta ja sievältä näyttävää Amélieta varsin viehättävänä. Balettitanssijana mainetta niittänyttä Amélieta voisikin pitää klassisen kauniina. Kenties vielä paremmin sanottu olisi, että Amélie on kylmän kaunis, sillä hänen vakava perusolemuksensa saa hänet näyttäytymään jotenkin viileänä, vaikeasti saavutettavana lumikuningattarena.
Luonne
Améliessa ensimmäisenä kiinnittää huomiota hänen vakavuuteensa. Amélien ei lainkaan ole kuivakka ja huumorintajuton persoona, vaan hän toki osaa hymyillä ja nauraakin, jos tilanne on otollinen, vaikka hänen perusolemuksensa kieltämättä on vakavanpuoleinen. Ballerinan vakavuus kumpuaa ennen kaikkea hänen muista – osittain lapsuudessa omaksutuista – luonteenpiirteistään, joista merkittävimmiksi nousevat kurinalaisuus, määrätietoisuus ja periksiantamattomuus. Kaikki kolme ovat erittäin tärkeitä piirteitä ballerinalle, ja kiitos niiden Amélie onkin kivunnut balettimaailman korkeimmalle askelmalle. Kyseiset luonteenpiirteet näkyvät Amélien toiminnassa siten, että hänellä on aina tavoitteita itselleen, eikä hän luovuta tai lepää, ennen kuin hän pääsee päämääräänsä. Amélie on todellakin ”I see it, I want it, I take it” -tyyppinen ihminen.
Vaikka Amélie on tavoiteorientoitunut ja kunnianhimoinen, hän on samalla hyvin realistinen ja ymmärtää omat rajansa ja mahdollisuutensa. Hän tietää, miten pitkälle hän voi päästä, mutta hän myös nauttii rajojen hienovaraisesta tuuppimisesta ja yrittää aina vain saavuttaa lisää. Edes Pariisin oopperan baletin prima ballerinan rooli ei riitä Amélielle, vaan hän tähtää aina vain ylemmäs, kohti tähtiä.
Jos Amélien vihamiehiltä – eli kilpailevilta ballerinoilta – kysyttäisiin, he kuvailisivat Amélieta etuoikeutetuksi nousukkaaksi, joka on ponnistanut baletin kärkinimien joukkoon ainoastaan sen takia, että hänen äitinsä oli järin etevä balettitanssija, joka koulutti tyttölastaan baletin pariin jo pienestä pitäen. Kumpikin adjektiivi etuoikeutettu ja nousukas sopivat kieltämättä kuvailemaan Amélieta, josta todennäköisesti tuli ensiluokkainen balettitanssija ainoastaan ammattitaitoisen äitinsä ja oman periksiantamattomuutensa takia.
Nousukkuuden ohella Amélielle ominaista on laskelmoivuus. Hän on usein varovainen, etenkin sosiaalisissa tilanteissa. Amélie punnitsee jatkuvasti, miten hän voisi parantaa tai vähintäänkin ylläpitää asemaansa yhteiskunnassa, minkä takia hän yleensä miettii kahdesti ennen kuin toimii. Ballerinan olemuksesta useimmiten välittyvä varautuneisuus saa hänet näyttämään etenkin miesten silmissä vaikealta valloitukselta ja mielekkäältä liehittelyn kohteelta.
Kaksilahkeisiin Amélie suhtautuu varsin kaksijakoisesti: Hän ei halua olla kenestäkään (miehestä) riippuvainen, vaan halveksii sitä, että miehillä on niin paljon vaikutusvaltaa. Toisaalta Amélie on sisäistänyt sen, että hän ikävä kyllä elää patriarkaalisessa yhteiskunnassa ja päättänyt pelata yhteiskunnan asettamien sääntöjen mukaan. Amélie käyttääkin miehiä häpeilemättä hyväkseen kuitenkin sellaista hienovaraisuutta noudattaen, etteivät miehet huomaa ballerinan hyötyneen heidän kanssaan viettämästään ajasta. Kaiken kaikkiaan Amélie on aika etevä vetelemään naruista ja manipuloivaksikin häntä voisi kai nimittää.
Itseään kohtaan Amélie on varsin vaativa, mutta hän osaa myös arvostaa itseään ja osaamistaan. Amélie tunteekin oman arvonsa. Baletinopettajana Amélie tunnetaan ankarana mutta oikeudenmukaisena. Amélie vilpittömästi uskoo, että jos kaikilla oppilailla olisi samanlaiset lähtökohdat, samalla harjoittelumäärällä ja ajattelutavalla he olisivat kaikki kuta kuinkin yhtä lahjakkaita. Baletinopettaja kohtelee kaikkia oppilaita opetustilanteessa samalla tavalla vaatien kaikilta samantasoisia suorituksia, mutta opetuksen ulkopuolella Amélie on ymmärtäväisempi ja pyydettäessä hän mielellään jää auttamaan lisäopetusta tarvitsevia tanssijanalkuja virallisen opetuksen jo päätyttyä.
