Dominic de Favre

Nimi • Dominic Antoine Victor de Favre
Ikä • 33 (täyttää vuonna -78)
Syntymäpäivä • 28.5.1744
Kansallisuus • Ranskalainen
Sääty • Ylpeä uusaatelinen
Titteli • Elbeufin paronin poika
Työ • Liikemies, sijoittaja, Ranskan varavaltiovarainministeri
Siviilisääty • Leski
Kuvissa • Jack Lowden (War & Peace)

Ammatti
Robes et chapeaux [Mekot ja lakit] –ompelimon omistaja, entinen sotilas
Kauppa oli hänen rakkaan isoisänsä ja Dominic halusi jatkaa tuon työtä tuon menehdyttyä äkillisesti. Ompelimo on erityisesti aateliston suosiossa laadukkaan työn vuoksi. Dominic ei itse vastaa enää toiminnasta muuta kuin nimellisenä johtajana ja sijoittajana. Kaupasta huolehtii tällä hetkellä Dominicin oikea käsi Amélie Chastin. 

Koti
Versaillesin kaupungissa, iso pienoiskartano kaupungin laidalla.

Perhe ja perimä
Favren suku on aatelisarvon vastikään, vuonna 1762, lunastanut porvarisuku, jolla on ollut menestyneitä yrityksiä kautta aikojen. Viimeisin suurmenestys oli Favren suvun ompelimoiden ketju, jolla on nykyään liike ainoastaan Versailles’ssa. Muut ompelimot ympäri maata lakkautettiin, kun liiketoiminnasta vastannut isoisä Antoine menehtyi yllättäen jättäen jälkeensä suuren perinnön sekä silloisen liikkeensä Versailles’ssa. Hänen poikansa Victor Favre päätti hyödyntää perinnön sekä myydä isänsä muut liikkeet, ja näillä rahoilla suku lunasti aatelisasemansa. Kukaan ei tiedä kuninkaan kanssa solmituista sopimuksista, mutta suljettujen ovien takana on totisesti raha vaihtanut omistajaa. Ylpeinä he lisäsivät nimeensä paronin etuliitteen, ostivat Elbeuf'sta upean linnan, ja niin de Favret ujuttivat itsensä muutamassa vuodessa Ranskan kerman sekaan. Eri asia sitten onkin, miten hyvin perhe on oikeasti otettu vastaan, sillä kaksinaamaisuuden valtakunta on uusi tälle nousukasperheelle.

Nykyään Dominic tulee isänsä kanssa toimeen, vaikka kaksikon suhde on ennen ollut varsin myrskyisä isän kieltäydyttyä tukemasta Dominicia halussaan huolehtia sukunsa vanhasta liikkeestä. Äitinsä kanssa Dominic on aina ollut hyvissä väleissä, joskin äiti on viime aikoina ollut huolissaan pojastaan ja hänen muuttuneesta käytöksestään. Sisko Jeanne on aina ollut Dominicille tärkeä, vaikka heillä onkin 12 vuotta ikäeroa. Menetettyään perheen keskimmäisen siskon Sophien isorokolle on Dominic kokenut velvollisuudekseen katsoa siskonsa perään. Jeanne on päässyt hyvin aatelisten piireihin mukaan ja hankkinut vaikutusvaltaisia ja arvovaltaisia ystäviä (kuten herttua de Bureaun tyttären Nicoletten). Sisarukset asuvat saman katon alla Dominicin kaupunkikartanossa Versaillesissa.

---

Dominic on ruumiinrakenteeltaan normaaleissa mitoissa, ei järin lihaksikas, mutta ei hinteläkään. Hän ei kuitenkaan liiaksi urheile ratsastusta lukuun ottamatta, joten lihasta ei pääse kertymään. Dominic on melko lyhyt mieheksi, vain 169. Hän kävelee verkkaisesti, osin sodassa vammautuneen jalkansa takia. Jalka on parantunut hyvin, mutta kävelystä on helppo päätellä miehen vammauttaneen polvensa. Polvessa näkyy leikkausarpia, jotka eivät juuri ole ajan saatossa himmentyneet. Jos hän tietää joutuvansa kävelemään tai seisoskelemaan paljon, hän tavallisesti kantaa mukanaan siistiä kullattua kävelykeppiä.

