Post by Mayra on Nov 4, 2018 20:01:04 GMT 2
Nimi • Noël
Ikä • 16 (täyttää 17 vuonna -78)
Syntymäpäivä • noin ~ 24.12.1762
Sääty • Kolmas sääty
Kansallisuus • Ranskalainen
Ammatti • Parman herttuattaren juoksupoika
Koti • Asuu palatsilla palvelijoiden tiloissa
U L K O N Ä K Ö
Noël on 157 senttinen nuorimies, joka on koko elämänsä syönyt laihaa soppaa ja tehnyt sivussa tuntitolkulla töitä, minkä takia hän on hyvin hintelä ja laiha. Palatsiin muutettuaan on hän siirtynyt parempien patojen äärelle, mutta lapsuuden syömättömät ateriat näkyvät edelleen hänen poikamaisessa, pienessä olemuksessaan. Hänen sinisissä silmissään loistaa pieni viekas liekki, joka valaisee hänen koko olemuksensa. Ruskeat kiharat laskeutuvat reunustamaan hänen ovaalin muotoisia kasvojaan, ja peittävät korvat alleen ollen täten yksi Noëlin tunnistettavimpia piireitä. Pojan ruskeat kulmat ovat jatkuvasti liikkeessä ja ne vain lisäävät hänen veikeiden kasvojensa ilmeikkyyttä. Noël rakastaa väläyttää vastaantulijoille veitikkamaisen ja omahyväisen hymynsä, joka on muodostunut hänelle jo tavaramerkiksi.
Kaukana ovat lyhyet housut ja moneen kertaan parsitut vaatteet, sillä uusilla palkkarahoillaan Noel on hankkinut itselleen uusia vaatteita: siistin pyhäpuvun, työvaatteet ja arkivaatteet. Hän on myös oppinut siistiytymään ja näyttääkin jo ihan kelpokansalaiselta.
Sanoissaan Noël on nopea, ja ellei häntä keskity kuuntelemaan, saattavat hänen juttunsa helposti muuttua epäselväksi sekamelskaksi. Hänen äänenmurroksensa on vaiheessa, joten ajoin hänen äänensä voi nousta korkeallekin tai kadota kesken lauseen.
Noël on myös liikkeissään nopea ja pienen kokonsa tähden notkea, mistä on ollutkin hyötyä nuoruudessa. Tätä nykyä hän on hieman kömpelömpi, sillä pituuskasvun myötä hän ei ole enää hallinnut jäseniään entiseen malliin. Jaloistaan hän kuitenkin vikkelä, ja fyysisesti hän on hyvässä kunnossa.
Kuvissa Aaron Taylor-Johnson (The Illusionist).
L U O N N E
Noël on se, joka nostaa jalat pöydälle; jonka nauru täyttää huoneen ja jonka silmissä tuikkii jatkuvasti ilkikurinen pilke. Noël on se, joka pitää elämää suurena seikkailuna, eikä jaksa ottaa kaikkea niin vakavissaan. Noël on se, jolla on aina kommentoitavaa, ja joka ei ole ikinä väärässä. Noëlin suurin ongelma onkin ehkä hänen liika itsevarmuutensa ja ongelma auktoriteetin kanssa, mitkä olivatkin pääsyyt siihen, että elämä orpokodissa sai riittää, eikä hänelle kelpaa “tavallinen, tylsä elämä”. Noel kaipaa seikkailua ja jännitystä, eikä edes katujen koulimana ole menettänyt naiiviuttaan ja sokeaa uskoaan siihen, että hänet on tarkoitettu johonkin suurempaan, ja tilaisuus vain odottaa jossain ottajaansa.
