Thomas de la Marche

Nimi • Thomas Yves Valentin André de la Marche
Ikä • 26 (täyttää vuonna -78)
Syntymäpäivä • 31.8.1752
Sääty • Aatelinen
Titteli • Neversin herttuan & La Marchen kreivin tuleva perijä
Kansallisuus • Ranskalainen
Siviilisääty • Naimaton

---

Thomasin isä, Neversin herttua ja de la Marchen kreivi Paul André de la Marche muistutti nuorempana suuresti ainoaa poikaansa. Paul käytti mieluusti rahaa etenkin uhkapeleihin, kunnes hänen vanhempansa passittivat poikansa Grand Tourille. Mukaan matkaan liittyi hänen hyvä ystävänsä Lancelot de la Motte-Boisbelle. Kukaan ei tiedä tarkasti, mitä noiden neljän vuoden aikana tapahtui, mutta kotiin palatessaan Paul rakennutti itselleen Neversiin hulppean kartanon, joka hänen perittyään isänsä arvonimen laajeni pieneksi palatsiksi. Paul nai aatelisneito Daphne de la Marchen, ja avioliitosta syntyi kaksi lasta, Thomas ja Léopoldine. Kaksikolle asetettiin kovat tavoitteet, mutta Paul myös huolehti, että etenkin hänen esikoispoikansa sai kaiken haluamansa, ja enemmänkin.

Daphne puolestaan kuuluu vanhaan ja rikkaaseen aatelissukuun, mutta suuren perheensä nuorimpana on aina jäänyt vähemmälle huomiolle ja vanhempien sisartensa jalkoihin. Heiveröistä Daphnea ei myöskään oltu siunattu kauneudella, vaan pikemminkin terävällä älyllä. Rakkaudesta ei voida puhua, ja siinä missä herttua itse viettää mieluusti aikaa myös palatsissa sijaitsevassa asunnossa, viettää herttuatar kaiken aikanasa kotikartanossaan viettäen päivänsä puutarhassa ja taiteiden parissa. Heidän ainoa poikansa Thomas sitä vastoin viihtyy ainoastaan Versaillesissa, ja nyt hänen seuraansa on liittynyt hänen naimisiin jo ennättänyt sisarensa Léopoldine, joka kuitenkin asuu eri huoneistossa jättäen veljensä usein huoneiston yksinvaltiaaksi 


Syy siihen, miksi Thomas on hovin suosituimpia miehiä tuskin liittyy hänen ulkonäköönsä. Mies ei ole perinteisen komea, mutta ei häntä täysin rumaksikaan voi sanoa. Todetaan vain, että hän on niitä tapauksia, joissa komeus on katsojan silmässä.

Hänen ovaalit, veitikkamaiset kasvonsa voisivat olla komeat, mutta ikävä kyllä sisäinen rumuus heijastuu ulos niin pahasti, ettei sitä edes miehen kasvoilla lepäävä teennäinen hymy pelasta. Thomasin tylsänharmaiden silmien katse kuvastaa miehen teennäistä ja pinnallista persoonaa, vaikkakin satunnaiset pilkahdukset silmäkulmissa luovat eloa miehen muuten niin elottomaan katseeseen. Silmistä puuttuvaa tunnetta Thomas paikkaa ilmeikkäillä kasvoilla, leveällä hymyllä ja suurieleisillä liikkeillä. Thomasin hieman höröttävät korvat ovat ehkä miehen tunnistettavin piirre, jolloin hätään rientävät onneksi peruukit, jotka piilottavat tuon ohuet, ruskeat hiukset ja höröttävät korvat. Hänen vaalea ihonsa on täydellinen, joskin ainoa pieni virhe hänen ihossaan näkyy juuri ja juuri hänen oikean silmänsä yläkulmassa siinä kohdassa, johon arkkiherttuatar Jacqueline häntä löi kynttilänjalalla. Tarkasta tikkauksesta huolimatta silmäkulmaan jäi pieni valkoinen arpi, jonka erottaa vain jos seisoo aivan miehen lähellä. Sitä ei ikävä kyllä mikään peruukki peitä.

Ruumiinrakenteeltaan Thomas ei myöskään mene ideaalimiehen mittoihin. Hän on jopa laihuutta ihannoivan kulttuurin keskellä aikalaisekseen hintelärakenteinen ja lihakseton, eikä juuri tee asialle mitään huomattuaan saavansa naishuomiota täysin ilman täydellistä kroppaakin. Kaula hänellä vastavuoroisesti on pitkä ja vahva. Hänellä on pitkät, kömpelöt raajat, joita hän ei ole saanut kuriin murrosiän kasvupyrähdyksen jälkeen. Kasvupyrähdyksestä tosin ei voida puhua, sillä Thomas on aikalaistensa tavoin 168 senttinen – tätä hän tosin kompensoi korkeapohjaisilla kengillä, joiden kanssa hän saa saavuttaa sopivasti n. 170 sentin rajapyykin.

