Laurent de la Motte-Boisbelle
Nov 10, 2018 23:06:17 GMT 2
Post by Renard on Nov 10, 2018 23:06:17 GMT 2
Nimi: Laurent Philippe-Lancelot Theodor de la Motte-Boisbelle
Ikä: 25
Kansalaisuus: Ranskalainen
Asema/Sääty: Aatelinen / Markiisin poika
Kuvissa: Jonas Karlsson
Perhesuhteet:
Vanhemmat Marie-Thérèse de la Motte-Boisbelle ja Lancelot de la Motte-Boisbelle. Äidin sisko Diane de Montpellier ja serkut Berryn herttuatar Marie-Gabrielle ja Lorrainen herttuatar. Äidin veli, Laurentin seta Jean-Philippe de Fortescue ja serkku Ophéline du Desmarais.
Laurentin äiti Marie-Thérèse de la Motte-Boisbelle (os. de Fortescue) on heiveröinen, pieni nainen, jolla on piipittävä ääni ja olematon auktoriteetti. Laurentin isä Lancelot de la Motte-Boisbelle puolestaan on tunnettu suurieleisyydestään ja pöyhkeilevästä elämäntyylistään. Laurent on äitiään läheisempi tätinsä kreivitär Diane de Montpellierin kanssa, joka kristittyjä arvoja noudattaen on ottanut Laurentin siipensä suojaan arvattuaan miehen äidin olevan toivoton ja isän kehityskelvoton. Laurentin isä Lancelot, Lyonin markiisi, työskentelee yhtenä kuninkaan neuvonantajista, ja asuu palatsissa. Lyonin markiisi ei ole virallinen titteli, vaan on ‘courtesy title’, joka ei ole sidottu tarkasti paikkaan, mutta joka sopii esimerkiksi kuninkaan neuvonantajalle. Lancelot on hyvissä väleissä Neversin herttuan kanssa miesten kierrettyä yhdessä grand tourin, mikä on luonut miesten jälkikasvun välille aina tiukan kilpailun. Laurentin parhaaksi ystäväksi tituleeraama Thomas de la Marche on todellisuudessa enemmänkin Laurentin suurin kilpailija, ja kaksikon ainainen kisailu paremmuudesta onkin yleinen hovisalaisuus. Muita tärkeitä ihmisiä Laurentille ovat äidin siskojen lapset, Laurentin serkut Ophéline du Desmarais ja Marie-Gabrielle du Plessis-Bellier. Pariisissa ison osan elämästään elänyt Laurent on tottunut kestitsemään hovielämästä taukoa kaipaavia serkuksiaan. Muutettuaan pysyvästi palatsiin isänsä ministerinsiivessä sijaitsevaan asuntoon, on Laurent ollut säännöllisesti tekemisissä serkkujensa kanssa.
Ulkonäkö:
Laurent on kapeakasvoinen vaaleaverikkö, jonka terävät vihreät silmät piilottavat taakseen kylmän hymyn ja sitä kylmemmän tunne-elämän. Vaaleilla kasvoilla lepäävä kohtelias hymy vetää kuitenkin puoleensa ja pilke hänen silmissään on melkein vastustamaton, vaikka päällepäin näkyvä mukavuus onkin harjoiteltua. Laurentin kapeat huulet taipuvat hymyyn muiden läsnäollessa, mutta yksin ollessaan hän näyttää varsin tylsistyneeltä. Kapeita kasvoja rajaa usein peruukki vaaleiden hiuksien sijaan, korostaen miehen kalpeita, kulmikkaita kasvoja saaden tämän vaikuttamaan entistäkin tärkeämmältä. Vaikkei hän ollut perinteisen komea, Laurentin karisma ja pehmeä puhetyyli olivat usein tarpeeksi saamaan ystävät kuin vieraatkin rentoutumaan tämän seurassa. Rauhallinen ääni ja tarkasti harkitut lauseet ovat miehen ominaispiirteitä ja saavat tämän näyttämään itsevarmalta –mitä hän toki onkin. Harvoin kuulet Laurentin äänensävyn ärtyvän tai saati nousevan huudoksi, vaikka tämän olisikin raivon partaalla, sillä pitäähän kuninkaan neuvonantajan pojalla sentään olla käytöstavat.
Laurent on rakenteeltaan hoikka, mutta ei kuitenkaan mikään ruipelo. Hän kantaa itseään hillitysti ja tärkeilevästi, sulavasti lipuen pitkin palatsin käytäviä. Hänellä on määrätietoinen askel ja sulavat eleet, joita korostaa miehen ryhdikkyys ja solakka ruumiinrakenne.