Dominicin pää on pyöreä ja kasvot ovat leveät. Vahvan otsan alla lepäävät siniharmaat silmät, joiden katse on usein rauhallinen ja ajoin surumielinen. Nenä on pitkä ja suora, suu leveä ja huulet ohuet. Dominic on helppo saada hymyilemään ja hieman surumielisestä ja vakavasta perusilmeestä huolimatta hänellä on lämmin, aito hymy. Dominicin hiukset ovat hyvin vaalean ruskeat ja ne laineilevat hieman sivuilta. Töissä ollessaan hän harvoin vaivautuu peruukkeja käyttämään, mutta palatsissa vieraillessaan hän panee parastaan. Ihonväri on vaalea ja Dominic ei juuri onnekseen rusketu auringossa, mutta ei myöskään pala. Hänellä on jokunen arpi kehossa, etenkin jaloissa ja käsivarsissa, sodan jäljiltä, mutta useat niistä ovat haalistuneet lähes näkymättömiksi.

Tyylitaju on ehdottomasti Dominicin vahvuuksia, sillä täytyyhän hänen osoittaa tietävänsä jotain vaatteista. Ennen niin vaatimaton tyyli on muuttunut pöyhkeileväksi, ja Dominicin voidaankin kertoa käyttävän aivan liian paljon rahaa vaatteisiin ja ulkonäköönsä. Kalliit peruukit, pohkeita korostavat hiekkapussit ja uusimman muodin mukaiset vaatteet ovat Dominicin tavaramerkki, ja hän käyttää laittautumiseensa helposti tunteja.

---

"Unohtakaa se sama hiljainen, epävarma ja ulkopuoliseksi helposti jäävä kyyryselkä, sillä hänen tilalleen on astellut rakas ja kunnianhimoinen poikani Dominic! Ylpeänä voin esitellä poikani, joka on vihdoin ottanut hänelle kuuluvan paikkansa yhteiskunnassamme. Myönnän, että esikoispoikani kasvatus oli ehkä hieman liian tiukka, sillä alistuva ja miellyttämisenhaluinen poikani haki kauan itseään, kunnes osallistuttuaan pedon kaatoon vihdoin avautui kuorestaan ja hyväksyi kohtalonsa. Tietysti osa hänen piirteistään on edelleen säilynyt, kuten kunnianhimo ja ahkeruus tehdä töitä tavoitteiden eteen, mutta siitä me de Favret olemmetkin tunnettuja. Luojalle kiitos hän vihdoin luovutti sen ihme kauppabisneksensä, sillä valtio-oppia ja taloustieteitä opiskelleella pojallani on taatusti enemmänkin tarjottavaa upealle Ranskalle, kuin kolttuja ja korkokenkiä. Dominic on aina ollut tunnollinen ja tarkka poika, ja vihdoin hän pääsee näyttämään mihin hänen kyvyillään päästään. Astetta ankarampi kasvatus opetti Dominicin myös tekemään parhaansa loppuun asti, enkä voisi täten kuvitellakaan parempaa valtiovarainministeriä maallemme.

Totta on, että Dominic on aina ollut herkkä ja aivan liian tunteellinen, mutta onnekseni voin todeta jotain tapahtuneen. Poikani näyttää kasvattaneen paksun nahan, jota ilkeät sanat tai herjaukset eivät tunnu läpäisevän, tai ainakin hänen esityksensä menee täydestä läpi, kuten kunnon aristokraatilla kuuluukin. Hissukka poikani on muuttunut sosiaaliseksi, ja hän kiertää erilaisia juhlia, tapaamisia ja tilaisuuksia ihastuttamassa ihmisiä. En voisi sanoa, että hän on mitenkään teräväkielinen, erityisen hyvä tarinankertoja, saati erityisen karismaattinen, mutta yleisesti ihmiset tuntuvat tykkäävän hänestä. Dominic on oppinut oikeat sanat sanoa ja tietää miten kohdeyleisöään parhaiten miellyttää. En sano, ettei hänellä olisi opittavaa etiketistä tai ylipäätensä olemisesta, mutta oikealla tiellä hän on.