Amélien äidin perhe oli hyvin uskonnollinen, ja Amélien eno toimiikin pappina Roomassa, joten Amélie sai lapsena varsin uskonnollisen kasvatuksen. Uskonnollinen kasvatus näkyy toisinaan Amélien puhetavassa, sillä hän usein viittaa sanoissaan Jumalaan ja katoliseen maailmankuvaan. Henkilökohtaisessa elämässään Amélie ei kuitenkaan osoita olevansa erityisen uskonnollinen, eikä häntä voi pitää jumalanpelkoisena.
Kylmästä ulkokuorestaan huolimatta Amélie on sisimmässään hyväsydäminen ja oikeudentajuinen. Usein hän tiputtaa kadulla asuvien jalkoihin kolikon tai leipäpalan. Amélielle on tärkeää suojella asemaansa ja mainettansa, mutta samalla hän mielellään puolustaisi heikompia. Amélie itse on menestynyt omien ponnistelujensa ja osittain myös hyvän onnen takia, mutta hän toivoisi, että yhteiskunta voisi joskus olla tasa-arvoisempi niin, ettei kenenkään tarvitsisi taistella pysyäkseen hengissä. Siihen asti, että maailma muuttuu, Amélie aikoo kuitenkin pelata vanhojen sääntöjen mukaan ja huolehtia ennen kaikkea itsestään ja omasta toimeentulostaan. Jos Amélien pitäisi valita oman etunsa ja jonkun toisen edun välillä, Amélie ikävä kyllä todennäköisesti valitsisi oman etunsa.
Menneisyys
Giovanna Mastrangelo oli italialainen balettitanssija, joka tanssi prima ballerinana ensin kotimaassaan Milanin baletissa ja lopulta Pariisin oopperan baletissa, missä työskennellessään hän loukkaantui, eikä pystynyt enää jatkamaan ammattitanssijanuraansa. Giovannalla kävi kuitenkin onni, sillä ranskalainen kohtalaisen varakkaan kauppias-käsityöläisperheen poika kosiskeli yhtäkkiä uransa päähän tullutta balettitanssijaa. Giovanna suostui avioliittoon pariisilaisen Marc Lavierin kanssa ja jäi kaupunkiin uransa päätyttyä. Giovannasta tuli kotirouva, kun taas Marc jatkoi perheyrityksessä työskentelyä. Parin avioliitto ei ollut erityisen rakkaudentäyteinen, mutta etenkin sen alussa kumpikin osapuoli tuntui olevan tyytyväinen.
Giovanna ja Marc saivat avioliittonsa alussa yhden tyttölapsen, joka ristittiin pariskunnan äitien mukaan Amélie-Teresaksi. Pian Amélien syntymän jälkeen Amélien isoisä, Marcin isä, menehtyi, ja jätti koko omaisuutensa ja perheyrityksensä ainoan poikansa huomaan. Amélie kasvoi täten melko varakkaissa porvaripiireissä. Hänen ballerinaäitinsä tutustutti hänet balettiin ihan pienestä pitäen, ja Amélie oppi tanssimaan ennen kuin hän edes kunnolla käveli.
Amélie pääsi Pariisin oopperan balettikouluun kahdeksanvuotiaana. Koulun opettajille oli selvää heti alusta asti, että Amélie oli sekä poikkeuksellisen lahjakas että nuoreen ikäänsä verrattuna erittäin pitkälle koulutettu tanssija. Améliella olikin valtava etulyöntiasema moneen muuhun balettikoulun oppilaaseen verrattuna, sillä monet heistä olivat vasta opettelemassa baletin saloja siinä missä äitinsä opissa taaperoikäisestä asti ollut Amélie oli jo valmis lapsitanssija. Amélie saavuttikin suurta mainetta balettikoulussa heti ensimmäisistä kouluvuosistaan saakka, ja nuori balettitanssija nähtiin vuosi vuodelta aina vain merkittävimmissä rooleissa ja esityksissä Pariisin oopperan baletissa.
Kun Amélie oli seisemäntoista, hänestä povattiin Pariisin oopperan baletin seuraavaa naispäätanssijaa, prima ballerinaa. Sen hetkinen prima ballerina alkoi käydä vanhaksi ja suunnitteli siirtymistä sivuun. Amélien erinomaisuudesta huolimatta prima ballerinan pesti napsahti eräälle Amélien kilpailijalle, joka ei ollut tanssijana lainkaan yhtä lahjakas kuin Amélie. Prima ballerinaksi valitulla tytöllä huhuttiin kuitenkin olevan suhde baletin johtajaan ja pääkoreografiin, mikä saattoi vaikuttaa hänen valintaansa prima ballerinaksi.
Amélie ehti tuskin edes pettyä siitä, ettei hänestä tullutkaan prima ballerinaa, kun hänen äitinsä kotimaasta Italiasta tuli yllättävä mutta antelias tarjous: hänelle tarjottiin Milanin baletista – missä myös hänen äitinsä oli tanssinut – prima ballerinan paikkaa. Amélien ei tarvinnut miettiä tarjousta, vaan hän pakkasi tavaransa ja suuntasi Italiaan.