Normaalipituisena hän erottuu joukosta erityisesti vaatetuksellaan, joka on tarkoin harkittu ja hillityn pröystäilevä. Tyylissään hän suosii vahvoja tummia sävyjä yhdistäen niitä melkein pakonomaisesti vain ja ainoastaan kultaisiin asusteisiin ja yksinkohtiin. Huolitellut vaatteet ja ulkonäkö ovat Laurentille melkein yhtä tärkeitä kuin hänen ylläpitämänsä sosiaalinen maski, joka peittää alleen jatkuvan tylsistyneisyyden elämää kohtaan.
Luonne:
Ulospäinsuuntautuneena Laurent nauttii juhlista ja niiden tuomista iloista, varsinkin alkoholin tuomasta huumasta. Hän on elementissään päästessään loistamaan huomion keskipisteenä, usein loistaen älyllään ja terävällä kielellään. Todellisuudessa Laurent ei paljoakaan välitä muiden mielipiteistä tai saatikka sitten siitä, pidetäänkö hänestä tai ei, mutta on lapsesta asti oppinut sen että ihmisiä on helpompi hallita ja manipuloida jos he pitävät sinusta. Kohteliaan ja mukavan ulkokuoren alla tosin kyyhöttää katkeroitunut ja kylmä äidin hylkäämä pojan raato, joka purkaa pahaa oloaan naisseuralla ja shamppanjalla. Tätä puolta on kuitenkin harva nähnyt, vaikkei se sinänsä ole mikään salaisuus että mies peittoaa tunteensa hyvässä seurassa juhlien. Edes shamppanian tuoma hetkellinen ilo ei ole tarpeeksi täyttämään miehen rinnassa häämöttävää aukkoa, vaikka hän kuinka yrittäisikin.
Jos Laurent jotain osaa, niin puhua. Tämä lahjakkuus on auttanut pois pälkähästä moneen otteeseen ja mies kokeen olevansa jotakuinkin koskematon terävän kielensä ansiosta. Vaikka Laurentin olemus onkin hillitty ei se tarkoita etteikö miehellä olisi huumorintajua, erittäin sarkastista sellaista. Vihreiden silmien takaa piilevän ilkikurisen huumorin voi usein huomata miehen puheessa muutaman lasillisen jälkeen. Hänelle suurinta viihdettä on palatsin draaman seuraaminen ja tätä myöten myös sopan hämmentäminen. Karismaattinen persoona on auttanut häntä kaivamaan monia salaisuuksia esille, joita hän vaalii kuin lohikäärme aarteitaan, odottaen hetkeä jolloin kaikesta tiedosta saattaisi olla hyötyä joko hänen oman maineen ylläpitämisessä tai muuten vaan kettuiluun.
Laurent onnistuneesti peittää ylimielisyytensä hyvillä käytöstavoillaan vaikka hän oikeasti katselee muita halveksuvasti nenänvarttaan pitkin. Äidin ailahteleva läsnäolo ja isän pakkomielle menestykseen ovat luoneet pojalle sairaalloisen kilpailunhalun ja tarpeen olla muita parempi. Todellisuudessa, Laurent kokee olonsa usein yksinäiseksi ja hän hakeutuukin serkkujensa Marie-Gabriellen ja Ophélinen seuraan yllättävän usein, jossa hän antaa sosiaalisen maskinsa valua pois ja antaa itsensä rentoutua. Serkukset ovat kuitenkin ainoat jotka ovat nähneet miehen tunnepuolen ja tosiaan palatsissa Laurent onkin tunnettu viekkaasta hymystään ja kiehtovista smaragdin vihreistä silmistä jotka kätkevät taakseen kaikki palatsin salaisuudet.
Jos sosiaalinen maski riisutaan niin kaiken sen alla Laurent on pikkumainen ja kärsimätön ihminen, joka ei kestä kun asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla. Tästä syystä hän yrittääkin usein juonitella tilanteet siten, että itse pysyy niskan päällä. Laurent yrittää aina tilanteissa toimia siten, että hyötyy itse eniten ja miehen moraalikompassi pyöriikin kuin hyrrä osoittaen vain ja ainoastaan sinne mitä hän itse haluaa eniten. Häntä harvoin kiinostaa muiden asiat ja näissä tilanteissa hän turvautuu täysin oman sosiaalisen maskinsa taakse itse enkeliä esittäen.