Dominic on aina ollut hyvin huolehtiva, mutta nykyään hän tuntuu kohdistavan tämän vain itseensä ja perheensä kaikkien muiden sijasta. Kenties hän on oppinut, että jos hän ei itse huolehdi selustastaan, ei kukaan muukaan siitä huolehdi. Kuulin huhua muuan kohtaamisesta Berryn herttuatar Marie-Gabriellen kanssa, mutta jotain tuona iltana tapahtui, sillä sen jälkeen Dominicin elämässä ryhtyi tapahtumaan. Hän liittyi petojahtiin todistaakseen olevansa parempi mies kuin minä häntä pidettiin. Poikani loukkasi kätensä vakavasti, mutta selvisi traumasta ja ymmärsi, että elämä on hyvä käyttää itselle tärkeisiin asioihin, kuten omien kunnianhimojen eteen taisteluun ja hyvän tekemiseen yhteiskunnan puolesta. Dominicista ei ikinä tullut kenraalia, jota hänestä toivoin, mutta ehkä nyt voin myöntää isänä olevani pojastani ylpeä.

Aina sitä meinaa unohtaa, että Dominic on nähnyt ja kokenut siirtomaasodissa enemmän, kuin mitä hän ihmiselle jakaa. Ylipäätensä sotavuodet eivät ole aihe, josta hän mieluusti puhuisi. Hän on uinut syvissä vesissä ja hänellä on ollut vaikeita aikoja, enkä isänä ymmärtänyt seisoa hänen tukenaan. Mutta vielä parempi on, että hän on nyt löytänyt itsestään voimaa. Dominic on käytännönläheinen ja hän selvästi vain kaivannut konkreettisen tavan päästä elämässään eteenpäin, minkä poliittinen ura hänelle nyt tarjoaa."
- Isä Victor de Favre

Vanha Dominic ei kuitenkaan täysin ole tiessään. Dominic on edelleen tuomitseva, vanhanaikainen ja kapeakatseinen, mikä näkyy ajoin tökeröinä lausahduksina ja tekoina. Ennen muut huomioiva, hellä ja herkkä mies tuntuu kadonneen ikiajoiksi yksinkertaisesti ylpeyden noustua hattuun. Maine, valta ja ihailu ovat olleet liikaa naiiville ja hukassa olleelle ihmiselle, joka nyt kylpee hovielämän riemuissa ymmärtämättä kaiken olevan vain suurta näytelmää, jossa vastanäyttelijään ei ole luottamista ja jossa käsikirjoitus ja vuorosanat saattavat muuttua kenenkään kertomatta.

---

Konservatiivisen työläisperheen esikoinen
Herkkä lapsi, josta kasvatettiin sotilas
Loukkaantui sodassa ja menetti vaimonsa
Löysi lohtua siskostaan ja jatkoi isoisänsä jalanjäljissä
Suku aateloitiin isoisän perintörahoilla

Dominic syntyi Favren sukuun kaivattuna esikoispoikana. Pienestä pitäen häntä rohkaistiin olemaan mies ja ottamaan isästä mallia, mutta kaikesta huolimatta jo hyvin pienestä pojasta saakka Dominic osoitti äidiltä perittyä herkkyyttä. Dominicin ollessa kolmen hän sai Sophie-siskon. Perheen iltatähti, Jeanne syntyi Dominicin ollessa 12. Jeannen ollessa pieni kaikki palvoivat tuota söpöä vauvaa ja vanhemmat sisarukset jäivät vähemmälle huomiolle ja oppivat nopeasti huolehtimaan omista asioistaan. Sisarukset tulivat kuitenkin hyvin toimeen ja vaikka kasvatus oli tiukkaa, vallitsi perheessä hyvä henki.

