Jérôme La Trémoille
Nov 13, 2020 17:30:44 GMT 2
Post by Mayra on Nov 13, 2020 17:30:44 GMT 2
NIMI: Champion Jérôme Henri-Alexandre La Trémoille
IKÄ: 23
SYNTYMÄPÄIVÄ: 31.10.1754 (täyttänyt 23 vuonna -78)
SÄÄTY: Aatelisto
TITTELI: Thouarsin herttua (hovititteli)
SIVIILISÄÄTY: Kihloissa Veronique de Iverny-Salignacin kanssa
KUVISSA: Max Irons (White Queen)
PERHE
Thouarsin herttuan hovititteli on yksi niistä vanhoista muinaisjäännöksistä, joiden alkuperää on työlästä selvittää edes historiankirjoista. 1400-luvulla silloinen Ranskan kuningas lahjoitti varakreivittären tittelin tyttärelleen hänen avioituessaan. Varakreiviksi nimetty aviomies palautti tittelin vaimonsa kuoltua, kun kuninkaan armosta hän sai kunniatitteliksi Thouarsin herttuan arvon aviomiehen tehtyä lukuisia suuria (rahallisia) palveluksia kuninkaalle. Thouarsin herttuan titteli jäi elämään isältä vanhimmalle pojalle La Trémoillen sukuhaarassa. Suvulla on Thouarsissa 1600-luvulla rakennettu château, jossa suvun jäsenet yhä tänä päivänä asuvat. Tittelinhaltijaa on aina katsottu hieman alaviistoon, sillä monet mahtisuvut pitävät arvoa tänä päivänä liioiteltuna ja alun perin väärin keinoin lunastettuna. Nousua varakreivistä herttuaksi pidettiin jo aikoinaan liioiteltuna, mutta vanhankaan kuninkaan sanaa ei käynyt arvosteleminen. Vanhemmat sukupolvet vieroksuivat vielä Jérômen isää ja isoisää, mutta nuoremmat polvet eivät enää jaksa muistella vuosisatojen takaisia kahnauksia ja vääryyksiä.
Jérômen perheeseen kuuluvat äiti Louise-Aurelie, sekä pikkuveljet Bénédict (s. 1755) ja Corentin (1758). Ylipainoinen ja monisairas Isä Henri, tittelin edellinen kantaja, menehtyi keväällä 1778 verensokeritautiin. Suvun miehien nimissä kulkevat voittoon ja voittajaan liittyvät nimet, ja suku on vahvasti yhteisöllinen. Saman sukupolven kaikkien poikien nimi alkaa samalla nimellä (kyseisessä polvessa nimi on Champion, isän polvessa Alexandre, isoisällä Nicholas), ja lapsia kutsutaan aina heidän toisella nimellään, ja lapset erotellaan kirjoittamalla kaksi ensimmäistä nimeä. Tytärten nimissä vastaavaa sääntöä ei ole, ja tässä hyvin maskuliinisessa suvussa ei juuri ole ollut tilaa suurille naisvaikuttajille.
Eri asia onkin, ovatko suvun miehet eläneet nimiensä mukaisesti. Erityisesti Jérômen isä ja isoisä pilasivat suvun mainetta keskittymällä vain itseensä ja maalliseen mammonaansa, mikä on yksi syy suvun heikommalle maineelle.
ULKONÄKÖ
Jérôme on enigma: samanaikaisesti kasvoista voi erottaa nuoren, fiksun miehen alun, mutta myös veitikkamaisen poikamaisuuden. Miehellä on pienet, harmaanvihreät silmät, joiden katse on leikkisä, mutta silmäkulmassa on pieni fiksuudesta kertova pilke. Silmät sopivat täydellisesti keskelle miehen neliön mallisia kasvoja. Siinä missä lapsuudessa hänet pyöreät poskensa herättivät huomiota, nousevat nyt esiin ulkoneva, miehinen leuka sekä kapeat posket. Muutoin suorassa nenässä on pieni suvulle ominainen kyömy, mutta nenä sopii päähän kuin valettu. Miehen ilmeet ovat runsaat, ja hän käyttää kasvonsa jokaista elementtiä kommunikoidessaan, mikä tekee hänestä karismaattisen kanssakeskustelijan. Kiusoitteleva hymy leviää silmäkulmiin asti, iloinen nauru kaikuu pitkin kattoparruja ja kiviset kasvot paljastavat miehen olevan tosissaan niinä hetkinä kun hän sitä on.