Noël on suustaan nokkela, mutta vaikka hänellä löytyy aina vastaväite jokaiseen, ei hän ota itseään turhan vakavasti. Häntä on vaikea saada suuttumaan, mutta päinvastoin hän saa helposti monet pillastumaan muka-nokkelilla lausahduksillaan ja ilkikurisella leikillään. Nokkelan sanailunsa ja hymynsä taakse Noël piilottaa myös omat tunteensa, eikä häntä ole helppoa lukea hänen opeteltuaan tarkasti piilottamaan ajatuksensa.Tunteista puhuminen ei ole ikinä kuulunut Noelin keskusteluihin muutenkaan, vaan hän antaa niiden purkautua silloin, kun kukaan ei näe hänen heikkoa hetkeään.
Noël on kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Noël on fiksu ja tarkkaavainen, minkä takia hän kieltäytyy elämästä tylsää ja rutiininomaista elämää. Noëlia ei jaksa kiinnostaa keskustelut politiikasta tai abstrakteista aiheista, mutta kaikki mahdollinen pieni räpeltely ja tätä maailmaa koskettavat ajatukset ja ideat saavat pojan hoksottimet hyrräämään. Hän nauttii haasteista ja etenkin niistä hetkistä, jolloin hän onnistuu todistamaan nerokkuutensa ja paremmuutensa, sillä Noelin mielestä tärkeää ei ole voitto, vaan vastustajan täydellinen nöyryyttäminen. Kilpailuhenkisenä teininä Noël nauttii voidessaan haastaa auktoriteettiä, eikä anna itsensä tulla pompotelluksi. Noël voikin helposti ajaa keskustelunkumppaninsa hulluuden partaalle, sillä kaikki on kilpailua. Elämä on kilpailua.
Hienotunteisuus ei ole muutenkaan Noëlin suurimpia vahvuuksia, eikä hän aina ymmärrä ottaa muiden ajatuksia ja tunteita huomioon hakeutuessaan kohti omaa päämääräänsä. Hän saattaa vahingossa satuttaa toisten tunteita tai jyrätä hiljaisimpien yli olemalla usein joukon innokkain ja kovaäänisin. Vaikka hän on ulospäinsuuntautunut ja nauttii ihmisten seurasta, on hänellä tietyt sosiaaliset taidot melko hukassa. Vaikka orpokodissa lapset pitivätkin toisten puolia, otti Noël mielellään johtoasemaa ja oppi pitämään ennen kaikkea oman puolensa. Noël ei ikinä tarkoita pahaa (ainakaan ystäviensä seurassa), mutta saattaa tehdä ja sanoa asioita, joita ei aivan mieti loppuun asti.
Vankkumattoman itsevarmuuden vuoksi Noëlilla on vaikeuksia noudattaa sääntöjä, jotka hänen mielestään on tarkoitettu vain ohjeiksi, joita voi tarpeen vaatiessa rikkoa ja koetella. Ottaen muutenkin huomioon Noelin aseman yhteiskunnassa, on hänellä suuret luulot itsestään, eikä hän ota “lannistaviksi tarkoittuja kommentteja” (eli elämänvinkkeinä tarkottuja tosiasioita) itseensä, vaan väläyttää epäilijöille ilkikurisen hymyn ja vinkkaa silmää antaessa ohjeiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
M E N N E I S Y Y S
Noëlin tarina ei juurikaan eroa tavallisen katulapsen tarinasta kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ensimmäisistä ikävuosistaan hän tietää vain sen, että hänet jätettiin vastasyntyneenä Madam Martelin pyörittämään orpokodin pihalle jouluaattona Buc’n kaupungissa (josta on vain muutama kilometri Versaillesiin). Noël löytyi käärittynä paksuun kaulahuiviin, mutta kenelläkään ei ole näköhavaintoa pojan portaille jättäneistä henkilöistä, ja ainoa johtolanka oli hylkääjän kirjoittama nimilappu, joka löytyi kaulahuivin kätköistä. Ajan mukaan hänet lähetettiin imettäjän hoiviin ensimmäiseksi neljäksi elinvuodeksi Versailles’n ulkopuolelle maaseudulle, josta hän palasi takaisin lastenkotiin.