Amélie tanssi Milanin baletin kirkkaimpana tähtenä kaksi vuotta – aina siihen saakka, että kotoa Pariisista kulkeutui viesti siitä, että Amélien äiti oli vakavasti sairas. Amélien isä – joka oli ollut vielä pariskunnan avioliiton alkaessa ja Amélien lapsuudessa melko varakas mies – oli juonut ja uhkapelannut kaiken omaisuutensa, minkä jälkeen hän oli mystisesti kadonnut jättäen sairastuneen vaimonsa heitteille. Uutiset kuullessaan Amélie lähetti oitis äidilleen rahaa, jotta tämä saisi hoitoa. Rahat eivät kuitenkaan ehtineet ajoissa perille, vaan Amélien äiti ehti menehtyä ensin.
Äidin kuolemasta kuultuaan Amélie matkusti Ranskaan järjestääkseen äidilleen kunnialliset hautajaismenot. Hautajaisten jälkeen hän oli aikeissa palata Italiaan, jossa hänen paikkansa Milanin baletin ballerina oli hyvin epävarma – olihan hän jättänyt baletin huolehtiakseen äitinsä hautajaisista –, kun Pariisin oopperan baletin tuore johtaja ja pääkoreografi Pascal Barbet yllättäen kutsuikin Amélien kanssaan illalliselle.
Illallisella oopperan baletin johtaja kertoi seuranneensa aikanaan Amélien äidin uraa ihaillen ja sittemmin Amélien menestystä Italiassa. Johtaja vihjaili, että Amélielle saattaisi aueta paikka Pariisin oopperan baletin prima ballerinana, mikäli hän olisi kiinnostunut. Amélie luonnollisesti ilmaisi kiinnostuksensa, mutta se ei ilmeisesti riittänyt Pariisin baletin prima ballerinan pesti silmissään loistavalle tanssijalle, sillä illallisen jälkeen kaksikko jatkoi iltaansa monsieur Barbetin makuuhuoneessa. Amélien ja baletin johtajan intiimi suhde ei jäänyt yhteen iltaan, vaan Pariisin oopperan baletin prima ballerinan aseman yhdeksäntoistavuotiaana napattuaan Améliesta tuli Pascal Barbetin rakastajatar.
Pariisissa Amélie saavutti ensimmäisten vuosien aikana – jos vain mahdollista – vielä enemmän suosiota ja mainetta kuin aikaisemmin Milanissa. Hänestä tuli heti kättelyssä baletin johtajan rakastajattaren ohella tämän oikea käsi, ja hän auttaa yhäkin baletin johtajaa muun muassa koreografioiden suunnittelemisessa ja opettamisessa muille tanssijoille. Hän on kunnioitettu hahmo baletin tanssijoiden ja henkilökunnan keskuudessa sekä ihailtu ja seurattu tanssija Pariisin kulttuuripiireissä.
Kahden vuoden kuluttua Ranskaan paluunsa jälkeen Amélien pidempiaikainen ihailija Pariisin oopperan johtaja Oscar Deschamps pyysi Amélien kättä. Kosinta tuli Amélielle, jolla ihailijoita riitti, suurena yllätyksenä. Järjenihmisenä hän kuitenkin hyväksyi oopperan johtajan kosinnan – olihan oopperan johtaja maineikas säveltäjä ja varakas herrasmies. Kaksikymmentäkaksivuotiaana Amélie Lavieristä sitten tuli Amélie Deschamps.
Amélien avioliitto ei koskaan ollut Amélien osalta rakkaudentäyteinen. Hän jatkoikin baletin johtajan rakastajattarena, minkä lisäksi hän toisinaan viihdytti myös muita merkittäviä mieshenkilöitä. Amélien aviomies oli pääsääntöisesti Amélieta kohtaan hellä ja hyvä, eikä Améliella ollut valittamista. Toisinaan – nautittuaan ensin lasin jos toisenkin kuplivaa – Amélien aviomies Oscar osoittautui omistushaluiseksi ja kontrolloivaksi vaatien, että Amélie vetäytyisi baletin parista. Kunnianhimoiselle Amélielle idea ei tietenkään ollut mieleen, minkä takia pariskunta ajautui sanaharkkoihin aina, kun mies otti asian esille. Riidat kuitenkin sovittiin aina seuraavana aamuna Oscarin pään selvittyä, ja mies muuttui jälleen kohteliaaksi ja miellyttäväksi aviomieheksi, joka ei vaatinut liikoja ballerina vaimoltaan. Avioliitto päättyi lyhyeen, sillä kaksi päivää parin vuosipäivän jälkeen Amélien mies kuoli tulipalossa, jossa pariskunnan aivan Pariisin oopperan lähellä sijainnut yhteinen koti paloi maan tasalle.