Elekieleltään Jérôme on rento, ja eroaa silminnähden jäykästä ranskalaisesta vanhemmasta aristokraatista. Hän käyttää käsiään, ilmeitään ja erilaisia äänenpainoja tuodakseen asiansa haluamallaan tavalla julki. Hän läimii kavereita selkään, puhaltelee ohikulkevien mademoisellen päässä keikkuvia höyheniä ja rummuttelee käsillä reisiään orkesterin tahdissa. Hänen olemuksensa täyttää helposti koko tilan, ja hän herättää huomiota mielellään. Toisaalta, kun hän sitten pysähtyy kahdenkesken ystävänsä juttelemaan maailman menosta, hänestä nousee esiin aikuismainen puoli. Hänen äänensä on pehmeä ja miellyttävä, jopa hieman hönöttävä, mutta seasta erottaa terävämmän, vakuuttavan sivusävelen. Keskustellessaan hän usein unohtaa suunsa kevyesti raolleen, ja hymyn takaa erottuu rivi (ainakin toistaiseksi vielä) valkoisia hampaita. Mies ei käytä nuuskaa tai polttele piippua, mutta saattaa joskus sortua nauttimaan pieniä annoksia oopiumia, mitä hän on saanut kipulääkkeeksi pudottuaan hevosen selästä Euroopan vuoristossa.
Ruumiinrakenteesta huomaa hänen vauhdikkaan menneisyytensä: pitkät vaellukset näkyvät jaloissa, miekkailu käsissä, ratsastus keskivartalossa, ja kaikki edellämainitut lajit takapuolessa. Vaatetuksessaan hän suosii mukavia, mutta tyylikkäitä vaatteita, mutta ei samalla tavalla panosta ulkonäköönsä kuin hänen kenties olisi suotavaa. Isoisän ja isän aiheuttavat valtavat velat painavat nuoren miehen hartioita, ja vaikka hän onkin rahan kanssa varsin höveli kun puhutaan miekoista, likööreistä ja kengistä, hän osaa hillitä pukeutumistaan, ja tyytyy muutamaan arvokkaampaan asukokonaisuuteen, suosien arjessa yksivärisiä silkkejä ja kirjailemattomia liivejä.
LUONNE
Grand tourinsa jälkeen muuttuneena miehenä takaisin Ranskaan palannut Jérôme on lähes tunnistamaton. Nuorena poikana Jérôme oli epävarma ja ahdistuneisuuteen taipuva, ja näytti uhkaavasti siltä että hän oli perinyt isänsä epämiellyttävän ulkonäön. Monta vuotta kestävältä Grand tourilta palaava nuorimies olikin itsevarma ja hauska, mutta myös ulkonäöllisesti käynyt läpi todellisen muutoksen. Mitäänsanomattomasta, hovielämää kammoksuvasta nössöstä oli kasvanut nuorimies, joka sai ensi kertaa elämässään kotimaassaan positiivista huomiota. Nuorena hän vihasi poistua kotoonta, saati naamaansa näyttämistä suuren maailman piireissä, mutta nyt hän janoaa päästä keskustelemaan, vitsailemaan ja viettämään hauskaa ikätövereidensa kanssa. Ja myös muut kaipaavat hänen kevyttä, spontaania seuraansa.