Vaatetuksessaan Thomas on huolellinen ja tarkka, kuten kuka tahansa aatelinen. Pienestä pitäen hänet on opetettu pukeutumaan parhaimpiinsa, ja jos edes jotain tajua, niin tyylitajua Thomasilta löytyy. Thomas tykkää rohkeista yhdistelmistä, jotka herättävät juuri sopivasti huomiota, mutta näyttävät silti tyylikkäitä. Thomasta ei voi olla huomaamatta edes suurin väkijoukon keskeltä, sillä miehen suurieleiset liikkeet ja puuttuva vaatimattomuus eivät jää huomaamatta.

Miehen kävelytyyli on ryhdikäs ja askel rullaa kevyesti, onhan hänen ulkoisesta olemuksestaan luotu hänen lapsuudessaan täydellinen kokonaisuus ainakin siinä määrin, mitä asiaan on voitu vaikuttaa. Thomas käyttää puhuessaan paljon käsiään ja ajoin hänen äänensä saattaa nousta hyvinkin kovaksi hänen innostuessaan. Thomas ei huomiosta kuitenkaan välitä – päinvastoin.

Kuvissa Callum Turner (War and Peace)




"Meistä kahdesta Thomas on se, jonka eteen on aina tehty kaikki, ja hän on päässyt aivan liian helpolla. Perheen ainoana poikana hän on saanut haluamansa, ja nyt vanhempamme miettivät, missä meni vikaan. Vaikka Thomas antaa kuvan, etteivät häntä vastuut tai murheet paina, tiedän sen olevan puppua. Hyvin hän kyllä esittää, että hänen suurin murheensa on ainoastaan se, kuka on hänen seuraava valloituksensa ja mitä hänestä käytävillä puhutaan. Tämä taas on täysin ristiriidassa sen kanssa, että jatkuvasti hän on skandaalien keskellä, ja oikein haluaa parrasvaloihin järjestäessään niitä omia juhliaan huoneistossaan.

Itse näen Thomasin ihmisenä, joka vain yrittää korvata puuttuvaa älyä, taitotaitoa ja ulkonäköäkin tällä omalla showllaan, jonka hän kyllä taitaa. Juhlimisen taidon hän on hionut huippuunsa, ja hän on ehdottomasti hovin parhaimpia tanssijoita ja janoisimpia juomareita. Ja kunnon showmiestähän nuoret naiset rakastavat, ja he ovat valmiita katsomaan kaikkien Thomasin puutteiden ohitse. Onhan se selvää, että kaikki tietävät miten Thomasista kannattaisi pysyä kaukana, mutta kuten sanottua, Thomas osaa tämän pelin. Hän osaa sanoa oikeat sanat, ja vaikka minun mielestä hänen käytöksensä on suorastaan ällöttävää, voin ymmärtää miten siihen on helppo langeta. Thomasille kun mikään ei ole pyhää: eivät edes avioliitot. Thomas hoitaa tilanteet aina itselleen parhaimmalla tavalla ja hänen on täysin mahdotonta asettua muiden kenkiin, vaikka hänessä tietynlaista herkkyyttä on piilossa pinnan alla.

Ja myönnetään, että hänestä ei ole vaikeaa olla pitämättä. Etenkin vanhempi sukupolvi näkee hänestä aivan erilaisen, kohteliaan ja itsevarman miehen kuvajaisen, kuin mitä nuori juhliva kansa. Thomas osaa etiketin ja käytöstavat, tosin eri asia onkin se, miten hän niitä noudattaa. Ja faktahan on, että ihan varmasti hänen kotiopettajansakin lahjottiin hänet päästämään poika koulusta läpi. En ymmärrä miten joku voi olla niin tyhmä, vaikka ehkä meneekin hyvästä aristokraatista, kunhan keskustelu ei mene politiikkaan tai suuren maailman asioihin. Thomasista on siis helppo tykätä, mutta kyllä hän on varmasti vihamiehiäkin ennättänyt kerätä entisistä heiloista ja muista nuorista miehistä. Kukaan vaan ei tätä kovin avoimesti tulevalle herttualle näytä, vaan mielummin he kehuskelevat tuntevansa miehen henkilökohtaisesti.

Mutta hyvä on, Thomasin kieli on terävä, ja jotenkin hän saa ihmiset manipuloitua puolelleen. Hän osaa kyllä sivaltaa sanoillaan, ja riidat isän ja pojan välillä ovat kuin jostain hyvin käsikirjoitetusta näytelmästä. Pääasia, ettei Thomas enää ole samanlainen raivoroope kuin nuorempana, mutta kyllä hänestä tietynlaista temperamenttisuutta edelleen löytyy. Monesti olen kuullut, miten isä on uhannut jättää poikansa perinnöttömäksi ja miten hän toivoisi minun voivan periä sukumme maat ja varat, sillä Thomas nyt vain on ylimielinen pelle, jota kukaan ei enää ota tosissaan. Luulisi hänen jo päässeen yli teinikapinasta, mutta kuulin hänen jälleen ilmestyneen juhliin muuan näyttelijättären kanssa? Jotkut sanovat, että hän vain kiusoittelee Berryn herttuatarta, ja kaikista ihmisistä juuri Thomas varmasti sortuisi niin alas, mutta käyttäisi aikansa jotenkin hyödyllisemmin, herra tavaton! Thomas on aina kuvitellut olevansa muita parempi, ja hän todellakin näyttää sen. Tai ehkä hän oikeasti luuleekin olevansa kaikkia huonompi? Vaikka hän jaksaa väittää, ettei välitä muiden mielipiteistä ja tekee mitä haluaa, on hän pienestä asti hakenut vain hyväksyntää etenkin isältään, ja sen jälkeen ystäviltään ja koko hovilta. Siksi hän varmasti niitä juhliaankin järjestää, jotta ihmiset ajattelisivat hänestä vain hyvää!