Leskeksi jäänyt Amélie peri miehensä omaisuuden, sillä miehellä ei ollut lähisukulaisia elossa. Miehensä kuoleman aikoihin Amélie ajautui pieniin kiistoihin baletin johtajan kanssa, joka oli jo pitempään teetättänyt miltei kaikki baletin uudet koreografiat Améliella antamatta tälle lainkaan kunniaa tehdystä työstä. Lopulta tilanne kärjistyi Amélien mielestä niin sietämättömäksi, että hän ilmoitti baletin johtajalle ottavansa lomaa päästäkseen yli aviomiehensä kuolemasta ja lähti Pariisia pakoon Versailles’n kaupunkiin, missä Amélien edesmenneellä miehellä oli toinen asunto.
Muuta
• Amélie harrastaa lukemista, minkä lisäksi hänet saattaa nähdä salongeissa vieraana.
• Amélie tanssii baletissa tasapohjaisilla balettikengillä, jotka otettiin Ranskassa käyttöön hänen äitinsä tanssijanuran aikana aikaisempien korollisten tanssikenkien sijaan. Amélie osaa kuitenkin myös tanssia koroilla, sillä hänen äitinsä laittoi hänet hänen lapsuudessaan opettelemaan tanssia sekä korollisilla että korottomilla kengillä.
• Améliella on kaksi äidinkieltä: italia ja ranska. Amélien äiti puhui tyttärelleen aina omaa äidinkieltään italiaa, mutta nykyään Amélie kokee ranskan olevan vahvempi hänen kahdesta äidinkielestään.
Nyt
Amélie on juuri saapunut Versailles’hin ja asettunut asumaan hänen edesmenneen miehensä kakkosasuntoon. Amélie ei vielä tiedä, milloin hän palaa Pariisiin ja oopperan balettiin – vai palaako lainkaan.
Nimi: Amélie-Teresa Deschamps (née Lavier, kutsumanimi Amélie)
Ikä: 23 (s. 1757)
Sukupuoli: nainen
Kansallisuus: ranskalaisitalialainen
Sivilisääty: leski
Kuvissa: Natalie Portman
Asema ja ammatti:
Amélie on prima ballerina (= naispäätanssija) Pariisin oopperaan kuuluvassa baletissa. Lisäksi hän toimii baletin avustavana koreografina ja baletin koulun tanssinopettajana.
Perhe ja suhteet
Amélien isä Marc Lavier oli varakkaasta kauppias-käsityöläissuvusta, vanhempiensa ainut poikalapsi, minkä takia hän peri oman isänsä yrityksen, kun tämä menehtyi varhain sydänvian takia. Amélie ei koskaan ollut läheinen isänsä kanssa, eikä sen jälkeen, kun tämä jätti hänen äitinsä, ole kuullut tästä mitään.
Amélien äiti Giovanna Mastrangelo oli italialainen ballerina ja tanssinopettaja, joka teki uransa sekä Italiassa että Ranskassa. Amélien äiti menehtyi tuberkuloosiin, kun Amélie oli ballerinana Italiassa. Amélien ja hänen äitinsä suhde oli kaksijakoinen: Amélien äiti välitti tyttärestään niin paljon, että kohteli tätä kovin ottein, jotta tästä tulisi jotain – ennen kaikkea menestynyt ballerina. Amélie ei koskaan nähnyt äitinsä lempeämpää puolta, eikä hän käsittänyt, että kaiken ankaruuden alla piili tytärtään suuresti rakastava ja ihaileva äitihahmo. Nykyään Amélie kokee edesmennyttä äitiään kohtaan lähinnä katkeruutta mutta myös kiitollisuutta joissain pienissä määrin, sillä on suurilta osin hänen äitinsä ohjauksen ansiota, että hän on menestynyt urallaan.
Amélien äidinpuoleisesta perheestä on elossa vain hänen papin virkaa hoitava italialainen enonsa, joka asuu Roomassa. Amélie ei ole yhteydessä enonsa kanssa. Isänsä puolelta Améliella on todennäköisesti useampiakin kaukaisempia sukulaisia, mutta Amélie ei heitä tunne.
Amélie meni naimisiin Pariisin oopperan johtajan, kuuluisan säveltäjän Oscar Deschampsin kanssa vuonna 1778. Pari ehti juuri ja juuri viettää vuoden avioelämää, kunnes Amélien aviomies menehtyi äkillisesti pariskunnan kotitalon tulipalossa Pariisissa vuoden 1779 lopulla. Amélien aviomies Oscar oli rakastava ja huolehtivainen Amélieta kohtaan, mutta mies osasi myös olla omistushaluinen ja jokseenkin kontrolloiva. Amélie ei rakastanut miestään, mutta kunnioitti tätä ennen kaikkea tämän ammatin ja menestyksekkään uran tähden.