Orpokoti ei ollut helpoin paikka kasvaa, eikä Madam Martel ollut se huolehtivaisin äitihahmo, mutta lapset kasvoivat toisiaan tukien. Noël sattui olemaan niiden onnekkaiden joukossa, jotka eivät juuri sairastelleet, mutta siitäkin huolimatta lasten yleiskunto oli heikko: ruokaa oli vähän ja elinolosuhteet olivat ahtaat ja likaiset. Harva lapsista sai kodin ja pois pääsi vasta, kun pääsi töihin 16-vuotiaana.
Noël ei kuitenkaan ollut valmis elämään lastenkodissa niin kauaa. Monien muiden tavoin hän ajatteli nuorena ja typeränä elämän olevan helpompaa kaduilla, jonka seurauksena hän ja hänen läheisimmät toverinsa karkasivat Noëlin ollessa kymmenen vanha. Idean karkaamiseen he saivat nähdessään Buc’ssa vierailevan sirkuksen, johon he liittyivät ja saivat samalla menolipun maailmalle. Kolmikko ehti työskennellä sirkuksessa kaksi vuotta, kunnes yllättäen poliisi kiinnostui sirkuksen toiminnasta ja suuri osa työntekijöistä pidätettiin. Noël oli tavannut sirkuksessa Sidonien, josta muodostui pojalle tärkeä isosiskohahmo, kunnes heidän eronsa erkanivat sirkusen hajottua, ja Noëlin ja hänen ystäviensä paetessa Pariisiin Noelin ollessa 12.
Pariisissa kaveruskolmikko eli tehden kaikkia mahdollisia hanttihommia, mutta joutuivat silti välillä kerjäämään ja jopa varastamaan. Vanhin Alice sai ensimmäisenä töitä ompelimosta, ja vähäisellä palkallaan hän tuki myös tovereitaan. Éric sai myöhemmin töitä tehtaasta ja Noël toimi paikallisen teurastajan apulaisena, kunnes päätti jälleen tylsästyneenä karata ja matkasi Versailles’iin.
Ikävä kyllä Versailles alkuun kohdellut Noëlia hyvin. Ajatus pitkistä, raskaista työpäivistä ei jaksanut houkuttaa, ja jääräpäinen Noel ei halunnut ajautua siihen oravanpyörään, vaan halusi elämältä enemmän, vaikka selvää suunnitelmaa hänellä ei oollutkaanlekaan. Ajoin hän oli valmis tekemään mitä tahansa työtä, mutta silti hän joutuu ajoin turvautumaan varasteluun. Yönsä hän vietti milloin missäkin, välillä kaduilla, välillä joku päästi hänet yöksi kotiinsa tai Fayn majatalon varastohuoneessa oli pienelle pojalle tilaa. Ongelmiin hän ei juuri joutunut – tai joutui kyllä, mutta osasi tavallisesti puhua itsensä niistä ulos, mikäli vastassa on yhtään tyhmempi. Vuosien ajan poika oli aivan hukassa elämänsä kanssa, mutta toivo paremmasta eli, ja toivo pilkahtikin lopulta salapoliisi Jean-Baptiste Dieupartin muodossa tuon tarjottua pojalle töitä.
Työsuhde kuitenkin kariutui kertaheitolla, kun utelias Noël sattui väärään aikaan väärään paikkaan. Nouvelle vaguen kokoukseen epähuomiossa ajautunut utelias poika joutui yhdessä yössä vannomaan uskollisuuttaan järjestölle ja lyöttäytymään heidän leiriinsä. Noëlille järjestettiin töitä palatsista Parman herttuattaren juoksupoikana, mutta herttuatar Isabella on alusta asti pitänyt poikaa enemmänkin kuin omana maskottinaan, jota hän rakastaa syöttää ja pukea.
Noël toimii aktiivisesti vakoilijana palatsissa ja välittää saamaansa tietoa Thomas Fayn (MeLi) kautta järjestölle. Viimeisimpänä hän osallistui kuninkaalle toimitetun Nouvelle vaguen jäsenistä kootun nimilistan varastamiseen.