Mikään tyhjäpäinen hölmöläinen ei Jérôme kuitenkaan ole, eikä hänestä sitä vaikutelmaa edes saa. Mies ottaa elämän juuri sopivan kevyesti ja kohtelee muita hyvin, mutta ei pelkää tahallaan koputella kepillä jäätä. Pilke silmäkulmassa hän nauttii niin haasteista, kuin muiden haastamisesta. Sarkastinen vitsinheitto ja pienet leikkimieliset piikittelyt eivät ole kaikkien mieleen, minkä tähden osa saattaa pitää Jérômea tahdittomana. Jérôme ei kuitenkaan välitä muiden mielipiteistä, ja pitää itsestäänselvyytenä, että jos hän lausuu jotain hyväntahtoisesti ja toinen lukee sen väärin, on vika kuulijassa. Yhden illan aikana Jérôme saattaa painia nurmikolla, huijata korttipelissä, kyseenalaistaa vallitsevan taidesuuntauksen ja keksiä ratkaisun siirtomaasotien budjetointiin. Hän näkee helposti isot linjat, ja ikuisena opportunistina luottaa aina asioiden järjestyvän matkalla tavoitteisiinsa. Pienistä yksityiskohdista nillittäminen ei ole Jérômen mieleen, ja hän mieluusti keskittyy moneen eri projektiin samaan aikaan.
Vapaa-ajallaan, eli siis kaikella ajallaan, Jérôme on kokeillut kaikkea, mitä nuori mies suinkin on voinut kokeilla. Hän on harjoitellut eri soitinten soittamista, maalaustaiteita, miekkailua, ratsastusta, eri urheilulajeja, lukemista ja tieteitä! Hänen voidaankin sanoa olevan monessa eri asiassa hyvä, mutta ei missään mestari. Ajatus yhteen intohimoon keskittymisestä on ahdistava ja tukahduttava, minkä takia Jérôme kuunteleekin itseään ja tekee sitä, mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan. Hän on myös itsepäinen siinä mielessä, että ei jaksa keskittyä miellyttämään muita, vaan elää täällä miellyttääkseen itseään.
Itsekkääksi häntä ei silti tohtisi luonnehtia, vaikka hän osaakin ajaa omaa etuaan parhaiten. Hän on ystävilleen lojaali, ja hänellä on aina aikaa istua kuuntelemaan ja keskustelemaan. Jérôme tarjoaa usein auttavaa kättään, mutta tylsistyy nopeasti muiden ongelmiin, ja vetäisee kätensä pois – paitsi lähimpien ystäviensä kanssa, joilta hän kokee myös itse saavansa jotain vastapainoksi. Ystäviensä vuoksi hän on valmis venymään, minkä takia hän onkin pidetty kaveri.
Sukuvikana kuitenkin mainittakoon ylimielisyys, mikä näkyy jokaisessa suvun jäsenessä tavalla tai toisella. Jérômessa se välittyy loppumattomana itseluottamuksena ja kuvituksena paremmuudesta, eikä hän pelkää vitsailla aiheesta. Suvun edeltäjissä sama piirre näkyi hieman selkeämmin ja inhottavammin, ja Jérôme on huolehtinut, että tulee todistaneeksi olevansa erilainen kuin isänsä ja esivanhempansa.
Jérôme ottaa vakavasti vain ne asiat, jotka hän kokee erityisen tärkeäksi, kuten tärkeimmät ystävyyssuhteet, politiikan ja vuosittaiset miekkailuturnajaiset. Muut mielenkiinnonkohteet tuntuvat vaihtuvan sormia napsauttamalla päivästä toiseen, ja ei ole lainkaan tavatonta, että tänään sovittu, viikon päähän suunniteltu ratsastusreissu saattaa kuulostaa siinä hetkessä hyvältä, mutta unohtua jo seuraavana päivänä.