Amélie on Pariisin oopperan baletin johtajan ja pääkoreografin Pascal Barbetin pitkäaikainen rakastajatar, minkä lisäksi hänellä on ollut muutamia muita satunnaisia suhteita varakkaampien ihailijoidensa kanssa. Amélie heittäytyy rakastajattaren rooliin ja avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin yleensä ainoastaan, mikäli hän kokee siitä olevan jotakin merkittävää hyötyä hänelle itselleen.
Améliella ei ole sydänystäviä, mutta hänellä on lukuisia tuttavia baletista sekä Pariisin kulttuuripiireistä laajemminkin.
Ulkonäkö
Pairiisin oopperan baletin prima ballerina Amélie Deschamps on ruumiinrakenteeltaan hyvin tyypillinen balettitanssija: hän on keskipituinen, kevytrakenteinen ja solakka. Koulutettuna balettitanssijana Amélie tuntee kehonsa ja sen rajat erinomaisesti ja osaa liikutella sitä sulavasti. Hänelle on tyypillistä balettitanssijoille ominainen kurinalaisen suora ryhti, mistä hän ei koskaan poikkea. Ei ole Amélien tapaista makoilla divaanilla, mutta jos hänet sellaisesta puuhasta sattuu yllättämään, ei hän varmasti röhnötä kuin mikäkin sohvaperuna, vaan hän istuu arvokkaan ja korean oloisena. Amélie kantaa itsensä poikkeuksella tavalla ja näyttää liikkuessaan äärettömän itsevarmalta kulkiessaan aina leuka pystyssä.
Pää pystyssä kulkevan balettitanssijan kasvot ovat suipohkot, leuka aavistuksen kulmikas. Leuka tuo Amélien muuten melko pehmeämuotoisiin kasvoihin sopivan ripauksen särmää ja uskottavuutta niin, ettei hän näytä puhtoiselta pikkulapselta. Hänen ihonsa on tavallisesti melko kuulas ja vaalea, sillä hänellä ei ole tapana viettää aikaa ulkona auringossa.
Vaikka Amélie on ihonsävyltään vaalea, on hän muuten varsin tummapiirteinen: hänen pitkät paksut hiuksensa ovat syvän tummanruskeat, samoin hänen tuuheat kulmakarvansa ja vakavat silmänsä. Hänen hiuksensa ovat luonnostaan taipuisat ja laineilevat. Amélie pitää hiuksiaan mielellään kiinni poissa tieltä, eikä häntä ollenkaan haittaa joutua esimerkiksi esiintymään peruukki päässä mitä suurempikokoisissa kampauksissa. Hän on itsekin etevä kampaaja ja osaa tarvittaessa loihtia itselleen nopeastikin jonkin kampauksen.
Mitä tulee pukeutumiseen, Amélie ei ole turhamainen, mutta hän ymmärtää hyvän päälle ja tietää, miten tärkeä rooli ulkonäöllä on. Sen takia hän useimmiten pukeutuukin mahdollisimman kauniisti ilman, että se olisi hänen asemalleen sopimatonta tai liioiteltua. Amélie ei kuitenkaan ole erityisemmin kiinnostunut muodista, vaikka hän yrittääkin seurata trendejä ja jäljitellä ylimystön ja korkea-arvoisimpien porvareiden pukeutumista.
Etenkin moni miespuolinen pitää aina asialliselta ja sievältä näyttävää Amélieta varsin viehättävänä. Balettitanssijana mainetta niittänyttä Amélieta voisikin pitää klassisen kauniina. Kenties vielä paremmin sanottu olisi, että Amélie on kylmän kaunis, sillä hänen vakava perusolemuksensa saa hänet näyttäytymään jotenkin viileänä, vaikeasti saavutettavana lumikuningattarena.
Luonne
Améliessa ensimmäisenä kiinnittää huomiota hänen vakavuuteensa. Amélien ei lainkaan ole kuivakka ja huumorintajuton persoona, vaan hän toki osaa hymyillä ja nauraakin, jos tilanne on otollinen, vaikka hänen perusolemuksensa kieltämättä on vakavanpuoleinen. Ballerinan vakavuus kumpuaa ennen kaikkea hänen muista – osittain lapsuudessa omaksutuista – luonteenpiirteistään, joista merkittävimmiksi nousevat kurinalaisuus, määrätietoisuus ja periksiantamattomuus. Kaikki kolme ovat erittäin tärkeitä piirteitä ballerinalle, ja kiitos niiden Amélie onkin kivunnut balettimaailman korkeimmalle askelmalle. Kyseiset luonteenpiirteet näkyvät Amélien toiminnassa siten, että hänellä on aina tavoitteita itselleen, eikä hän luovuta tai lepää, ennen kuin hän pääsee päämääräänsä. Amélie on todellakin ”I see it, I want it, I take it” -tyyppinen ihminen.
Vaikka Amélie on tavoiteorientoitunut ja kunnianhimoinen, hän on samalla hyvin realistinen ja ymmärtää omat rajansa ja mahdollisuutensa. Hän tietää, miten pitkälle hän voi päästä, mutta hän myös nauttii rajojen hienovaraisesta tuuppimisesta ja yrittää aina vain saavuttaa lisää. Edes Pariisin oopperan baletin prima ballerinan rooli ei riitä Amélielle, vaan hän tähtää aina vain ylemmäs, kohti tähtiä.