Jeannen syntymän jälkeen alkoi Dominicin isä vaatia häneltä entistä enemmän ja yritti pakottaa poikansa miehistymään sen sijaan, että hän vain keskittyisi olemaan nuori. Victorille oli tärkeää, että perheessä vallitsi tiukka kuri ja sukupuoliroolit olivat selvät. Nuoruuden kynnyksellä Dominic läheni isovanhempiensa kanssa ja heidän roolinsa Dominicin elämässä kasvoi. Hän vietti mieluusti aikaansa Pariisissa isovanhempiensa luona ja auttoi Antoinea suvun liikkeen pyörittämisessä, eikä pelännyt tarttua neulaan ja lankaan. Nuorena miehenä hän myös vietti kesäisin mieluusti aikaa Beatrice Olivierin kanssa, ja salaa tuo rakastunut kaksikko haaveilu viettävänsä loppuelämän yhdessä. 

Kaikki haaveet kuitenkin romahtivat Dominicin täytettyä 18, jolloin hänen isänsä ei antanut hänelle muuta mahdollisuutta, kuin liittyä monien muiden nuorukaisten tavoin armeijaan, sillä siirtomaasotien riehuessa tarvittiin nuoria miehiä armeijaan. Alistuneena poika muutti Pariisiin ja liittyi miesten joukkoon, mutta ei ikinä sopeutunut sakkiin samalla tavalla, kuin hänen isänsä olisi toivonut. Dominicin fysiikka ei ollut tarkoitettu taisteluun ja hänen mielenkiintosa ei ollut aseissa ja tappelussa, vaan hän on aina ollut enemmänkin rauhan mies, mutta ei uskaltanut uhmata isäänsä. Ajan myötä hän kuitenkin oppi hyväksi ampujaksi ja ajoin jopa nautti armeija-ajoistaan. Hän sai myös ystäviä, mutta silti haaveili tekevänsä armeijan sijasta loppuelämänsä jotain aivan muuta.

Lopulta 19-vuotias Dominic joutui sotaan muiden nuorten ranskalaismiesten kanssa. Sodan ei oletettu kestävän kauaa, mutta vaikka taistelut Euroopassa alkoivatkin jo laantua, taistelu siirtomaista Amerikassa jatkui edelleen. Dominic lähetettiin sinne, mutta heti ensimmäisinä päivinä hänen joukkonsa yllätettiin, ja hän sai ammuksesta jalkaansa. Hänet kiidätettiin seuraavalla laivalla takaisin Ranskaan isovanhempiensa luokse Elbeufiin, jossa hänen parantumisensa alkoi. Ennen kuin Dominic ehti kotiin asti, menehtyi hänen isoisänsä, mutta myös hänen siskonsa Sophie. Ja ennen kuin isoisän ruumis oli ehtinyt kylmetä, oli Victor sännännyt myymään tuon liikkeitä. 

Toipuminen oli rankkaa aikaa fyysisesti, mutta myös henkisesti ja Dominic ui syvissä vesissä yrittäen löytää elämänhalunsa uudestaan. Rakkaan isoisän ja siskon kuolemia sureva Dominic masentui entisestään, mutta kotona kyyhöttävä mies pääsi viettämään aikaa nelivuotiaan siskonsa Jeannen kanssa. Jeannen ja Dominicin välillä muodostui lämmin suhde, ja Dominic opetti salaa sisarelleen isoisältään perinnöksi saamaan tietoa ompelusta. Dominic auttoi Jeannea myöhemmin hänen myrskyisien teinivuosien ongelmissa ja sisarukset ovat erottamattomat.

Hiljalleen Dominic parantui ja lähti hiljalleen rakentamaan uutta identiteettiään. Hän otti isoisän Versaillesissa sijaitsevan ompelimon haltuunsa ja elämänsä ensimmäisen kerran Dominic uskalsi uhmata isäänsä ja kieltää tuota myymästä liikettä. Liikkeen vakioasiakkaat palasivat takaisin nopeasti.