Grand tour opetti Jérômelle paljon ja hän sai vaikutteita eri maista ja tapaamistaan ihmisistä. Samanaikaisesti Jérôme vaikuttaa juhlimista rakastavalta tavalliselta jantterilta, mutta hän on myös usein juhlien päätteeksi se, joka viimeisenä istuskelee miettimässä universumin ihmeitä. Hänessä on tasapainossa spontaani vitsiniekka, mutta myös pitkistä syvällisistä keskusteluista nauttiva älykkö. Eri ihmisten kanssa hän tuo esille piirteitään eri tavalla, sillä hän haluaa olevansa pidetty seuralainen. Tulevaisuudessa Jérôme toivoo pääsevänsä politiikkaan, esimerkiksi johonkin neuvostoon, kun taas hänen isänsä ei juuri politiikasta tai päätöksenteosta välittänyt.
MENNEISYYS
Jérôme syntyi perheensä kolmanneksi lapseksi, mutta on nykyään vanhin elossaoleva. Hänen vanhin veljensä menehtyi heti syntymänsä jälkeen ja isosisko menehtyi kuumetautiin ollessaan kuuden vanha. Jérômen jälkeen syntyivät hänen nykyään elossaolevat veljensä. Veljekset olivat hyvin samanlaisia, mutta vanhimpana Jérôme oppi kantamaan vastuuta jo nuoresta. Bénédict ja Corentin olivat määrätietoisempia ja jääräpäisempiä, jolloin Jérôme ajautui taka-alalle nuorempien päsmäröidessä joukon kärjessä, vieden myös vanhempiensa huomion isoveljeään taitavammin.
Jérôme kasvoi täten osin veljiensä varjossa, mutta hyvässä yhteishengessä. Lapsuuden perhedynamiikka kuitenkin johti siihen, että Jérômesta kasvoi epävarma ja hiljainen. Sotilaskoulu ei käynyt kuuloonkaan, sillä poika oli aina vaikuttanut enemmän älyköltä kuin sporttiselta muskelimieheltä, joten perheen isä ehdotti grand touria. 21-vuotiaana hän sitten otti ja lähti, kiersi Eurooppaa laajaltikin. Rooma, Vatikaani ja Venetsia veivät ensimmäiset kuukaudet, minkä jälkeen hän hiihti Keski-Euroopan vuoristoissa ja paistatteli auringossa Espanjassa. Matkallaan hän tapasi myös muita palatsin tuttuja, kuten Constantin de Ventadourin ja Rohanin Emmanuel de Chastainin. Vaikka miehet matkasivat yhdessä vain muutamat viikot, ehtivät he tutustua toisiinsa ja muodostaa ystävyyssuhteet. Emmanuel tutustutti Jeromen politiikkaan, ja maidenvälisten strategisten siirtojen miettiminen sekä sisäpolitiikan käänteet muuttuivat jokailtaisiksi keskustelunaiheiksi kaksikon välillä.
Lopulta Espanjan sisällissota kuitenkin pakotti nuorukaisen siirtymään takaisin sisämaan suojiin, jossa hän vielä seikkaili suurkaupungista toiseen, kunnes palasi vuoden -77 lopussa takaisin Ranskaan. Hovi kuulosti tässä kohdin houkuttelevalta, mutta isän sairastelut pitivät Jérômen tiukasti kotona Thouraisissa. Kun isä vihdoin kuoli, siirtyi titteli vanhimmalle pojalleen.
Suruajan päätyttyä, matkasi Jérôme vihdoinkin Versaillesiin esittäytymään paremmin hoviin, jossa ei juurikaan kukaan edes muistanut tuota mitäänsanomatonta, hieman pullukkaa ja finninaamaista poikaa. Heidän perheensä pieni huoneisto, joka oli ollut vuosia käyttämättömänä, heräsi henkiin nuoren maailmanmatkaajan asetettua kodiksi. Eikä aikaakaan, kun nuori miekkonen riensi juhlien keskiöön ja hakeutui vanhojen matkakumppaneidensa seuraan, haaveissa ujuttautua entistä syvemmälle hovin piireihin. Se ei lienee vaikea tehtävä tälle valmissanaiselle nuorukaiselle.