Jos Amélien vihamiehiltä – eli kilpailevilta ballerinoilta – kysyttäisiin, he kuvailisivat Amélieta etuoikeutetuksi nousukkaaksi, joka on ponnistanut baletin kärkinimien joukkoon ainoastaan sen takia, että hänen äitinsä oli järin etevä balettitanssija, joka koulutti tyttölastaan baletin pariin jo pienestä pitäen. Kumpikin adjektiivi etuoikeutettu ja nousukas sopivat kieltämättä kuvailemaan Amélieta, josta todennäköisesti tuli ensiluokkainen balettitanssija ainoastaan ammattitaitoisen äitinsä ja oman periksiantamattomuutensa takia.
Nousukkuuden ohella Amélielle ominaista on laskelmoivuus. Hän on usein varovainen, etenkin sosiaalisissa tilanteissa. Amélie punnitsee jatkuvasti, miten hän voisi parantaa tai vähintäänkin ylläpitää asemaansa yhteiskunnassa, minkä takia hän yleensä miettii kahdesti ennen kuin toimii. Ballerinan olemuksesta useimmiten välittyvä varautuneisuus saa hänet näyttämään etenkin miesten silmissä vaikealta valloitukselta ja mielekkäältä liehittelyn kohteelta.
Kaksilahkeisiin Amélie suhtautuu varsin kaksijakoisesti: Hän ei halua olla kenestäkään (miehestä) riippuvainen, vaan halveksii sitä, että miehillä on niin paljon vaikutusvaltaa. Toisaalta Amélie on sisäistänyt sen, että hän ikävä kyllä elää patriarkaalisessa yhteiskunnassa ja päättänyt pelata yhteiskunnan asettamien sääntöjen mukaan. Amélie käyttääkin miehiä häpeilemättä hyväkseen kuitenkin sellaista hienovaraisuutta noudattaen, etteivät miehet huomaa ballerinan hyötyneen heidän kanssaan viettämästään ajasta. Kaiken kaikkiaan Amélie on aika etevä vetelemään naruista ja manipuloivaksikin häntä voisi kai nimittää.
Itseään kohtaan Amélie on varsin vaativa, mutta hän osaa myös arvostaa itseään ja osaamistaan. Amélie tunteekin oman arvonsa. Baletinopettajana Amélie tunnetaan ankarana mutta oikeudenmukaisena. Amélie vilpittömästi uskoo, että jos kaikilla oppilailla olisi samanlaiset lähtökohdat, samalla harjoittelumäärällä ja ajattelutavalla he olisivat kaikki kuta kuinkin yhtä lahjakkaita. Baletinopettaja kohtelee kaikkia oppilaita opetustilanteessa samalla tavalla vaatien kaikilta samantasoisia suorituksia, mutta opetuksen ulkopuolella Amélie on ymmärtäväisempi ja pyydettäessä hän mielellään jää auttamaan lisäopetusta tarvitsevia tanssijanalkuja virallisen opetuksen jo päätyttyä.
Amélien äidin perhe oli hyvin uskonnollinen, ja Amélien eno toimiikin pappina Roomassa, joten Amélie sai lapsena varsin uskonnollisen kasvatuksen. Uskonnollinen kasvatus näkyy toisinaan Amélien puhetavassa, sillä hän usein viittaa sanoissaan Jumalaan ja katoliseen maailmankuvaan. Henkilökohtaisessa elämässään Amélie ei kuitenkaan osoita olevansa erityisen uskonnollinen, eikä häntä voi pitää jumalanpelkoisena.
Kylmästä ulkokuorestaan huolimatta Amélie on sisimmässään hyväsydäminen ja oikeudentajuinen. Usein hän tiputtaa kadulla asuvien jalkoihin kolikon tai leipäpalan. Amélielle on tärkeää suojella asemaansa ja mainettansa, mutta samalla hän mielellään puolustaisi heikompia. Amélie itse on menestynyt omien ponnistelujensa ja osittain myös hyvän onnen takia, mutta hän toivoisi, että yhteiskunta voisi joskus olla tasa-arvoisempi niin, ettei kenenkään tarvitsisi taistella pysyäkseen hengissä. Siihen asti, että maailma muuttuu, Amélie aikoo kuitenkin pelata vanhojen sääntöjen mukaan ja huolehtia ennen kaikkea itsestään ja omasta toimeentulostaan. Jos Amélien pitäisi valita oman etunsa ja jonkun toisen edun välillä, Amélie ikävä kyllä todennäköisesti valitsisi oman etunsa.