Tätä ennen kuitenkin Favren suku oli haalinut kasaan sievoisen summan rahaa isoisän perintörahojen ja liiketoimien avulla ja he ostivat aatelisarvon vuonna 1762, samana vuonna ku Dominic palasi siirtomaista. De Favret lähtivät hitaasti nousemaan onnenonkijoiden asemasta, mutta Dominic ei jaksanut toipuessaan välittää moisesta. Hän jatkoi sitkeästi yrittäjän elämäänsä ja näki asiakseen vierailla erilaisissa juhlissa, jotta saattoi pitää Jeannea silmällä, sekä solmia arvokkaita kauppasopimuksia ja hankkia uusia asiakkaita.

---

Dominic on herättänyt Versailles'ssa viime aikoina suuria tunteita ihmisissä. Toisaalta hän on hankkinut tärkeitä suhteita muunmuassa de Chastainin sisarusten Hélènen ja Estherin kanssa, sekä löytänyt uudestaan vanhan nuoruudenrakkautensa Beatrice Olivierin, ja saanut anteeksiannon Valerielta, jonka kanssa miehellä ehti olla useampi väärinkäsitys. Nyt Dominic näkee Valerien yhtenä läheisimmistä ystävistään... tai ainakin näki siihen asti, kun Dominic muuan oopperajuhlissa riensi tervehtimään ystäväänsä ja tämän seurassa olevaa Berryn herttuatar Marie-Gabriellea. Marie-Gabriellen loukkaavat sanat saivat Dominicin niin pois tolaltaan, että hän poistui oopperasalista nuolemaan haavojaan.

Ainoa tie pohjalta oli ylös, ja Dominic päätti uhkarohkeasti liittyä petojahtiin, jotta tietäisi tehneensä parhaansa kansalaisten turvallisuuden hyväksi saisi kipeästi kaipaamaansa mainetta ja kunniaa. Petometsällä peto saatiin kaadettua, kiitos preussilaisten metsästäjien, mutta samassa kahakassa peto ehti haukata palan Dominicin kättä mennessään. Sairastuvassa kättä hoidellessaan Dominicin vanha aseveli Philippe de Chanson piipahti vierailulle pahoittelemaan aiempaa käytöstään, mikä oli ollut yksi syy sille, miksi Dominicille oli tullut tarve todistaa olevansa rohkea ja tarpeellinen, ja miksi hän oli liittynyt petojahtiin.

Pedon kaaduttua Dominic paranteli kättään, mutta sai runsaasti kutsuja illallisille ja illanistujaisiin. Myös Hélène de Villefort kiinnitti Dominiciin huomiota, ja kaksikon käytyä syvällisempi keskustelu maineesta ja sen vaikutuksista päätti Dominic alkaa avoimesti puhumaan poliittisista mielipiteistään. Petojuhlien aikaan hänen kätensä oli jo täysin parantunut, mutta säälipisteiden toivossa hän silti kantoi käärettään saaden tietysti kaikkien paikallaolijoiden sympatiat ja huomion.

Kun petojuhlista oli kulunut tovi, Dominic ymmärsi laiminlyönneensä uuden arvostetun asemansa tähden liikkeensä asiat, ja päätti tarkastaa kaikki tilinauhat ja velkakirjat. Eräänä sateisena iltana hänen oveensa koputtikin nuoruudenrakkaus, läpimärkä ja surullinen Beatrice Olivier, joka kertoi Dominicille inhottavia uutisia miehestään. Läpimärän Beatricen piti tietysti saada vaihtaa kuivaa vaatetta ylleen, ja Dominic lupautui auttamaan vaatteiden vaihdossa, kun yhtäkkiä vanha suola alkoikin janottaa.

Vaikka Dominic ei itse sitä huomaa, on hänessä tapahtunut suuria muutoksia. Hélène de Villefortin kannustuksen myötä mies ryhtyi rakentamaan poliittista uraa, ja päätti pyrkiä rahaministerin pestiin. Hänen voittonsa oli jo varma, sillä toisella rahaministerin paikkaa hakeneella pankkiirilla ei ollut hartioillaan kansallissankarin viittaa, kuten Dominicilla. Dominic alkoi huolehtia entistä enemmän ulkonäöstään, maineestaan ja hiljalleen joutui jättämään liikkeensä yhä enemmän avustajansa Adalien hoiviin.


Perheen kotikartano Elbeuf'ssa (Château de brumare)