Taustaa:
Laurentin äiti Marie-Thérèse oli hiljainen hissukka, joka muutti luostariin nuorena, puhtoisena ja uskonnollisena naisena aikomuksenaan tuoda perheelleen kunniaa. Elämä nunnana ei kuitenkaan sopinut yltäkylläisyyteen tottuneelle naiselle, jolle ajatus silkin vaihtamisesta sarkapukuun oli liian kova isku. Tästä syystä Marie lähti luostarista ennen nunnalupauksia ja palasi yltäkylläisyyden parii vedoten siihen, miten hän halusi hankkia omaa jälkikasvuaan, ja opettaa kaikki palvomaan Jumalaa. Samoihin aikoihin Laurentin isä Lancelot oli lähtenyt ystävänsä Paul André de la Marchen kanssa grand tourille, josta hän palasi neljän vuoden päästä kummallisen rikkaana. Marie-Thérèsen yllättävää päätöstä jättää nunnaluostari perusteltiin erinäisin syin, kunnes lopulta kuvioihin astui nuori, komea ja rikas Lancelot vanhempineen.
Avioliittokaupat sovittiin nopeasti, ja täten Marie-Thérèsen lähtöä luostarista seliteltiin tarpeella jatkaa sukua. Kaikille painotettiin, miten vaikean päätöksen Marie oli joutunut tekemään, mutta oli lopulta pannut perheen kaiken edelle. Marie-Thérèse ja Lancelot naitettiin ja vuoden päästä tästä syntyi Laurent.
Synnytys oli vaikea heiveröiselle äidille, ja Laurent jäi perheen ainoaksi lapseksi. Laurent kasvoi pääosin kotiopettajattarensa kanssa, sillä katkera ja Taivaan isälle omistautunut äiti ei vaivautunut huolehtimaan pojastaan. Tekopyhäksi tituleerattu äiti vetäytyi täysin seurapiireistä kertoen nauttivansa yksinkertaisesta elämästä, julistaen kaikille, miten hänen elämässään oli vain yksi mies, ja se oli jumala. Marie oli välinpitämätön poikaansa kohtaan, joka ei ikinä saanut tarvitsemaansa rakkautta tai läheisyyttä, ja josta täten kasvoi kylmä ja omaa etuaan ajava. Laurentin isällä taas oli suuret odotukset pojalleen ja hän vaati vain parasta, mikä näkyy yhä tänä päivänä Laurentin halussa hallita ja hajottaa. Jo nuorena Laurent läheni tätinsä Dianen kanssa, joka osasi kannustaa poikaa juuri oikealla tavalla oikeaan suuntaan, ja Dianesta muodostui nopeasti Laurentin elämän tärkeä tukipilari. Diane näki pojassa potentiaalia, jota hänen heikko äitinsä ja itseriittoinen isänsä eivät ikinä nähneet, ja Laurent voikin kutsua Dinea läheisimmäksi sukulaisekseen. Pienestä pitäen Laurent on myös ollut tekemisissä Thomas de la Marchen kanssa, jolle hänet tutustutettiin aivan pienenä.
Politiikasta kiinnostunut Lancelot lähti lämmittelemään suhteitaan maan johtoportaan kanssa heti Laurentin synnyttyä, eli ei täten ollut ikinä isossa osassa Laurentin lapsuudessa, mutta kun poika täytti 16, hankki isä kaupunkiasunnon Pariisista. Isä ja poika muuttivat Pariisiin jättäen hurskaan äitinsä Lyoniin perheen kotikartanoon. Kartanossa Laurent usein kestitsi serkkujaan, joiden kanssa hänellä on ollut muutosta lähtien erittäin läheiset välit. Heidän kanssaan Laurent on saanut pitää hauskaa ja nauttia elämästä uudella tavalla. Etenkin Marie-Gabriellen kanssa elämä on aina sopivan hauskaa, ja kaksikko pyrkiikin pitämään keskustelun aina sopivan kevyenä ja hauskana.
Laurentin ollessa 18 Lancelotin poliittinen ura lähti nousuun, ja hän sai muutaman vuoden sisällä kuninkaan neuvonantajana. Isän saadessa asunnon ministerien siivestä, vieraili Laurent usein palatsissa, kunnes hän lopulta tätinsä kutsusta muutti petojuhlien jälkeen lopullisesti palatsiin asumaan isänsä asuntoon.