Menneisyys
Giovanna Mastrangelo oli italialainen balettitanssija, joka tanssi prima ballerinana ensin kotimaassaan Milanin baletissa ja lopulta Pariisin oopperan baletissa, missä työskennellessään hän loukkaantui, eikä pystynyt enää jatkamaan ammattitanssijanuraansa. Giovannalla kävi kuitenkin onni, sillä ranskalainen kohtalaisen varakkaan kauppias-käsityöläisperheen poika kosiskeli yhtäkkiä uransa päähän tullutta balettitanssijaa. Giovanna suostui avioliittoon pariisilaisen Marc Lavierin kanssa ja jäi kaupunkiin uransa päätyttyä. Giovannasta tuli kotirouva, kun taas Marc jatkoi perheyrityksessä työskentelyä. Parin avioliitto ei ollut erityisen rakkaudentäyteinen, mutta etenkin sen alussa kumpikin osapuoli tuntui olevan tyytyväinen.
Giovanna ja Marc saivat avioliittonsa alussa yhden tyttölapsen, joka ristittiin pariskunnan äitien mukaan Amélie-Teresaksi. Pian Amélien syntymän jälkeen Amélien isoisä, Marcin isä, menehtyi, ja jätti koko omaisuutensa ja perheyrityksensä ainoan poikansa huomaan. Amélie kasvoi täten melko varakkaissa porvaripiireissä. Hänen ballerinaäitinsä tutustutti hänet balettiin ihan pienestä pitäen, ja Amélie oppi tanssimaan ennen kuin hän edes kunnolla käveli.
Amélie pääsi Pariisin oopperan balettikouluun kahdeksanvuotiaana. Koulun opettajille oli selvää heti alusta asti, että Amélie oli sekä poikkeuksellisen lahjakas että nuoreen ikäänsä verrattuna erittäin pitkälle koulutettu tanssija. Améliella olikin valtava etulyöntiasema moneen muuhun balettikoulun oppilaaseen verrattuna, sillä monet heistä olivat vasta opettelemassa baletin saloja siinä missä äitinsä opissa taaperoikäisestä asti ollut Amélie oli jo valmis lapsitanssija. Amélie saavuttikin suurta mainetta balettikoulussa heti ensimmäisistä kouluvuosistaan saakka, ja nuori balettitanssija nähtiin vuosi vuodelta aina vain merkittävimmissä rooleissa ja esityksissä Pariisin oopperan baletissa.
Kun Amélie oli seisemäntoista, hänestä povattiin Pariisin oopperan baletin seuraavaa naispäätanssijaa, prima ballerinaa. Sen hetkinen prima ballerina alkoi käydä vanhaksi ja suunnitteli siirtymistä sivuun. Amélien erinomaisuudesta huolimatta prima ballerinan pesti napsahti eräälle Amélien kilpailijalle, joka ei ollut tanssijana lainkaan yhtä lahjakas kuin Amélie. Prima ballerinaksi valitulla tytöllä huhuttiin kuitenkin olevan suhde baletin johtajaan ja pääkoreografiin, mikä saattoi vaikuttaa hänen valintaansa prima ballerinaksi.
Amélie ehti tuskin edes pettyä siitä, ettei hänestä tullutkaan prima ballerinaa, kun hänen äitinsä kotimaasta Italiasta tuli yllättävä mutta antelias tarjous: hänelle tarjottiin Milanin baletista – missä myös hänen äitinsä oli tanssinut – prima ballerinan paikkaa. Amélien ei tarvinnut miettiä tarjousta, vaan hän pakkasi tavaransa ja suuntasi Italiaan.
Amélie tanssi Milanin baletin kirkkaimpana tähtenä kaksi vuotta – aina siihen saakka, että kotoa Pariisista kulkeutui viesti siitä, että Amélien äiti oli vakavasti sairas. Amélien isä – joka oli ollut vielä pariskunnan avioliiton alkaessa ja Amélien lapsuudessa melko varakas mies – oli juonut ja uhkapelannut kaiken omaisuutensa, minkä jälkeen hän oli mystisesti kadonnut jättäen sairastuneen vaimonsa heitteille. Uutiset kuullessaan Amélie lähetti oitis äidilleen rahaa, jotta tämä saisi hoitoa. Rahat eivät kuitenkaan ehtineet ajoissa perille, vaan Amélien äiti ehti menehtyä ensin.
Äidin kuolemasta kuultuaan Amélie matkusti Ranskaan järjestääkseen äidilleen kunnialliset hautajaismenot. Hautajaisten jälkeen hän oli aikeissa palata Italiaan, jossa hänen paikkansa Milanin baletin ballerina oli hyvin epävarma – olihan hän jättänyt baletin huolehtiakseen äitinsä hautajaisista –, kun Pariisin oopperan baletin tuore johtaja ja pääkoreografi Pascal Barbet yllättäen kutsuikin Amélien kanssaan illalliselle.