Ja onhan Thomas oikeasti todella tylsä ihminen. Ilman viinipulloa kädessään tai perheemme valtavaa asuntoa hän olisi melko mitäänsanomaton, mielikuvitukseton henkilö, jolla ei juurikaan ole ihmisille mitään tarjottavaa. Tietenkin hänellä on valtava alemmuuskompleksi, myönsi hän sitä tai ei, sillä minä, hänen pikkusiskonsa, olen jo saanut elämäni järjestykseen. Vanhemmat varmasti toivovat, että minä olisin tittelijänperijä kelvottoman veljeni sijasta. En tiedä, onko hovissa ketään kuka oikeasti tykkäisi Thomasista, vai viettävätkö ihmiset hänen kanssaan aikaan vain kuuluakseen palatsin kärkiporukoihin ja saadakseen kulkuluvan palatsin kosteimpiin ja komeimpiin juhliin?"
- Sisko Léopoldine




Thomas syntyi perheensä ainoaksi pojaksi perheensä kartanossa. Hänelle annettiin kaikki, mitä hän ikinä saattoi haluta. Häntä tuettiin koulussa ja hänen maan paras opettajansa teki kaikkensa, jotta Thomas saisi parhaimmat mahdolliset arvosanat. Thomas opetteli myös taiteita, kuten pianonsoittoa ja maalausta, mutta kumpikaan ei ikinä ollut hänen intohimonsa. Kyllä hän oppi pianolla muutaman yksinkertaisen kappaleen, mutta pensseliä hän ei ole kädessään pitänyt kaikkien näiden vuosien jälkeenkään.

Pikkusisko syntyi kolme vuotta Thomasin jälkeen, mutta sisarusten välit olivat aina viileät, sillä Thomas oli katkera tuolle hänen saamansa huomion tähden. Sisarukset tappelivat usein ja he saivakin palvelijoiden kesken pilkkanimen de la Marchen kauhukakarat.

Jo nuorena Thomas oppi manipuloimaan koko perhettään saadakseen mitä halusi. Hän oppi kääntämään syyt vanhempiensa niskoille, jotka lasta tyynytelläkseen ostivat Thomasille mitä ikinä hän toivoikaan. Thomasin raivokohtaukset olivat nimittäin niin pahoja, että poika saattoi helposti rikkoa jotain, eikä kaukana ollut, ettei tuo käyny johonkuhun käsiksi. Nuoruudessaan Thomas kehittikin hyvin vahvan “hyökkäys on paras puolustus” –tekniikan, ja kaikki oppivat nopeasti, ettei Thomasta kannattanut arvostella. Hänen isällään säilyi näiden vuosien yli jonkinlainen auktoriteetti poikaansa, mutta pojan varttuessa aikuiseksi joutui isäkin myöntämään, että Thomas oli karannut hänen otteestaan.

Pikkusisko meni nuorena naimisiin ja suurien hääjuhlallisuuksien jälkeen asettui pysyvästi miehensä luokse. Nuorena miehenä Thomas itse ennätti sotkeentua jo lukuisiin eri naisiin, mukaanlukien Berryn herttuatar Marie-Gabrielle du Plessis-Belliereen ja moneen muuhun maineikkaaseen, mutta myös vähemmän maineikkaaseen naiseen, kuten näyttelijätär Angelique Vacheen. Thomasin huhutaan myös ottaneen osumaa arkkiherttuatar Jacquelinen iskiessä häntä Mariéllen häissä silmäkulmaan – huhu, jonka hän yrittää tyrehdyttää kertomalla pudonneensa hevosen kyydistä tuon pillastuttua, vaikka kaikki kyllä tietävät totuuden tapahtuneista.

---

Kasvettuaan aikuiseksi mieheksi ei hänen vauhtinsa hiipunut, vaan mies jatkaa entistä rataansa: järjestää entistä suurempia juhlia ja häneen yhdistetään entistä pitempi lista nuorien naisten nimiä. Suuria tulevaisuudensuunnitelmia miehellä ei ole, vaikka hänen isänsä onkin jo vahvasti sitä mieltä, että Thomaksen olisi aika rauhoittua ja hankkia itselleen arvovaltainen vaimo.