Illallisella oopperan baletin johtaja kertoi seuranneensa aikanaan Amélien äidin uraa ihaillen ja sittemmin Amélien menestystä Italiassa. Johtaja vihjaili, että Amélielle saattaisi aueta paikka Pariisin oopperan baletin prima ballerinana, mikäli hän olisi kiinnostunut. Amélie luonnollisesti ilmaisi kiinnostuksensa, mutta se ei ilmeisesti riittänyt Pariisin baletin prima ballerinan pesti silmissään loistavalle tanssijalle, sillä illallisen jälkeen kaksikko jatkoi iltaansa monsieur Barbetin makuuhuoneessa. Amélien ja baletin johtajan intiimi suhde ei jäänyt yhteen iltaan, vaan Pariisin oopperan baletin prima ballerinan aseman yhdeksäntoistavuotiaana napattuaan Améliesta tuli Pascal Barbetin rakastajatar.
Pariisissa Amélie saavutti ensimmäisten vuosien aikana – jos vain mahdollista – vielä enemmän suosiota ja mainetta kuin aikaisemmin Milanissa. Hänestä tuli heti kättelyssä baletin johtajan rakastajattaren ohella tämän oikea käsi, ja hän auttaa yhäkin baletin johtajaa muun muassa koreografioiden suunnittelemisessa ja opettamisessa muille tanssijoille. Hän on kunnioitettu hahmo baletin tanssijoiden ja henkilökunnan keskuudessa sekä ihailtu ja seurattu tanssija Pariisin kulttuuripiireissä.
Kahden vuoden kuluttua Ranskaan paluunsa jälkeen Amélien pidempiaikainen ihailija Pariisin oopperan johtaja Oscar Deschamps pyysi Amélien kättä. Kosinta tuli Amélielle, jolla ihailijoita riitti, suurena yllätyksenä. Järjenihmisenä hän kuitenkin hyväksyi oopperan johtajan kosinnan – olihan oopperan johtaja maineikas säveltäjä ja varakas herrasmies. Kaksikymmentäkaksivuotiaana Amélie Lavieristä sitten tuli Amélie Deschamps.
Amélien avioliitto ei koskaan ollut Amélien osalta rakkaudentäyteinen. Hän jatkoikin baletin johtajan rakastajattarena, minkä lisäksi hän toisinaan viihdytti myös muita merkittäviä mieshenkilöitä. Amélien aviomies oli pääsääntöisesti Amélieta kohtaan hellä ja hyvä, eikä Améliella ollut valittamista. Toisinaan – nautittuaan ensin lasin jos toisenkin kuplivaa – Amélien aviomies Oscar osoittautui omistushaluiseksi ja kontrolloivaksi vaatien, että Amélie vetäytyisi baletin parista. Kunnianhimoiselle Amélielle idea ei tietenkään ollut mieleen, minkä takia pariskunta ajautui sanaharkkoihin aina, kun mies otti asian esille. Riidat kuitenkin sovittiin aina seuraavana aamuna Oscarin pään selvittyä, ja mies muuttui jälleen kohteliaaksi ja miellyttäväksi aviomieheksi, joka ei vaatinut liikoja ballerina vaimoltaan. Avioliitto päättyi lyhyeen, sillä kaksi päivää parin vuosipäivän jälkeen Amélien mies kuoli tulipalossa, jossa pariskunnan aivan Pariisin oopperan lähellä sijainnut yhteinen koti paloi maan tasalle.
Leskeksi jäänyt Amélie peri miehensä omaisuuden, sillä miehellä ei ollut lähisukulaisia elossa. Miehensä kuoleman aikoihin Amélie ajautui pieniin kiistoihin baletin johtajan kanssa, joka oli jo pitempään teetättänyt miltei kaikki baletin uudet koreografiat Améliella antamatta tälle lainkaan kunniaa tehdystä työstä. Lopulta tilanne kärjistyi Amélien mielestä niin sietämättömäksi, että hän ilmoitti baletin johtajalle ottavansa lomaa päästäkseen yli aviomiehensä kuolemasta ja lähti Pariisia pakoon Versailles’n kaupunkiin, missä Amélien edesmenneellä miehellä oli toinen asunto.
Muuta
• Amélie harrastaa lukemista, minkä lisäksi hänet saattaa nähdä salongeissa vieraana.
• Amélie tanssii baletissa tasapohjaisilla balettikengillä, jotka otettiin Ranskassa käyttöön hänen äitinsä tanssijanuran aikana aikaisempien korollisten tanssikenkien sijaan. Amélie osaa kuitenkin myös tanssia koroilla, sillä hänen äitinsä laittoi hänet hänen lapsuudessaan opettelemaan tanssia sekä korollisilla että korottomilla kengillä.
• Améliella on kaksi äidinkieltä: italia ja ranska. Amélien äiti puhui tyttärelleen aina omaa äidinkieltään italiaa, mutta nykyään Amélie kokee ranskan olevan vahvempi hänen kahdesta äidinkielestään.
Nyt
Amélie on juuri saapunut Versailles’hin ja asettunut asumaan hänen edesmenneen miehensä kakkosasuntoon. Amélie ei vielä tiedä, milloin hän palaa Pariisiin ja oopperan balettiin – vai palaako lainkaan.